Säteily- ja magneettinen myrsky 18. – 21. tammikuuta 2026

KAK – Muutamat viimeksi kuluneen vuorokaudet ovat olleet aktiivisia maapallon lähiavaruudessa kuin geomagneettisessa kentässämme. Kerrataanpa mitä tapahtui:

Koko tapahtumaketju alkoi 18.1. Silloin Auringon ekvaattorialueelta kauas eteläisille leveysasteille oli syvä korona-aukko. Sen lähellä ekvaattoria oleva kohta oli sellaisessa asemassa, että aukon vaikutus tuntui maapallon lähiavaruudessa. Kuten aina, tähänkin korona-aukkoon liittyi sen pyörimissuunnan etureunaan kehittyvä aurinkotuulen tiivistymisalue, joka tunnetaan lyhenteellä CIR, ja jonka arvioitiin saavuttavan maapallon 19.1. Näin tapahtuikin, mutta palataan vielä edellisen vuorokauden tapahtumiin.

Tapahtumaketjun aloitti kuvassa näkyvä M-luokan flarepurkaus. Se tapahtui 18.1. illalla. Kuva NASA/SDO

Aktiivinen auringonpilkkualue AR 14341 tuotti flarepurkauksen, jonka voimakkuus oli X1.9 kello 18.09 UTC (maksimi). Purkaukseen liittyi koronamassapurkaus (CME), jonka etenemissuunta oli sellainen, että osa siitä tulisi törmäämään maapallon magneettikenttään.

Flarepurkauksissa aina vapautuu voimakasta röntgensäteilyä ja protonit kiihtyvät suuriin nopeuksiin. Näin tässäkin tapauksessa, energialtaan > 10 MeV protonien nopeudet kasvoivat hyvin suuriksi, jopa aina lähes valonnopeuteen asti (pääosin kuitenkin noin 50 % valonopeudesta). Niiden iskeytyessä maapallon ilmakehään aiheutui säteilymyrskyn. Geosynkronisella radalla tehtyjen satelliittimittauksien mukaan, säteilymyrsky saavutti maksiminsa (S1) kello 23.40 UTC, jolloin mitattu protonitiheys oli 36 445 pfu.

Seuraava vuorokausi (19.1.2026) olikin mielenkiintoinen. Säteilymyrskyn voimakkuus kasvoi edelleen ja S2-myrskyn raja saavutettiin kello 4.35 UTC. Seuraava voimakuus S3 saavutettiin kello 10.20 UTC ja S4 kello 18.10 UTC. Säteilymyrskyn maksimi saavutettiin kello 19.20 UTC, jolloin mitattujen protonien määrä oli 33 060 pfu. Siis käsittämättömän korkea vuon määrä, jota voimakkaampia säteilymyrskyjä havaittiin vain 23.3.1991 (43 000 pfu) ja 19.10.1989 (40 000 pfu) koko mittaushistorian aikana.

Säteilymyrskyn ohella maapallon osui ennustettu CIR, joka kohotti mitatun aurinkotuulen tiheyden lukemaan 29 p/cm³ kello 19.06 UTC. CIR-virtauksen mentyä ohi kello 21,23 UTC, hiukkastiheys laski normaaliin lukemiin ja korona-aukon nopea aurinkotuuli alkoi vaikuttaa lähiavaruuden tilaan. Aurinkotuulen nopeus oli yli 1 100 km/s. CIR-virtauksessa hiukkasnopeus oli alle 300 km/s.

CIR-virtaukseen liittyy aina myös voimakkaat mutta sekavat magneettikentät. Näin tälläkin kertaa. Ennen CIR-virtauksen saapumista planeettojen välisen avaruuden magneettikentän (IMF) oli tavanomainen, noin 10 nT tai hieman vähemmän. CIR:n saapuessa magneettikentän pohjoiseteläsuuntainen komponentti Bz alkoi heittelehtiä voimakkaasti etelä- ja pohjoissuunnan välillä. Kenttävoimakkuuden voimakkuus oli alkuun hyvinkin maltillinen, mutta heilahtelun amplitudi kasvoi voimakkaasti, kunnes kello 21.04 se oli –56,65 nT (etelään) ja seuraava heilahdus pohjoiseen oli voimakkuudeltaan kello 21.150 UTC 68,47 nT. Tämän jälkeen Bz-kentän suunta olikin kohti pohjoista vuorokauden loppuun asti.

