Revontuliennuste 1. – 3.9.2023

Auringon aktiivisuus on kehittynyt kuluneen kesä aikana voimakkaasti ja nyt tuoreimman ennusteen mukaan pilkkujakson maksimi saavutettaisiin huhtikuussa 2024. Silloin kuukauden keskiarvoksi ennustetaan lukemaa 195. Tämä ennuste on tehty standardimenetelmällä. Toinen, yhdistetty menetelmä, kertoo nykyisen aktiivisuuden taittuvan lähes vaakasuoraksi ja ennusteen huippulukema 128 saavutetaan heinäkuussa 2024. Jälkimmäinen ennuste ei ehkä toteudu, sillä heinäkuun, kesäkuun ja tammikuun 13 kuukauden tasoitetut keskiarvot ovat olleet ennustettua lukemaa korkeammat. 

Tuoren aurinkopilkkujakson ennuste kertoo maksimin saavutettavan aikaisemmin ennustettua aikaisemmin huhtikuussa 2024. Kuva WDV-SILSO.

 

WSA–Enlil mallin mukaan elokuun 29. päivän iltana Auringosta sinkoutui Maata kohti CME-pilvi, jonka odotetaan törmäävän Maan magneettikenttään yön 2./3. aikana. Jos näin tapahtuu (näissä malleissa on aina suuret epävarmuudet) törmäystä seuraavana yönä revontulien mahdollisuus on suuri, vaikka CME onkin siinä vaiheessa jo menossa ohi.

Ennuste

Yö 1./2. on tavanomainen, ennustettu Kp-indeksi pysyttelee matalissa lukemissa, joten taivaalla voitaneen nähdä revontulia lähinnä Lapissa ja Pohjois-Suomessa. Muualla revontulet eivät ole todennäköisiä.

Yö 2./3. on hyvin aktiivinen. Kp-indeksin lukema pysyttelee illan aikana matalissa lukemissa, kunnes puolenyön aikaan se kohoaa äkillisesti lukemaan 4 tai 5. Näissä lukemissa se pysyttelee sitten loppuyön ajan. Revontulia voitaneen nähdä koko maassa aamupuolella yötä.

Yö 3./4. Kp-indeksi on edellisen yön ja päivän aikana pysytellyt korkeana ja selvää laskua ei tänäkään yönä ole odotettavissa. Näin ollen revontulia voitaneen nähdä lähes koko maassa etelärannikkoa lukuun ottamatta.

 

Revontuliennuste 12. – 15.2.2023

Auringon aktiivisuuskasvu on ollut viime vuorokausina merkittävää. Helmikuun 10. päivänä havaittiin ns. kanjoniflare eteläisellä pallonpuoliskolla pilkuttomalla aktiivisella alueella. Nämä kanjoniflaret ovat pitkänomaisia purkauksia, toisin kuin tavalliset flaret, jotka ovat lähes pistemäisiä. Tällä kertaa purkauksesta lähti liikkeelle vähäinen CME-pilvi, jonka reitti vie sen maapallon ohi eteläpuolelta. Joitakin vaikutuksia kuitenkin voi olla maapallon magneettikentässä 15. helmikuuta.

Ensimmäinen havainto CMEstä näkyy SOHO/LASCO C3 -kameran kuvassa 10.2.2023 kello 11.54 UTC. Tämä kuva on otettu kello 18.54 UTC ja CME-pilvi on hyvin näkyvissä Auringosta alas oikealle. Piikkimäiset kirkkaimmat alueet ovat "pysyviä" virtaus-alueita. Kuva SODO/LASCO.

Helmikuun 11. päivänä kello 15.48 UTC tapahtui X1.16 -luokan flarepurkaus AR3217 alueella. Pilkkuryhmä oli magneettisesti beeta–gamma–delta -luokkaan kuuluva. Itse purkaus aiheutti voimakkaan ionisaation lisääntymisen ionosfäärissä ja koettiin lyhytaaltoaallonpituuksilla (SW) radio blackout Etelä-Amerikassa ja sitä ympäröivillä merialueilla. Radioamatööri havaitsivat epätavallisia radiokelejä alle 30 MHz-radiotaajuuksilla noin tunnin purkauksen jälkeen.

Flarepurkaus oli sen verran lyhytaikainen, että se ei ehkä aiheuttanut CME-pilven muodostumista. Mallinnusten mukaan purkauksen mahdollisesti aiheuttama CME-pilvi laajenisi siten, että sillä voisi olla vaikutuksia planeettamme magneettikentässä. Toistaiseksi sen paremmin Cactus-ohjelmiston datassa kuin suoraan SOHO/LASCO -kameroiden kuvista tällaista CME-pilveä ei kuitenkaan ole näkyvissä.

