Revontuliennuste 27.2. –2.3.2023

Avaruussää on muuttunut hyvin nopeasti, joten revontuliennusteiden päivittämiseen on viimepäivinä ollut tarpeellista joka päivä.

Revontulet 26.2.2023 kello 23.23 Suomen aikaa Tampereella. Kuva © Tampereen Ursa ry.

Eilen Maata kohti oli tulossa kaksikin CME-pilveä. Näistä ensimmäinen saavutti maapallon radan yön 26./27. yön aikana juuri ennen vuorokauden vaihtumista. Kp-indeksi kohosi lukemaan 6- Potsdamin mittausasemalla ja Ap-indeksikin saavutti lukeman 67. Magneettinen myrsky (G2–G1) jatkui aamupuolelle yötä (itseasiassa jatkuu vielä tätä kirjoittaessani).

Toinen CME-pilvi törmää maapallon magneettikenttään yö 27./28. aikana. Kp-indeksin ennustetaan kohoavan lukemaan 7-, joka tarkoittaa toteutuessaan G3-luokan magneettista myrskyä. Myrskyn aktiivisemmat hetket ovat heti puolenyön jälkeen Suomen aikaa. Tilanne pysyttelee lähes muuttumattomana aamuun asti, myrskyn voimakkuus kuitenkin laantuu viimeistään aamupäivällä.

Ennuste

Yö 27./28. Magneettinen myrsky siis saavuttaa maksiminsa yönaikana. Revontulia voitaneen nähdä koko maassa ja jopa Baltiassa. Revontulet ovat meillä kirkkaita ja hyvin aktiivisia ja niitä voi näkyä aivan aamuhämärään asti.

Yö 28./1. Avaruussää näyttää rauhoittuvan, sillä Auringosta ei enää ole tulossa (tällä hetkellä) uusia CME-pilviä meitä kohti. Illan aikana Kp-indeksin lukema kohoaa arvoon 4-, joka mahdollistaa revontulien esiintymisen Keski-Suomen leveydelle asti. Yön aikana ennustettu indeksilukema kohoaa vielä lukemaan 4 mutta tuskin sitä korkeammaksi. Revontulia voitaneen tällöin nähdä Tampereen leveydellä ja jonkin verran hieman etelämmässäkin. Aivan etelärannikolle nämä reposet eivät yllä. Jos etelärannikon sää on aivan selkeä pohjoisen horisonttiin asti, Oulun korkeudelta mahdolliset revontulet voisivat silloin näkyä aivan horisontin lähellä.

Yö 1./2. muodostuu edellistä rauhallisemmaksi. Ennustettu indeksi saavuttanee lukeman 3, jolloin revontulet ovat mahdollisia Lapista Pohjois-Suomeen. Etelämpänä revontulien mahdollisuus on selkeästi pienempi.

 

Revontuliennuste 26.2.–1.3.2023

Maata kohti tulevan CME-pilven aikataulu on hieman tarkentunut. Uusimman ENLIL-mallinnuksen mukaan pilven tiheimmät osat saavuttavat maapallon radan 27.2. päivän aikana, siis hieman myöhemmin kuin aikaisemmat mallinukset kertoivat. Tämä tarkoittaa sitä, että magneettinen myrsky ajoittuu aikaisempia ennusteita hieman myöhemmäksi. 

Magneettisesta myrskystä näyttäisi muodostuvan myös ennustettua hieman voimakkaampi, sillä CME-pilven tiheimmät osat näyttäisivät osuvan suoraan maapallon magnetosfääriin. Ensimmäiset merkit saapuvasta pilvestä saataneen jo noin 12 tuntia aikaisemmin kuin mitä pilven tiheimpien osien lasketaan kohtaavan magnetosfäärin.

ENLIL-mallinnus kertoo CME-pilven tiheimpien osien saapumisesta 27.päivän aikana. Kuva SWPC/ENLIL.

Ennuste

Yö 26./27. muodostuu aktiiviseksi revontuliyöksi. Kp-indeksi ennustetaan kohoavan lukemaan Kp5+ hieman ennen puolta yötä. Aikaisemmin illalla se on lukemassa 4+. Indeksien ennustettu lukema kohoaa vielä aamuyöllä saavuttaen maksiminsa Kp6 aamulla kello 5 – 8 välillä Suomen aikaa. Tämän jälkeen magneettinen myrsky laantuu. 

