Revontuliennuste 31.5 – 3.6.2024

Auringossa tapahtui 29.5. CME-purkaus, joka menee suurimmaksi osaksi maapallon ohi liikesuunnassa jälkipuolelta. Pilven kuitenkin odotetaan laajenevan sen verran, että ohut kärki pyyhkäisee maapalloa. Samaan aikaan Maa kohtaa aurinkotuulen tihentymän, joka nostaa hiukkastiheyttä jonkin verran. Yhdessä näiden tapahtumien seurauksena magneettikenttään voi kehittyä vähäinen tai keskivoimakas magneettinen myrsky, joka kuitenkin menee ohi melkoisen nopeasti.

Yön 31./1. pimeimpinä hetkinä taivaalla voi näkyä revontulia. Kuva SWPC.

 

Ennuste

Yö 31./1. Magneettisen myrskyn ennustetaan alkavan aivan alkuillasta ja kehittyvän yön aikana voimakkuudeltaan G1 ja G2 -luokkiin. Yön pimeimpinä hetkinä on etelärannikolla mahdollista nähdä revontulia, jotka voivat olla ajoittain suhteellisen kirkkaita.

Yöt 1./2. ja 2./3. Magneettinen myrsky laantuu nopeasti 1.6. päivän aikana. Näin ollen revontulia ei ole odotettavissa.

Auringon aktiivisuus: AR 13664 ryhmä on kiertymässä uudelleen näkyviin

Pariviikkoa sitten Auringon länsireunan taakse kiertynyt ja sitä ennen voimakkaita X-luokan flarepurkauksia tuottanut pilkkuryhmä on palaamassa näkyviin Auringon itäreunalla. Ennenkuin sen läntisimmät osat edes olivat näkyvissä, pilkkuryhmä tuotti X2.8 -luokan flarepurkauksen 27.5.2024 kello 7.08 UTC aikaa. Purkauksesta lähteneet hyvin nopeat varatut hiukkaset aiheuttivat Aasiassa radiohäiriöitä ja yhteyskatkoksia HF-taajuuksilla.

X2.8 -luokan flarepurkaus 27.5.2024 kello 7.05. Huomaa CME -pilven näkyminen purkauksen läheisyydessä röntgensäteilyn heijastuessa siitä. Kuva on ruutukaappaus NASAn julkaisemasta videosta. Kuva NASA/SDO/AIA 090.

 

Purkauksen voimakkuus on määritetty satelliitti havainnoista vastaanotettujen röntgensäteilyn määrän perusteella. Tällä kertaa purkaus tapahtui sellaisessa asemassa Maahan nähden, että osa purkauksen lähettämästä röntgensäteilystä estyi näkymästä Auringon peittäessä osan purkausaluetta.

Purkauksen yhteydessä syntyy myös koronamassapurkaus (CME), joka ei kuitenkaan suuntaudu Maata kohti, vaan osansa siitä saavat Merkurius ja Venus. SWPC:n ENLIL-mallinnuksen perusteella maapallon magneettikenttään saattaa tulla jonkin veran varattuja hiukkasia, mutta niiden vaikutus on lähes olematon. Suurempi vaikutus tulee olemaan Parkkerin spiraaliin liittyvällä aurinkotuulen tihentymällä perjantain 31.5. aamuna.

AR 13664 saanee tämän päivän aikana uuden tunnuksen, kun se on kiertynyt näkyville. Se on edelleen hyvin aktiivinen, joten tulemme varmasti havaitsemaan uusia voimakkaita purkauksia. Myös aikaisemmin tunnuksella AR 13663 tunnettu pilkkuryhmä palasi 25.5. uudelleen näkyviin ja se tunnetaan nyt tunnuksella AR 13691.

Päivitys 29.5.2024. Plkkuryhmän uusi tunnus on AR 13697.

 

 

Revontuliennuste 7. – 10.5.204

Viime vuorokausina Auringossa on tapahtunut runsaasti voimakkaita flarepurkauksia. Purkausten sarja alkoi 4. toukokuuta, jolloin nähtiin M9.13 luokan flare. Seuraavana päivänä (5.5.) havaittiin X1.3 ja X1.2 -luokan purkaukset ja eilen (6.5.) oli yksi voimakkaimmista X4.5 -luokan flarepurkaus. Näiden lisäksi Auringossa tapahtui hyvin monta M-luokan purkauksia. Tällaista ”ilotulitusta” ei aivan vähään aikaa ole havaittu. Taivaanvahdin lukijat varmaan ovat panneet merkille, että havaintoja näistä purkauksia on kertynyt sinne melkoinen määrä. Itsekin postasin sinne parista havainnosta kuvat.

