Yllätys CME ja revontuliennuste 7.5.2023

Eilen aamulla (6.5.2023) kello 04 Suomen aikaan maapallon magneettikenttään iskeytyi CME-pilvi, jonka tulosta ei ollut ennakkotietoa. Tällaista pääsee tapahtumaan silloin tällöin. CME-pilven kohtaamisen seurauksena aurinkotuulen hiukkastiheys kohosi muutamassa tunnissa lukemaan 36 ppcm3, kun sitä ennen se oli selvästi alle 10 ppcm3. Saapuneen pilven magneettikentän Bz-komponentin suunta oli kohti etelää ja voimakkuudeltaan noin –15 nT. Kiirunan mittausaseman magnetometrin lukema putosi voimakkaasti ja saavutti heti aamu 6 jälkeen lukeman –1 600 nT lyhytaikaisesti (K9). Parikymmentä minuuttia myöhemmin tilanne oli palautunut lähemmäksi normaalia mutta oli edelleen alle – 500 nT (K7).

Tampereen yötaivas on hyvin vaalea. Kuva © Tampereen Ursa. ry.

Euroopan puolella revontulia oli havaittu Corkissa (Irlanti). Taivaanvahtiin ei oltu raportoitu revontulien näkymisistä Suomessa, mutta se ei ollut mikään yllätys, sillä tapahtuma sijoittui sellaiseen aikaan aamua, että oli jo liian valoisaa myös etelärannikolla revontulien näkemiseen.

SpaceWeather.com sivusto kertoi revontulihavainnoista Pohjois-Amerikassa. Siellä revontulia oli nähty Kanadan Galgaryssa (Albertta) ja Westerosessa (Albertta). Lisäksi myös Yhdysvalloissa nähtiin ja valokuvattiin revontulia useassa osavaltiossa mm. Ogdensburgissa (New York), Walpole (New Hamphire) ja Red Lodgessa (Montana). Valokuvia on julkaistu SpaceWeather.com sivuston galleriassa.

Ennuste

Yö 7./8. on muodostumassa hyvin myrskyisäksi, sillä maapallo kohtaa jälleen kerran CME-pilven. Magneettisen myrskyn G1-vaihe saavutetaan jo alkuillasta, jolloin revontulia voi näkyä etelärannikolla. Tampereella on jo liian valoisaa revontulien näkemiseen koko yön ajan. Yötä kohti mentäessä tilanne jatkuu muuttumattomana mutta aamun alkaessa valjeta, myrskyn voimakkuus kasvaa G2:ksi. Tämä tapahtuu vasta niin myöhään, että etelärannikollakin on jo päivä alkanut. Tämän jälkeen tilanne on mennyt ohi ja magneettikenttä rauhoittuu päivän aikana.

Revontulet-blogi menee kesätauolle

Kuten aikaisempinakin vuosina, tämä Revontulet-blogi on kesän tauolla ja ennusteiden julkaiseminen jatkuu elokuun puolivälin jälkeen tai syyskuun alussa, riippuen sen hetkisestä avaruussään tilanteessa. Lähes koko Suomessa, etelärannikkoa lukuun ottamatta, kesäinen yötaivas on niin vaalea, että tavanomaisten revontulien näkyminen on mahdotonta.

Aivan kokonaan avaruussäätä ei unohdeta, sillä jos Auringossa tapahtuu jotain mielenkiintoista, niin raporttia ja etelärannikolla mahdollisesti näkyvistä revontulista voidaan ennusteita julkaista tässä blogissa ja aurora-l-listalla.

Joten hyvää kesää kaikille revontulista kiinnostuneille.

Kari A K

This Northern Lights blog is going on a summer break

As in previous years, this Aurora blog is on summer hiatus and forecasts will continue to be posted after mid-August or early September, depending on the current space weather situation. In almost all of Finland, with the exception of the southern coast, the summer night sky is so light that it is impossible to see the usual northern lights.