Keskileveyksille K-indeksi noudattelee samaa kaavaa mutta maksimilukema on 5 aamuyön aikana. Korkeiden leveyksien K-indeksi on yön aikana maksimilukemassa 4 ja vasta aamun alkaessa valjeta, lukema kohoaa lukemaan 5 ja maksilukema saavutetaan vasta 28. päivän keskipäivän aikoihin.

Revontulet ovat todennäköisiä koko Suomessa vaikkakin kirkkaimmat hetket painottuvat selkeästi aamupuolelle yötä. Revontulet ovat kirkkaita ja nopeasti loimuavia suurimmassa osassa maata, etelärannikollakin ne ovat selkeästi näkyvissä.

Yö 27./28. on heikompi versio edellisestä yöstä. Iltayöstä Kp-indeksin arvon ennustetaan pysyttelevän lukemassa 3+ mutta kohoaa yön kuluessa maksimilukemaan 5- aamuyön kuluessa. Tämän jälkeen tilanne rauhoittuu päivän sarastaessa. Revontulet ovat mahdollisia koko Suomessa, jopa etelärannikolla himmeille reposille on hyvä mahdollisuus.

Yö 28./1. on jo enemmän tavanomainen. Ennusteet kertovat indeksien maksimilukemiksi arvoa 3, joten revontulet ovat mahdollisia Lapissa ja Pohjois-Suomessa. Keski-Suomessa revontulien näkyminen on mahdollista ja Etelä-Suomen pohjoisosassa himmeät revontulet ehkä näkyvät pohjoisen horisontin lähellä.

Revontuliennuste 25. – 28.2.2023

Auringossa tapahtui osittainen halo CME-purkaus 24.2. kello 13.25 UT aikaa. WSA-ENLIUL-mallin mukaan se on tulossa kohti Maata ja saavuttaa planeettamme kiertoradan huomenna 26. päivänä kello 18 UT aikoihin. Mallissa saapua pilvi näyttää sen verran tiheältä ja on yhtenäinen, että sen on pakko aiheuttaa jonkinlaisia vaikutuksia magnetosfäärissä. IMF-kentän suunta on samoihin aikoihin tai hieman aikaisemmin vaihtunut kohti pohjoista, mutta sillä tuskin on merkitystä mahdollisen magneettisen myrskyn ilmaantumiseen. Lähestyvään kevätpäiväntasaukseen liittyvä revontuliherkkyyden kasvu voi jo omalta osaltaan vaikuttaa mahdollisien revontulien kirkkauteen ja aktiivisuuteen.

Cactus-havaintoverkon tuottama kuva CME-purkauksesta 24.2. kello 14.12. UT aikaa. Kuva CACTus.

Ennuste

Yö 25./26. Planetaarinen Kp- ja korkeiden leveyksien K-indeksit ovat matalissa lukemissa koko tämä yön ajan. Revontulia nähtäneen lähinnä Lapissa ja Pohjois-Suomessa. Muualla niiden näkyminen ei ole todennäköistä.

Yö 26./27. Jos WSA-ENLIL-mallin ennuste toteutuu sellaisenaan, niin jo alkuillasta on mahdollisuus nähdä revontulia koko Suomessa. Täytyy kuitenkin muistuttaa, että kyse on mallinnuksesta, joten todellisuus voi olla aivan toinen. Jos CME-pilvi on heikompi tai se ei laajene mallin mukaisesti, revontulet voivat olla himmeitä ja niiden näkyvyysalue voi olla vain Lapissa ja Pohjois-Suomessa. Pitkän aikavälin ennuste tälle yölle on Kp2, joka toteutuessaan mahdollistaisi revontulien näkymisen vain Lapissa.

Yö 27./28. Jos CME-pilvi ohittaa maapallon ennusteen mukaisesti, tänä yönä ollaan pilven jättöpuolen harventuneen aurinkotuulen alueella. Tilanne vastaa lyhytaikaisesti korona-aukkoa, joten hyvin maltilliset revontulet ovat mahdollisia, joskaan ei kovin todennäköisiä Lapista Pohjois-Suomen leveyksillä.

Revontuliennuste 22.–25.2.2023

Eilen aamulla kello 8.24 UT Auringossa tapahtui flarepurkaus, joka muodosti osittaisen Halo CME-pilven. Pilvi ei kuitenkaan ole tulossa kohti Maata, joten sillä ei ole vaikutuksia lähivuorokausien avaruussäähän maapallon radan tuntumassa.