Maanantain (19.1.) aikana kehittyi myös magneettinen myrsky. Ensimmäinen mittaus myrskystä tehtiin GFZ Potsdamin mittausasemalla, jonka Hp30-indeksin lukema pomppasi suoraan lukemaan 8– kello 19.30 UTC. Maksimilukema tämän vuorokauden aikana oli 10– kello 21.00 UTC.

Myrskyindeksi (Disturbance Storm Time, DST) kohosi aluksi kello 19.00 UTC lukemaan 68 nT, mutta lähti nopeaan laskuun tämän jälkeen. Voimakas myrsky saavutettiin kello 21.00 UTC, jolloin lukema oli –119 nT.

NOAAn Kp-indeksi (arvioita toistaiseksi) oli aikavälillä 18–21 h lukemassa 8+ ja seuraavan kolmen tunnin aikana 9–. Kuten huomaatte, Kp-indeksi on varsin karkea mitta, kun kyse on näinkin nopeista muutoksista magneettikentässä.

Vuorokauden vaihduttua (20.1.) myrskyindeksi huitelin äärimmäisen myrskyn lukemissa, minimin ollessa –218 nT. Hp30-indeki oli puolestaan koko vuorokauden myrskylukemissa, maksimin ollessa lukemassa 8 kello 15.00 UTC ja kello 23.30 UTC. Indeksin lukemien keskiarvo liikkui tämä vuorokauden aikana noin 6,5 –7 tietämillä.

Hp30-indeksi kanssa samoihin aikoihin määriteltiin NOAAn Kp-indeksien lukemien olleen 8 kello 9 –12 h, keskiarvon ollessa noin 7.

Säteilymyrsky heikkeni edellisen vuorokauden lukemista ensin S2-lukemaan ja sen jälkeen S1-lukemaan. Muutos tapahtui noin kello 9 UTC aikaan.

Aurinkotuulen nopeus oli vuorokauden (20.1) alkaessa yli 1000 km/s nopeudessa, mutta se laski seuraavien tuntien aikana hieman maltillisiin lukemiin noin 950 km/s ja siitä sitten iltapäivän aikana aina vain alempiin nopeuksiin. Vuorokauden päättyessä lukemat olivat noin 750 km/s, joka sekin on aika nopea virtaus.

Aurinkotuulen tiheys noudatti samaa trendiä. Edellisen vuorokauden huippulukemista oltiin tultu jo alaspäin merkittävästi, joitakin pieniä tiheyspiikkejä mitattiin, mutta lukemat olivat pitkäaikaisessa keskiarvossa (noin 3 p/cm³) ja vuorokauden jälkipuoliskolla oltiin jo selvästi korona-aukon matalissa lukemissa (0–1 p/cm³).

IMF-kentän voimakkuus laski vuorokauden alun 60 nT arvosta noin 13 nT kello 9.00 UTC mennessä suoraviivaisesti. Bz-komponenttikin kääntyi etelään kello 5.19 UTC ja pysytteli siiten noin–25 nT lukemissa vuorokauden loppuun.

Keskiviikkona 21.1. aurinkotuulen nopeus jatko lähes suoraviivaista laskuaan ja noin 19.30 UTC aikaan se saavutti noin 560 km/s nopeuden. Aurinkotuulen tiheys oli hyvin matala, joitakin hetkellisiä poikkeuksia lukuun ottamatta, oltiin jo lähellä nolla lukemia, keskiarvon ollessa noin 0,2 p/cm³ tienopilla.

Planeettojen välisen magneettikentän lukemat olivat jo normaalilukemissa (alle 10 nT) ja Bz-komponentin voimakkuus oli noin –5 nT. Kentän suunta oli enimmäkseen kohti etelää.