Space weather is not completely forgotten, because if something interesting happens in the Sun, then the report and forecasts of the aurora borealis possibly visible on the south coast can be published on this blog and on the aurora-l-list.

So happy summer to all those interested in the northern lights.

Kari A K

Revontuliennuste 1. – 4.5.2023

Auringossa on kuusi pilkkualuetta, joista AR 3288 on luokiteltu beeta-gamma-deltaksi. Sille lasketaan 5 % todennäköisyys tuottaa X-luokan flarepurkaus ja/tai muu protoni-ilmiö seuraavan vuorokauden kuluessa. Toisin sanoen, pilkkuryhmä on suhteellisen rauhallinen ja edellisen vuorokauden aikana se on tuottanut neljä C-luokan flarepurkausta. Pilkkuryhmä koko on noin 400 ppm ja sen kasvu näyttää pysähtyneen. Tällä hetkellä Auringon eteläisellä pallonpuoliskolla ei ole uusia pilkkuryhmiä näkyvissä ja pohjoisella pallonpuoliskolla olevat pilkkuryhmät näyttävät pysyttelevän beetta-luokassa. Näin ollen maapallon magneettikenttään vaikuttavia suurempia purkauksia ei ole odotettavissa pariin viikkoon.

Tampereen yön pimein hetki 1.5. kello 1.30 aikoihin. Kuten kuvasta näkyy, vain tähtitaivaan kirkkaimmat tähdet vielä näkyvät. Toukokuun alkupuolella taivaalta vielä näkyisi kirkkaimmat revontulet mutta niitä ei ole odotettavissa lähimmän viikon aikana. Kuvassa vasemmalla lähellä horisonttia oleva kirkas piste on Venus, jonka ylä ja alapuolella on näkyvissä heikko (halo)pilari. Kuva © Tampereen Ursa ry.

Ennuste

Yöt 1./2., 2./3. ja 3./4. Planetaarisen K-indeksin (Kp-indeksi) ennustetaan saavuttavan jokaisena yönä lukema 4. Tämä tuottaa mahdollisuuden revontuliin eteläistä Suomea myöten, mutta vaaleneva yötaivas rajoittaa niiden näkyvyyttä sitä enemmän mitä pohjoisemmassa havaintoja tehdään. Aivan etelärannikolla revontulien mahdollisuus on hyvin pieni, mutta siellä yötaivas on vielä riittävän tumma repojen näkymiselle.

Pitkäaikainen ennuste (27 vrk) ei näyttäisi tuovan muutosta vallitsevaan tilanteeseen, joten näyttää siltä, että revontulien valokuvaajat voivat aloittaa laitehuoltonsa hyvillä mielin ja ilman pelkoa suuren revontulimyrskyn menettämisestä. 

Revontuliennuste 28.4. – 1.5.2023

Auringossa on seitsemän pilkkuryhmää, joista AR 3288 eteläisellä pallonpuoliskolla on aktiivisen. Magneettisesti se on luokiteltu beeta-gamma-delta -luokkaan ja viimeksi kuluneen vuorokauden aikana se on tuottanut M1.8 -luokan flarepurkauksen lukuisten C-luokan purkausten lisäksi. Kokoa pilkkuryhmällä on 380 ppm ja se on ollut voimakkaassa kasvussa viime vuorokauden aikana. Jos kasvu jatkuu muuttumattomana, se on parin vuorokauden kuluttua näkyvissä paljain silmin. Yleensä kuitenkin ennen sitä, kasvu hidastuu ja pysähtyy, joten nähtäväksi jää kuinka käy?

Kevätkauden viimeiset revontulet yöltä 27./28.4.? Kuva © Tampereen Ursa ry.

Maapallon kohtaama aurinkotuuli on harvaa lähivuorokausien aikana, joten mitään voimakkaampia magneettisia myrskyjä ei ole odotettavissa. Sen sijaan magneettisia häiriöitä näyttäisi esiintyvän jonkin verran parin ensimmäisen vuorokauden aikana.