Auringonpilkkualueita on kaikkiaan 14 ja auringonpilkkuluku 190. Valtaosa pilkkuryhmistä on rauhallisia alfa tai beeta -luokkiin kuuluvia mutta kolme pilkkuryhmää ovat aktiivisempia: AR3213 on g-luokkaan kuuluva, AR3214 b-g ja AR3217 on b-g-d -luokkaa. Näille ryhmille ennustetaan X-luokan flaren / muiden protonilmiöiden tuottamista (samassa järjestyksessä) 10/10 %, 5/5 % ja 10/5 % todennäköisyyksillä.

Ennuste

Yö 12./13. Kp- ja keskileveyksien K-indeksiennusteet näyttäisivät rauhallista yötä Kp-indeksin pysytellessä maksimissaan lukemassa 2+ ja aamupuolella yötä vielä vähemmän. Korkeiden leveyksien K-indeksi saavuttaa kuitenkin iltapäivän kuluessa lukeman 4, jolloin revontulien mahdollisuus etenkin Lapin alueella on hyvä. Tosin yötä kohden lukemat laskevat ja aamupuolella yötä ne ovat tasolla 1. Illan pimennyttyä on parhaimmat mahdollisuudet nähdä revontulia Lapissa ja Pohjois-Suomessa. Keski- ja Etelä-Suomessa sään ollessa selkeä horisonttiin asti, himmeitä revontulia voi nähdä hyvin matalalta, jos niitä syntyy Sodankylän leveydelle.

Yöt 13./14. ja 14./15. näyttävät muodostuvan hyvin rauhalliseksi. Indeksien lukemat ovat matalissa lukemissa. Tämän toteutuessa himmeitä revontulia voitaneen nähdä Lapissa. Muualla mahdollisuus on häviävän pieni. Auringon ollessa nykyisessä aktiivitilassa, on mahdollista, että jokin purkaus siellä tai mahdollisesti saapuva CME-pilvi muuttaa tilanteen täysin päinvastaiseksi ja revontulia ilmaantuu näkyviin huomattavasti runsaammin kuin nyt tässä ennusteessa on kerrottu etenkin yö 14./15. osalta.

Revontuliennuste 28.4. — 1.5.2022

Tämä on kevätkauden viimeinen revontuliennuste. Ennusteiden julkaisua jatketaan kesätauon jälkeen elokuun loppupuolella tai viimeistään syyskuun alusta alkaen. Kesäaikana voidaan julkaista joitakin uutisia esimerkiksi paljain silmin havaittavista auringonpilkkuryhmistä (jos sellaisia esiintyy) tai muista merkittävistä tapahtumista kuten hyvin voimakkaista X-luokan flarepurkauksista. Tämä ennusteen myötä hyvää kesää kaikille revontuliharrastajille!

Aurinko ja sen monet pilkkuryhmät kuvattuna Tampereen Ursan tähtitornilla näkyvässä valossa. Itäreunalta (vasemmalla) ilmaantuvat pilkkuryhmät kiertyvät pyörimisliikkeen mukana parissa viikossa länsireunalle (oikealla) ja päätyvät lopulta Auringon taakse meiltä näkymättömiin. Samaan aikaan tapahtuu uusien pilkkuryhmien kehittymistä magneettisesti yksinkertaisesta monimutkaiseksi ja sen jälkeen pilkkuryhmät degeneroituvat jälleen magneettisesti yksinkertaiseksi ja katoavat lopulta. Kaikkein suurimmat pilkkuryhmät ovat paljain silmin (esimerkiksi hitsaussuojalasin läpi) nähtävissä yleensä juuri voimakkaimman kehitysvaiheensa aikana. Tulevana kesänä näitäkin varmaankin ehkä nähdään. Kuva © Kari A. Kuure.

Auringossa on tällä hetkellä seitsemän pilkkuryhmää, jotka ovat sijoittuneet suhteellisen tasaisesti niin pohjoiselle kuin eteläiselle pallonpuoliskolle. Pohjoisen pallonpuoliskolla olevat pilkkuryhmät AR 2993 ja 2994 kiertyvät Auringon länsireunan yli muutamassa vuorokaudessa. Suurimmat eteläisellä pallonpuoliskolla olevat ryhmä ovat vielä voimakkaassa kehitysvaiheessaan ja näkynevät seuraavan parin viikon ajan. Toistaiseksi yhdenkään näistä pilkkuryhmistä ei odoteta tuottavan X-luokan flarepurkausta.

Ennuste

Energisten elektronien määrä maapallon magneettikentässä on vähäinen ja Kp- ja korkeiden leveyksien K-indeksiennusteet ovat hyvin rauhallisia. Tilanteeseen ei tällä hetkellä ole odotettavissa kovinkaan suurta muutosta ainakaan muutamaan vuorokauteen.

