Revontuliennuste 21. — 24.10.2021

Syyskuussa auringonpilkkuluvuksi muodostui alustavasti 51,5. Edellisen kerran tässä luvussa oltiin toukokuussa 2016 ja edellisen auringonpilkkujakson 24 nousuvaiheessa helmikuussa 2011 (lukema 48,3). Edellinen jakso kehittyi nopeasti ja jo marraskuussa samana vuonna saavutettiin lukema 139,1, vaikka varsinainen maksimi saavutettiin helmikuussa 2014, lukeman ollessa 146,1. 

Tapio Sarpolan © 28. syyskuuta Kemijärvellä ottama kuva revontulista.

Auringonpilkkujaksot eivät kuitenkaan ole aikaisemman toistoa, vaan hyvinkin yksilöllisiä, joten nykyisen jakson käyttäytymistä emme historian perusteella pysty päättelemään ainakaan tarkasti. Ennustemenetelmiä on useita ja ne antavat erilaisia tuloksia. ”Virallisen” ennusteen mukaan nykyisen jakson 25 maksimi saavutettaisiin elokuussa 2025 (115). Parikuukautta sitten kuitenkin julkaistiin tutkimus, jonka mukaan maksimi saavutettaisiin noin puolta vuotta aikaisemmin.

”Virallisen ennusteen” lisäksi on pari muutakin ennustetta, jotka tosin eivät edes yritä ennakoida maksimia, vaan tyytyvät arvioimaan tilannetta vain vuoden verran eteenpäin. Vakiokäyrämenetelmällä syyskuussa 2022 oltaisiin lukemassa 66 ja yhdistetyllä menetelmällä oltaisiin luvussa 106. Virallisen ennusteen mukaan vuoden päästä oltaisiin luvussa 51,6 eli samassa mikä jo muodostui tämän vuoden syyskuun auringonpilkkuluvuksi.

Ennuste

Auringossa on eteläisellä pallonpuoliskolla yhdestä pilkusta muodostunut pilkkuryhmä (AR 2886), joka siis säilynyt edelliseltä kierrokselta ja tunnettiin silloin tunnuksella AR 2877. Tunnuksen muuttuminen johtuu käytännöstä, jonka mukaan jokainen uusi tai näkyviin tullut pilkkuryhmä saa uuden tunnuksen riippumatta ryhmän historiasta. Tämä pilkkuryhmä on hyvin rauhallinen ja sille ennustetaan vain 5 % todennäköisyyttä tuottaa C-luokan flare.

Aurinkotuulen tiheys on alle 10 p/cm3 tuulen nopeus noin 550 km/s. Odotetavissa ei ole suurempia muutoksia vallitsevaan tilanteeseen, joten magneettisia myrskyjä ei ole odotettavissa.

Yöt 21./22., 22./23. ja 23./24. tulevat olemaan rauhallisia. Kp- ja korkeiden leveyksien K-indeksit pysyttelevät matalissa lukemissa (yöaikaan 2—1), jolloin revontulia voitaneen nähdä lähinnä Pohjois-Lapissa. Sielläkin ne ovat hyvin rauhallisia ja himmeitä vöitä tai ajoittain rauhallisia kaaria. Etelä-Lapissa revontulien näkymisen todennäköisyys on pieni ja Pohjois-Suomessa niitä tuskin nähdään.

Auringonpilkkujakso 25 saavuttanee maksiminsa etuajassa

Auringonpilkkujakson 25 virallinen ennuste kertoo maksimin olevan heinäkuussa 2025. Jakso alkoi 2020 hyvin hitaasti mutta viimeisten kuukausien aikana on tapahtunut voimakasta kehittymistä ja auringonpilkkuja ja muita aktiiviseen kauteen liittyviä ilmiöitä on havaittu jo runsaasti. Yllättävin näistä tapahtumista lienee ensimmäinen X-luokan (X1,5) flarepurkaus heinäkuun 3. päivänä tänä vuonna. 

Auringonpilkkujakso 25 voi olla maksimissaan lokakuussa 2024 ja siten aikaisemmin kuin "virallinen" ennuste. Kuva SpaceWeather.com

Tähän mennessä kootun datan ja SpaceWethr.com sivuston mukaan maksimi on virallista ennustetta aikaisemmin. Paras matemaattinen ratkaisu kertoo sen tapahtuvan jo lokakuussa 2024. Maksimien välinen ero on 8 kuutautta, joka on myös virallisen ennusteen virheraja. Jakson 25 voimakkuus näyttäisi muodostuvan suunnilleen samanlaiseksi kuin edellisen jakson aktiivisuus.

Toteutuessaan aikaisempi aktiivisuusmaksi tuo mukanaan lisääntyvässä määrin aktiivisia alueita, joihin ilmaantuu pilkkuryhmiä, niissä tapahtuu flarepurkauksia ja purkausten voimakkuus kasvaa. Näiden lisäksi lähivuosina tultaneen kokemaan CME-purkauksia, joista osa osuu maapallon magneettikenttään ja aiheuttaa hienoja revontulia sekä magneettisia myrskyjä, satelliittien, sähkölinjojen ja kaasu- ja öljyputkistojen vaurioitumisia. 