Ennuste

Yöt 28./29. ja 29./30. Kp-indeksiennuste saavuttaa molempien öiden aamupuolella lukeman 4–, joka lukema voidaan katsoa magneettiseksi häiriöksi. Maapallon magneettikentässä on kohtuullinen määrä energisiä elektroneja, joten revontulet ovat hyvinkin mahdollisia Keski-Suomea myöten. Se on sitten eri juttu, kuinka hyvin ne taivaalta näkyvät, yötaivas on Lapin ja Pohjois-Suomen yllä hyvin vaalea. Keski- ja Etelä-Suomen taivaan kirkkaus mahdollistaan vielä kohtuullisen voimakkaiden revontulien näkymisen.

Yö 30.4./1.5. On suunnilleen edellisten öiden kaltainen. Magneettiseen häiriötilaan tuskin päästään, joten revontulien todennäköisyys Pohjois- ja Keski-Suomessa on pienempi kuin edellisinä öinä. Yön pimeimpään aikaa revontulivaloa voi taivaalta kuitenkin havaita. Etelä-Suomessa revontulia tuskin havaitaan.

Revontuliennuste 25. – 28.4.2023

Taivaanvahtiin on tullut tähän mennessä 34 ilmoitusta yön 23./24. revontulista. Revontulet olivatkin näyttäviä niillä alueilla, joilla ne pilvisyyden estämättä näkyivät. Kp-indeksi saavutti lukeman 8 mikä tarkoittaa G4-luokan magneettista myrskyä. Samaan aikaan pohjoisilla leveyksillä koettiin voimakkaita radiohäiriöitä. 

SpaceWeather.com -sivuston mukaan eteläisimmät revontulet Pohjois-Amerikassa olivat Terlinqua:ssa (Texas, USA) 29,5° leveyspiirillä. Siellä revontulet olivat tietysti punaisia, sillä vain punaiset revontulet syntyvät riittävän korkealla näkyäkseen näinkin etelässä. Euroopan puolella samalla leveydellä olevia kohteita ovat lähinnä Kanariansaaret. Olisikin mielenkiintoista tietää havaitsiko joku saarilla ollut revontulia?

Tältä Aurinko näytti muutama vuorokausi sitten. Tätä lukiessasi läntisimmät pilkut (kuvassa oikealla) ovat jo kiertyneet näkymättömiin Auringon reunan taakse. Kuva © Kari A. Kuure.

Lisää voi olla odotetavissa, vaikka magneettinen myrsky on jo laantunut. Pienehkö CME-pilvi on jälleen tulossa kohti Maata ja sen arvioidaan päätyvän Maan radan tuntumaan 27. päivän aikana. 

Auringossa on seitsemän rauhallista pilkkualuetta, joten kovin voimakkaita flarepurkauksia tuskin on odotettavissa. Jos niitä tapahtuisi, näkemäsuunnassamme Auringon eteläisillä leveysasteilla olevat pilkkuryhmät ovat lähempänä ekliptikan tasoa, joten aktiiviset pilkkuryhmät tuottaisivat todennäköisesti maapalloon vaikuttavampia purkauksia ja CME-pilviä kuin pohjoisella pallonpuoliskolla olevat. Eteläisellä pallonpuoliskolla oleva AR 3285 (kuvassa) on juuri tällainen pilkkuryhmä.

Ennuste

Yöt 25./26. ja 26./27. ovat rauhallisia. Indeksien ennustetut lukemat pysyttelevät matalina, joten revontulia tuskin nähdään kumpanakaan yönä juuri missään.

Yö 27./28. Jos ENLIL-mallin ennuste osuu oikeaan, CME-pilvi saapuu päivän aikana ja aiheuttaa vähintäänkin magneettista rauhattomuutta magneettikentässä. Tällöin revontulet ovat mahdollisia Pohjois-Suomessa ja Keski-Suomessa. Jälleen revontulia pitäisi havaita aivan iltahämärästä alkaen.

