Revontuliennuste 1. – 3.9.2023

Auringon aktiivisuus on kehittynyt kuluneen kesä aikana voimakkaasti ja nyt tuoreimman ennusteen mukaan pilkkujakson maksimi saavutettaisiin huhtikuussa 2024. Silloin kuukauden keskiarvoksi ennustetaan lukemaa 195. Tämä ennuste on tehty standardimenetelmällä. Toinen, yhdistetty menetelmä, kertoo nykyisen aktiivisuuden taittuvan lähes vaakasuoraksi ja ennusteen huippulukema 128 saavutetaan heinäkuussa 2024. Jälkimmäinen ennuste ei ehkä toteudu, sillä heinäkuun, kesäkuun ja tammikuun 13 kuukauden tasoitetut keskiarvot ovat olleet ennustettua lukemaa korkeammat. 

Tuoren aurinkopilkkujakson ennuste kertoo maksimin saavutettavan aikaisemmin ennustettua aikaisemmin huhtikuussa 2024. Kuva WDV-SILSO.

 

WSA–Enlil mallin mukaan elokuun 29. päivän iltana Auringosta sinkoutui Maata kohti CME-pilvi, jonka odotetaan törmäävän Maan magneettikenttään yön 2./3. aikana. Jos näin tapahtuu (näissä malleissa on aina suuret epävarmuudet) törmäystä seuraavana yönä revontulien mahdollisuus on suuri, vaikka CME onkin siinä vaiheessa jo menossa ohi.

Ennuste

Yö 1./2. on tavanomainen, ennustettu Kp-indeksi pysyttelee matalissa lukemissa, joten taivaalla voitaneen nähdä revontulia lähinnä Lapissa ja Pohjois-Suomessa. Muualla revontulet eivät ole todennäköisiä.

Yö 2./3. on hyvin aktiivinen. Kp-indeksin lukema pysyttelee illan aikana matalissa lukemissa, kunnes puolenyön aikaan se kohoaa äkillisesti lukemaan 4 tai 5. Näissä lukemissa se pysyttelee sitten loppuyön ajan. Revontulia voitaneen nähdä koko maassa aamupuolella yötä.

Yö 3./4. Kp-indeksi on edellisen yön ja päivän aikana pysytellyt korkeana ja selvää laskua ei tänäkään yönä ole odotettavissa. Näin ollen revontulia voitaneen nähdä lähes koko maassa etelärannikkoa lukuun ottamatta.

 

Revontuliennuste 13. – 16.4.2023

Auringon aktiivisuus on ollut selvästi etuajassa aikaisemmista ennusteista, joiden mukaan seuraava pilkkujakson maksimi olisi vuoden 2025 heinäkuussa. Jo aikaisemmin on nähty viitteitä siitä, että pilkkumaksimi on melkoisella todennäköisyydellä jo aikaisemmin, ehkä vuosien 24/25 vaiheessa.

 

Animaatio päätetapahtumasta. Klikkaamalla kuvaa pääset katsomaan animaation. Kuvakaappaus NCAR UCAR News sivulta. 

Tutkijan Scott W. Mcintosh (National Center for Atmospheric Research, Boulder, CO, Yhdysvallat) johtama tutkimusryhmä on julkaissut artikkelin ”Deciphering solar magnetic activity: The (solar) hale cycle terminator of 2021” (julkaistu Front. Astron. Space Sci., 30 January 2023), jossa ennakoidaan seuraavan auringonpilkkujakson (SC25) maksimin saavutetaan vuosien 2023 lopulta vuoden 2024 loppupuolen väliin, luultavasti vuoden 2024 heinäkuussa. Ennuste perustuu tutkimusryhmän kehittämään päättymistapahtumaan (The Termination Event), jossa Auringon molemmilta pallonpuoliskoilta ekvaattoria lähestyvät (erisuuntaiset) magneettikentät lopulta kumoavat toisensa. Teoriaa ei ole yleisesti tiedemaailmassa hyväksytty, mutta jos ennuste toteutuu, niin se saa varmasti aikaisempaa suuremman kannatuksen ja hyväksynnän. Onneksi kyse on vain parista vuodesta ja silloin kysymys saa ratkaisunsa: päättymistapahtuma joko ammutaan alas tai se vahvistuu.

Avaruussää

Aurinkoon on ilmaantunut edellisen ennusteen jälkeen useampi pilkkuryhmä. Vanhemmista pilkkuryhmistä AR 3272 on edelleen aktiivinen (beeta–gamma) ja sille ennustetaan 10 % todennäköisyyttä tuottaa X-luokan flarepurkaus seuraavan vuorokauden aikana.

