Revontuliennuste 31.8. – 3.9.2024

Auringossa on tällä hetkellä yhdeksän auringonpilkkuryhmää. Niistä kaksi, AR 13806 ja AR 13807 ovat aktiivisia ja ovat magneettisesti b–g–d ja b–g -luokkiin kuuluvia. Pilkkuryhmälle 3806 ennustetaan jopa 15 % todennäköisyyttä tuottaa X-luokan flarepurkaus seuraavan vuorokauden aikana. Sen sijaan pilkkuryhmälle 3807 ennustetaan ällistyttävän korkeaa 90 % todennäköisyyttä tuottaa protoni-ilmiöitä. Tavallisesti pilkkuryhmille ennustetaan vain korkeintaan muutaman prosentin todennäköisyyksiä protoni-ilmiöille ja näin on nyt myös 3806 ryhmälle, jonka todennäköisyys tuottaa niitä on 1 %.

Viimeisin NOAAn avaruussäävaroitus on julkaistu puoleltaöin Suomen aikaan seuraavalle kolmelle tunnille. Siinä varoitetaan geomagneettisesta G1-luokan myrskystä. Myrsky näyttää toteutuneen mutta oli lyhytaikainen. Tällä hetkellä Potsadmissa tehtyjen mittausten mukaan Kp-indeksi on jo laskenut lukemaan 3+.  Nooan Kp-indeksin ennusteessa on edelleen näkyvissä magneettisen myrskyn mahdollisuus aamupäivällä Suomen aikaa mutta sen jälkeen tilanne näyttäisi rauhoittuvan.

Ennuste

Yöt 31./1., 1./2. ja 2./3. muodostuvat hyvin rauhallisiksi. Revontulet ovat jossain määrin mahdollisia Pohjois-Lapissa, mutta sielläkin ne ovat todennäköisesti hyvin himmeitä ja rauhallisia. Muualla Suomessa revontulia tuskin nähdään.

 

Yllättävä geomagneettinen myrsky

Elokuun 27./28. päivien välisenä yönä nähtiin kirkkaita revontulia niin Euroopassa kuin Pohjois-Amerikassa. Magneettinen myrsky oli yllättävä, sillä sitä odotettiin jo edellisenä yönä, kun CME kohtasi maapallon. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut tai revontulet olivat himmeämpiä, kunnes noin 13 tunnin kuluttua revontulet rävähtivät taivaalle. SpaceWeather.com -sivuston mukaan kyse oli CME-pilveen liittyvästä ”hännästä”, joka sitten viimein aiheutti G2-luokan myrskyn 28. päivän aamuntunteina.

Suhteellisen kirkkaat revontulet tallentuivat Tampereen Ursan tähtitornin revontulikameraan 27./28. päivien välisenä yönä. Kuva on ajalta, jolloin magneettinen myrsky oli vasta alkamassa. Suomessa aamu alkoi jo sarastaa kun myrsky saavutti täyden voimansa. Kuva © Kari A. Kuure + Tampereen Ursa ry.

SpaceWeather.com -sivusto kertoi, että niinkin etelässä kuin 41° N oli nähty revontulia. Myös meillä Pohjois-Euroopassa revontulet olivat erittäin hyvin näkyvissä ja ainakin Suomen alueella oli laajoja selkeän sään alueita, joissa voitiin ihailla revontulia. Taivaanvahtiin on raportoitu tähän mennessä 28 revontulihavaintoa.

Revontuliennuste 28. – 31.8.2024

Auringon aktiivisuus on ollut viimeisen vuorokauden aikana suhteellisen rauhallinen. Ainoastaan yksi M-luokan flare oli havaittu alueella AR 13796. Tällä hetkellä pilkkuryhmiä on kymmenen.

Aktiivisuuden odotetaan pysyttelevän suunnilleen samanlaisena tulevinakin vuorokausina, joskin X-luokan flarepurkausten mahdollisuus on noin 10 % luokkaa. Hieman heikomman, M-luokan flarepurkausten todennäköisyys on noin 60 – 70 %. Jonkin verran myös muita protoni-ilmiöitä odotetaan tapahtuvan. Voimakkaan magneettisen myrskyn todennäköisyys on 45 %, 15 % ja 25 % tulevina vuorokausina.

Tällä hetkellä lähiavaruuden tilaan vaikuttaa voimakkaasti aurinkotuulen tihentymä ja siihen liittyvä IMF suunnan muuttuminen kohti etelää. Muutoksen seurauksena maapallon magneettikenttään saattaa päästä hieman tavallista enemmän aurinkotuulen hiukkasia, jotka voivat aiheuttaa jonkin verran revontulia.