Jos sää on täysin selkeä horisonttiin asti, niin Etelä-Suomen pohjoisosassa pohjoishorisontissa voitaneen nähdä tai kameralla havaita himmeitä, hyvin kaukana pohjoisessa (Etelä-Lapissa) syntyneitä revontulia, vaikka ne eivät Lapissa näkyisikään yötaivaan vaaleuden vuoksi. Tällaisessa tapauksessa maanpinnan tangentin suunasta nähtynä revontulivalo tulee paksummasta kerroksesta ja on siten näkyvämpää kuin revontulien alta nähtynä.

 

 

Voimakas magneettinen myrsky

Magneettinen myrsky "räjähti käsiin" 23.4. päivän iltana noin kello 20, kun CME-pilvi törmäsi maapallon magneettikenttään. Myrskyindeksi valui koko illan alaspäin ja saavutti pohjalukeman –228 nT kello 21.06 UT aikaa (kello 00.06 Suomen aikaa). Kiirunan mittausaseman magnetometri saavutti huippulukeman –944 nT illan aikana ja pysytteli aika pitkään tämän tason lukemissa. Potsdamin ap-indeksi puolestaan saavutti lukeman 207 mitä ei kovinkaan usein tapahdu.

Myrskyindeksi putosi harvinaisen alas lähelle äärimmäisen voimakkaan magneettisen myrskyn rajaa. Kuva SpaceWeatherLive.com.

Tarton yliopiston mittausasemalla mitattiin voimakas magneettinen häiriö illan aikana. OVATION-malin laskema pohjoisen pallonpuoliskon teho saavutti huippulukeman 180 GW, joka sekin on aika harvinainen lukema. Magneettisen myrskyn voimakkuudeksi määritettiin G4.

IMF-kentän Bz-komponentin satelliitilla mitattu maksimiarvo oli noin –25 nT kello 21 aikoihin. Kenttä kuitenkin kääntyi kohti pohjoista kello 23 jälkeen ja käväisi sen jälkeen vain satunnaisesti lyhyitä aikoja kohti etelää.

Tampereella pilvisyys esti revontulien näkemisen. Vain vähän vihertävää revontulivaloa näkyi pilvipeitteen läpi. Kuva © Tampereen Ursa.

Tampereella oli pilvistä, joten hienot revontulet jäivät näkymättä. Pilvipeite oli alkuillasta kuitenkin ohut kattavuudestaan huolimatta, joten tähtitornin kameratallenteisiin jäi aavistus taivaan tapahtumista ja vihreää revontulivaloa kuulsi pilvipeitteen läpi.

Taivaanvahdin mukaan Suomessa revontulia (Tampereen lisäksi) nähtiin Paimiossa (Mikko Peussa) ja Lohjalla (Paula Mattila). Tätä kirjoittaessani muita havaintoja ei ole ilmoitettu mutta aamun valjettua havaintoja voi tulla lisää.

SpaceWeather.com -sivusto raportoi laajasti magneettista myrskyä ja julkaisi lukijoitten ottamia kuvia galleriassaan. Sivuston mukaan eteläisimmät havainnot Euroopassa olivat noin 45° leveyspiirillä Sloveniasta. Hieman ylempää tehtiin jo useampia havaintoja kuten La Bruffière, Vendée Ranskassa ja suunnilleen samalta leveysasteelta Saksasta ja Puolasta. Spaweather.com-sivuston galleriasta voi katsella lisää revontulikuvia.

Revontuliennuste 22. – 25.4.2023

Auringossa on kahdeksan pilkkualuetta, joista vain yksi (AR 3282) pohjoisella pallonpuoliskolla on merkittävästi aktiivinen. Se on luokiteltu beeta-gammaksi ja kokoa sillä on 410 ppm. Viime vuorokauden voimakkain flare esiintyi kuitenkin toisen pilkkuryhmän, AR 3283, alueella ja oli voimakkuudeltaan M1,7. Pilkkuryhmä on vaatimattoman näköinen (luokkaa beeta) eteläisellä pallonpuoliskolla, joten sen ei uskota kehittyvän kovinkaan aktiiviseksi, pikemminkin se on regeneroitumassa ja voi kadota ennen kuin se ehtii kiertyä Auringon länsireunan yli.