Auringossa on seitsemän pilkkualuetta, joista AR 3229 on tyyppiä beeta–gamma. Sille ennustetaan 10 % todennäköisyyttä tuottaa X-luokan flarepurkaus. Tämä alue on se sama, joka tuotti X2.28 -luokan flaren helmikuun 17. päivänä.

Ennuste

Yöt 22./23., 23./24. ja 24./25. Avaruussään tilanne jatkuu rauhallisena koko ennustejakson ajan. Revontulien todennäköisyys Lapissa ja Pohjois-Suomessa on suurin ensimmäisenä yönä. Siellä mahdollisesti näkyvät revontulet ovat himmeitä ja rauhallisia. Etelämpänä revontulia tuskin näkyy. Kahtena seuraavana yönä revontulien mahdollisuus on selkeästi pienempi, joten todennäköisesti revontulia nähtäneen lähinnä Lapissa tai ainoastaan sen pohjoisosassa.

 

Revontuliennuste 20.–23.2.2023

ENLIL-malli antaa ennusteen, että 17.2 kello 20.24 UT aikaan tapahtunut CME-pilvi on lähestymässä Maata. Myös toisen CME purkauksen, joka tapahtui 18.2. kello 2.36 UT aikaan, CME-pilvi on lähestymässä Maata. Ensimmäinen pilvi olisi ennusteen mukaan Maan kiertoradalla 20.2. iltapäivällä Suomen aikaa ja sen aiheuttama magneettinen myrsky kestäisi iltayöhön tai hieman pidempään

WSA-ENLIL-mallinnus ennustaa CME-pilven vaikuttavan maapallon magneettikenttään helmikuun20. päivänä aikana. Kuva SWPC.

Toinen, vähäisempi pilvi on hieman hitaampi ja saavuttaisi Maan noin vuorokautta myöhemmin 21.2. iltapäivällä. Sen aiheuttama magneettinen myrsky on heikompi ja on lyhytkestoinen.

Ennuste

Yö 19./20. Kp-indeksin odotetaan kohoavan lukemaan 4 ja korkeiden leveyksien K-indeksi pysyttelee lukemassa 3. Revontulia voidaan odottaa näkyvän Lapista Keski-Suomen leveydelle, joskin ne ovat suhteellisen rauhallisia ja himmeähköjä.

Yö 20./21. K-indeksin ennusteessa päiväaikana saavutetaan lukema 6, joka kuitenkin vaimenee nopeasti. Iltayöstä alkaen revontulia voidaan havaita Etelä- Suomen taivaalla, etelärannikolla revontulien todennäköisyys on pieni. Yön aikana revontulitoiminta hiipuu siten, että vain Lapissa ja ehkä Pohjois-Suomessa revontulia voitaneen havaita.

Yö 21./22. Hitaampi CME-pilvi saavuttaa Maan radan. Se aiheuttaa pienehkön magneettisen myrskyn saapuessaan, mutta vaikutukset eivät ulotu yöhön asti.  Revontuli ovat mahdollisia Lapissa mutta muualla niitä tuskin nähdään, ellei Auringosta lähde uusia ja nopeasti eteneviä CME-pilviä kohti Maata.

X2.28 -luokan flare

Perjantaina 17.2.2023 kello 20.10 UTC aikaa (22.10 Suomen aikaa) Auringossa tapahtui X2.28 -luokan flarepurkaus pilkkuryhmässä AR3229 (N30E55). Magneettisesti se alue on luokkaa beeta ja Zyrichin pilkkumalliluokituksen mukaan DKO (kaksinapainen, epäsymmetrinen, laajuus <10° ja avoin). Yksinkertaistettuna: varsin tavanomainen ja yleensä hyvin käyttäytyvä pilkkuryhmä, jollaisia pilkkuryhmiä Auringossa esiintyy tämä tästä.

Kuva: SOHO AIA 094

Tällä hetkellä pilkkuryhmälle ennustetaan 15 % todennäköisyyttä tuottaa X-luokan flare lähimmän vuorokauden aikana.

Flarepurkaus aiheutti voimakkaan ionisoitumisen Pohjois- ja Etelä-Amerikan ja Tyynellä meren yllä ionosfäärissä. Tämän seurauksena lyhytaaltoradioaalloilla oli voimakas radio blackout (radiopimennys) yli tunnin ajan alle 30 MHz taajuudella. Sen lisäksi amatööriaallonpituuksilla esiintyi yllättävät radiokelit.