Ennuste

Yöt 28./29., 29./30. ja 30./31. ovat kaikki rauhallisia. Revontulia voi näkyä vain Pohjois-Lapissa, joskin nekin ovat hyvin himmeitä ja rauhallisia. Kuutamon kirkkaus on kuitenkin vähenemässä, joten pimeässä paikassa taivaalta niitä voi bongata.

Revontuliennuste 25. – 28.8.2024

Auringossa on yhdeksän pilkkuryhmää, joista viisi on aktiivista beeta–gamma -luokkaan kuuluvia. Erityisen mielenkiintoinen on ryhmä AR 13799, jolle lasketaan noin 5 % todennäköisyys tuottaa X-luokan flarepurkaus lähimmän vuorokauden aikana. Ryhmä on suhteellisen kookas, noin 400 ppm ja siinä on yhden kookkaan penumbrallisen pilkun lisäksi 17 pienempää pilkkua, joista osalla on oma penumbra. Rakenne luokitus on DKI ja tämän tyyppisessä pilkkuryhmässä voimakkaatkin X-luokan flaret ovat mahdollisia. Pilkkuryhmä ilmaantui näkyvälle puolelle 21. elokuuta ja sen flaretoiminta on ollut toistaiseksi rauhallista

Elokuun 23. päivänä Auringosta lähti CME, jonka reitti tuo sen osittain maapallon läheisyyteen. Tämän lasketaan tapahtuvan 27./28. yönä. CME:n saapumisen aikaan maapallo kohtaa myös aurinkotuulen tihentymän, joten yhdistettynä näiden tapahtumien samanaikaisuus todennäköisesti aktivoi maapallon magneettikentän ainakin rauhattomaksi mutta vähäinen magneettinen myrskykin lienee mahdollinen.

Sodankylässä yöt ovat siirtyneet astronomiseen hämärään, joten tästä eteenpäin sielläkin voidaan nähdä jo himmeitä revontulia tavanomaisessa avaruussää tilanteessa. Utsjoella ollaan vielä viikon verran nauttisen hämärän ajassa.

Ennuste

Yöt 25./26. ja 26./27. ovat erityisen rauhallisia. Revontuli ei juurikaan esiinny Suomen alueella, ei edes Pohjois-Lapissa.

Yö 27./28. voi muodostua aktiiviseksi. CME saapuminen voi tuoda revontulet Etelä-Suomesta pohjoiseen alueelle. Tätä kirjoittaessani magneettisen myrskyn mahdollisuus on pieni mutta olemassa.

 

 

 

Revontuliennuste 22. – 25.8.2024

Auringonpilkkuluvun kuukausikeskiarvo kohosi heinäkuussa aivan uuteen korkeuteen. Luku oli 196,5 ja vastaava lukema ylitettiin edellisen kerran joulukuussa 2001 auringonpilkkujakson 23 aikana. Auringonpilkkujakson 24 korkein lukema oli 146,1 helmikuussa 2014.

Kolmentoistakuukauden tasoitettu keskiarvo oli viime tammikuussa 131,1 ja lukema ylitettiin edellisen kerran joulukuussa 2002, jolloin keskiarvoksi saatiin 13,4 jakson 23 laskevalla rampilla. Nykyisen jakson tasoitettu kuukausikeskiarvo näyttäisi olevan vielä nousussa, joten lähikuukausina varmasti näemme vielä korkeampia lukemia.

Korkean auringonpilkkuluvun kuukausikeskiarvon lisäksi yhden vuorokauden auringonpilkkuluku saavutti korkeimman arvon 382 elokuun 9. päivänä. Tämä lukema ylitetiin 20.7.2000, jolloin se oli 401.

Tällä hetkellä lähivuorokausien avaruussää näyttää muodostuvan rauhalliseksi. Maapalloa on lähestymässä vielä tämä päivän aikana aurinkotuulen tihentymä, mutta se ei ole kovinkaan tiheä. Tihentymän saavuttaessa maapallon radan, hiukkastiheys kohoa 5 ppm:sta 10 ppm:aan ja painuu sen jälkeen takaisin noin 5 ppm:n tasolle. Tihentymän kohtaaminen ei aiheuta mitään vaikutuksia maapallon magnettikenttään.

Ennuste

Yöt 22./23., 23./24. ja 24./25. ovat hyvin rauhallisia. Ennustetut Kp-indeksin arvot pysyttelevät alle 2 lukeman, joten revontulien ilmaantuminen taivaalle on hyvin epätodennäköistä. Herkillä kameroilla voi taivaalta tallentaa hieman vihreää revontulivaloa siellä, missä yön pimeimmät tunnit ovat riittävän pimeitä eikä valosaaste pilaa näkymää. Paljain silmin nämä revontulet eivät näy tai näkyvät korkeintaan harmaana utuna.