Himmeät mutta paljain silmin havaittavissa olevat revontulet näkyivät pohjoisella taivaalla Tampereen Ursan tähtitornilla kello 1.03 aikaan. Kuva © Tampereen Ursa.

Eilen illalla kello 18 jälkeen havaittiin Auringosta lähtenyt CME-pilvi, jonka etenemissuunta on kohti maapalloa. Sen lasketaan saapuvan Maan tuntumaan 23./24. yönä ja sen jälkipuoliskolla aurinkotuulen tiheys on hyvin harvaa. Toistaiseksi Kp-indeksin ennusteessa ei ko. tapahtumaa ole näkyvissä, mutta CME-näyttää sen verran voimakkaalta, että se tulee väistämättä vaikuttamaan maapallon magneettikenttään ja revontulien näkymiseen.

Ennuste

Yö 22./23. Kp-indeksin odotetaan nousevan yön aikana maksilukemaan 4. Jos ennuste toteutuu, revontulia voidaan nähdä Pohjois- ja Keski-Suomessa. Luultavasti etelämpänäkin voidaan jotain nähdä ja ainakin kamerat tallentavat (ehkä) revontulivaloa.

Yö 23./24. Todennäköisesti yö on laajalti revontuliyö CME-pilven saapumisen aiheuttaman magneettisen häiriön tai jopa -myrskyn vaikutuksesta. Jos tilanne kehittyy magneettiseksi myrskyksi, revontulia voitaneen nähdä etelärannikkoa myöten. Ilman CME-pilven vaikutusta (esimerkiksi pilven etenemisvauhti olisi joko nopea tai hidas) taustalla olevan aurinkotuulen vaikutuksesta Kp-indeksi saavuttaisi lukeman 3–, jolloin revontulet olisivat mahdollisia vain Pohjois-Suomessa. Koska CME-pilven nopeusjakauma on laaja, revontulia pitäisi etsiä taivaalta jo iltahämärän aikaan ja jatkaa havaintoja aina aamuhämärään asti.

Yö 24./25. Tämä yön tilanne riippuu paljolti siitä, kuinka edellisen yö mahdollinen magneettinen myrsky ajallisesti asettuu. Aurinkotuulen vaikutus ilman saapuvan CME-pilven vaikutusta kohottaa ennusteen mukaan Kp-indeksin lukeman arvoon Kp3, jolloin revontulet ovat mahdollisia Pohjois- ja Keski-Suomessa. Jos CME-pilven vaikutus jatkuu pitkään tai saapuminen on viivästynyt, revontulet voivat olla voimakkaampia kuin indeksiennuste antaa ymmärtää. Jos pilvi on aikaisessa, revontulia tuskin esiintyy millään leveydellä.

 

Revontuliennuste 19. – 22.4.2023

Maapallo kohtasi eilen iltapäivällä pienehkön aurinkotuulen tihentymän, joka sai aikaan myös hieman Tampereen leveydellä taivaalla näkyvää revontulivaloa. Tapaus ei sinällään ole mitenkään harvinainen, vaan pikemminkin kouluesimerkki siitä, mitä lähiavaruudessamme on kaiken aikaa meneillään.

Revontulia näkyi vielä aamuhämärän alkaessa. Tampereella iltayön revontulet peittyivät lähes kokonaan pilvien taakse, vaika pilvien rakosista voitiin nähdä himmeitä revontulia. Kuva © Tampereen Ursa.

Tapahtumaketju alkoi siitä, kun muutama vuorokausi sitten ENLIL-2.7 ennustemalli näytti pienen CME-pilven lähteneen Auringosta kohti maapalloa. Silloin mallin mukaan kohtaaminen tapahtuisi 19.4. päivän aikana. Myöhemmissä päivitetyissä malleissa CME-näytti kadonneen ja tapaus näytti loppuun käsitellyltä.