Hp30-indeksi oli vuorokauden alkaessa lukemassa 8, mutta lasku alkoi välittömästi. Viimeiset myrskylukemat (5–) mitattiin kello 11.30 UTC, ja senkin jälkeen suunta on ollut alaspäin. Näin oli myös myrskyindeksin suhteen. Vuorokauden vaihteen jälkeen mitattiin voimakkaan myrkyn lukemia (noin –150 nT) mutta kello 10.00 UTC aikaan lukemat lähtivät lähes suoraviivaiseen kasvuun. Vuorokauden päättyessä myrsky näytti päättyneen lukeman kohotessa yli –50 nT.

NOAAn Kp-indeksi lukemat siirtyivät myrskylukemista tavanomaisiin lukemiin (Kp= 4+) kello 12 –15h mittauksissa.

Auringon flaretoiminta 18.1. jälkeen on ollut hyvin maltillista. Maanatain 19.1. havaittiin yksi M1.2 -luokan flare pilkkualueella 4345 kello 11.19. Keskiviikkona 21.1. kaksi M-luokan (M1.1 ja M3.4) purkausta, mutta ei muita purkauksia eikä merkittäviä CME-pilviä.

Säteilymyrsky 21.1. aikana oli S1-luokkaa, kunnes kello 18.30 UTC aikoihin protonien määrä laski myrskyrajan alapuolelle.

Tätä kirjoittaessani aamulla 22.1. tilanne avaruussään ja geomagneettisen kentän osalta näyttää normalisoituneen. Voimakas korona-aukko on edelleen olemassa, mutta se on kiertynyt jo niin lähelle Auringon näkyvää länsireunaa, että se ei tällä kertaa aiheuta enempiä seuraamuksia. Korona-aukot ovat yleensä kohtalaisen pitkäikäisiä kiertäen Auringon pyörimisliikkeen mukana ja voivat aiheuttaa seuraavalla kierroksella jotain samankaltaista kuin nytkin.

Tällä kertaa CIR-virtauksen, CME-saapuminen maapallon lähiavaruuteen ja pitkäkestoisen säteilymyrsky voimisti tapahtumia historiallisiin lukemiin. Valitettavasti Suomessa vallitsi enimmäkseen pilvinen sää, joten komeimmat revontulet jäivät näkemättä. Mukavan poikkeuksen kuitenkin teki Itä- ja Pohjois-Suomessa sekä Lapissa yön 19./20. aikana vallinnut suhteellisen selkä sää. Taivaanvahtiin tehtiin tältä yöltä 22 revontuliraporttia, josta on nähtävissä todella hienoja revontulikuvia.

Voimakkaimman magneettisen myrskyn aikana tehtiin keskileveyksillä runsaasti revontulihavaintoja. Eteläisimmät havainnot tehtiin Floridassa. Havaintojen määrässä Pohjois-Amerikan keskileveyksien määrä oli hyvin runsas, johtunen Maan magneettikentän rakenteesta, joka suosii Pohjois-Amerikkaa, vaikka magneettinen napa pohjoisella pallonpuoliskolla sijaitseekin jo itäisillä pituuspiireillä.

Muuallakin, esimerkiksi Uudessa Seelannissa ja Brasiliassa tehtiin revontuliahavaintoja (Aurora australis). Euroopan puolella revontulihavaintoja (Aurora borealis) tehtiin runsaasti Saksassa, Sveitsissä, Sloveniassa, Hollannissa, Belgiassa ja jopa Venetsiassa ja Triestessä Italiassa ja Saamoksella Kreikassa.

 

Lähteet

Spaceweatherlive.com

Spaceweather.com

NOAA SWPC

 

 

Revontuliennuste 1. – 3.9.2023

Auringon aktiivisuus on kehittynyt kuluneen kesä aikana voimakkaasti ja nyt tuoreimman ennusteen mukaan pilkkujakson maksimi saavutettaisiin huhtikuussa 2024. Silloin kuukauden keskiarvoksi ennustetaan lukemaa 195. Tämä ennuste on tehty standardimenetelmällä. Toinen, yhdistetty menetelmä, kertoo nykyisen aktiivisuuden taittuvan lähes vaakasuoraksi ja ennusteen huippulukema 128 saavutetaan heinäkuussa 2024. Jälkimmäinen ennuste ei ehkä toteudu, sillä heinäkuun, kesäkuun ja tammikuun 13 kuukauden tasoitetut keskiarvot ovat olleet ennustettua lukemaa korkeammat. 