Video flarepurkauksesta. Kuva SOHO AIA 094.

Tsunami

Pitkäkestoinen flarepurkaus aiheutti Auringossa myös aurinkotsunamin, joka on nopeasti etenevä kuuma plasma-aalto Auringon pinnan yläpuolella. Ilmiö havaittiin ensikerran SOHO-observatorion kuvista vuonna 1997. Silloin sen arveltiin oleva CME varjo kirkasta Auringonpintaa vasten nähtynä.

Tässä kuvasarjassa nähdään MHD-aallon muodostuminen pitkäkestoisen flarepurkauksen seurauksena. Ylärivissä STERO A:n ottamat kuvat ja alakuvassa Stereo B:n ottama ja erotuskuviksi ^[1] tehdyt kuvat. Kuva  S. Patsourakis, George Mason University.

Helmikuussa 2009 STEREO-luotaimet onnistuivat kuvaamaan jälleen aurinkotsunamin. Etenkin STEREO A:n kuvista paljastui aallon sivuprofiili, joka paljasti aallon geometrian. Tutkijat olivat epätietoisia pitkään sen luonteesta ja epäilivät jopa sitä, että se voisi olla jonkinlainen optinen ilmiö luotainten kameroissa. Saman vuoden marraskuussa tutkijat kuitenkin olivat tulleet siihen tulokseen, että ilmiö on todellinen ja se sain nimekseen "fast-mode magnetohydrodynamical wave" tai lyhyemmin "MHD-aalto".

STEREOiden kuvaama MHD-aallon korkeus oli yli 100 000 km, etenemisnopeus 250 km/s ja energiaa sillä oli 2,4 miljoona tonnia TNT:tä

Huomautus

[1] Erotuskuva muodostetaan siten, että kaksi (tai useampia) kuvia pinotaan siten, että kuvassa näkyy vain tapahtuneet muutokset kuvien välillä. Menetelmä on tehokas tapa havaita muutos etenkin hyvin heikosti näkyvien ilmiöiden tai tapahtumien välillä ja menetelmä on eri muodoissaan käytössä laajasti havaitsevissa tieteissä ja tekniikassa.

Revontuliennuste 17. – 20.2.2023

Auringossa tapahtui kaksi pienehköä CME-purkausta 15. helmikuuta varhain aamulla. Nyt näiden purkausten CME-pilvet ovat yhdistyneet ja saavuttavat maapallon tämä vuorokauden aikana, arviolta lähellä vuorokauden vaihtumista. Korkeille leveysasteille voimakkaan magneettisen myrskyn todennäköisyydeksi ennustetaan 65 – 70 % ensiyöksi ja vielä seuraavaksikin yöksi noin 50 %.

Ensiyönä on sään mahdollistaessa nähtäneen kirkkaita revontulia koko Suomen alueella. Kuvassa on WSA-ENLIL -ennuste. Ylimpänä on kartta ja graafi aurinkotuulen tiheydestä ja alempana on vastaavasti aurinkotuulen nopeuden kuvaajat. Stereo A ja B ovat aurinkokiertävillä radoilla olevat luotaimet, joista vain Stereo A lähettää tietoja aurinkotuulen mittauksista. Stereo B:hen saatiin yhteys viimeksi syyskuussa 2016. Kuva SWPC.

Ennuste

Yö 17./18. Kp- ja korkeidenleveyksien K-indeksien odotetaan kohoavan magneettisen myrskyn lukemiin jo iltapäivällä tai viimeistään iltayöstä. Lukemat pysyttelevät korkeina koko yön, joskin Kp-indeksin lukema 6 saavutetaan aamuyöstä (kello 02 – 05). Jos ennuste toteutuu, revontulia nähdään koko Suomen alueella ja mahdollisesti magneettisen myrskyn voimakkaimman vaiheen aikana myös Baltiassa. Myrskyn voimakkaimman vaiheen sijoittuessa aamuyölle Suomen aikaa, myös muualla Euroopassa, kuten kaikissa Pohjoismaissa, Iso-Britanniassa ja Pohjois-Atlantin saarilla ja Islannissa on mahdollisuus nähdä hienoja revontulia.

