Näytetään tekstit, joissa on tunniste flare. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste flare. Näytä kaikki tekstit

perjantai 13. maaliskuuta 2026

Revontuliennuste 13. – 16.3.2026

Auringon aktiivisuus on jo pitkään pysynyt rauhallisena. Pilkkualueita on yhdeksän ja ne ovat joko alfa- tai beetatyyppiä. Niiden mahdollisuus tuottaa voimakkaita flarepurkauksia on vähäinen.

Auringon ekvaattorin ylittävä korona-aukko on jonkin verran syventynyt ja samalla siirtynyt geoefektiiviselle alueelle Auringon pyöriessä itsensä ympäri. Sen vaikutus alkanee tuntua maapallon lähiavaruudessa vielä tämän vuorokauden aikana.

Vaikutus tuntuu erityisesti korkeilla leveysasteilla (meillä), jolloin ainakin G1-luokan mutta mahdollisesti G2-luokan magneettinen myrsky kehittyy vielä tänään alkuillasta. Myrsky aiheutunee siitä, että korona-aukkoon liittyvä nopea virtaus (CH HSS) on tiivistänyt virtauksen etureunalla olevaa CIR-vyöhykettä aikaisemman ennusteen arvioita merkittävästi enemmän.

Magneettinen myrsky voi voimistua myös syystä, että Maan geomagneettisessa kentässä on jo valmiiksi energisiä elektroneja reippaanlaisesti, lukema oli eilen iltapäivällä 2 940 pfu.

Ennuste

Yö 13./14. Revontulia on odotettavissa koko maassa heti illan pimennyttyä riittävästi niiden näkymiselle. Revontulitoiminta jatkuu koko yön ajan illan aktiivisesta jaksosta hieman heikentyneenä (G1). Revontulia on kuitenkin mahdollista nähdä aina etelärannikkoa myöten, tai jopa aktiivisempien purkausten aikana jopa Eestissä.

Yö 14./15. Edellisen yön jäljiltä magneettikenttä on edelleen rauhaton ja revontulia voidaan nähdä Etelä-Suomen leveydellä asti viimeistään keskiyön jälkeen. Magneettikenttä näyttäisi kuitenkin rauhoittuvan aamuun mennessä.

Yö 15./16. Nyt ollaan jo tavanomaisessa tilanteessa. Revontulet ovat mahdollisia Lapissa ja jossain määrin Pohjois-Suomessa. Etelämpänä revontulia tuskin nähdään.

 

 

keskiviikko 11. maaliskuuta 2026

Revontuliennuste 11. – 14.3.2026

Auringon aktiivisuus on ollut vähäistä, vain C-luokan flarepurkauksia on havaittu. Pilkkualueita on kuusi, jotka kaikki ovat joko alfa- tai beetatyyppiä. M-luokan flarepurkausten todennäköisyys lähivuorokauden aikana matala, vaikka pieni mahdollisuus on olemassa.

Tämän tyyppiset revontulet ovat mahdollisia Keski- ja Etelä-Suomen pohjoisosassa 13./14. yönä. Kuva © Kari A. kuure / Tampereen Ursa ry.
 

Auringon ekvaattoriseudulla on kapeahko korona-aukko, joka ei ainakaan vielä vaikuta maapallon lähiavaruuden tilaan. Jos korona-aukko vahvistuu, se voi vaikuttaa jo seuraavan ennustejakson avaruussäähän.

Maata kohti tulevia CME-pilviä ei ole havaittu. Aurinkotuuli on ollut erittäin harvaa, joskin nopeus on ollut kasvussa ja se on tätä kirjoittaessani noin 500 km/s. IMF-kentän Bz-komponentti on ollut enimmäkseen kohti etelää viimeksi kuluneen vuorokauden aikana, vaihdellen voimakkuudeltaan 6 nT … –8 nT välillä.

Napaisuudeltaan positiivinen CH HSS-virtaus tulee vaikuttamaan lähivuorokausien avaruussäähän. Virtaukseen liittyvä aurinkotuulen tihentymä (CIR) kohtaa maapallon vielä tämän ennusteen aikana (13.3.2026).

Maapallon magneettikentässä olevien energisten (>2 MeV) elektronien määrä on hieman koholla (maksimi 1 730 pfu). Pienen säteilymyrskyn (S1) mahdollisuus on olemassa lähivuorokausina, joskaan se ei ole todennäköinen. Radioyhteyskatkoksiakin saattaa ilmaantua mutta niiden mahdollisuus on olemattoman pieni. Tilanne voi kuitenkin muuttua nopeasti, jos Auringossa tapahtuu voimakkaita M-luokan flarepurkauksia.

Parin seuraavan vuorokauden aikana maapallon magneettikentän ennustetaan pysyttelevän rauhallisessa tilassa. Maaliskuun 13. päivän aikana on mahdollista, että magneettikentän aktiivisuus kasvaa ja pienen magneettisen myrskyn mahdollisuus on olemassa. Se kuitenkin laantunee ennen iltayötä.

Ennuste

Yöt 11./12. ja 12./13. ovat rauhallisia. Revontulet ovat mahdollisia Pohjois-Lapissa. Etelämpänä niitä tuskin nähdään.

Yö 13./14. Iltapäivällä mahdollisesti kehittyvä magneettinen myrsky ehtii laantua ennen illan pimentymistä. Sen jäljiltä magneettikenttä saattaa olla aktiivien yön saapuessa, joten revontulet ovat mahdollisia Lapin lisäksi Keski-Suomen leveydelle asti. Etelä-Suomen pohjoisosassa on myös mahdollista nähdä jonkin verran revontulivaloa, luultavasti himmeä ja rauhallinen vyö, jossa näkyy jonkin verran säteiden muodostumista.

 

 


 

sunnuntai 8. maaliskuuta 2026

Revontuliennuste 8. – 11.3.2026

Auringossa on ollut vain vähän merkittäviä tapahtumia. Pilkkualueita on viisi, joista neljä on beetatyyppiä ja yksi alfatyyppinen. Nämä ovat tuottaneet vain heikkoja C-luokan flarepurkauksia.