Revontuliennuste 19. – 22.8.2024

Yön 17./18. aikana havaittiin revontulia runsaasti ja laajalti. Taivaan vahtiin on kirjattu ainakin 35 havaintoa niistä. Pohjoisin havainto on Oulusta. Lapissa on vielä sen verran valoista yöt, että himmeät revontulet eivät näy. Tampereella revontulet tallentuivat tähtitornin revontulikameraan (Northcam).

Revontulia Tampereella 17./18. yönä. Kuva © Kari A. Kuure. 

Auringon aktiivisuus jatkuu edelleen hyvin voimakkaana. Viimeisen vuorokauden aikana on havaittu useita M-luokan flarepurkauksia ja niihin liittyviä CME-pilvien muodostumisia. CME:t ovat kuitenkin syntyneet sellaisilla alueilla, joista ne eivät päädy maapallon läheisyyteen.

Aktiivisin pilkkuryhmä on AR 13784, joka on edelleen sellaisella alueella, että sen läheisyydessä tapahtuva CME päätyy maapallon läheisyyteen parissa vuorokaudessa. Tälle pilkkuryhmälle lasketaan noin 5 % mahdollisuutta tuottaa X-luokan flarepurkaus ja 30 % todennäköisyyttä M-luokan purkaukselle. M-luokan purkauksilla on kyky tuottaa myös CME-pilviä.

Ennuste

Lähivuorokausina maapallon lähiavaruuden tila pysyttelee suhteellisen rauhallisena ja se näkyy myös Maan magneettisen aktiivisuuden tilassa. Magneettisia myrskyjä ei ole odotettavissa tämän ennuskauden aikana.

Yöt 19./20., 20./21. ja 21./22. ovat rauhallisia. Ennustetut Kp-indeksin lukemat pysyttelevät lukeman 2 alapuolella, joten revontulia ei ole odotettavissa. Pohjois-Lapissa yöt ovat vielä liian valoisia, jotta tällaisessa tilanteessa mahdollisesti esiintyvät revontulet voisivat näkyä. Utsjoellakin yön pimeimmät tunnit ovat vielä nauttisen hämärän aikaa, jolloin vain kirkkaimmat revontulet ovat nähtävissä.

 

Revontuliennuste 16. – 19.8.2024

Auringon aktiivisuus on ollut viimevuorokausina korkeahko ja tilanne näyttäisi pysyttelevän vielä pitkään saman suuntaisena. Toistaiseksi viimeisin X1.11 flarepurkaus tapahtui 14.8 kello 6.60 UTC ja sen jälkeen on ollut pari M-luokan flarea. Viimeisen 24 tunnin aikana voimakkaita flarepurkauksia ei ole esiintynyt, mutta pilkkuryhmien ennusteissa niiden mahdollisuus on korkea.

Auringon pohjoispuolella on pilkkuryhmä AR 13784, joka on luokiteltu aktiiviseksi beeta–gamma–deltaksi. Pilkkuryhmälle on ennustettu noin 5 % kyvykkyyttä tuottaa X-luokan flarepurkaus, joten sitä kannattanee pitää silmällä. Sen koko on noin 680 ppm, joten sen näkemiseen tarvittaneen ainakin kiikari (+aurinkosuotimet molemmissa objektiiveissa). Jos siinä tapahtuu lähiaikoina voimakas CME-purkaus, sen muodostama pilvi saavuttaa maapallon muutamassa vuorokaudessa.

Maata kohti on tulossa hitaasti etenevä CME-pilvi. Se havaittiin 14.8. päivän iltana ja maapallon radan sen lasketaan saavuttavan 18.8. päivän aikana. CME-pilvi on tiheydeltään matala ja hiukkasnopeudet hitaita, joten kovin merkittävää magneetista häiriötä tai myrskyä sen ei kuitenkaan odoteta aiheuttavan.

Ennuste

Yö 16./17. on tavanomainen. Maapallon magneettikenttä on suhteellisen rauhallinen, joten revontulia ei ole odotettavissa niillä leveyksillä, joilla yöt ovat jo riittävän pimeitä niiden näkymiseen.

Yöt 17./18. ja 18./19. ovat ensimmäistä yötä aktiivisempia. Maan magneettikenttä on epävakaassa tilassa, joten vähintäänkin vähäinen magneettinen myrsky on mahdollisia molempina öinä. Revontulia voitaneen havaita eteläisen Suomen taivaalla yön pimeimpinä tunteina. 