Yöt 28./29., 29./30. ja 30./1. muodostuvat hyvin rauhallisiksi. Molemmissa indeksiennusteissa on 29. päivän piikki ylöspäin, mutta se tapahtuu Suomessa päiväaikaan ja tilanne ehtii rauhoittua ennen seuraavan yön tuloa. Näin ollen revontulien mahdollisuus eteläisessä Suomessa (missä on vielä riittävän hämärää niiden näkymiseen) on hyvin pieni.

Revontuliennuste 27. — 30.10.2021

Maapallomme on kohdannut aurinkotuulen tihentymän ja se on nostanut hiukkastiheyttä jonkin verran lähiavaruudessa. Aurinkotuulen nopeus on ollut jo jonkin aikaa hieman korkeampi kuin keskimäärin, mutta muutos ei kuitenkaan ole merkittävä. Lähitunteina aurinkotuulen tiheys laskee tavanomaiseksi ja myös nopeus putoaa lähemmäksi normaalia. Seuraava tihentymä kohdattaneen 30. lokakuuta aikana, mutta sen mahdolliset vaikutukset eivät näy vielä tässä ennusteessa.

Tällä hetkellä Auringossa on viisi aktiivista pilkkuryhmää, joista aktiivisimmat (AR 2887 ja AR 2889) ovat tuottaneet koko joukon C-luokan flarepurkauksia, mahtuupa mukaan kaksi M-luokan purkaustakin. Tällä hetkellä ennustetaan C-luokan purkaukselle 70 % ja M-luokan purkaukselle 25 % todennäköisyyttä lähimmän vuorokauden aikana. X-luokan purkauksen todennäköisyys on myös koholla ja sille lasketaan 10 % todennäköisyys.

Koska pilkkuryhmät ovat jakaantuneet suhteellisen tasaisesi Auringon eteläiselle puoliskolle, flarepurkauksen sattuessa maapallon ionosfääriin päätyy runsaasti nopeita protoneita, joiden seurauksena voidaan kokea ”radiokelejä” päiväpuolella palloamme. Jos mahdollinen flarepurkaus on riittävän voimakas, se voi aiheuttaa CME-purkauksen, jonka vaikutukset voidaan kokea maapallolla tämän ennustejakson lopulla tai seuraavan jakson aikana.

Ennuste

Yöt 27./28., 28./29. ja 29./30. tulevat olemaan hyvin rauhallisia. Kp-indeksi pysyttelee yön aikaisessa maksimilukemassa Kp3, jolloin revontulet ovat mahdollisia Lapissa ja Pohjois-Suomessa. Keski-Suomessa revontulien mahdollisuus on vähäinen. Lapissa mahdolliset revontulet ovat tavanomaisia, mutta Pohjois-Suomessa hyvin rauhallisia ja jos etelämpänä revontulia näkyy, niin ne ovat hyvin himmeitä, ehkä vain kameralla havaittavia. 

Seuraavien neljän viikon aikana lähiavaruuden avaruussäässä ei tapahdu sellaisia ennustettavia muutoksia, jotka aiheuttaisivat geomagneettisen myrskyn. Pieni mahdollisuus hieman tavallista voimakkaammalle magneettiselle rauhattomuudelle on 6. marraskuuta, jolloin Kp-indeksin suurimaksi arvoksi ennustetaan lukemaa 4. Tilanne kuitenkin rauhoittuu seuraavan vuorokauden aikana.Kuva © Kari A. Kuure.

Revontuliennuste 24. — 27.10.2021

Edellisessä ennusteessa kerroin auringonpilkkuluvusta ja sen arvioidusta kehittymisestä tulevaisuudessa. Auringonpilkkuluvun laskeminen on periaatteessa yksinkertainen asia: pilkkuryhmien määrä kerrotaan luvulla 10 ja saatuun lukuun lisätään yksittäisten pilkkujen kokonaismäärä. Jos Auringossa on ainoastaan yksi pilkku, niin silloin auringonpilkkuluku on 10 × 1 + 1 = 11. Jos pilkkuryhmiä on kaksi, toisessa on kaksi pilkkua ja toisessa yksi, niin silloin auringonpilkkuluku on 10 × 2 + (2+1) = 23 jne. Käytäntö voi kuitenkin olla hieman vaikeampaa. 

Mikä on kuvassa näkyneen päivän auringonpilkkuluku, sen voit selvittää laskemalla se tekstissä kerrotulla tavalla. Virallinen auringonpilkkuluku on 99, saatko tulokseksi enemmän vai vähemmän? Kuva © Kari A. Kuure.