Tuoren aurinkopilkkujakson ennuste kertoo maksimin saavutettavan aikaisemmin ennustettua aikaisemmin huhtikuussa 2024. Kuva WDV-SILSO.

 

WSA–Enlil mallin mukaan elokuun 29. päivän iltana Auringosta sinkoutui Maata kohti CME-pilvi, jonka odotetaan törmäävän Maan magneettikenttään yön 2./3. aikana. Jos näin tapahtuu (näissä malleissa on aina suuret epävarmuudet) törmäystä seuraavana yönä revontulien mahdollisuus on suuri, vaikka CME onkin siinä vaiheessa jo menossa ohi.

Ennuste

Yö 1./2. on tavanomainen, ennustettu Kp-indeksi pysyttelee matalissa lukemissa, joten taivaalla voitaneen nähdä revontulia lähinnä Lapissa ja Pohjois-Suomessa. Muualla revontulet eivät ole todennäköisiä.

Yö 2./3. on hyvin aktiivinen. Kp-indeksin lukema pysyttelee illan aikana matalissa lukemissa, kunnes puolenyön aikaan se kohoaa äkillisesti lukemaan 4 tai 5. Näissä lukemissa se pysyttelee sitten loppuyön ajan. Revontulia voitaneen nähdä koko maassa aamupuolella yötä.

Yö 3./4. Kp-indeksi on edellisen yön ja päivän aikana pysytellyt korkeana ja selvää laskua ei tänäkään yönä ole odotettavissa. Näin ollen revontulia voitaneen nähdä lähes koko maassa etelärannikkoa lukuun ottamatta.

 

Revontuliennuste 12. — 15.4.2022

Jo kadonneeksi luultu auringonpilkkualue AR2987 tuotti voimakkaan CME-purkauksen eilen (11.4.2022)  kello 5.48 UTC. Purkauspilvi suuntautui kohti Maata ja sen odotetaan törmäävän maapallon magneettikenttään 14.4. kello 11.00 UTC aikaan. Tämä tapahtuu samaan aikaan kuin eilisessä ennusteessa kerrottu aurinkotuulen tihentymän kohtaaminen, joten molempien ilmiöisen vaikutuksesta lähiavaruuden tilassa tapahtuu merkittäviä muutoksia. Hiukkastiheys kohoaa lyhyessä ajassa erittäin suureksi, huippu on noin 100 ppcm³.  Jos magneettikenttien suunnat (IMF + CME) ovat kohti etelää, suuri hiukkastiheys voi tuottaa erittäin kirkkaita revontulia.

Tältä näyttää ennuste CME-pilven törmäyksestä 14.4. Yläkuvassa on esitetty hiukkastiheys ja alakuvassa hiukkasten nopeudet vasemmassa reunassa olevan värikoodin mukaisesti. Kuva SWPC.

Ennuste

Yöt 12./13. ja 13./14. ovat vielä hyvin rauhallisia. Indeksi pysyttelevät hyvin matalissa lukemissa, joten revontulia voitaneen nähdä vain Lapissa.

Yö 14./15. Päivän aikana tapahtuva CME-pilven kohtaaminen kohottaa indeksien lukemia jo muutama tunti ennen törmäystä magneettisen häiriön tasolle. Törmäyksen tapahduttua niin Kp- kuin korkeiden leveyksien K-indeksien ennustetaan kohoavan lukemaan 6. Jos muut tekijät ovat suotuisat, magneettinen myrsky saavuttaa G2-tason iltapäivällä Suomen aikaa. Indeksien ennusteessa tilanne laantuisi magneettiseksi häiriöksi vielä ennen yön saapumista, jolloin heti illasta lähtien yön aikana nähtäisiin revontulia Keski-Suomesta Lappiin alueella.