Tällä hetkellä ei ole tiedossa Maata kohti tulevia CME-pilviä. Maan lähiavaruuden avaruussäähän vaikuttaa edelleen polariteetiltaan negatiivinen nopea virtaus (CH HSS). Aurinkotuulen nopeus on noin 700 km/s ja hiukkastiheys vähäinen (<2 p/cm3).

Nämä moniväriset revontulet nähtiin Tampereella 6./7. välisenä yönä. Revontulitoiminta jatkui iltayöstä aina aamuhämärään, joskin näin kirkkaita nähtiin vain ajoittain. Kuva Kari A. Kuure/ Tampereen Ursary.
 

IMF-kentän suunta on ollut enimmäkseen negatiivinen (etelään) ja sen voimakkuus on ollut maksimissaan –8 nT.

Geomagneettisen kentän odotetaan olevan aktiivinen 8. – 9. maaliskuuta ja epävakaan 10. maaliskuuta negatiivisen polariteetin CH HSS -vaikutuksesta. 10. maaliskuuta on mahdollista, että 6. maaliskuuta lähtenyt CME-pilven ohituksella on heikko vaikutus geomagneettiseen kenttään pilven ohittaessa maapallon etäältä.

Ennuste

Yöt 8./9., 9./10. ja 10./11. Revontulet ovat mahdollisia vain Lapissa, sen todennäköisemmin mitä pohjoisemmassa ollaan. Pohjois-Suomessa revontulien näkyminen ei ole todennäköistä mutta kuitenkin mahdillista ainakin ajoittain. Muualla Suomessa revontulia tuskin nähdään.

 

 

 

torstai 5. maaliskuuta 2026

Revontuliennuste 5. – 8.3.2026

Auringon aktiivisuus on ollut kohtalaisen vähäistä. Pilkkuryhmiä on neljä (kaikki tyyppiä beeta) ja voimakkaimmat flarepurkaukset ovat olleet C-luokaa.

Maata kohti tulevia CME-purkauksia ei ole havaittu.

Auringon ekvaattoriseudun ja kiekon keskilinjalla on pieni korona aukko, muta se tuskin vaikuttaa kovinkaan voimakkaasti maapallon lähiavaruuden avaruussäähän. Kaksi muutakin korona-aukkoa on: pohjoisen pallonpuoliskon keskileveyksillä ja etelänapavalta eteläisille keskileveyksille. Nämäkään eivät vaikuta avaruussäähän.

Aurinkotuuli on ollut noin 400 km/s nopeaa ja sen tiheys on noin 3 p/cm3. IMF-kenttä on ollut enimmäkseen pohjoiseen muutaman nanoTeslan verran.

Lähivuorokausien avaruussäähän vaikuttaa aluksi korona-aukkoon liittyvä nopea virtaus. 6. maaliskuuta aikana tapahtuu muutos, sillä negatiivinen CH HSS alkaa vaikuttaa ja muutokseen liittyy mahdollisesti Maan magneettikentän aktivoituminen mahdollisesti 7.3. vuorokauden aikana.

Ennuste

Yö 5./6. Maltilliset revontulet ovat mahdollisia Lapista Pohjois-Suomen alueilla. Keski-Suomessa niiden näkymiselle on pieni mahdollisuus. Etelämpänä revontulia tuskin nähdään.

Yö 6./7. Magneettinen myrsky saattaa kehittyä jo illalla, joten revontulia voidaan nähdä suurimmassa osassa Suomea. Etelärannikolla niitä ei ehkä nähdä. Aamupuolella yötä magneettinen myrsky on jo laantumassa ja revontulet katoavat taivaalta ennen aamuhämärää.

Yö 7./8. on jälleen rauhallinen. Revontulet ovat mahdollisia Lapissa ja mahdollisesti Pohjois-Suomessa. Etelämpänä niiden näkyminen ei ole todennäköistä.

 

maanantai 2. maaliskuuta 2026

Revontuliennuste 2. – 5.3.2026

KAK – Auringon aktiivisuus viimeksi kuluneen vuorokauden aikana on ollut tavanomaista tälle auringonpilkkujakson ajankohtaan nähden, Auringonpilkkuryhmiä on kuusi, jotka kaikki ovat magneettisesti alfa- ja beetaluokkaa. Niiden ei arvioida tuottavan nykyisellään C-luokan flarepurkauksia voimakkaampia ilmiöitä tämä ennustejakson aikana. Jos jonkin pilkkuryhmän magneettinen rakenne kuitenkin muuttuu monimutkaisemmaksi, M-luokan flaret ovat mahdollisia.

Auringon etelänavalla on syvä korona-aukko. Se ei kuitenkaan ulotu Auringon ekvaattorille, joten sen vaikutukset maapallon lähiavaruuden avaruussäähän on olematonta. Sen sijaan ekvaattoriseudun alueiden magneettinen rakenne vaihtelee napaisuudeltaan tiheästi.

Maapallon kohtaaman aurinkotuulennopeus on ollut lähellä pitkäaikaista keskiarvoa (n. 350 km/s). Siinä voi tapahtua muutoksia tämän ennustejakson aikana johtuen napaisuudeltaan positiivisen CH HSS virtauksen voimistumisesta.

Tätä kirjoittaessani maapallo on kohdannut heikon CIR-ilmiön, jonka magneettinen suunta on pohjoiseen. IMF-kentän magneettikentän Bz-komponentti onkin vaihdellut suunaltaan viimeisen vuorokauden aikana, vaikkakin enimmän osan ajasta se on ollut heikosti etelään. CIR laantuu tämä vuorokauden aikana ja seuraava, joka on huomattavasti laajempi ja tiheämpi saapunee tämän ennustejakson lopulla tai jopa vasta ennustejakson jälkeen.

Maapallon magneettikentässä on energisiä elektroneja (>2 MeV) kohtalaisen runsaasti, vuon huippuarvo oli eilen 7 042 pfu kello 17.20 UTC aikaan. Energisten protonien määrä on ollut tausta-arvossaan.

Maapallon magneettikentän arvioidaan lähimmän vuorokauden aikana olevan heikosti aktiivinen ja laantuvan sitten jonkin verran. Näillä näkymin magneettinen myrskyn ilmaantuminen tämän ennustejakson aikana ei ole todennäköistä.

Ennuste

Yö 2./3. Revontulet ovat mahdollisia Lapissa ja Pohjois-Suomessa. Keski-Suomessa on olemassa pieni mahdollisuus etenkin aamuyön aikana. Etelämpänä revontulia tuskin nähdään.