Yöt 18./19. ja 19./20. Magneettinen myrsky rauhoittuu päivän aikana ja indeksien lukemat ovat hyvin maltillisia jo 18./19. yön aikana. Revontulia on mahdollisuus nähdä Lapissa ja Pohjois-Suomessa, mutta etelämpänä niiden todennäköisyys on selvästi vähäisempi. Yönä 19./20. vain Lapissa on pieni mahdollisuus nähdä revontulia.

Revontuliennuste 15. – 18.2.2023

Auringossa olevien pilkkuryhmien määrä on 12, joista 11 on luokiteltu magneettisesti kuuluvan rauhallisiin alfa tai beeta-luokkiin. Yksi ryhmä, AR3226, on luokiteltu beeta–gammaksi, joten se on hieman aktiivisempi kuin muut. Sille ennustetaan vain 1 % todennäköisyyttä tuottaa X-luokan flarepurkaus lähimmän vuorokauden aikana. Auringonpilkkuluku on 206.

Maapallo on kohdannut tihentyneen aurinkotuulen ja tähän virtaukseen liittyy myös IMF-kentän suunnan muuttuminen kohti etelää. Tämä kaksinapaisen kentän suunnan merkitys ei ole kovinkaan suuri mutta jos maapallo kohtaa CME-pilven, jonka oma kenttä on etelään, niin silloin molemmat kentät tietysti vahvistavat toisiaan. Päinvastaisessa tapauksessa yhteiskenttä heikkenee. Kentän suunnalla on merkitystä, sillä aurinkotuulen varatut hiukkaset pääsevät helpommin tunkeutumaan maapallon magnetosfääriin, jos yhdistelmä kenttä on kohti etelää. Tällä voi olla merkittävä rooli revontulien kirkkauteen, esiintymisalueeseen ja aktiivisuuteen.

Huolimatta runsaasta aurinkopilkkualueiden määrästä, CME-purkaukset ovat olleet hyvin vähäisiä ja heikkoja. Yksikään niistä ei ole suuntautunut kohti Maata, joten niiden ei odoteta tällä ennustejaksolla vaikuttavan lähiavaruuden avaruussäähän.

Ennuste

Yö 15./16. maapallon kohtaama aurinkotuulen tihentymävirtaus vaikuttaa jonkin verran Kp-indeksiin, jonka ennustetaan olevan maksimissaan lukemassa 3+. Korkeiden leveyksien K-indeksin maksimilukema saavutetaan alkuillasta ja se on lukemassa 4. Samaan aikaan maapallon magneettikentässä on aivan kohtuullinen määrä energisiä elektroneja, joten revontulet ovat mahdollisia laajalla alueella Lapista Keski-Suomeen. Etelä-Suomen pohjoisosassa voitaneen tehdä myös joitakin havaintoja revontulista.

Yöt 16./17. ja 17./18. Aurinkotuulen tihentymävirtauksen mentyä ohitse, avaruussää rauhoittuu jonkin verran. Indeksilukemat vähenevät yksikön verran ja revontulien näkyvyysalue kaventuu Lappiin ja enintään Pohjois-Suomeen. Etelämpänä revontulia ei ole odotettavissa.

Revontuliennuste 12. – 15.2.2023

Auringon aktiivisuuskasvu on ollut viime vuorokausina merkittävää. Helmikuun 10. päivänä havaittiin ns. kanjoniflare eteläisellä pallonpuoliskolla pilkuttomalla aktiivisella alueella. Nämä kanjoniflaret ovat pitkänomaisia purkauksia, toisin kuin tavalliset flaret, jotka ovat lähes pistemäisiä. Tällä kertaa purkauksesta lähti liikkeelle vähäinen CME-pilvi, jonka reitti vie sen maapallon ohi eteläpuolelta. Joitakin vaikutuksia kuitenkin voi olla maapallon magneettikentässä 15. helmikuuta.

Ensimmäinen havainto CMEstä näkyy SOHO/LASCO C3 -kameran kuvassa 10.2.2023 kello 11.54 UTC. Tämä kuva on otettu kello 18.54 UTC ja CME-pilvi on hyvin näkyvissä Auringosta alas oikealle. Piikkimäiset kirkkaimmat alueet ovat "pysyviä" virtaus-alueita. Kuva SODO/LASCO.