Etelä-Suomessa revontuliharrastajat voivat varautua tilanteeseen, jossa odotettu CME-pilvi saapuukin muutamaa tuntia ennustettua myöhemmin (kuten usein on käynyt), jolloin magneettinen myrsky osuisikin alkuiltaan ja kirkkaita revontulia näkyisi heti riittävän hämärän alkaessa koko maassa.

Revontuliennuste 29. 10. – 1.11.2021

Eilen 28.10. kello 15.17 — 15.35 — 15.48 UTC aikaa (maksimi kello 18.35 Suomen aikaa) Auringossa tapahtui X1.0-luokan flarepurkaus auringonpilkkuryhmässä AR 2887. Purkaus oli sen verran voimakas, että se aiheutti Auringossa tsunamiaallon, joka laajeni nopeasti purkauspaikan ympäristöön. Tsunamit ovat tavallisia voimakkaiden flarepurkausten yhteydessä. 

Flarepurkaus ja siihen liittyvä CME-pilvi ovat kuvassa keskellä. CME-pilvi voi törmätä maapallon magneettikenttään parin vurokauden kuluessa aiheuttaen voimakkaan magneettisen myrskyn. Kuva SDO.

 

Flarepurkaukseen liittyen kehittyi myös CME-purkaus, joka näyttäisi suuntautuvan kohti maapalloa. Ensimmäisten kuvien mukaan CME-pilvi suuntautuu hieman etelään maapallon suunnasta, ja se näyttäisi olevan myös suhteellisen nopea. Aivan tarkkaa tietoa pilven reitistä ja nopeudesta ei ole käytettävissä, joten ennusteetkin ovat epävarmoja. Pilven ennustetaan kuitenkin saavuttavan maapallonradan etäisyyden parin vuorokauden kuluessa.

Flarepurkauksen seurauksena nopeat protonit aiheuttivat ionosfäärin voimakkaan ionisaation ja pienen S1-luokan radiomyrskyn Etelä-Amerikan yläpuolelle ja noin kaksituntia myöhemmin napa-alueille. Pohjoisnapa-alueen radiomyrsky alkaa tätä kirjoittaessani olla jo ohi, mutta etelänavan alueen ionisaatiotilanne jatkuu vielä voimakkaana. 

Summakuva kertoo CME-pilven kulkeutumisesta Auringon läheidyydessä. Aurinko on peitetty mutta sen paikka on ilmaistu valkoisella ympyrällä. Purkaus näyttäisi suuntautuneen kohti maapalloa tai hieman etelään siitä. Joka tapauksessa parin vuorokauden kuluttua pilven vaikutukset näkyvät maapallon magneettikentän rauhattomuutena tai jopa magneettisena myrskynä. Kuva SOHO.

Ennuste

Aktiivinen alue AR 2887 pysyy edelleen aktiivisena. Tulevan vuorokauden aikana pilkkuryhmälle ennustetaan 99 % todennäköisyyttä C-luokan purkauksille, 60 % todennäköisyyttä M-luokan purkauksille ja jopa 25 % todennäköisyyttä X-luokan purkauksille. Myös protoni-ilmiöille ennustetaan 99 % todennäköisyyttä.

Pohjoiselle pallonpuoliskolle syntynyt AR 2891 näyttäisi myös olevan aktiivinen. Se on tuottanut viimeksi kuluneen vuorokauden aikana kaksi C-luokan purkausta ja sille ennustetaan 15 % todennäköisyyttä tuottaa jatkossakin C-luokan purkauksia.

Alla oleva ennuste on todennäköisin, mutta tilanteessa on monia epävarmuustekijöitä, joten ennusteen tarkkuus ei ole kovin hyvä. Toteutunut tilanne voi olla aktiivisempi mutta myös vähäisempi ja havaitut revontulet sen mukaisesti joko aktiivisempia tai rauhallisempia ja himmeämpiä. Sääennusteet kuitenkin kertovat pilvisyystilanteen pysyttelevän muuttumattomana seuraavat kolme vuorokautta.