Yöt 3./4. ja 4./5. Revontulia nähtäneen Lapissa. Etelämpänä niiden näkyminen on epätodennäköistä.

 

 

perjantai 27. helmikuuta 2026

Revontuliennuste 27.2. –2.3.2026

Auringon näkyvällä puolella on jälleen pilkkuja. Pilkuttomia vuorokausia kertyi kolme, mutta koska kuluvaa vuotta on runsaasti jäljellä, pilkuttomia vuorokausia voi tulla vielä lisää. Vuonna 2015 pilkuttomia vuorokausia ei ollut lainkaan mutta jo seuravana vuonna niitä oli 32.

Nämä revontulet olivat 24.2. kello 21.10 Tampereen taivaalla. Kuva © Kari A. Kuure / Tampereen ursa ry.
 

Auringon aktiivisuus on kohtalaista lähivuorokausina. Maaliskuun 1. päivänä on jonkinlainen mahdollisuus M-luokan flarepurkaukselle.

Maapallon lähiavaruuden avaruussäähän vaikuttaa korona-aukon polariteetiltaan negatiivinen nopea virtaus (–CH HSS). Aurinkotuulen nopeus on luokkaa 600 km/s ja planeettojen välisen avaruuden magneettikentän BZ-komponentin suunta on pohjoisesta etelään.

Maan magneettikentässä on runsaasti (noin 7 300 pfu) energisiä elektroneja (>2MeV). Energisten protonien (> 10 MeV) sen sijaan on pitkäaikaisessa keskiarvossaan.

Magneettisesti negatiivisen aurinkotuulivirtauksen odotetaan heikkenevän lähivuorokausina. Helmikuun 25. päivänä havaittu CME saapunee 28.2./1.3. joten se voi aiheuttaa avaruussään aktiivisuuden kasvua.

Yöt 27./28., 28./1. ja 1./2. ovat kaikki jonkin verran aktiivisia. Revontulia voitaneen nähdä Lapista Pohjois-Suomeen alueella. Keski-Suomessakin revontulet ovat mahdollisia ainakin CMEn saapumisen aikoihin. Etelä-Suomessa on hyvin pieni mahdollisuus nähdä revontulia jonakin yönä.

 

tiistai 24. helmikuuta 2026

Revontuliennuste 24. – 27.2.2026

Auringon aktiivisuus on hyvin vähäistä, sillä pilkkuryhmiä ei ole. Virallisten havaintojen mukaan Auringon pinnalla oleva pilkkuryhmä AR 14374 kiertyi länsireunan yli 21. helmikuuta. Sen jälkeen näkyvällä puolella ei ole ollut pilkkuja. Nyt siis on oltu yli kaksi vuorokautta ilman pilkkuja (kts. artikkeli ”Ensimmäinen auringonpilkuton vuorokausi”. Seuraavan kerran pilkut havainnoidaan iltapäivän alussa UTC-aikaa.

Nämä revontulet näkyivät Tampereella 22. helmikuuta 2026 kello 21.07 UTC aikaa. Kuva Kari A. Kuure /Tampereen Ursa ry.
Auringossa on heikkenevä korona-aukko pohjoisen pallonpuoliskon länsiosassa. Sen myötä aurinkotuulen nopeus on laskusuunnassa ja on tätä kirjoittaessani noin 580 km/s mutta tiheys on lähellä nollaa, vain 0,6 p/cm3.

IMF-kenttä on heikko Bt= 4,4 nT ja Bz= –1,5 nT. Etelän suunta on hieman vahvistumassa lähimmän tunnin aikana. Näin ollen avaruussäätilanne on hyvinkin rauhallinen ja se näyttäisi olevan muuttumaton koko tämän ennustejakson ajan.

Ennuste

Yöt 24./25., 25./26. ja 26./27. Revontulet ovat mahdollisia Lapissa ja Pohjois-Suomessa. Keski-Suomessa on pieni mahdollisuus revontulille mutta Etelä-Suomessa niitä tuskin nähdään.

 

 

lauantai 21. helmikuuta 2026

Revontuliennuste 21. – 24.2.2026

Auringon aktiivisuus on ollut viime vuorokausina hyvin vähäistä. Pilkkualueita on kolme ja ne ovat magneettisesti alfa- ja beetaluokkiin kuuluvia. Niiden todennäköisyys tuottaa voimakkaita flarepurkauksia on hyvin pieni.

Auringossa on kaksi syvää korona-aukkoa. Toinen niistä (polariteetti +) on eteläisellä pallonpuoliskolla keskileveyksiltä lähelle Auringon etelänapaa. Toinen aukoista (polariteetti –) on pohjoisella pallonpuoliskolla ulottuen ekvaattorilta keskileveyksille. Tämä aukko on lähestymässä Auringon keskilinjaa ja sen geoaktiivisuus alkanee aivan lähivuorokausina, viimeistään 23. helmikuuta. Lisääntyvä geoaktiivisuus saattaa kehittyä heikoksi magneettiseksi myrskyksi tänä ennustejakson viimeisenä yönä.

Lähiavaruuden avaruussäähän vaikuttaa edelleen polariteetiltaan positiivinen HSS -virtaus, joka on kuitenkin jo heikkenemässä. Aurinkotuulen nopeus on pysytellyt 500 km/s alapuolella ja viimeisen UT-vuorokauden aikana aurinkotuulen tiheys on noussut aikaisemman hyvin harvasta nyt noin 15 pccm3 lukemaan ja satelliittimittauksen mukaan se jatkaa nousuaan ainakin lähimmän tunnin aikana. IMF:n kenttävoimakkuus on kasvanut ja on nyt noin 10 nT ja se on lähes yksinomaan Bz-suuntainen. Kentän suunta on kuitenkin pohjoiseen, joten aurinkotuulen tiheyden kasvulla on vain heikko vaikutus maapallon magneettikenttään.

Ennuste

Yöt 21./22. ja 22./23. Revontulet ovat mahdollisia Pohjois-Lapissa. Etelä-Lapissa revontulia voitaneen havaita jälkimmäisenä yönä. Molempina öinä revontulet ovat kohtalaisen aktiivisia, mutta ei mitään balalaikkashouta. Etelämpänä revontulia tuskin nähdään.