Virallisessa laskennassa otetaan huomioon kunkin havaitsijan tilastollinen keskiarvo, jonka perusteella korjataan pitkän aikavälin tuloksia, sillä eri havaitsijoiden välillä on eroja havaittujen pilkkujen ja pilkkuryhmien määrien välillä. Korjauskerrointa pitää käyttää eri havaitsijoiden havaintoihin, vaikka havainnot olisi tehty aivan samalla laitteistolla. Erot havaintoihin syntyvät lähinnä pienten ja lyhytaikaisten poreiden ja pitkäaikaisempien pilkkujen välisestä rajan vedosta sekä havaintojen ajankohdasta, sään ja havaintopaikan olosuhteiden välisistä eroista johtuen. Ja tietysti käytetty laitteisto ja havaintomenetelmät vaikuttavat asiaan.

Korjauskertoimen laskemista voi kokeilla jokainen itse, laske auringonpilkkuluku omalla kaukoputkella noin 100× suurennuksella ja vertaa sitä viralliseen lukuun; muutaman havaintokerran perusteella voit jo yrittää laskea itsellesi omaa korjauskerrointa. Tarkempien kertoimien laskeminen eri seeing ja läpinäkyvyysolosuhteille vaatii jo hieman pitempiä havaintosarjoja.

Ennuste

Lähimmän kolmen vuorokauden aikana ei odoteta aurinkotuulessa tapahtuvan kovinkaan suuria muutoksia. Aivan ennustejakson lopulla maapallo kohtaa hieman tiheämpää aurinkotuulta, mutta se ei ehdi vaikuttamaan tulevien öiden avaruussääolosuhteisiin.

Yöt 24./25., 25./26. ja 26./27. muodostuvat hyvin rauhallisiksi. Molemmat indeksi ovat koko ennusteen ajan matalissa lukemissa (< 2), joten vain Pohjois-Lapissa on pienehkö mahdollisuus nähdä himmeitä revontulia. Muualla revontulet ovat epätodennäköisiä.

Auringonpilkkujakso 25 saavuttanee maksiminsa etuajassa

Auringonpilkkujakson 25 virallinen ennuste kertoo maksimin olevan heinäkuussa 2025. Jakso alkoi 2020 hyvin hitaasti mutta viimeisten kuukausien aikana on tapahtunut voimakasta kehittymistä ja auringonpilkkuja ja muita aktiiviseen kauteen liittyviä ilmiöitä on havaittu jo runsaasti. Yllättävin näistä tapahtumista lienee ensimmäinen X-luokan (X1,5) flarepurkaus heinäkuun 3. päivänä tänä vuonna. 

Auringonpilkkujakso 25 voi olla maksimissaan lokakuussa 2024 ja siten aikaisemmin kuin "virallinen" ennuste. Kuva SpaceWeather.com

Tähän mennessä kootun datan ja SpaceWethr.com sivuston mukaan maksimi on virallista ennustetta aikaisemmin. Paras matemaattinen ratkaisu kertoo sen tapahtuvan jo lokakuussa 2024. Maksimien välinen ero on 8 kuutautta, joka on myös virallisen ennusteen virheraja. Jakson 25 voimakkuus näyttäisi muodostuvan suunnilleen samanlaiseksi kuin edellisen jakson aktiivisuus.

Toteutuessaan aikaisempi aktiivisuusmaksi tuo mukanaan lisääntyvässä määrin aktiivisia alueita, joihin ilmaantuu pilkkuryhmiä, niissä tapahtuu flarepurkauksia ja purkausten voimakkuus kasvaa. Näiden lisäksi lähivuosina tultaneen kokemaan CME-purkauksia, joista osa osuu maapallon magneettikenttään ja aiheuttaa hienoja revontulia sekä magneettisia myrskyjä, satelliittien, sähkölinjojen ja kaasu- ja öljyputkistojen vaurioitumisia. 

Auringonpilkkujakson 12-kuukauden ennuste.

Belgialaisen Royal Observatory of Belgium (Brussels) kokoama ja julkaisema ennusteaineisto (Sunspot Index and Long-term Solar Observations) ei kuitenkaan ulota ennustettaan kuin vuoden 2022 puoliväliin (noin 1 vuosi eteenpäin). Ennusteessa on kyllä suhteellisen suuri epävarmuus, 13 kuukauden tasoitetun auringonpilkkuluvun ennustetaan olevan jotain 30 ja 90 välillä. Tämän ennusteen alaraja alkaa olla jo saavutettu, sillä heinäkuun auringonpilkkuluku oli noin 25 ja tammikuun 2021 tasoitettu auringonpilkkuluku oli 17,3.