Helmikuun 11. päivänä kello 15.48 UTC tapahtui X1.16 -luokan flarepurkaus AR3217 alueella. Pilkkuryhmä oli magneettisesti beeta–gamma–delta -luokkaan kuuluva. Itse purkaus aiheutti voimakkaan ionisaation lisääntymisen ionosfäärissä ja koettiin lyhytaaltoaallonpituuksilla (SW) radio blackout Etelä-Amerikassa ja sitä ympäröivillä merialueilla. Radioamatööri havaitsivat epätavallisia radiokelejä alle 30 MHz-radiotaajuuksilla noin tunnin purkauksen jälkeen.

Flarepurkaus oli sen verran lyhytaikainen, että se ei ehkä aiheuttanut CME-pilven muodostumista. Mallinnusten mukaan purkauksen mahdollisesti aiheuttama CME-pilvi laajenisi siten, että sillä voisi olla vaikutuksia planeettamme magneettikentässä. Toistaiseksi sen paremmin Cactus-ohjelmiston datassa kuin suoraan SOHO/LASCO -kameroiden kuvista tällaista CME-pilveä ei kuitenkaan ole näkyvissä.

Auringonpilkkualueita on kaikkiaan 14 ja auringonpilkkuluku 190. Valtaosa pilkkuryhmistä on rauhallisia alfa tai beeta -luokkiin kuuluvia mutta kolme pilkkuryhmää ovat aktiivisempia: AR3213 on g-luokkaan kuuluva, AR3214 b-g ja AR3217 on b-g-d -luokkaa. Näille ryhmille ennustetaan X-luokan flaren / muiden protonilmiöiden tuottamista (samassa järjestyksessä) 10/10 %, 5/5 % ja 10/5 % todennäköisyyksillä.

Ennuste

Yö 12./13. Kp- ja keskileveyksien K-indeksiennusteet näyttäisivät rauhallista yötä Kp-indeksin pysytellessä maksimissaan lukemassa 2+ ja aamupuolella yötä vielä vähemmän. Korkeiden leveyksien K-indeksi saavuttaa kuitenkin iltapäivän kuluessa lukeman 4, jolloin revontulien mahdollisuus etenkin Lapin alueella on hyvä. Tosin yötä kohden lukemat laskevat ja aamupuolella yötä ne ovat tasolla 1. Illan pimennyttyä on parhaimmat mahdollisuudet nähdä revontulia Lapissa ja Pohjois-Suomessa. Keski- ja Etelä-Suomessa sään ollessa selkeä horisonttiin asti, himmeitä revontulia voi nähdä hyvin matalalta, jos niitä syntyy Sodankylän leveydelle.

Yöt 13./14. ja 14./15. näyttävät muodostuvan hyvin rauhalliseksi. Indeksien lukemat ovat matalissa lukemissa. Tämän toteutuessa himmeitä revontulia voitaneen nähdä Lapissa. Muualla mahdollisuus on häviävän pieni. Auringon ollessa nykyisessä aktiivitilassa, on mahdollista, että jokin purkaus siellä tai mahdollisesti saapuva CME-pilvi muuttaa tilanteen täysin päinvastaiseksi ja revontulia ilmaantuu näkyviin huomattavasti runsaammin kuin nyt tässä ennusteessa on kerrottu etenkin yö 14./15. osalta.

Revontuliennuste 9. – 12.2.2023

Auringon toiminta jatkuu suhteellisen tasaisen aktiivisuuden merkeissä. Pilkkuryhmiä on kahdeksan ja näiden lisäksi siellä on pari aktiivisempaa aluetta, joissa ei ole näkyviä pilkkuja. Lähes kaikki pilkkuryhmät ovat luokiteltu magneettisesti alfa tai beeta -luokkiin, joten niiden ei uskota tuottavan kovinkaan voimakkaita flarepurkauksia. Pienen poikkeuksen tuottaa pilkkuryhmä AR3213, joka on luokiteltu beeta–deltaksi ja sille ennustetaan 60 % mahdollisuutta tuottaa C-luokan purkaus lähimmän vuorokauden aikana, M-luokan purkaus on mahdollinen 15 % todennäköisyydellä ja X-luokan purkauksen todennäköisyys on 5 %.

Huomenna (10.2.) maapallo kohtaa heikon CME-purkauspilven. Se menee suurimmaksi osaksi pohjoispuolelta ohi, eikä sen uskota vaikuttavan kovinkaan voimakkaasti maapallon magneettikenttään. Energisiä elektroneja maapallon magneettikentässä on lähes normaali määrä, joten revontulien mahdollisuus on magneettisen häiriön ilmaantuessa suhteellisen hyvä.