Auringonpilkkujakson 12-kuukauden ennuste.

Belgialaisen Royal Observatory of Belgium (Brussels) kokoama ja julkaisema ennusteaineisto (Sunspot Index and Long-term Solar Observations) ei kuitenkaan ulota ennustettaan kuin vuoden 2022 puoliväliin (noin 1 vuosi eteenpäin). Ennusteessa on kyllä suhteellisen suuri epävarmuus, 13 kuukauden tasoitetun auringonpilkkuluvun ennustetaan olevan jotain 30 ja 90 välillä. Tämän ennusteen alaraja alkaa olla jo saavutettu, sillä heinäkuun auringonpilkkuluku oli noin 25 ja tammikuun 2021 tasoitettu auringonpilkkuluku oli 17,3.

Auringon aktiivisuuden ennustaminen on erittäin vaikeaa. Se onnistuu jotenkuten noin viisi vuotta eteenpäin, mutta silloin ennusteen tarkkuus on jo heikko. Parhaiten ennustaminen onnistuu noin 0,5 – 1 vuoden ajanjakson päähän, jolloin osumistarkkuus on vielä suhteellisen hyvä. Lyhytaikaiset (3 ja 27 vrk) ennusteet ovat sitten jo eri juttu ja ne perustuvat Auringon magneettisen rakenteen pitkäaikaisiin ilmiöihin. Nämä rakenteet säilyvät Auringossa tyypillisesti noin puolivuotta. 

Auringon aktiivisuus on kasvussa. Sitä kuvastaa tämä heinäkuun 23. päivänä otettu kuva, jossa Auringossa on yhtäaikaa näkyvissä kuusi auringonpilkkuryhmää. Kuva © Kari A. Kuure.

Revontuliennuste 4. – 7.12.2020

Aktiivinen alue AR12786 on lähestymässä Auringon länsireunaa. Parin vuorokauden kuluttua se poistuu näkyvistä mutta päättyykö sen tarina tähän, se jää nähtäväksi. Silloin tällöin suurikokoiset aktiiviset alueet palaavat vielä toiselle kierrokselle Auringon ympäri, sitä todennäköisemmin mitä suuremmasta pilkkuryhmästä on kysymys.´

Koronamassapurkaus CME nähtiin purkautuvan Auringosta marraskuun lopulla. Se ei kuitenkaan vaikuttanut maapallon avaruussäähän. Kuva SOHO.

Pilkkuryhmän 2786 rakenne on nyt muuttunut alfa-luokkaan, eli sillä on vain yksi magneettinen napa. Tällainen regeneroituminen merkitsee yleensä pilkkuryhmän katoamista suhteellisen nopeasti. Ryhmälle ennustetaan vielä 15 % todennäköisyyttä aiheuttamaan C-luokan flarepurkausta. Viimeksi kuluneen vuorokauden aikana purkauksia on esiintynyt kolme, mutta niiden voimakkuus on jäänyt C-luokaan.

Ennuste

Revontuliennuste on tällä(kin) kertaa hieman yksitoikkoinen. Kaikkina kolmena yönä (4./5., 5./6. ja 6./7.) Kp-indeksi pysyttelee matalassa, enintään lukemassa 2. Energisiä elektroneja Maan magneettikentässä on normaali määrä, joten ennuste toteutuessaan merkitsee revontulien näkymistä vain Lapissa.

 

 

Pitkäaikainen revontuliennuste 30.11. – 26.12.2020

Auringon aktiivisuus näyttää kasvavan viikoittain. Eilen, marraskuun 29. päivänä, koettiin ensimmäinen M-luokan flare, joka sai huippunsa kello 15.20 Suomen aikaa. Huipun voimakkuus oli M4.4. Tämän lisäksi Auringossa tapahtui kahdeksan heikompia C-luokan purkausta viimeisen 24 tunnin aikana. Voimakkaimpia purkauksia odotetaan edelleen tapahtuvaksi AR12786 alueella, jossa auringonpilkkuryhmän koko on 770 ppm. C-luokan flarepurkauksen todennäköisyydeksi ilmoitetaan 55 %, M-luokan purkaukselle 15 % ja X-luokan purkaus on mahdollinen.

Auringon aktiivisuus eteläisellä pallonpuoliskolla näyttää kiihtyneen merkittävästi muutaman kuukauden takaisesta. Kuva SDO.

Pilkkuryhmä 2786 on edelleen aktiivinen ja se mahdollisesti vaikuttaa maapallon lähiavaruuden avaruussäähän siten, että Kp-indeksi kohoaa parin seuraavan vuorokauden aikana lukemaan 4. Toteutuessaan revontulia olisi mahdollista nähdä ainakin Keski-Suomessa ja mahdollisesti heikompia versioita Etelä-Suomessa.