Yö 23./24. Jos magneettikentän aktiivisuus kehittyy G1-luokan magneettiseksi myrskyksi, niin silloin revontulet ovat mahdollisia Etelä-Suomea myöten. Ennuste on kuitenkin hieman epävarma. Jos magneetista myrskyä ei kehity, magneettikentän rauhattomuus tuottanee kuitenkin revontulia Keski-Suomen leveydelle asti.

Palaan tämä yön ennusteeseen uudelleen, jos näyttää siltä, että oleellisia muutoksia revontulien näkyvyyteen on tulossa.

keskiviikko 18. helmikuuta 2026

Revontuliennuste 18. – 21.2.2026

Auringon aktiivisuus on ollut viimevuorokausina hyvin vähäistä. Eilen havaittiin vain yksi C-luokan flarepurkaus, jonka syntyi pilkuttomalla alueella lähellä AR 14374 -pilkkuryhmää. Edellinen M2.47 -luokan flare tapahtui 16.2. kello 4.35 UTC aikaan.

Maata kohti tulevia CME-pilviä ei ole havaittu.

Nämä revontulet kuvatiin Tampereen Ursan tähtitornilla 14. helmikuuta heti vuorokauden vaihduttua. Huomaa revontulien alareunan purppura väri, se ei ole kovinkaan yleinen ilmiö Tampereen leveydellä. Kuvan aikaleima on UTC-aikaa. Kuva © Kari A. Kuure / Tampereen Ursa ry.

Aurinkotuuli on hidastunut vuorokauden takaisesta, sen nopeus on nyt hieman yli 500 km/s. Sen tiheys on vähäinen (0,85 p/cm3). Planeettojenvälisen avaruuden magneettikenttä (IMF) on heikkoa (4,27 nT) ja Bz-suuntaisen kentän suunta vaihtelee pohjoisen ja etelän välillä hyvinkin nopeasti.

Lähiavaruuden avaruussäähän vaikuttaa edelleen magneettikentältään positiivinen korona-aukon nopea virtaus (CH HSS) joka on kuitenkin heikkenemässä ja lakkaa viimeistää tämän ennustejakson loppuun mennessä.

Maapallon magneettikentässä on jonkin verran energisiä (>2 MeV) elektroneja, niiden vuo arvo oli yli 2 200 pfu. Protonien määrä oli pitkäaikaisella tasollaan.

Ennuste

Yöt 18./19., 19./20. ja 20./21. Revontulet ovat mahdollisia Lapissa ja Pohjois-Suomessa. Keski-Suomessa on pieni mahdollisuus revontulille jokaisena yönä. Etelä-Suomessa revontulien mahdollisuus on häviävän pieni, mutta hyvällä onnella alueen pohjoispuoliskolla himmeää revontulivaloa on mahdollisuus jossakin vaiheessa näkyä.

 

sunnuntai 15. helmikuuta 2026

Revontuliennuste 15. – 18.2.2026

Auringon aktiivisuus on ollut vähäistä. Pilkkuryhmiä on viisi, joista vain yksi on tyyppiä beeta, loput ovat tyyppiä alfa. Näin ollen lähitulevaisuudessa tuskin nähdään kovinkaan voimakkaita flarepurkauksia, ellei synny uusi ja aktiivinen pilkkuryhmä tai jokin näistä olemassa olevista kehity nopeasti magneettisesti monimuotoisemmaksi.

Näin kirkkaat revontulet loimusivat Tampereen taivaalla 11./12. yönä. Kuva © Kari A. Kuure / Tampereen Ursa ry.

Viimeksi kuluneen vuorokauden aikana maapallon magneettikenttään vaikuttaa napaisuudeltaan positiivinen korona-aukko. Aurinkotuulen nopeus väheni ja se laski aina noin 350 km/s. Noin kello 16.00 UTC aikaan tapahtui muutos. Magneettikentän napaisuus vaihtui negatiiviseksi (Aurinkoa kohti) ja samalla aurinkotuulen nopeus alkoi kasvaa ja saavutti n. 550 km/s nopeuden yön aikana. Kenttävoimakkuus saavutti maksiminsa n. 15 nT kello 19.45 UTC ja on sen jälkeen hieman heikentynyt ollen tätä kirjoittaessani hieman alle 9 nT. Bz-komponentin maksimi oli samaan aikaan ja voimakkuus – 13 nT. Tämän jälkeen Bz-kentän voimakkuus on heikentynyt ja on tätä kirjoittaessani noin –7 nT. Satelliittimittausten perusteella kenttä on kuitenkin kääntymässä kohti pohjoista lähimmän tunnin aikana.

Viimeksi kuluneen vuorokauden aikana Potsdamin mittausasema on havainnut Hp30 indeksin kohoamisen aina lukemaan 6– kello 21.15 UTC aikaan. Noin puolen tunnin jälkeen indeksi laski lukemaan 5 ja edelleen lukemaan 4. Tämän jälkeen se on ollut voimistumaan päin ja on tällä hetkellä lukemassa 5–. Maan magneettikenttä on siis jo valmiiksi aktiivinen.

Lähivuorokausien avaruussäähän vaikuttaa lähestyvä positiivinen korona-aukko ja siihen liittyvä HSS-virtaus. Hieman ennen sitä, Maa kohtaa voimakkaalta vaikuttavan CIR-ilmiön. Samaan aikaan CIR-ilmiön kanssa voi avaruussäähän vaikutta heikko CME, joka havaittiin 11. helmikuuta. G1-luokan magneettinen myrsky on mahdollinen tänään ja huomenna, jonka jälkeen magneettikenttä pysyttelee aktiivisena ainakin 17. päivään asti.

Ennuste

Yö 15./16. Heikko magneettinen myrsky on mahdollinen alkuillasta. Jos myrsky kehittyy, se näyttäisi jatkuvan edelleen aamuyön tunneille asti. Jos tämä toteutuu, revontulet ovat mahdollisia lähes koko maassa etelärannikkoa lukuun ottamatta.

Yöt 16./17. ja 17./18. Revontulet ovat mahdollisia Lapissa ja Pohjois-Suomessa. Yön 16./17. aikana on myös Keski-Suomessa pieni mahdollisuus heikoille revontulille. Etelämpänä ja jälkimmäisenä yönä revontulia tuskin nähdään.