Kuvassa näkyvä valkoinen alue on X4.5 -luokan flarepurkaus, jonka onnistuin kuvaaman eilen (6.5.2024). Kuvassa näkyvä purkaus on juuri maksimissaan. Kuva © Kari A. Kuure

 

Nämä voimakkaimmat flarepurkaukset ovat syntyneet AR 13663 (N25W45) pilkkuryhmän alueella. Se on kuitenkin Auringonkiekon länsireunalla, joten vaikka sen aktiivisuus jatkuisi, niin vaikutukset tulevat vähenemään ja muutaman vuorokauden kuluessa se kiertyy länsireunan taakse. Tällä hetkellä sille ennustetaan 45 % todennäköisyyttä tuottaa X-luokan flarepurkauksia ja 80 % M-luokan purkauksiin. Maapallon ionosfääriin vaikuttavien protoni-ilmiöiden todennäköisyys on kohtuullisella tasolla, noin 20 %.

Toinen pilkkuryhmä, AR 13664 (S19E02) on sekin aktiivinen. X-luokan purkauksien todennäköisyys on 10 % ja protoni-ilmiöille 5 %. Tämän pilkkuryhmän koko on 560 ppm ja rakenteellisesti se on (EKC), joten tätä pilkkuryhmää kannattanee seurata lähivuorokausien aikana. Se voi aktivoitua samalla tasolle kuin tuo 3663.

Maapalloa on lähestymässä kaksi pienehköä CME-pilveä. Niiden odotetaan saavuttavan magneettikenttämme 9. päivän aikana. Se tulee vahvistamaan aurinkotuulen tihentymän vaikutusta, varsinkin kun IMF-kentän suunta on etelään. Kohtaamisesta voi aiheutua magneettista rauhattomuutta ja ehkäpä jonkin verran revontulia, vaikka niiden todennäköisyys on matala.

Ennuste

Yö 7./8. voi olla revontuliyö. Revontulia voi näkyä yön pimeimpinä tunteina Keski- ja Etelä-Suomessa. Aivan etelärannikolle revontulet eivät ulotu. Revontulikausi onkin päättymässä Keski-Suomessa ja se päättyy Etelä-Suomen pohjoisosassa aivan muutaman vuorokauden kuluessa. Etelärannikolla kausi jatkuu ainakin kesäkuulle.

Yöt 8./9. ja 9./10. ovat rauhallisia. Revontulien todenköisyys Etelä-Suomen taivaalla ovat todella pieni, joten niitä tuskin nähdään.

--

Tämä oli tämän talvikauden viimeinen säännöllinen revontuliennuste ennen syksyn uutta kautta. Toki seuraan mitä Auringossa tapahtuu ja jos on aihetta, raportoin niistä. Hyvää kesää kaikille revontuliennusteiden lukijoille, toivottavasti näistä on ollut hyötyä ja iloa harrastajille. Syksyllä jatketaan.

Kari A K

 

Revontuliennuste 4. – 7.5.2024

Aktiivinen pilkkuryhmä AR 13663 (N26W04) osoittautui eilen aamulla havaitun X1.6 -luokan flarepurkauksen aiheuttajaksi. Purkaus alkoi kello 2.11, sen maksimi oli kello 2.22 ja se katsottiin päättyneeksi kello 2.27 UTC. Sama pilkkuryhmä tuotti vielä päivän aikana M-luokan purkauksen ja useita C-luokan purkauksia. Muutkin pilkkuryhmät tuottivat kolme M-luokan purkausta.

Tämän kuvan AR 13663 pilkkuryhmässä tapahtuneesta X1.6 -luokan flarepurkauksesta otti SDO AIA 131-kamera 3.5.2024 kello 2.26.56 UTC aikaan. Kuva NASA/SDO/AIA 131.