Eilen satelliiteilla tehdyt mittaukset osoittivat aurinkotuulen nopeuden kasvavan hiljalleen, vaikka tiheys pysyttelikin vielä alle 10 ppcm3 arvoissa. Kello 13 jälkeen alkoi tapahtua: tiheys kaksinkertaistui nopeasti ja jatkoi kohoamistaan kello 15.50 asti, jolloin saavutettiin jo yli 30 ppcm3 lukemia. Sen jälkeen tiheys alkoi vähetä ja alle 2 ppcm3 lukemiin päädyttiin kello 22.50 mennessä. Tiheydessä oli noin kello 16.10 aikaan lyhytaikainen ”kuoppa”, jossa tiheys putosi alle 10 ppcm3 lukemaan aivan hetkellisesti.

Kaikki ajat ovat UT-aikoja ja Suomen aika on UT + 3 h nyt, kun eletään kesäajan mukaisella aikavyöhykkeellä.

IMF-magneettikenttä käyttäytyi hieman samaan tapaan: CME-pilven saapuessa kentän lukema kohosi lähes kolminkertaiseksi saavuttaen liki 20 nT lukemat. IMF-kentän Bz -lukemissa havaittiin tiheysvaihtelun kanssa saman aikainen poikkeama: komponentin suunta, joka oli tähän asti ollut pohjoiseen, vaihtui hyvin lyhyessä ajassa kohti etelään ja saavutti kello 16 aikoihin –16 nT voimakkuuden. Tämän jälkeen suunta vaihtui jälleen kohti pohjoista siten, että kello 16.55 lukema voimakkuus oli jo noin +15 nT. Tämän jälkeen kenttävoimakkuus palautui muutaman nanoTeslan lukemiin ja suunta vaihteli etelän ja pohjoisen välillä.

Aurinkotuulen nopeus päätyi lukemaan 600 km/s kello 20 jälkeen ja on siitä alkaen pysytellyt samanlaisissa lukemissa koko yön. Arvioitu planetaarinen K-indeksi (Kp) saavutti edellä kuvatun episodina aikana lukeman 4+ ja on sen jälkeen ollut laskusuunnassa. Potsdamin Kp-indeksi oli huippulukemassa 5– ja sekin on ollut laskussa tämä jälkeen.

Ennuste

Yö 19./20. näyttäisi muodostuvan rauhalliseksi. Kp-indeksin ennuste on matalissa lukemissa eikä korkeiden leveyksien K-indeksin ennustetut lukemat tilannetta muuksi muuta. Revontulia voitaneen nähdä lähinnä Etelä-Lapin ja Pohjois-Suomen alueilla, jos revontulet muodostuvat riittävän kirkkaiksi. Revontulikausi alkaakin olla ohi näillä pohjoisilla alueilla.

Yö 20./21. on aktiivisin tämän ennusteen öistä. Kp-indeksin arvioidaan kohoavan lukemaan 5– alkuillasta, joten revontulet ovat mahdollisia Lapista Etelä-Suomen pohjoisosiin asti. Havaintoja pitäisikin tehdä jo iltahämärän aikaan, vaikka indeksiennuste pysytteleekin korkeissa lukemissa koko yön ja edelleen pitkälle seuraavaan päivään.

Yö 21./22. on rauhallinen. Indeksit painuvat mataliin lukemiin ja revontulien mahdollisuus on pieni vain niillä pohjoisilla alueilla, joissa yötaivas on vielä riittävän pimeä, siis ehkä Pohjois- ja Keski-Suomessa. Näilläkin alueilla todennäköisemmin revontulivaloa voitaneen havaita vain kameroilla.

Revontuliennuste 16. – 19.4.2023

Auringon aktiivisuuden rauhallisuus näyttäisi jatkuvan. Pilkkuryhmiä on näkyvissä kahdeksan, mutta ne lähes kaikki koostuvat hyvin pienistä pilkuista, joiden aktiivisuus on hyvin vähäistä. Vain kolmelle pilkkuryhmälle ennustetaan 5 % todennäköisyyttä tuottaa X-luokan flarepurkaus, mikä todennäköisyys on vain hieman koholla taustaan verrattuna (magneettisesti alfatyyppiä oleva Axx-luokan pilkku(ryhmä)). Edellisen kerran X-luokan flare on havaittu maaliskuun 29. päivänä ja viimeisin geomagneettinen myrsky on ollut 24. maaliskuuta.