Revontuliennuste 13. – 16.8.2024

Näkyihän niitä revontulia viimein, vaikka edellisen ennusteen osuvuus ei hyvä ollutkaan. Avaruussäässä on kuitenkin niin monta muuttujaa, että luotettavan tilannekuvan saaminen ja etenkin ennustaminen on vaikeaa.

Tampereen Ursan pohjoiskameran tallentui hienot revontulet 12./13. elokuuta välisenä yönä. Aikaleima on UTC aikaa. Kuva © Kari A. Kuure ja Tampereen Ursa.

Tätä kirjoittaessani magneettisen myrskyn voimakkuus on G2 -tasolla. Aikaisemmin yöllä huippuvoimakkuus oli kuitenkin G4, joten hienoja revontulia on varmaankin havaittu ympäri maatamme. Avaruussää on kuitenkin muuttumassa ja sen myötä magneettinen myrsky laantuu päivän kuluessa. Ensi yönä tilanne on jo ohi.

Ennuste

Yö 13./14. revontulet ovat mahdollisia Etelä-Suomen leveydellä yön pimeimpinä tunteina. Aamun sarastaessa, revontulien todennäköisyys vähenee ja revontulet katoavat.

Yö 14./15 ja 15./16. Avaruussää on rauhallinen ja siihen vaikuttavia tapahtumia (CME-pilviä) ei ole ennustettu. Näin ollen magneettista myrskyä ei ole odotettavissa ja revontulien mahdollisuus Rovaniemen eteläpuolella on hyvin pieni. Lapissa yöt ovat vielä hyvin valoisia, joten revontulien näkyminen siellä ei ole muutoinkaan todennäköistä vielä viikkoon tai pariin.

 

Revontuliennuste 9. – 12.8.2024

Auringon eteläinen pallonpuolisko näyttää olevan sen verran aktiivisessa tilassa, että avaruussäässä alkaa tapahtua ja yöt ainakin eteläisessä Suomessa ovat jo sen verran pimentyneitä, että säännölliset revontuliennusteet on syytä aloittaa kesätauon jälkeen.

Pilkkuryhmä AR 137780 kuvattu eilen Tampereella. Kuva © Kari A. Kuure.

Auringossa on tällä hetkellä yhdeksän pilkkuryhmää, joista vähintäänkin neljä on sellaisia, jotka voivat tuottaa (ja ovat tuottaneet) voimakkaita flarepurkauksia ja niihin liittyviä CME-pilviä.  Pilkkuryhmät AR 13774, 13777, 137780 ja 13781 joille on ennustettu X-luokan flarepurkausten olevan mahdollisia suhteellisen suurella todennäköisyydellä. Näistä ryhmä 13777 tuottikin X1.2-luokan flarepurkauksen viimeksi eilen (8.8.2024) kello 19.01 – 19.35 –19.58 UTC. Toistaiseksi ei ole tiedossa, että tähän purkaukseen liittyisi CME:n muodostuminen.

Pilkkuryhmä AR 13780 on edelleen hyvin kookas, sen pinta-alaksi ilmoitetaan 1250 ppm. Näin ollen se voi olla paljain silmin näkyvä. Tosin näkyvyyteen vaikuttaa koon lisäksi pilkkuryhmä kontrasti muun pinnan suhteen, joten todellista näkyvyyttä on vaikea arvioida pelkän koon perusteella. Pilkkuryhmässä on kuitenkin yksi valtava pilkku, joka penumbrineen on todella näyttävän näköinen. Jos sinulla on käytössäsi Auringon havaitsemiseen sopiva kiikari tai kaukoputki, niin nyt on aika kaivaa se esille.

Maata kohti on tulossa kaksikin CME:tä. Ne lähtivät Auringosta 7.8. iltapäivällä ja ennusteiden mukaan ensimmäinen niistä kohtaa maapallon magneettikentän ensiyön aikana. Jälkimmäinen puolestaan saapuu planeettamme kiertoradalle noin vuorokautta myöhemmin.

Ennuste

Yö 9./10. Ennustettu Kp-indeksi kohoaa heikkoa myrskylukemia korkeammaksi vielä päivän aikana. Revontulet ovat mahdollisia koko maassa missä taivas on riittävän pimeä niiden näkymiselle. Myrsky jatkuneen suhteellisen voimakkaana aina aamun tunteihin asti. Revontulia on mahdollista nähdä myös Baltian pohjoisosassa (Virossa).

Yö 10./11. Avarauussään tilanne näyttä pysyttelevän samanlaisen kuin edellisenäkin yönä. Revontulet ovat mahdollisia koko maassa, joskin jonkin verran heikentyneenä.