 

perjantai 13. helmikuuta 2026

Revontuliennuste 13. – 16.2.2026

Auringon aktiivisuus on ollut viimeksi kuluneen vuorokauden aikana kohtalainen. Voimakkain flarepurkaus (M1.4) havaittiin kello 12.2.2026 kello 2.40 UTC aikaan. Purkauksen tapahtui todennäköisesti pilkkualueella AR 14366, joka on jo kiertynyt Auringon länsireunan taakse. Auringon näkyvällä puolella on seitsemän auringonpilkkuryhmää, jotka tuottivat C-luokan purkauksia. Näin näyttäisi olevan myöskin lähivuorokausina, silla pilkkujen magneettiset rakenteet ovat joko alfa- tai beetaluokkaa.

Maata kohti tulevia CME-purkauksia ei ole havaittu.

Aurinkotuulen nopeus on vaihdellut viimeksi kuluneen vuorokauden aikana 371 ja 480 km/s nopeuksien välillä. Korona-aukko ja siihen liittyvä magneettisesti negatiivinen (kohti Aurinkoa) nopea virtaus on vaimentumassa lähimmän vuorokauden aikana. Sitä seuraa magneettisesti positiivinen (Auringosta poispäin) nopea virtaus ja siihen liittyvä CIR, joka alkaa olla geoefektiivinen tämän ennustejakson lopulla.

Maapallon geosynkronisella radalla tehdyt mittaukset osoittivat energisten elektronien (>2 MeV) määrän olevan hieman kynnysarvoa suurempi (1 205 / 1 000 pfu). Energisten protonien (>10 MeV) määrä on ollut taustatasollaan.

IMF-kentän voimakkuus on ollut maltillisesti 5 – 7 nT ja pohjoiseteläsuuntainen komponentti (Bz) on ollut minimissään –5 nT. Magneettikentän voimakkuudessa ei odoteta tapahtuvan kovinkaan suurin muutoksia lähivuorokausina.

Lähiavaruuden avaruussää on ollut viime vuorokausina rauhallinen. Saapuvan korona-aukon etureunan CIR-virtauksen saapuminen muuttaa jonkin verran tilannetta ja muuttaa avaruussään hieman aktiivisemmaksi 14.2. aikana. Avaruussää jatkaa aktivoitumistaan seuraavanakin vuorokautena ja SWPC ennustaa sen voimistuvan mahdollisesti heikoksi magneettiseksi myrskyksi 15.2. aikana. Vaikka ennustettu magneettinen myrsky on mahdollinen, sen toteutumiseen vaikuttaa energisten elektronien määrä maapallon magneettikentässä ja korona-aukon positiivinen polaarisuus, joten täällä korkeilla leveysasteilla myrskyn vaikutukset jäänevät vähäisiksi.

Ennuste

Yöt 13./14. ja 14./15. Revontulet ovat mahdollisia Pohjois-Suomen leveydelle ja Keski-Suomessa niiden näkymiseen on pieni mahdollisuus. Etelämpänä revontulia näinä öinä tuskin nähdään.

Yö 15./16. Magneettisen myrskyn pieni mahdollisuus on olemassa. Revontulet ovat mahdollisia Keski-Suomen leveydelle ja Etelä-Suomen pohjoisosaan asti. Etelärannikolla niitä tuskin nähdään.

 

 

tiistai 10. helmikuuta 2026

Revontuliennuste 10. – 13.2.2026

Auringon aktiivisuus on ollut kohtalaisella tasolla viimeksi kuluneen vuorokauden aikana. Pilkkualue 4366 on Auringon kiekon itäreunalla ja sen aktiivisuus on hieman laantunut, mutta onnistui tuottamaan eilen kello 2.27 UTC aikaan M2.8-luokan flarepurkauksen. Muut flarepurkaukset olivat C-luokan purkauksia.

Aurinkotuulen parametrit ovat pitkäaikaisissa keskiarvoissan tai ainakin hyvin lähellä niitä. Maapallon lähiavaruuden avaruussäähän vaikuttaa polariteetiltaan negatiivinen CH HSS-virtaus, jossa IMF-kentän suunta vaihtelee etelän ja pohjoisen välillä suhteellisen nopeasti.

Maata kohti tulevia CME-pilviä ei ole havaittu.

Maan geostationäärisellä radalla on mitattu energisiä elektroneja (> 2MeV) jonkin verran kohonneita määriä, maksimin ollessa 1 764 pfu (triggeriarvo on 1 000 pfu) kello 15.00 UTC aikaan. Energisten protonien (>10 MeV) määrä on ollut taustatasollaan, mutta seuraavien vuorokausien aikana niiden määrän odotetaan hieman olevan kasvussa. Jopa pieni (S1) aurinkomyrsky on mahdollinen.

Maan geomagneettinen kenttä on ollut hieman rauhattomassa tilassa, johtuen CH HSS -virtauksesta ja tilanne tämän suhteen pysyttelee muuttumattomana parin seuraavan vuorokauden aikana.

Ennuste

Yöt 10./11., 11./12. ja 12./13.  Revontulet ovat mahdollisia Pohjois-Lapissa. Etelä-Lapissa niiden mahdollisuus on jo selvästi pienempi ja etelämpänä niitä tuskin nähdään.

lauantai 7. helmikuuta 2026

Revontuliennuste 7. – 10.2.2026

Auringonpilkkualueen 4366 aktiivisuus on hieman laskenut. Se on tuottanut vain C-luokan flarepurkauksia, vaikka sen magneettinen luokitus on edelleen beeta–gamma–delta. Sille kuitenkin ennustetaan 60 % todennäköisyyttä M-luojan flarepurkaukselle ja 25 % todennäköisyyttä X-luokan purkauksella ja 25 % todennäköisyyttä tuottaa protoni-ilmiöitä. Näin ollen voi olla, että ennen pilkkuryhmän kiertymistä länsireunan taakse, me vielä näemme hyvin aktiivisia purkauksia.