Näin himmeät revontulet tallentuivat Tampereen Ursan tähtitornin kameraan 15.4. kello 00.26. Nämä revontulet tuskin näkyivät paljain silmin. Kuva © Tampereen Ursa ry.

Tällä hetkellä näyttää siltä, että näköpiirissä ei ole kovinkaan suuria muutoksia vallitsevaan avaruussäähän. Maapallon kohtaama aurinkotuuli on tasaista ja rauhallista, joten tämän ennustejakson aikana tähän tilanteeseen tuskin on tulossa muutoksia.

Ennuste

Yöt 16./17., 17./18. ja 18./19. muodostuvat hyvin rauhallisiksi. Ennusteiden indeksien lukemat pysyttelevät matalissa lukemissa, joten revontulia syntyy tällaisessa tilanteessa vain hyvin korkeille leveysasteille. Tähän aikaa vuodesta Lapissa on jo yöt melkoisen valoisia (katso ennustetta 1.–4.4.2023), joten aivan himmeät revontulet eivät näy. Pohjois-Suomessa vielä on sen verran hämärää, että revontulien kirkkaimmat hetket voisivat näkyä mutta niitä nyt ei ole odotettavissa. Etelämpänä revontulia tuskin nähtäneen.

 

Revontuliennuste 13. – 16.4.2023

Auringon aktiivisuus on ollut selvästi etuajassa aikaisemmista ennusteista, joiden mukaan seuraava pilkkujakson maksimi olisi vuoden 2025 heinäkuussa. Jo aikaisemmin on nähty viitteitä siitä, että pilkkumaksimi on melkoisella todennäköisyydellä jo aikaisemmin, ehkä vuosien 24/25 vaiheessa.

 

Animaatio päätetapahtumasta. Klikkaamalla kuvaa pääset katsomaan animaation. Kuvakaappaus NCAR UCAR News sivulta. 

Tutkijan Scott W. Mcintosh (National Center for Atmospheric Research, Boulder, CO, Yhdysvallat) johtama tutkimusryhmä on julkaissut artikkelin ”Deciphering solar magnetic activity: The (solar) hale cycle terminator of 2021” (julkaistu Front. Astron. Space Sci., 30 January 2023), jossa ennakoidaan seuraavan auringonpilkkujakson (SC25) maksimin saavutetaan vuosien 2023 lopulta vuoden 2024 loppupuolen väliin, luultavasti vuoden 2024 heinäkuussa. Ennuste perustuu tutkimusryhmän kehittämään päättymistapahtumaan (The Termination Event), jossa Auringon molemmilta pallonpuoliskoilta ekvaattoria lähestyvät (erisuuntaiset) magneettikentät lopulta kumoavat toisensa. Teoriaa ei ole yleisesti tiedemaailmassa hyväksytty, mutta jos ennuste toteutuu, niin se saa varmasti aikaisempaa suuremman kannatuksen ja hyväksynnän. Onneksi kyse on vain parista vuodesta ja silloin kysymys saa ratkaisunsa: päättymistapahtuma joko ammutaan alas tai se vahvistuu.

Avaruussää

Aurinkoon on ilmaantunut edellisen ennusteen jälkeen useampi pilkkuryhmä. Vanhemmista pilkkuryhmistä AR 3272 on edelleen aktiivinen (beeta–gamma) ja sille ennustetaan 10 % todennäköisyyttä tuottaa X-luokan flarepurkaus seuraavan vuorokauden aikana.