Auringon aktiivisuuden ennustaminen on erittäin vaikeaa. Se onnistuu jotenkuten noin viisi vuotta eteenpäin, mutta silloin ennusteen tarkkuus on jo heikko. Parhaiten ennustaminen onnistuu noin 0,5 – 1 vuoden ajanjakson päähän, jolloin osumistarkkuus on vielä suhteellisen hyvä. Lyhytaikaiset (3 ja 27 vrk) ennusteet ovat sitten jo eri juttu ja ne perustuvat Auringon magneettisen rakenteen pitkäaikaisiin ilmiöihin. Nämä rakenteet säilyvät Auringossa tyypillisesti noin puolivuotta. 

Auringon aktiivisuus on kasvussa. Sitä kuvastaa tämä heinäkuun 23. päivänä otettu kuva, jossa Auringossa on yhtäaikaa näkyvissä kuusi auringonpilkkuryhmää. Kuva © Kari A. Kuure.

Revontuliennuste 1. – 4.12.2020

Olen seurannut aktiivisen alueen AR12786 etenemistä ja kehittymistä Auringon pinnalla. Sen pilkkuryhmän koko kävi suurimmillaan noin 800 ppm, mutta on nyttemmin jo selkeästi pienentynyt. Tätä kirjoittaessani sen koko on vain 590 ppm eli sen näkeminen paljain silmin ei onnistu kuin erittäin hyvillä silmillä. Koon pienentyessä sen magneettinen luokitus on muuttunut beetaksi eli siinä on edelleen molemmat magneettiset navat, mutta sen rakenne on yksinkertaistunut.

Rakenteen yksinkertaistuminen näkyy myös flarepurkausennusteessa sillä C-luokan purkaukselle lasketaan noin 40 % ja M-luokan purkaukselle 15 % todennäköisyys. Eilen voimakkaimman purkaus oli M4.4 kello 15.10 Suomen aikaa. Sen jälkeen tässä ryhmässä ei purkauksia ole tapahtunut.

Tämän vuorokauden puolella Auringossa on tapahtunut kaksi C-luokan purkausta mutta ne on tapahtunut aktiivisella alueella AR12790.

Ennuste

Yö 1./2. voi muodostua aktiiviseksi revontuliyöksi. Kp-indeksin ennustetaan kohoavan aamupuolella yötä lukemaan 4, jolloin revontulet ovat mahdollisia Keski-Suomea myöten ja pieni mahdollisuus niille on myös Etelä-Suomessa. Aamupäivällä indeksi lukemat kuitenkin putoavat paljon matalammaksi.

Yöt 2./3 ja 3./4. tulevat sitten olemaan paljon rauhallisempia. Kp-indeksin maksimiarvoksi ennustetaan lukemaa 2, jolloin vain Lapissa on tavanomainen mahdollisuus nähdä revontulia.

 

Revontuliennuste 28. – 1.12.2020

Auringossa on tällä hetkellä neljä aktiivista aluetta ja yhteensä 20 pilkkua. Suurin näistä alueista on AR12786, jolla on kokoa 800 ppm. Se pitäisi siis näkyä paljain silmin ainakin siellä jossakin missä auringonpaistetta riittää.

Auringonpilkkuryhmistä kolme on eteläisellä pallonpuoliskolla ja yksi pohjoisella. Kuva SDO.

Pilkkuryhmä on luokiteltu beeta – gamma -luokaan, joka tarkoittaa sitä, että pilkkuryhmässä on kaksi erimerkkistä magneettista napaa mutta on rakenteeltaan kompleksinen. Tämä kompleksisuus näkyy myös aktiivisuusennusteessa, sillä C-luokan purkauksen todennäköisyys on 55 % ja M-luokan (edellistä voimakkaampi) purkaukselle todennäköisyys on noin 15 %, eikä X-luokan purkaustakaan ole pois suljettu.

Jos pilkkuryhmässä tapahtuu voimakas flarepurkaus, se aiheuttaisi heti ongelmia VHF-radiotaajuuksilla ja jos purkaukseen liittyisi vielä CME-purkaus, parin vuorokauden kuluttua näkisimme komeita revontulia.

Ennuste

Maapallon magneettikentän aktiivisuus ennuste lupailee kuitenkin hyvin rauhallisia aikoja. Ennustejakson kaikki kolme yötä (28./29., 29./30. ja 30./1.) ovat erittäin rauhallisia, sillä Kp-indeksi pysyttelee sitkeästi enintään lukemassa 2. Tällöin vain Lapissa voi odottaa näkevänsä himmeitä revontulia.