IMF-kentän suunta on edelleen pohjoiseen. Todellisuudessa maapallon kohtaaman kentän suunta on sahannut nopealla taajuudella pohjoisen ja etelän välillä, vaikkakaan amplitudi ei ole ollut kovinkaan korkea. Tämä tilanne jatkunee muuttumattomana ja se näkyy indeksien ennusteessa suhteellisena tasaisuutena.

Ennuste

Yöt 9./10., 10./11. ja 11./12. Kp-indeksin ennustetaan pysyttelevän seuraavat vuorokauden matalissa lukemissa, ennusteessa vaihteluväli sijoittuu lukemien 1+ ja 3- väliin. Korkeiden leveyksien indeksi puolestaan vaihtelee 1 ja 4 välillä ja öiden aikana 1 ja 2 välillä. Revontulia voitaneen odottaa näkyvän tässä tilanteessa lähinnä Lapissa, todennäköisimmin vain Pohjois-Lapissa. Etelämpänä revontulien mahdollisuus on hyvin pieni ja eteläisessä Suomessa lähes olematon.

--

Plasmapausissa vuorovesipullistuma

Nature Physics -lehdessä on julkaistu tutkimustulos, jossa Quanqi Shi:n johtama tutkimusryhmä on havainnut ionosfäärin plasmapausissa olevan vuorovesipullistuman. Se on aiheutunut Kuun gravitaatiovoimasta mutta sen lisäksi siihen arvioidaan vaikuttavan maapallon magneettikenttä. Näiden yhteisvaikutuksesta vuorovesipullistuman vuoksiaalto on siirtynyt noin 90 astetta Kuun suunnasta sen liikesuunnan etupuolelle. NASAn IMAGE-satelliitin havainnot vahvistavat Kiinan Change 3 -luotaimen mittaukset. Havainnosta kertoi Spaceweather.com -sivusto.

Revontuliennuste 6. – 9.2.2023

Maapallo on harventuneessa aurinkotuulen virtauksessa. Virtauksen nopeus on hieman koholla mutta laskusuunnassa. Ennustejakson aikana ei ole odotettavissa merkittäviä muutoksia aurinkotuuleen, eikä Auringossa olevat pilkkuryhmätkään osoita merkittävää aktiivisuutta. Samaan aikaan maapallon energisten elektronien määrä on vähäinen ja IMF:n suunta pohjoiseen. Näyttääkin siltä, että tämä ennustejakso muodostuu edelleen hyvin rauhalliseksi revontulien suhteen, vaikka Kp-indeksiennusteen valossa näin ei ehkä olisikaan. Ennusteeseen liittyy siis suuri epävarmuus.

Ennuste

Yöt 6./7. ja 7./8. Revontulet ovat mahdollisia Keski-Suomea myöten aamupuolella yötä, sillä molempina öinä Kp-indeksi on noususuunnassa yön aikana. Indeksien maksimi saavuttaa tason 4 tai 4-, jolloin toteutuessaan Keski-Suomen lisäksi Etelä-Suomen pohjoisosassa revontulet ovat mahdollisia. Kirkas kuutamo on hieman himmenemässä, joten revontulien ja taustataivaan kontrastikin paranee ennustejakson kuluessa.

Yö 8./9. on periaatteessa edellisten öiden kaltainen. Pitkäaikaisessa Kp-indeksin ennusteessa kerrotaan indeksin maksimilukemiksi lukemaa 4 jopa useamman vuorokauden ajaksi, joten revontulet ovat mahdollisia laajalla alueella. Etelärannikolla revontulia tuskin kuitenkaan nähdään tai sään ollessa selkeä horisonttiin asti, niitä voi näkyä ajoittain hyvin matalalla pohjoisessa.

Auringonpilkkujaksot

Tammikuun auringonpilkkuluku oli 143,6. Se on hyvin lähellä helmikuun 2014 lukua, joka oli 146,1 ja auringonpilkkujakson 24 suurin lukema. Nyt eletään pilkkujaksoa 25 ja ennusteet osoittavat edelleen ylöspäin. Tasoitettu 13 kuukauden pilkkuluku oli viime heinäkuussa 86,5 ja se on voimakkaassa nousussa. Ennuste tammikuun tasoitetuksi auringonpilkkuluvuksi on 104.