Maapallon kohtaama aurinkotuuli on sekä vauhdiltaan kuin tiheydeltään hyvin tasaista. Viime vuorokausien aikana ei ole tapahtunut CME-purkauksia, jotka olisivat tulossa kohti Maata, joten muutosta tämän ennustejakson aikana ei juurikaan ole odotettavissa. Maapallon magneettikentässä on lähtötilanteessa vain vähän energisiä elektroneja, eikä vallitseva avaruussää tuone tähän muutosta.

Ennuste

Yö 13./14. ja 14./15. muodostuvat rauhallisiksi. Ennustetut Kp-indeksi arvot ovat matalia, joten himmeitä revontulia voitaneen nähdä Etelä-Lapin alueella, jos mahdollinen purkaus tapahtuu yön pimeimpänä aikana. Muualla revontulet eivät ole todennäköisiä.

Yö 15./16 voi olla hieman aktiivisempi. Kp-indeksin ennustetaan kohoavan lukemaan 4- yön pimeimpään aikaa, joten revontulet ovat mahdollisia Etelä-Lapista Keski-Suomeen alueella. Revontulet ovat himmeitä ja rauhallisia ja ne ovat, jos niitä näkyy, ajoittaisia.

  

Revontuliennuste 18. – 21.9.2020

Nyt se on virallista, auringonpilkkujaksojen välinen minimi saavutettiin viime joulukuussa (2019), jolloin auringonpilkkuluvuksi saatiin 1,8. Sen jälkeen Auringon aktiivisuus on lähtenyt hitaaseen nousuun pilkkujakson 25 alettua. Pilkkujakson 24 maksimi saavutettiin huhtikuussa 2014, jolloin auringonpilkkuluvuksi laskettiin 114. Se on selvästi alle pilkkujaksojen keskiarvon, joka on 179. Jaksolla tapahtui 49 X-luokan flarepurkausta ja voimakkain niistä oli X9.3 syyskuussa 2017. 

Toukokuussa tapahtui toistaiseksi voimakkaimmat flare-purkaukset.

Jakson 25 maksimin odotetaan olevan heinäkuussa 2025, jolloin ehkä saavutetaan suunnilleen sama taso kuin maksimi jaksolla 24. Toistaiseksi uuden jakson voimakkain flare on ollut M-luokkaa 29.5.2020.

Auringonpilkkujaksot on määritelty alkaneen vuonna 1755, jolloin pilkkujakso 1 alkoi.

Ennuste

Kp-indeksin ennustetaan pysyttelevän lukemassa 2 kaikkina kolmena yönä.

Yöt 18./19., 19./20. ja 20.21. ovat kakki rauhallisia. Revontulet ovat mahdollisia Lapissa ja jossain määrin Pohjois-Suomessa. Keski- ja Etelä-Suomessa revontulien mahdollisuus on hyvin pieni.

Revontuliennuste 10. –13.1.2020

Tammikuun 6. päivänä nähtiin Suomen ja Ruotsin Lapissa kirkkaita revontulia, vaikka olosuhteet lähiavaruudessa ja siihen perustuvat ennusteet ei niitä osanneet odottaa. Samaan aikaan Norjassa (jossa oli pilvistä) mitattiin epätavallisen voimakkaita maaperän sähkövirtoja, jotka kertoivat meneillään olevasta voimakkaasta magneettisesta häiriöstä. Kp-indeksi kohosikin 6. päivän aamuna lukemaan 4.

Mistä siis oli kyse? SpaceWeather.comin mukaan häiriön aiheuttaja oli Auringon virtavaippa, jonka amplitudi voimistui ja tiivistyi, jolloin maapallon magneettikenttä reagoi muutokseen samoin kuin Auringosta tulevaan CME-purkauksen sokkiaaltoon: magneettinen pyrstö venyi ja siitä irtosi plasmoidi, jolloin kenttä muutti muotoaan ja lähetti energisiä elektroneja maapallon ilmakehään. Tapahtuma on harvinainen näin aktiivisuusminimin aikaan.

Tämän vuoden alku on ollut mielenkiintoinen: vain yhtenä vuorokautena Auringossa ei ole ollut pilkkuja. Tämän vuoden kaikki pilkut ovat olleet myös tulevan auringonpilkkujakson 25 pilkkuja, niin kuin on nytkin Auringossa oleva pilkkuryhmä AR2756 pohjoisella pallonpuoliskolla.

Ennuste

Maapallo tulee kohtaamaan aurinkotuulen tihentymän 13. päivän alkaessa. Sen vaikutuksia on hieman vaikea vielä ennustaa, mutta aurinkotuulen hiukkastiheys tulee kohoamaan ja hiukkasten nopeus laskemaan tämän hetkisistä arvoista.