 

Pitkäaikainen revontuliennuste 23.11. – 19.12.2020

Tulevat neljä viikkoa näyttävät rauhalliselta revontulien suhteen. Merkittäviä magneettisia häiriöitä ei ole odotettavissa, ellei aktivoitunut Aurinko sitten tuota voimakasta flarepurkausta. Tämä ei kuitenkaan näytä todennäköiseltä, sillä vaikka tällä hetkellä Auringossa on neljä aktiivista aluetta ja niissä jopa jonkin verran pilkkuja, niin niille ennustetaan vain pieniä madollisuuksia tuottaa sellaisia purkauksia, jotka aiheuttaisivat Maan magneettikenttään magneettisia myrskyjä.

Tulevina neljänä viikkona tuskin nähdään revontulia muualla kuin (Pohjois-)Lapissa. Kuva © Kari A. Kuure.

Aktiivisista alueista Auringon eteläisellä pallonpuoliskolla oleva AR12785 on todennäköisin purkausten aiheuttaja. Sille luvataan noin 40 % todennäköisyyttä tuottaa C-luokan flare. Pilkkuryhmä on tyyppiä beeta (ryhmässä on molemmat magneettiset navat) ja sen koko on 120 ppm. Aktiivinen alue on vielä Auringon itäreunalla ja vasta noin viikon kuluttua se on sellaisessa asemassa, jossa se voi vaikuttaa maapallon magneettikenttään. Siihen mennessä pilkkuryhmän rakenne voi muuttua merkittävästi.

Toinen aktiivinen alue AR12786 on samankokoinen edellisen ryhmän kanssa mutta on tyypiltään alfa eli siinä on vain yksi magneettinen napa. Alfa-tyypin pilkkuryhmät ovat yleensä hyvin rauhallisia ja niinpä X-luokan flaren todennäköisyys on vain noin 5 %.

Revontuliennuste 17. – 19.10.2020

Viimeksi kuluneen vuorokauden aikana Auringossa tapahtui kaksi C-luokan flare-purkausta: ensimmäinen kello 15.57 ja toinen 17.57. Näistä kahdesta ensimmäinen oli voimakkuudeltaan C1,5 ja toinen C3,5. Molemmat purkaukset syntyivät AR2774 alueella, jossa on hyvin pieni auringonpilkkuryhmä ja vain 4 pilkkua. Aktiivinen alue sijaitsee 14° leveyspiirillä eteläisellä pallonpuoliskolla. Tätä kirjoittaessani pilkkuryhmän koko on voimakkaassa kasvussa, joten lähivuorokausina tullaan varmasti näkemään lisää C-luokan flareja.

Kp-indeksi kohosi flare-purkausten vaikutuksesta arvosta + arvoon 2-. Nousu ei ollut suuren suuri mutta kuitenkin merkillepantava. Tähtikirkas yö Tampereella mahdollisti hyvin heikon revontulivalon ja säteiden tallentumisen tähtitornin kameran muistiin kello 00.40 – 01.00. Paljain silmin niitä ei varmaankaan kukaan nähnyt, sillä ne olivat hyvin himmeitä (lähes huomaamattomia) myös kameran kuvassa.

Ennuste

Vähäisestä Auringon aktiivisuuden kasvusta huolimatta geomagneettinen ennuste maapallon magneettikentälle näyttää hyvin rauhallista tilannetta seuraavien vuorokausien ajalle. Maksimissaan Kp-indeksi saavuttaneen lukeman 2 jokaisena yönä.

Yöt 17./18., 18./19. ja 19./20. Revontulien mahdollisuus Pohjois-Lapissa on pieni ja muualla maassa lähes olematon. Seuraavan ennustejakso pitkäaikaisen ennusteen mukaan tuleva aktiivisuuden kasvu näkyy yön 19./20. aikana ehkä jo pienenä indeksilukeman kasvuna. Jos ennuste toteutuu, niin silloin Lapissa voi olla nähtävissä himmeitä revontulia.

 

 

Revontuliennuste 11. – 14.10.2020

Pilvinen säätila on peittänyt näkymän taivaalle. Tällä kertaa siitä ei ole revontulihavaitsijoille haittaa, sillä taivaalla ei ole revontulia näkynyt. Kp-indeksi on ollut todella matalissa lukemissa muutamana viime vuorokautena, jopa hyvin lähellä nollaa.

Ennuste

Yöt 11./12., 12./13. ja 13./14. Kp-indeksin ennustetaan pysyttelevän hyvin matalissa lukemissa koko ennustejakson ajan. Vaikka Auringossa on peräti kaksi pientä pilkkuryhmää, ne ovat rakenteellisesti sellaisia, että niiden ei uskota kehittävän minkäänlaisia flare-purkauksia. Maapallon magneettikentässä olevien energisten elektronien määrä on hieman keskimääräistä alempi. Nämä tekijä vaikuttavat siihen, että revontulien todennäköisyys Pohjois-Lapissa on pieni ja muualla maassa lähes olematon.