Yö 11./12. Magneettinen myrsky laantuu päivänä aikana ja revontulet ovat edelleen mahdollisia Etelä-Suomessa, joskaan ei ehkä enää etelärannikolla. Tampereen leveydellä yöt ovat juuri siirtyneet (7.8.) astronomiseksi hämäriksi yön pimeimpinä hetkinä, joten revontulien varalta tämäkin yö on oltava valmiina kuvaamaan. Tampereen Ursan revontulikamera on saatu toimintakuntoon, joten sen tuottamaa kuvaa on hyvä seurata!

 

Paljain silmin näkyvä auringonpilkkuryhmä

Toissa päivänä Auringon itäreunan ympäri näkyvälle puolelle kiertyi iso auringonpilkkuryhmä, joka sai tunnuksekseen AR 13780. Kokoa tällä ryhmällä on tätä kirjoittaessani 930 miljoonasosaa, siis todennäköisesti hyvinkin paljain silmin nähtävissä, tietysti aurinkosuodatinta havaitsemiseen käyttäen.

Auringonpilkut 5.8.2024. Kuva NASA/SDO/HMIIF.

Pilkkuryhmä sijaitsee Auringon eteläisellä pallonpuoliskolla noin S13 asteen leveyspiirillä. Yksittäisiä pilkkuja ryhmässä on tällä hetkellä 33, mutta kuten aina, niiden määrä vaihtelee pilkkuryhmän kehittyessä. Se on luokiteltu magneettisesti beeta – gamma – delta:ksi. Tämä määrittely kertoo pilkkuryhmällä olevan beeta – gamma -tyypin magneettinen rakenne mutta sisältää yhden tai useamman deltatyypin auringonpilkun. Deltatyypin pilkut ovat puolestaan magneettisesti kaksinapaisia (N ja S -navat) mutta ne sijaitsevat saman penumbran sisällä. Beeta – gamma -tyypin magneettinen rakenne kertoo pilkkuryhmän olevan sen verran monimutkainen, että magneettisten voimaviivojen esittämistä pilkkuryhmän sisällä ei voida tehdä.

Deltatyypin pilkkuryhmät ovat yleensä hyvin aktiivisia ja niiden läheisyydessä usein esiintyy prominensseja. Tämän ryhmä pilkkuryhmien ja yksittäisten pilkkujen kehitys on suhteellisen nopeaa ja ne regeneroituvat yhdessä. Pilkkuryhmän ikään kuitenkin vaikuttaa se, että samaan ryhmään voi syntyä useita deltatyypin pilkkuja samanaikaisesti ja peräkkäin.

Zürich/McIntosh-järjestelmässä pilkkuryhmä on luokiteltu fkc:ksi. Tämä tarkoittaa pilkkuryhmää, joka on pituudeltaan yli 15 astetta, se on kaksinapainen, penumbraltaan epäsymmetrinen ja kooltaan yli 2,5 astetta sekä kompakti.

AR 13780 on jo osoittanut oman aktiivisuutensa, viimeksi kuluneen vuorokauden aikana se on tuottanut yhden X1.1 -luokan ja kolme M-luokan flarepurkauksia. Näyttää siltä, että pilkkuryhmä jatkaa kasvuaan ja sen myötä myös aktiivisuus flarepukauksineen jatkuu.

Myös muutkin pilkkuryhmät ovat olleet aktiivisia. Esimerkiksi pilkkuryhmä AR 13767 tuotti X1-luokan flaren ollessaan juuri länsireunalla kiertymässä etäpuolelle. Pilkkuryhmä AR 13772 on myös beeta – gamma – delta -tyyppiä mutta se on jo pienenemässä ja lopulta katoaa lähiaikoina. Eilen sen alueella ei esiintynyt flarepurkauksia.

Muista pilkkuryhmistä pitäisi kiinnittää huomio myös ryhmiin AR 13774 ja AR 13775, jotka kummatkin ovat tyypiltään beeta – gamma. Näistä ensimmäinen on kasvussa ja jälkimmäinen ja hieman pienenee. 3774 on myös aktiivisessa vaiheessa ja saattaa tuottaa X-luokan flarepurkauksen 10 % todennäköisyydellä. Se on lisäksi sellaisessa paikassa Auringon kiekon keskivaiheilla, että siellä tapahtuvat purkaukset tulevat vaikuttamaan Maan lähiavaruuden avaruussäähän.

Näyttääkin siltä, että lähivuorokausina Auringossa on mielenkiintoisia ilmiöitä havaittavaksi, jos vain sää mahdollistaa niiden näkymisen.