Yö 29./30. on rauhallinen. Kp- ja K-indeksi pysyttelevät matalissa lukemissa, joten revontulien mahdollisuus on vain Lapissa.

Yö 30./31. näyttäisi muodostuvan edellistä yötä aktiivisemmaksi. Kp-indeksin maksimilukema on suunnilleen K5 ja korkeidenleveyksien K-indeksin maksimi on K7, joka savutettaneen iltayön aikana. Jos ennuste toteutuu, koko maassa nähdään kirkkaita revontulia. Lapissa ja Pohjois-Suomessa revontulikruunun näkyminen ja revontulia eteläisellä taivaanosalla on mahdollista.

Yö 31./1. on myös aktiivinen. Korkeilla leveyksillä K-indeksi pysyttele vielä voimakkaan häiriötilan alueella ja illan pimetessä revontulia voidaan nähdä Lapin ja Pohjois-Suomen lisäksi Keski- ja Etelä-Suomessa. Yötä myöten tilanne kuitenkin rauhoittuu ja revontulien näkyminen siirtyy pohjoisemmaksi.

Revontuliennuste 28. – 31.8.2021

Revontulikausi alkoi räväkästi

Suomessa säätila ei ole mahdollistanut revontulien havaitsemista pariin viikkoon, mutta syksy näyttää alkavan magneettisella myrskyllä. Viimeyönä Potsdamin Kp-indeksi kohosi lukemaan 4+, Kiirunan magnetometri puolestaan painui lukemaan -1 000 nT mikä merkitsee hetkellisesti Kp8 lukemaa. Suomessa niinkin etelässä kuin Oulujärven ja Mekrijärven mittausasemien magnetometrit havaitsivat merkittävän häiriötilan kello 20 – 01 UTC aikaan.

Ennuste

Yö 28./29. Kolmen vuorokauden Kp-ennusteen mukaan tilanne olisi rauhallinen ja lukema pysyttelisi Kp2. Tämä voi olla kuitenkin hieman pessimistinen arvio viimeyön suhteellisen voimakkaan magneettisen häiriön jälkitilassa. IMF-kentän Bz-komponentti kävi lukemassa -16 nT noin kello 17 UTC aikaan ja on sen jälkeen palautumassa normaaliin tilaan. Näin ollen revontulibongarien tulisi kuitenkin varautua tilanteen nopeaan muuttumiseen.

Magneettinen häiriötila 28.8.2021 kello 6 EEST.

 

Yö 29./30. tulee olemaan aktiivinen. Elokuun 27. päivänä tapahtui flarepurkaus ja se synnytti myös CME-pilven, joka tulee kohti maapalloa. Törmäyksen arvioidaan tapahtuvan illalla tai yön aikana ja se aiheuttanee magneettisen myrskyn. Kp-indeksin odotetaan kohoavan lukemaan Kp4 jo alkuillasta ja yön ajaksi lukemiksi ennustetaan Kp5. Ennusteen toteutuessa revontulia nähtäneen sään mahdollistaessa koko maassa.

Yö 30./31. on jo paljon rauhallisempi. Magneettisen myrskyn jäljiltä on mahdollista jonkinlainen magneettikentän häiriytynyt tila, joka voi näkyä lyhyinä revontulina etenkin Lapissa ja Pohjois-Suomessa. Etelämpänä tuskin nähdään revontulia, sillä indeksilukema laskee Kp2 tai Kp1 lukemiin. Jos törmäysajankohta viivästyy ennustetusta, niin silloin tämänkin yön magneettinen tilanne on sekavampia ja revontulet Keski-Suomessakin mahdollisia.

 

 

 

Revontuliennuste 19. – 22.12.2020

Auringon molemmilla navoilla on korona-aukot, mutta ne eivät vaikuta maapallon lähiavaruuden avaruussäähän. Aurinkotuulen tiheys on alhainen ja tuulen nopeus tavanomainen, noin 400 km/s.

Ennuste

Yöt 19./20. ja 20./21. ovat hyvin rauhallisia. kp-indeksi pysyttelee matalissa lukemissa, ollen maksimissaan lukemassa 2. Himmeitä ja rauhallisia revontulia voitaneen nähdä Lapissa, mutta ei etelämpänä.