Auringon ekvaattorin pohjoispuolella keskileveyksillä on kaksi pienehköä korona-aukkoa, joiden kummankin polaarisuus on negatiivinen. Nämä ovat sellaisessa asemassa, että ne voivat jossakin määrin vaikuttaa maapallon lähiavaruuden avaruussäähän. Vaikutus on aurinkotuulennopeuden kasvua nykyisestä jonkin verran nopeammaksi.

Lähiavaruuden avaruussäähän vaikuttaa myös 3. helmikuutta lähtenyt CME, jonka pitäisi saapua Maan radan tuntumaan 8. tai 9. helmikuuta. CME-pilven kohdatessa Maan magneettikentän, niin kenttään odotetaan kehittyvän voimakas häiriötila tai jopa heikko magneettinen myrsky (G1) yön 7./8. aikana.

Ennuste

Yö 7./8. Revontulet ovat mahdollisia iltahämärästä alkaen Lapissa ja Pohjois-Suomessa. Aamupuolella yötä mahdollisesti kehittyvä magneettinen myrsky toisi revontulet myös Etelä-Suomen taivaalle. Yön taittuessa aamuksi, mahdollinen myrsky laantuu ja magneettikenttä jää rauhattomaan tilaan, jolloin revontulia on mahdollisuus nähdä Keski-Suomen leveydellä asti.

Yö 8./9. ja 9./10. Magneettikentän odotetaan olevan molempina öinä rauhaton. Tämä mahdollistaa revontulien näkymisen Keski-Suomen taivaalla, etelämpänä niitä tuskin nähdään.

 

torstai 5. helmikuuta 2026

Revontuliennuste 5. – 8.2.2026

Auringon aktiivisuus on ollut voimakasta pilkkuryhmässä 4366 tapahtuneiden flarepurkausten vaikutuksesta. Voimakkain flarepurkaus oli kello 12.13., jonka voimakkuudeksi mitattiin X4.2. Tämä flare tuotti myös heikon CMEn, joka havaittiin kello 13.26. CME näytti kuitenkin katoavan nopeasti (haihtui) ja sillä ei ollut Maata kohti tulevia komponentteja. Pari muutakin CME:tä havaittiin mutta nekään eivät ole tulossa kohti Maata.

Pilkkuryhmälle 4366 ennustetaan edelleen 75 % todennäköisyyttä tuottaa M-luokan ja 25 % todennäköisyyttä X-luokan flarepurkauksille. Samoin on olemassa 25 % todennäköisyys protoni-ilmiöille ja siitä aiheutuvalle aurinkomyrskylle (S1).

Eilen (4.2.) kello 14.21 UTC aikaan havaittiin äkillinen magneettinen pulssi, joka vahvisti IIM-kenttää 24 nT voimakkuuteen. Tämä pulssin arvioitiin liittyvän sunnuntaina 1.2. kello 23.57 tapahtuneeseen X8.1 -luokan flarepurkaukseen. Etelään suuntautunut komponentti (Bz) saavutti minimiarvon –17 nT kello 15.16 UTC.

Aurinkotuulen nopeus kasvoi nopeasti ja saavutti nopeuden 450 km/s. Aurinkotuulen tiheys kasvoi samaan aikaan 2 p/cm3 arvoon 11 p/cm3 ja lämpötila 35 000 K kohosi yli 250 000 K lukemaan.

Maapallon lähiavaruuden tilaan vaikuttaa negatiivinen CH HSS virtaus. Sunnuntaina tapahtuneeseen X8.1 -luokan flareen liittyvä CME on tulossa kohti ja sen lasketaan saapuvan vielä tämä vuorokauden aikana, jolloin on mahdollista, että se saa aikaan heikon G1-luokan magneettisen myrskyn. Jos myrsky kehittyy, niin seuraavat vuorokaudet ovat magneettisesti rauhattomia.

Ennuste

Yö 5./6. Magneettinen myrsky on mahdollinen etenkin aamupuolella yötä. Myrskyn ollessa voimakkaimmillaan keskiyön tienoilla, revontulet ovat mahdollisia etelärannikolla. Aamun tunteihin siirryttäessä myrsky laantuu jonkin verran ja revontulet siirtyvät kohti pohjoista.

Yö 6./7. Revontulet ovat todennäköisiä aina Etelä-Suomeen asti. Kirkkaimmat revontulet ovat todennäköisesti Pohjois-Suomessa. Revontulien aktiivisuus kuitenkin laskee aamupuolella yötä magneettisen rauhattomuuden vaimentuessa normaaliksi.

Yö 7./8. On aika tavalla tavanomainen. Revontulet ovat mahdollisia Lapissa mutta etelämpänä niitä tuskin nähdään.

 

 

 

tiistai 3. helmikuuta 2026

Revontuliennuste 3.2. – 6.2.2026

Viimeksi kuluneen vuorokauden aikana pilkkuryhmä 4366 aktiivisuus on pysytellyt korkeana. Eilisen aikana havaittiin kolmetoista M-luokan ja yksi X1.6-luokan flarepurkaus. Näiden lisäksi tapahtui kaksi M-luokan flare, joiden alkuperää ei ole ilmoitettu.

Pilkkuryhmä AR 14366 on edelleen beeta–gamma–delta tyyppiä ja pilkkualueen koko on 730 MH (miljoonasosaa näkyvästä pinnasta). Pilkkualueelle on arvioitu 80 % todennäköisyys tuottaa M-luokan ja 40 % todennäköisyys X-luokan flarepurkaukselle. Näiden lisäksi sille on laskettu 60 % todennäköisyys tuottaa protonipurkaus (SEP), jollainen havaittaisiin maapallolla aurinkomyrskynä S1 tai voimakkaampana.

Sunnuntaina (1.2.) havaittu CME oli ilmeisesti niin heikko, että sillä ei ollut vaikutuksia Maan kieroradan etäisyydellä. Sen sijaan 2.2. heti vuorokauden vaihtumisen jälkeen havaittu CME näyttäisi tulevan sen verran kohti, että sillä voi olla jotain vaikutuksia. Sen vaikutukset lähiavaruuden avaruussäähän tuntuvat tämän ennusjakson viimeisenä yönä.

Ennuste

Yöt 3./4. ja 4./5. Revontulet ovat mahdollisia Pohjois-Lapissa, Etelä-Lapissa niiden todennäköisyys on vähäinen. Etelämpänä revontulia tuskin nähdään.