Revontuliennuste 18. – 21.9.2020

Nyt se on virallista, auringonpilkkujaksojen välinen minimi saavutettiin viime joulukuussa (2019), jolloin auringonpilkkuluvuksi saatiin 1,8. Sen jälkeen Auringon aktiivisuus on lähtenyt hitaaseen nousuun pilkkujakson 25 alettua. Pilkkujakson 24 maksimi saavutettiin huhtikuussa 2014, jolloin auringonpilkkuluvuksi laskettiin 114. Se on selvästi alle pilkkujaksojen keskiarvon, joka on 179. Jaksolla tapahtui 49 X-luokan flarepurkausta ja voimakkain niistä oli X9.3 syyskuussa 2017. 

Toukokuussa tapahtui toistaiseksi voimakkaimmat flare-purkaukset.

Jakson 25 maksimin odotetaan olevan heinäkuussa 2025, jolloin ehkä saavutetaan suunnilleen sama taso kuin maksimi jaksolla 24. Toistaiseksi uuden jakson voimakkain flare on ollut M-luokkaa 29.5.2020.

Auringonpilkkujaksot on määritelty alkaneen vuonna 1755, jolloin pilkkujakso 1 alkoi.

Ennuste

Kp-indeksin ennustetaan pysyttelevän lukemassa 2 kaikkina kolmena yönä.

Yöt 18./19., 19./20. ja 20.21. ovat kakki rauhallisia. Revontulet ovat mahdollisia Lapissa ja jossain määrin Pohjois-Suomessa. Keski- ja Etelä-Suomessa revontulien mahdollisuus on hyvin pieni.

Revontuliennuste 10. –13.1.2020

Tammikuun 6. päivänä nähtiin Suomen ja Ruotsin Lapissa kirkkaita revontulia, vaikka olosuhteet lähiavaruudessa ja siihen perustuvat ennusteet ei niitä osanneet odottaa. Samaan aikaan Norjassa (jossa oli pilvistä) mitattiin epätavallisen voimakkaita maaperän sähkövirtoja, jotka kertoivat meneillään olevasta voimakkaasta magneettisesta häiriöstä. Kp-indeksi kohosikin 6. päivän aamuna lukemaan 4.

Mistä siis oli kyse? SpaceWeather.comin mukaan häiriön aiheuttaja oli Auringon virtavaippa, jonka amplitudi voimistui ja tiivistyi, jolloin maapallon magneettikenttä reagoi muutokseen samoin kuin Auringosta tulevaan CME-purkauksen sokkiaaltoon: magneettinen pyrstö venyi ja siitä irtosi plasmoidi, jolloin kenttä muutti muotoaan ja lähetti energisiä elektroneja maapallon ilmakehään. Tapahtuma on harvinainen näin aktiivisuusminimin aikaan.

Tämän vuoden alku on ollut mielenkiintoinen: vain yhtenä vuorokautena Auringossa ei ole ollut pilkkuja. Tämän vuoden kaikki pilkut ovat olleet myös tulevan auringonpilkkujakson 25 pilkkuja, niin kuin on nytkin Auringossa oleva pilkkuryhmä AR2756 pohjoisella pallonpuoliskolla.

Ennuste

Maapallo tulee kohtaamaan aurinkotuulen tihentymän 13. päivän alkaessa. Sen vaikutuksia on hieman vaikea vielä ennustaa, mutta aurinkotuulen hiukkastiheys tulee kohoamaan ja hiukkasten nopeus laskemaan tämän hetkisistä arvoista.

Kp-indeksin ennustetaan pysyttelevän matalissa 1–2 arvoissa koko ennustejakson ajan. Jokainen ennustejakson yöstä tulee olemaan hyvin rauhallinen, joten himmeitä revontulia voitaneen nähdä sään salliessa vain Pohjois-Lapissa. Muualla revontulia ei nähdä.

Revontuliennuste 28. – 31.12.2019

Auringossa olleet kaksi auringonpilkkuryhmää ovat kadonneet. Niistä ensimmäisen (2753) paikalla näkyy Ha-aallonpituudella vähäistä aktiivisuutta mutta taustakohinasta kohoavia purkauksia alueella ei ole esiintynyt.

Ennuste

Yöt 28./29., 29./30. ja 30./31 ovat kaikki yksitoikkoisen rauhallisia. Kp-indeksin odotetaan pysyttelevän lukeminen 1 ja 2 välillä ja korkeiden leveyksien K-indeksikin käväisee 30. päivän aikana lukemassa 4 ja laskee jälleen iltaa kohti lukemaan 2 tai jopa sen alle. Energisiä elektroneja maapallon magneettikentässä on vähän, joten revontulista ei ole toivoakaan missään muualla kuin aivan Pohjois-Lapissa. Sielläkin, jos jotain viherrystä näkyy, niin ne ovat hyvin himmeitä ja rauhallisia.