Kp-indeksin ennustetaan pysyttelevän matalissa 1–2 arvoissa koko ennustejakson ajan. Jokainen ennustejakson yöstä tulee olemaan hyvin rauhallinen, joten himmeitä revontulia voitaneen nähdä sään salliessa vain Pohjois-Lapissa. Muualla revontulia ei nähdä.

Revontuliennuste 4. – 7.1.2020

Auringossa on jälleen uusi ja hyvin pieni pilkkuryhmä eteläisillä leveyksillä. Ja aivan samoin kuin muutama vuorokausi sitten, tämäkin pilkkuryhmä (AR2755) on polariteetiltaan sellainen, että se kuuluu tulevaan uuteen auringonpilkkujaksoon 25. 

Nyt näitä tulevan jakson pilkkuja on nähty marraskuusta lähtien joka kuukausi. Itse asiassa näitä tulevan jakson pilkkuryhmiä on havaittu jo paljon aikaisemmin, ensimmäinen joulukuun 20. päivä 2016. Sen jälkeen uusia havaintoja on ollut kaksi vuodelta 2018 ja viisi viimevuodelta. Pilkkujaksot menevät siis lomittain uuden alkaessa ennen kuin edellinen on täysin päättynyt.

Ennuste

Auringon synoptinen kartta kertoo, että Auringon ekvaattoriseudulla ei ole korona-aukkoja. Näin ollen odotettavissa oleva lähiavaruuden avaruussää on hyvin rauhallinen ja Kp-indeksin ennustetut maksimit ovat lukemassa 2.

Ennustejaksolla kaikkina öinä revontulia todennäköisesti ei nähdä kuin korkeintaan Pohjois-Lapissa. Sielläkin ne ovat himmeitä ja hyvin rauhallisia kaaria tai vöitä.

Revontuliennuste 25. – 28.12.2019

Joulupäivä toi mielenkiintoisen yllätyksen aurinkohavaitsijoille. Aurinkoon on ilmestynyt kaksi pilkkuryhmää, jotka molemmat kuuluvat tulossa olevaan auringonpilkkujaksoon 25. Yksi ryhmistä sijaitsee eteläisellä pallonpuoliskolla ja on saanut tunnuksen 2753 ja toinen ryhmä on pohjoisella pallonpuoliskolla ja sen tunnus on 2754. Ensimmäisessä ryhmässä on 3 ja jälkimmäisessä on 2 pilkkua. Molempien pilkkuryhmien magneettinen polariteetti on vallitsevalle kentälle vastakkainen ja tästä syystä Halen lain mukaan ne ovat tulevan pilkkujakson pilkkuryhmiä. Tämä lisäksi pilkut syntyivät korkeille leveysasteille.

Kaksi pientä pilkkuryhmää ei vielä aloita uutta auringonpilkkujaksoa, mutta ovat silti mielenkiintoinen merkki tulevasta.

Ennuste

Uudet ja hyvin pienet pilkkuryhmät eivät nosta Auringon aktiivisuutta, joten maapallon magneettikenttä pysyttelee edelleen rauhallisessa tilassa. Kp-indeksin odotetaan pysyttelevän lukemissa 2 – 3, maksimin sijoittuessa Suomen pituuspiirillä päiväajalle. Sama ilmiö on havaittavissa korkeiden leveyksien K-indeksissä.

Yöt 25./26., 26./27. ja 27./28. ovat kakki hyvin rauhallisia. Himmeitä revontulia voidaan nähdä Pohjois-Lapissa, muualla niitä ei nähdä.

Revontuliennuste 19. – 22.12.2019

NOAA/NASA Solar Cycle prediction panel julkaisi oman ennusteensa seuraavasta auringonpilkkujaksosta, numeroltaan 25. Sen mukaan nykyinen jakso (24) vaihtuu seuraavaksi huhtikuussa 2020 (± 6 kuukautta)^[1]. Jakson 25 voimakkuudeksi arvioidaan suunnilleen samaksi (SSN = 115) kuin nyt päättymässä oleva jakso, ja sen maksimi saavutettaisiin heinäkuussa 2025 (± 8 kuukautta).

Ennuste seuraavaksi auringonpilkkujaksosksi. Kuva NOAA/NASA Solar Cycle prediction panel.