Yö 5./6. Näyttäisi muodostuvan revontuliyöksi lähes koko maassa. Illan pimennyttyä revontulia nähtäneen Lapista Etelä-Suomeen ja myöhemmin aamuyöllä jopa etelärannikolla asti.

 

 

maanantai 2. helmikuuta 2026

Revontuliennuste 2.2. – 5.2.2026

Viimeksi kuluneet pari vuorokautta ovat olleet Auringossa mielenkiintoisia. Pilkkuryhmä AR 14366 syntyi 30. tammikuuta (tyyppiä beeta) ja se numeroitiin 31.1. Sen nopea kehitys johti siihen, että vielä saman päivän aikana sen magneettinen rakenne luokiteltiin beeta–gamma–deltaksi. Vuorokauden aikana pilkkuryhmässä tapahtui viisitoista C-luokan flarepurkausta. Selvästikin pilkkuryhmällä oli jo tuolloin potentiaalia tuottaa voimakkaita purkauksia. Näin tapahtuikin, sillä seuraava vuorokausi (1.2.) olikin tapahtumia täynnään. C-luokan flareja tapahtui kaksi, M-luokan purkauksia seitsemäntoista ja X-luokan flarepurkauksia tapahtui kaksi, joista voimakkain oli X8.3.

Tältä näytti viimeyönä tapahtunut X8.3-luokan flarepurkaus pilkkualueella 4366. Kuvassa oleva kohina on energisten protonien ja elektronien aiheuttamaa. Kuva NASA/SDO/AIA 131.
 

Tämän vuorokauden (2.2.) puolella on jo tapahtunut yksi X2.9-luokan ja kaksi M-luokan purkausta. Kuinka tämä jatkuukaan, jää nähtäväksi.

Sunnuntaina kello 17.00 UTC aikaan havaittiin halo(IV)CME jolle mitattiin hyvin korkeita nopeuksia, mediaanin ollessa 1835 km/s. CME ei ilmeisesti syntynyt 4366 pilkkualueella tapahtuneesta flarepurkauksesta.

Pilkkuryhmän 4366 odotetaan pysyttelevän aktiivisena tulevien vuorokausien aikana ja tuottavan edelleen M- ja X-luokan purkauksia, joihin liittyy todennäköisesti useiden CME-purkausten syntymisiä. Pilkkuryhmä on siirtymässä lähemmäksi Auringon keskilinjaa, joten mahdolliset purkaukset vaikuttava maapallon lähiavaruuden avaruussäähän vielä yli viikon ajan, ehkä pitempäänkin.

Maata kohti tulossa oleva CME alkanee vaikuttaa maapallon lähiavaruuden tilaan vielä tänään kello 18 UTC aikoihin. Valitettavasti tätä kirjoittaessani WSA-ENLIL-mallissa ei vielä tätä ennusteta näy. Aikaisemman perusteella odotan ainakin heikon (G1) magneettisen myrskyn kehittymistä ensiyön aikana, mutta tarkastelen tilannetta sitten kun saan enemmän tietoja tulevista tapahtumista.

Ilman tämän CME:n saapumista ennuste näyttäisikin hyvin konservatiiviselta: vain Lapissa olisi jonkinlainen mahdollisuus revontulille.

Maapallon geomagneettisessa kentässä on runsaasti (n. 7 000 pfu) energialtaan > 2 MeV elektroneja. Lisäksi > 10 MeV protonien määrä on todennäköisesti kasvussa ja todennäköisesti vielä tämän vuorokauden puolella se ylittää aurinkomyrskyn S1 rajan.

Ennuste

Yö 2./3. Magneettisen myrskyn kehittyessä revontulet ovat mahdollisia koko maassa. Jos magneettinen myrskyn voimakkuus on korkeampi, revontulia voitaneen nähdä myös Baltiassa.

Yö 3./4. ja 4./5. Mahdollisen magneettisen myrskyn jäljiltä magneettikenttä pysyttelee rauhattomana ja revontulia nähtäneen Etelä- ja Keski-Suomen alueilla.

Tämä ennuste on siis hyvinkin epävarma, joten tilannetta täytyy päivittää siinä vaiheessa, kun lisätietoja on saatavilla.

 

 

perjantai 30. tammikuuta 2026

Revontuliennuste 30.1. – 2.2.2026

Auringon aktiivisuus on ollut vähäistä, vaikka pilkkuryhmiä on yksitoista. Pilkkuryhmien magneettinen rakenne (alfa tai beeta) on kuitenkin ollut sellainen, että vain C-luokan flarepurkauksia on esiintynyt. Maahan suuntautuneita CME-pilviä ei ole havaittu.

Maapallon kohtaama aurinkotuuli on ollut kohtalaisen nopeaa, jopa maksimissaan 700 km/s. Hiukkasmäärät ovat olleet vähäisiä, joskin lyhytaikaisia purskeita on esiintynyt (kuten aina). Niillä ei kuitenkaan ole pitempiaikaisia vaikutuksia sen paremmin lähiavaruuden tilaan kuin maapallon geomagneettiseen kenttään. Magneettikentässä energisten elektronien (>2 MeV) määrä on ollut korkeahko, joten hyvin lyhytaikaisia geomagneettisia ilmiöitä on havaittu.

Lähiavaruuden avaruussäähän vaikutta parin seuraavan vuorokauden ajan polariteetiltaan negatiivinen CH HSS -virtaus. Virtaus kohdattiin eilen ja sen etureunalla oli vähäinen aurinkotuulen tihentymä (CIR), jonka kohtaaminen aktivoi jonkin verran geomagneettista kenttää.

Ennuste

Yöt 30./31., 31./1. ja 1./2. Revontulet ovat mahdollisia Lapissa ja ajoittain Pohjois-Suomessa. Sielläkin niiden kirkkaus ja aktiivisuus on heikkoa. Etelämpänä revontulia tuskin havaitaan.

 

 

 

tiistai 27. tammikuuta 2026

Revontuliennuste 27. – 30.1.2026

Auringon aktiivisuus on ollut rauhallista, vain C-luokan flarepurkauksia on havaittu viimeksi kuluneen vuorokauden aikana. Pilkkuryhmiä on kymmenen, mutta ne kaikki ovat magneettisesti alfa- tai beetatyyppiä, joten voimakkaita flareja ei ole odotettavissa.