Revontuliennuste 25. – 28.12.2019

Joulupäivä toi mielenkiintoisen yllätyksen aurinkohavaitsijoille. Aurinkoon on ilmestynyt kaksi pilkkuryhmää, jotka molemmat kuuluvat tulossa olevaan auringonpilkkujaksoon 25. Yksi ryhmistä sijaitsee eteläisellä pallonpuoliskolla ja on saanut tunnuksen 2753 ja toinen ryhmä on pohjoisella pallonpuoliskolla ja sen tunnus on 2754. Ensimmäisessä ryhmässä on 3 ja jälkimmäisessä on 2 pilkkua. Molempien pilkkuryhmien magneettinen polariteetti on vallitsevalle kentälle vastakkainen ja tästä syystä Halen lain mukaan ne ovat tulevan pilkkujakson pilkkuryhmiä. Tämä lisäksi pilkut syntyivät korkeille leveysasteille.

Kaksi pientä pilkkuryhmää ei vielä aloita uutta auringonpilkkujaksoa, mutta ovat silti mielenkiintoinen merkki tulevasta.

Ennuste

Uudet ja hyvin pienet pilkkuryhmät eivät nosta Auringon aktiivisuutta, joten maapallon magneettikenttä pysyttelee edelleen rauhallisessa tilassa. Kp-indeksin odotetaan pysyttelevän lukemissa 2 – 3, maksimin sijoittuessa Suomen pituuspiirillä päiväajalle. Sama ilmiö on havaittavissa korkeiden leveyksien K-indeksissä.

Yöt 25./26., 26./27. ja 27./28. ovat kakki hyvin rauhallisia. Himmeitä revontulia voidaan nähdä Pohjois-Lapissa, muualla niitä ei nähdä.

Revontuliennuste 10. – 13.12.2019

Tähän mennessä Auringossa tänä vuonna on ollut 262 vuorokautta täysin pilkuttomia. Se on 76 % vuoden vuorokausista. Tällä luvulla kuluva vuosi lyö vuoden 2009, jolloin pilkuttomia vuorokausia oli 260, muutaman vuorokauden kuluttua myös vuoden 2008 ennätys 268 vuorokautta on lyötävissä. Prosentuaalisesti tällä hetkellä molemmat viimevuosikymmenen vuodet ovat jääneet kauaksi taakse, sillä niiden prosentit olivat 73 ja 71 (2008 ja 2009). Aurinko on siis syvässä aktiivisuusminimissä!

Lähiavaruuden ja maapallon magneettikentän tilassa ei ole viime aikoina tapahtunut merkittäviä muutoksia. Näin jatkuu myös tulevan kolmen vuorokauden aikana. Energisten elektronien määrä magneettikentässä on vähäinen, joten odotettavissa oleva hyvin rauhallinen jakso.

Ennuste

Yöt 10./11., 11./12. ja 12./13. ovat kaikki hyvin rauhallisia. Maahan kohdistuvia korona-aukkoja ei ole, joten Kp-indeksi pysyttelee lukemien 1 ja 2 välissä. Lukeman 2 indeksi saavuttanee vain iltapäivisin. Himmeitä revontulia aika ajoin on mahdollista nähdä vain Pohjois-Lapissa, mutta sielläkään ne eivät ole todennäköisiä. Muualla revontulista ei nähdä jälkeäkään.

Revontuliennuste 30.11. – 3.12.2019

Auringon aktiivisuus on syvässä minimissä. Auringonpilkuttomia vuorokausia on ollut kuluvana vuonna jo 252, joka on 76 % vuoden vuorokausista. Tämä on jo 3 %-yksikköä enemmän kuin vuonna 2008, jolloin oltiin edellisessä aktiivisuusminimissä.

Tilanne näyttää jatkuvan vielä samanlaisena koko loppuvuoden, auringonpilkuttomia vuorokausia on nyt ollut yhtäjaksoisesti 16 vuorokautena ja suurta muutosta ei ole odotettavissa. Auringon magneettikentän vaihtelu on vähäistä, eikä korona-aukkoja ole kohdistumassa kohti Maata.

Ennuste

Yöt 30./1., 1./2. ja 2./3. ovat kaikki hyvin rauhallisia. Kp-indeksin ennustetaan pysyttelevän lukemien 1 ja 2 välillä. Näin ollen himmeitä revontulia on mahdollisuus nähdä lähinnä Pohjois-Lapissa, mutta satunnaisia repoja voidaan nähdä hieman etelämpänä Lapissa. Sen sijaan muualla Suomessa revontulia ei nähtäne!