Päättymässä oleva auringonpilkkujakso näkyy mm. Auringon pilkuttomuutena. Nyt on menossa jo 36 vuorokausia yhtäjaksoisesti täysin pilkuttomana, ja tänä vuonna on ollut jo 272 vuorokautta eli noin 77 % vuorokausista pilkuttomia. Näillä luvuilla on jo lyöty edellisen minimin lukemat ja vielä tätä vuotta on jäljellä muutama vuorokausi, joten lukemat voivat vielä nousta.

Ennuste

Kp-indeksin ennusteet kertovat lukemien pysyttelevän matalina, 2 – 3. Korkeiden leveyspiirien K-indeksissä on hieman enemmän vaihtelua ja maksimit ovat lukemassa 4, mutta ne ajoittuvat iltapäivän alkuun. Illan ja yön ajaksi K-indeksi putoaa lukemiin 2 ja 1.

Yöt 19./20., 20./21. ja 21./22. ovat kaikki hyvin rauhallisia. Himmeitä revontulia voitaneen nähdä Lapissa alkuillasta ja joissakin tapauksissa hieman pitempäänkin yöhön. Muualla revontulia tuskin nähdään.

Huomatus

[1] Auringonpilkkuluvun tasoitettu keskiarvo on 13 kuukauden auringonpilkkuluvuista laskettu keskiarvo, siten, että kuukauden luvun lisäksi lasketaan kuuden kuukauden ennen ja jälkeen pilkkuluvut. Näin ollen kunkin kuukauden pilkkuluku saadaan laskettua vasta puolen vuoden kuluttua, esimerkiksi tämän joulukuun auringonpilkkuluku lasketaan vasta ensi heinäkuussa.

Auringonpilkkujakso

Reaaliaikainen auringonpilkkuluku kuukausikerskiarvoina (musta viiva ja pisteet), 13 kuukauden keskiarvona (sininen viiva) ja ennuste (punainen viiva). Nykyinen jakso on numero 24, ja sitä edeltävä 23. Edeltävä jakso oli aktiivisempi kuin nykyinen, joka näyttää kääntyneen laskusuuntaan vuoden 2014 alkupuolella. 

Kuten tunnettua, auringonpilkkujen määrä vaihtelee ns. yhdentoista vuoden jaksoissa. Todellisuudessa jakson pituus ei ole vakio vaan vaihtelee yleensä 7–14 vuoden välillä. Nykyistä jaksoa edeltänyt jakso 23 oli pituudeltaan noin 12,5 vuotta.

Perättäisten jaksojen voimakkuus tai paremmin Auringon aktiivisuus jakson huipun aikana vaihtelee merkittävästi. Aktiivisuutta mitataan monilla muuttujilla mutta perinteisin tapa mitata on laskea auringonpilkkuluku kuukauden keskiarvona. 

Auringonpilkkuluku vaihtelee päivittäin ja se saadaan laskettua siten, että pilkkuryhmien määrä kerrotaan luvulla 10 ja siihen lisätään yksittäisten pilkkujen määrä. Kaavana esitettynä

R = k (10× g + s)  ,

jossa

g = auringonpilkkuryhmien määrä

s= yksittäisten pilkkujen määrä

k= havaitsijan kokemusperäinen korjauskerroin, jolla havainnot voidaan kalibroida Zurich observatorion havaintomenetelmän kanssa yhteen sopivaksi (=Wolfin luku).

Kuukauden auringonpilkkuluku lasketaan yksinkertaisesti ottamalla päivittäisistä auringonpilkkuluvuista keskiarvo. Auringonpilkkuluvun laskentaan osallistuu noin 60 observatoriota ympäri maapallon, joten yhden yksittäisen observatorion ongelmat esimerkiksi säästä johtuen, ei vaikuta havaintojen tarkuuuteen.

Kuukausien auringonpilkkuluvut tasoitetaan ns. 13 kuukauden menetelmällä. Menetelmässä kuukauden auringonpilkkuluku korvataan kuuden edellisen ja kuuden seuraavan kuukauden sekä havaitun kuukauden keskiarvolla. Näin yksittäisen kuukauden suuretkin vaihtelut aiheuttavat vain vähän heilahteluja pitkäaikaisiin havaintoihin. 

Auringon aktiivisuudella on suuri merkitys revontulien esiintyvyyteen. Runsaimmin revontulia nähdää huipun ohittamisen jälkeen parin vuoden aikana. Auringon aktiivisuusminimin aikana revontulia esiintyy harvakseltaan ja nekin ovat yleensä sen verran heikkoja, että niitä nähdään vain korkeilla leveysasteilla, Suomessa tyypillisesti Lapissa. Aktiivisuuden maksimin aikaa revontulien näkyminen Etelä-Suomessa on hyvin yleistä ja nähdäänpä niitä joskus Keski- ja etelä-Euroopassa.