Auringonpilkkujaksot eivät toistu samanlaisina ainakaan lyhyen ajan kuluessa. Jokaisella pilkkujaksolla on omat piirteensä, joiden ennustaminen on mahdotonta. Näin ollen pilkkujaksojen tilastollinen tarkastelua on lähinnä vain arvauksia ja niiden perusteella tulevan ennustaminen ei onnistu kuin ehkä vahingossa. Kuva WDC-SILSO, Royal Observatory of Belgium, Brussels.

Näyttääkin siltä, että vertailut pitäisi tehdä jaksoon 23, jolloin syyskuussa 1998 kuukauden auringonpilkkuluku oli 132. Tässä jaksossa huippu saavutettiin heinäkuussa 2000, jolloin lukema oli 244 ja syyskuussa 2001 saavutettiin lukema 238. Jakson 23 maksimi oli kaksiosainen, joista ensimmäinen saavutettiin huhtikuussa 2000 ja toinen tammikuussa 2002. Jos nämä kaksi jaksoa vertautuvat toisiinsa, niin silloin kuluvan jakson 25 maksimi olisi noin 1,5 vuoden kuluttua syksyllä 2024.

Historiallisesti auringonpilkkujaksojen maksimit ovat olleet kaksiosaisia jaksosta 22 alkaen. Sitä ennen jakson 21 maksimi jo viittasi tulevaan kaksiosaisuuteen, vaikka se kuitenkin oli yksiosainen. Jaksot 23 ja 24 ovat olleet jälkimmäiseltä maksimiltaan voimakkaimpia ja maksimien väli 1,5 –2 vuotta.

Edellisen kerran jakson 24 maksimitasoa oli jakso 16, jonka maksimi saavutettiin huhtikuussa 1928. Silloin tasoitettua auringonpilkkuluku oli 130. Seuraavan jakson (no 17) maksimi 182 oli huhtikuussa 1937. Jos tästä jaksosta uskaltaisi ennustella kuluvan jakson (no 25) maksimin tasoa, niin nyt päästäisiin hieman alle 200 lukemaa. Tosin täytyy ottaa huomioon, että jakson 17 maksimi oli yksiosainen, joten jos ollaan edelleen kaksiosaisessa maksimissa, niin sen taso voi jäädä selvästi alemmalle tasolle jos kaksiosaisuudella on merkitystä maksimilukemaan.

Revontuliennuste 3. – 6.2.2023

Maapallon on siirtymässä tihentyneen virtauksen jättöpuolelle, jossa hiukkastiheys on merkittävästi pienempi kuin mitä se on virtauksessa. Samaan aikaan nopeus kasvaa aikaisemmasta, joten tilanne muistuttaa sitä, mitä tapahtuu koronaukossa. Tässä auringonpilkkujakson vaiheessa ei juurikaan korona-aukkoja esiinny tai jos niin tapahtuukin, ne ovat pieniä ja vaikutukseltaan täysin olemattomia.

Auringossa on neljä hyvin pientä ja rauhallista pilkkuryhmää, joten ne tuskin tuottavat mitään sellaista, joka vaikuttaisi maapallon magneettikentän tilaan tällä ennustejaksolla. Aikaisempina vuorokausina ei ole tapahtunut CME-purkauksia, jotka olisivat tulossa kohti Maata, joten rauhallisia aikoja on odotettavissa.

Komeetta P96/Machholz sivuutti perihelinsä noin 17 miljoonan km etäisyydeltä Auringosta. Komeettaytimellä on kokoa noin 6 km ja perihelietäisyys sen verran pitkä, että komeetalla ei ole mitään vaikeuksia selvitä ohituksesta, vaikka valtavasti vettä siitä haihtuukin. Videossa näkyy myös pieniä CME-purkauksia, jotka eivät kuitenkaan tule kohti MAata.Kuva NASA/SOHO.

Ennuste

Yöt 3./4., 4./5. ja 5./6. Kp-indeksiennusteet kertovat hyvin rauhallisesta avaruussäästä. Lukemat pysyttelevät hyvin matalina, maksimiarvo on 2+ ja ennustejakson aikana se laskee vielä tästäkin arvoon 1+. Ennusteen toteutuessa ja jos mitään yllättävää ei ilmaannu himmeitä revontulia voitaneen nähdä ajoittain vain Pohjois-Lapissa. Muualla revontulien näkeminen ei ole mahdollista.