 

Ryhmän AR 13663 koko on kasvanut hurjasti sen havaitsemisen jälkeen. Ensimmäiset havainnot ryhmästä tehtiin 30.4. jolloin sen koko oli vain 10 ppm (miljoonasosaa Auringon näkyvästä kiekosta). Seuraavana päivänä se oli saavuttanut koon 60 ppm ja 2.5. sen kooksi laskettiin 230 ppm ja nyt se on 480 ppm.

AR 13663 flarepurkauksen jälkeen havaittiin (kello 2.48 UTC) siitä lähtenyt CME-pilvi, jonka suunta avaruudessa on sellainen, että osa pilvestä osuu myös maapallon magneettikenttään. Pilven nopeudeksi mitattiin maksimissaan 960 km/s ja se myös valokuvattiin SOHO-observatorion koronagrafilla.

CME tavoittaa maapallon 5.5. kello 18 UTC aikaan (kello 21 Suomen aikaa). Pilven saapuminen aiheuttanee magneettisen myrskyn, jonka voimakkuus voi olla jopa G2-luokkaa.

Ennuste

Yö 4./5. on tavanomainen. Revontulia voi näkyä yön pimeimpinä tunteina Keski-Suomen ja Etelä-Suomen pohjoisosassa. Korkeimmilla leveyksillä on liian valoisaa ja etelämmäksi mahdolliset revontulet eivät ulotu.

Yö 5./6. muodostunee erittäin aktiiviseksi. Revontulia voitaneen nähdä heti illan hämärryttyä riittävästi Keski-Suomesta aivan etelärannikolle. Yön pimeimmille tunneille ennustetaan vähintään G1-luokan magneetista myrskyä, joka voi kiihtyä aamun tunteina luokkaan G2. Tämä tarkoittanee myös sitä, että Baltian pohjoisosassa on mahdollista nähdä revontulia. Magneettinen myrsky rauhoittunee 6.5. päivän aikana.

Yö 6./7. on jo tavanomainen. Edellisen yön jäljiltä magneettikenttä saattaa olla vielä jonkin verran häiriöinen, joten revontulia voi näkyvä Keski-Suomessa, vaikka todennäköisyys on pieni. Etelämpänä revontulia tuskin nähdään.

 

 

Revontuliennuste 3. – 6.5.2024

Auringossa tapahtui tänään kello 2.22 (max) X1.69 -luokan flarepurkaus. Toistaiseksi käytettävissä ei ole tarkempia tietoja yksityiskohdista. Purkaus aiheutti Tyynellämerellä ja Itä-Aasiassa voimakkaan ionisaation ja siitä johtuvia HF-radiotaajuuksia häiriöitä ja yhteyskatkoksia. Toistaiseksi mahdollista CME-pilveä ei ole havaittu.

Näin hienot prominenssit Oli Auringon näkyvän kiekon reunalla 1.5.2024. Kuva © Kari A. Kuure.

Eilen kello 9 ja 13.30 UTC aikaan näyttää maapallon magneettikenttään törmänneen kaksi pienehköä CME-pilveä. Tästä seurauksena syntyi G2 tai G3-luokan magneettinen myrsky, Kp-indeksi kipusi maksimissaan lukemaan 7-. Potsdamin mittausasemalla maksimilukemat olivat aikavälillä 15 – 21 UTC. Tätä kirjoittaessani Taivaanvahtiin ei ollut tullut havaintoja revontulista.

Auringossa on kaksi suhteellisen nopeasti kasvava pilkkuryhmää, joista ryhmälle AR 13663 ennustetaan 10 % todennäköisyyttä tuottaa X-luokan flarepurkaus. Tämä pilkkuryhmä saattaa olla aikaisemmin mainitsemani X-luokan flaren aiheuttaja.

Ennuste

Yö 3./4. on aktiivinen etenkin aamupuolella yötä. Aktiivisuus ajoittuu aamun tunneille, joten taivas voi olla liian vaalea revontulien näkymiselle jopa Etelä-Suomessa.

Yöt 4./5. ja 5./6. ovat aktiivisia mutta ei ensimmäisen yön veroisia. Yön pimeimpien tuntien aikana voidaan taivaalla nähdä himmeitä revontulia Keski- ja Etelä-Suomen leveyksillä, ei kuitenkaan etelärannikolla.