Yö 21./22. on hieman aktiivisempi. Kp-indeksi ennustetaan kohoavan lukemaan 4 joulukuun 21. päivän iltana. Jos tämä toteutuu, niin heti illan pimetessä on mahdollista nähdä revontulia Keski-Suomea myöten. Puolen yön jälkeen Kp-indeksi kuitenkin putoaa arvoon 3, jolloin Pohjois-Suomessa on edelleen mahdollisuus nähdä revontulia.

Pitkäaikainen revontuliennuste 7.12.2020 – 2.1.2021

Tällä kertaa otin ennusteeseen mukaan myös Ap-indeksin, joka on siis magneettisten häiriöiden amplituli-indeksi planetaarisessa mittakaavassa. Sen tarkoitus on tarkentaa Kp-indeksin antamaa kuvaa magneettikentän tilaennusteeseen.

Geomagneettinen ennuste kertoo useammastakin rauhattomuuden jaksoista, jolloin revontulia voitaneen nähdä suhteellisen laajasti. Kuva © Kari A. Kuure.

 

Ensimmäinen magneettisesti aktiivinen jakso on jo muutaman vuorokauden kuluttua. Silloin avaruussäässä tapahtuvat nopeat muutokset kohottavat Kp-indeksin lukemaa arvoon 3. Ap-indeksin lukema kuitenkin pomppaa lukemaan 10, jolloin saattaa olla odotettavissa revontulia myös Etelä-Suomen taivaalla.

Avaruussää rauhoittuu parissa vuorokaudessa kunnes 18/19. päivinä on odotettavissa magneettista rauhattomuutta ja mahdollisesti jopa heikko myrsky. Jos näin käy, niin silloin voisimme nähdä revontulia etelärannikkoa myöten. Tämäkin avaruussään tilanne rauhoittuu nopeasti mutta kolmaskin rauhattomuuden jakso on odottamassa 23 päivän tienoilla. Sen voimakkuus ei juurikaan poikkea aikaisemmista, joten revontulet tämänkin rauhattomuusjakson aikana ovat mahdollisia Etelä-Suomea myöten. Parin vuorokauden kuluessa tämänkin rauhattomuus laantuu ja loppujaksosta onkin rauhallista.

 

 

Revontuliennuste 7. – 10.12.2020

Parin viimeksi kuluneen viikon aikaiset auringonpilkkujaksoon nähden epätavalliset pilkkuryhmät ja -määrät ovat nyt menneet. Auringossa on pari pientä pilkkuryhmää ja vain muutama pilkku. Ne eivät juurikaan vaikuta lähiavaruutemme avaruussäähän. Sen sijaan Maata lähestyy aurinkotuulen hyvin voimakas tiivistymä, jossa hiukkastiheys kymmenkertaistuu tavanomaisesta. Samaan aikaan myös aurinkotuulen nopeus kasvaa. Nämä vaikutukset ovat voimakkaimmillaan 9./10. yönä.

Ennuste

Yöt 7./8., 8./9., ja 9./10. ovat Kp-ennusteen mukaan hyvin rauhallisia. Kp-indeksin maksimiarvo on lukemassa 2, joten kovin kirkkaita revontulia ei edes Lapissa nähtäne. Muualla niitä tuskin nähdään lainkaan.

Yö 9./10. on kuitenkin arvoitus. Aurinkotuulen nopea hiukkastiheyden kasvu ja samaan aikaan nousuun lähtevä aurinkotuulen nopeus luo voimakkaan dynaamisen paineen maapallon magneettikenttään. Kuten tiedämme, paineen kasvu muokkaan magneettikentän muotoa ja kasvattaa magneettisen pystön pituutta. Aiheuttaako nämä avaruussään muutokset myös magneettista rauhattomuutta tai myrskyn, jää nähtäväksi. En olisi yllättynyt, jos vaikka aktiivisia revontulia nähtäisiin Etelä-Suomea myöten, vaikka se tapahtuisikin vasta seuraavana yönä.