Suurin osa ennusteen ajasta maapallon magneettikenttä on hyvin  rauhallisessa tilassa. Ennusteeseen mahtuu kuitenkin parin vuorokauden mittaunen häiriö, joka saattaa voimistua magneettiseksi myrskyksi. Kuva © Kari A. Kuure. 

Seuraavan kerran Auringon vaikutus maapallon lähiavaruuteen vahvistuu joulukuun 18. päivänä. Silloin häiriö voi voimistua jopa magneettiseksi myrskyksi, jonka laantuminen vie muutaman vuorokauden. Voimakkaimmillaan magneettinen myrsky olisi 19. joulukuuta, jolloin Kp-indeksi ennustetaan kohoavan lukemaan 5. Jos näin käy yöaikaan, niin silloin revontulia voidaan nähdä etelärannikkoa myöten. Ennusteen viimeiset vuorokaudet ovat sitten rauhallisempia.

Revontuliennuste 7. – 10.11.2020

Auringossa olleet kaksi pilkkuryhmää ovat alkaneet pienetä. Alue AR12780 on kooltaan vain 10 ppm ja siinä olevien pilkkujen määrä on vain yksi. Alue on hyvin rauhallinen. Toinen alue, AR12781, on paljon suurempi, kokoa sillä on 380 ppm mutta se on jo pienenemässä melkoista vauhtia. Silti alue on aktiivinen ja on tuottanut viimeisen vuorokauden aikana kuusi B-luokan ja yhden C-luokan flarepurkauksen. Pilkkuryhmä on luokiteltu magneettisesti beeta-gamma -luokkaan, ja C-luokan purkausten todennäköisyydeksi lasketaan noin 80 % lähimmän vuorokauden aikana.

Aktiivinen auringonpilkkuryhmä AR12781 sijaitsee Auringon eteläisellä pallonpuoliskolla.Kuvattu 6.11.2020 Kuva © Kari A. Kuure.

Ennuste

Tulevina öinä (7./8., 8./9. ja 9./10.) Kp-indeksin ennustetaan pysyttelevän matalissa lukemissa. Maksimilukema tulee olemaan noin 2, jolloin revontulia voidaan odottaa näkyvän vain Lapissa, muualla on vain hyvin vähäinen mahdollisuus revontulille.

Plasmapilvi tulossa kohti

Auringossa 4.11. tapahtunut koronamassapurkaus.

Eilen (4.11.2015) kello 15.52 Suomen aikaa Auringosta tapahtui koronamassapurkaus, joka kehitti maapallon suuntaan lähteneen plasmapilven. Koronamassapurkaus tapahtui lähellä auringonpilkkuryhmää 2443, josta syystä alueen tuntumasta lähtenyt plasmapilvi törmää heikentyneenä suoraan maapallon magneettikenttään. Törmäyksen odotetaan tapahtuvan myöhään lauantaina (7.11.) tai varhain seuraavana aamuna.

Plasmapilven törmäyksen arvioidaan aiheuttavan G1-luokan magneettisen myrskyn, joka käytännössä tarkoittaa revontulien näkymismahdollisuuksien paranemista 60° -leveyspiirin pohjoispuolella. Revontulia näkyy todennäköisesti varhain sunnuntaiaamuna ja mahdollisesti vielä sunnuntain ja maanantain välisenä yönä.

Tähän M3,7 (R1)-luokan pienehköön flare-purkaukseen näyttää liittyvän Ruotsissa koettu lyhytaikainen siviililentotutkien häiriö. Näin ainakin ruotsalaiset ilmailulaitoksen virkamiehet väittävät. Mitään havaintoja esimerkiksi Ruotsin ilmavoimien tutkissa ei kuitenkaan esiintynyt, samoin kuin suomalaisetkaan ilmailuviranomaiset eivät raportoineet mitään häiriöitä tutkissa.  Myös magnetometrimittaukset eivät esimerkiksi Nurmijärven mittausasemalla osoita minkäänlaisia häiriöitä.

CME-pilven aiheuttanut flare-purkaus.

Yleisesti Auringossa tapahtuviin flare-purkauksiin saattaa liittyä jonkinasteisia ionosfäärissä tapahtuvia muutoksia lähinnä sen vuoksi, että flare-purkaukset aiheuttavat röntgensäteilyn hetkellistä voimistumista. Röntgensäteily osuessaan ionosfäärissä oleviin atomeihin ja molekyyleihin aiheuttaa ionisaation voimistumista ja vaikuttaa tällä tavoin esimerkiksi VFH-radioliikenteeseen.

Erittäin voimakkaat X-luokan flaret voivat estää radioliikenteen VHF-alueella tunteja tai jopa vuorokausien ajan. X-luokan purkaukset ovat kuitenkin 10–100 kertaa voimakkaampia kuin M-luokan purkaukset. M3,7-luokan flare on sen verran heikko, että kovin suuria muutoksia ei ionosfäärissä tapahdu ja missään tapauksessa se ei vaikuta lennonvalvontatutkiin.