Aurinkotuulen nopeus on viime tuntien aikana hieman vähentynyt ollen tätä kirjoittaessani noin 430 km/s, tiheys on ollut vakaasti noin 3 p/cm3. Napaisuudeltaan positiivinen CH HSS -virtaus on heikkenemässä ja se vaihtuu negatiiviseksi vielä tämän vuorokauden aikana. Napaisuuden muutos tuo mukanaan jonkin verran aktiivisuutta Maan geomagneettiseen kenttään ja heikon magneettisen myrskyn (G1) kehittymisen mahdollisuus on olemassa.

Planeettojen välisen avaruuden magneettikenttä on ollut voimakkuudeltaan 4 – 8 nT ja sen Bz-komponentti vaihdellut pohjoisen ja etelän välillä noin tunnin parin jaksoissa.

Maata kohti tulevia CME-pilviä ei ole havaittu.

Ennuste

Yö 27./28. Aamuyöstä alkaen revontulet ovat mahdollisia laajalla alueella Lapista Etelä-Suomeen. Magneettinen myrsky saattaa kehittyä varhaisaamun tunteina, jolloin revontulet ovat mahdollisia koko maassa etelärannikkoa myöten.

Yöt 28./29. ja 29./30. Edellisen yön jäljiltä geomagneettinen kenttä on rauhattomassa tilassa ja revontulet ovat mahdollisia Etelä-Suomen myöten. Etelärannikolle ne tuskin kuitenkaan ulottuvat.

 

 

 

sunnuntai 25. tammikuuta 2026

Revontuliennuste 25. – 28.1.2026

Auringon aktiivisuus on ollut vähäistä viimeksi kuluneen vuorokauden aikana. Pilkkualueita on yksitoista, joista vain kaksi on beeta–delta -luokkaa magneettiselta rakenteeltaan. Voimakkaimmat flarepurkaukset ovat olleet C-luokkaa. Kaksi halo(III)CME:tä havaittiin 23.1. iltapäivällä ja illalla mutta ne eivät suuntautuneet kohti Maata.

Aurinkotuulen tiheys on ollut 2 – 3 p/cm3 -lukemissa. Nopeus on ollut hieman nousussa, viimeisen vuorokauden aikana nopeus on kiihtynyt hieman yli 500 km/s noin 600 km/s.

Maapallon kohtaama planeettojen välisen avaruuden magneettikenttä (IMF) on ollut voimakkuudeltaan tasaisesti noin 6 nT ja pohjoiseteläsuuntainen kentän komponentti BZ on vaihdellut etelän ja pohjoisen välillä lyhyellä periodilla.

Lähiavaruuden avaruussäähän on vaikuttanut positiivinen CH HSS -virtaus, jonka odotetaan heikkenevän ja kääntyvän negatiiviseksi 27.1. -vuorokauden jälkimmäisellä puoliskolla

Maapallon geomagneettisessa kentässä on energisiä elektroneja (> 2 MeV) kohtalaisen runsaasti, noin 5 171 pfu. Energisten protonien (> 10 MeV) määrä on edelleen laskussa, tausta-arvo saavutettaneen tämän ennustejakson aikana.

Maapallon geomagneettisen kentän arvioidaan pysyttelevän rauhallisessa tilassa pari seuraavaa vuorokautta. CH HSS-virtauksen polariteetin vaihtuminen ennustejakson loppupuolella muuttaa tilannetta jonkin verran ja kentässä odotetaan esiintyvän kohtalaista aktiivisuutta.

Ennuste

Yöt 25./26. ja 26./27. Revontulien mahdollisuus Lapissa on kohtalaisen korkea. Pohjois-Suomessa revontulet ovat mahdollisia ensimmäisenä yönä iltapuolella ja toisena yönä aamupuolella. Etelämpänä revontulia tuskin nähdään.

Yö 27./28. Revontulet ovat mahdollisia Keski-Suomen leveydelle asti, pieni mahdollisuus niille on myös Etelä-Suomen pohjoisosassa. Etelärannikolla niitä tuskin nähdään.

 

 

 

torstai 22. tammikuuta 2026

Revontuliennuste 22. – 25.1.2026

Auringon aktiivisuus on ollut kohtalaisen voimakasta viimeksi kuluneen vuorokauden aikana. Auringonpilkkuryhmiä on ollut yksitoista. Pilkkuryhmissä tapahtunee vähintään M-luokan flarepurkauksia kaikkina tämän ennustejakson vuorokausina ja X-luokan purkaukset ovat mahdollisia.

Etenkin tämän vuorokauden aikana on mahdollista, että jonkinlainen protoni-ilmiö on mahdollinen ja jopa S1-luokan säteilymyrsky ei ole poissuljettu.

Maan lähiavaruuden tilaan vaikuttaa polariteetiltaan positiivinen CH HSS -virtaus. Se voi tuottaa G1-luokan magneettisen myrskyn vielä tämän vuorokauden aikana, joka kuitenkin rauhoittuneen seuraavien vuorokausien aikana. CH HSS -virtauksen vaikutus hiipuu viimeistään 24.1. vuorokauden aikana.

Geomagneettinen kenttä on ollut aktiivinen ja rauhaton, johtuen aikaisemmin vallinneesta geomagneettisesta myrskystä. Magneettikentän rauhattomuus jatkunee ja heikoille magneettisille myrskyille on kohtalainen todennäköisyys lähimmän vuorokauden aikana ja sen jälkeen rauhattomuus vielä jatkuu.

Ennuste

Yö 22./23. Revontulet ovat mahdollisia Lapissa ja Pohjois-Suomessa ja niille on pieni todennäköisyys myös Keski-Suomessa.

Yö 23./24. Revontulet ovat edellistä yötä hivenen todennäköisempiä, jolloin näkyvyysalue saattaa levitä Keski-Suomen leveydelle asti. Etelä-Suomen pohjoisosassa revontien pieni mahdollisuus on olemassa.

Yö 24./23. Viimeisimmätkin jälkivaikutukset magneettisesta myrskystä on pyyhkiytynyt pois ja revontulet ovat mahdollisia Pohjois-Lapissa. Etelä-Lapissa revontulien todennäköisyys on pieni, mutta etelämpänä niitä ei havaita.