Maapallon kohtaama aurinkotuuli on sekä vauhdiltaan kuin tiheydeltään hyvin tasaista. Viime vuorokausien aikana ei ole tapahtunut CME-purkauksia, jotka olisivat tulossa kohti Maata, joten muutosta tämän ennustejakson aikana ei juurikaan ole odotettavissa. Maapallon magneettikentässä on lähtötilanteessa vain vähän energisiä elektroneja, eikä vallitseva avaruussää tuone tähän muutosta.

Ennuste

Yö 13./14. ja 14./15. muodostuvat rauhallisiksi. Ennustetut Kp-indeksi arvot ovat matalia, joten himmeitä revontulia voitaneen nähdä Etelä-Lapin alueella, jos mahdollinen purkaus tapahtuu yön pimeimpänä aikana. Muualla revontulet eivät ole todennäköisiä.

Yö 15./16 voi olla hieman aktiivisempi. Kp-indeksin ennustetaan kohoavan lukemaan 4- yön pimeimpään aikaa, joten revontulet ovat mahdollisia Etelä-Lapista Keski-Suomeen alueella. Revontulet ovat himmeitä ja rauhallisia ja ne ovat, jos niitä näkyy, ajoittaisia.

  

Revontuliennuste 10. – 13.4.2023

Auringossa on kaksi aktiivista pilkkuryhmää. Vaikka ne eivät vielä ole osoittautuneet kovinkaan voimakkaiksi, niin pilkkuryhmä AR 3272 eteläisellä pallonpuoliskolla on tuottanut viime vuorokauden aikana kahdeksan C-luokan flarepurkausta. Pilkkuryhmän koko on kasvanut myös merkittävästi ja kasvu näyttää jatkuvan.

Auringosta on havaittu myös lähteneen kaksi CME-purkausta, joiden laajuus on yli 90 astetta. Tämä tarkoittaa sitä, että CME-pilvi on joko tulossa ainakin osittain kohti meitä tai on menossa juuri päinvastaiseen suuntaan. Jälkimmäinen CME, havaittiin ensikerran eilen kello 11.48 UTC aikaa, on nopea ja se saavuttaneen maapallon radan jo ensiyön aikana. Pilvi ei kuitenkaan vaikuta kovinkaan tiheältä, joten sen vaikutukset jäänevät vähäisiksi. Vaikutusta voi kuitenkin tehostaa se, että maapalloa on samaan aikaan lähestymässä aurinkotuulen tihentymä ja nämä yhdessä voivat saada aikaan pienen magneettisen häiriön.

Ennuste

Yö 10./11. muodostunee tavanomaiseksi. Kp-indeksin odotetaan saavuttavan lukeman 3, jolloin revontulet ovat mahdollisia Lapissa ja Pohjois-Suomessa. Keski-Suomessa herkillä kameroilla voidaan tavoittaa himmeähköä revontuliavaloa. Etelämpänä revontulia tuskin nähdään.

Yö 11./12. on ehkä tämä ennustejakson aktiivisin, vaikka ero ennusteessa edelliseen yöhön on hyvin pieni. Revontulet ovat mahdollisia Keski-Suomen leveydelle asti ja Etelä-Suomen pohjoisosissa revontulien havaitseminen kameroilla on mahdollista. Etelämpänä revontulien näkymisen todennäköisyys on pieni.

Yö 12./13. näyttäisi muodostuvan jälleen ensimmäisen yön kaltaiseksi. Pohjois-Suomessa revontulet ovat mahdollisia mutta todennäköisyys on pieni. Etelä-Lapissa yön tummuus riittäneen revontulien näkymiseen mutta Pohjois-Lapin taivas taitaa olla liian valoisa himmeiden revontulien näkemiselle.

 

Revontuliennuste 7. – 10.4.2023

Auringon toiminta on juuri nyt suhteellisen rauhallisessa vaiheessa. Pilkkuryhmä AR 3270 on kiertymässä Auringon länsireunalle ja pilkkuryhmä AR 3272 on juuri tullut näkyviin. Molemmat pilkkuryhmät ovat rauhallisia, vaikka niiden magneettinen rakenne mahdollistaisi hieman aktiivisemmankin toiminnan. Ensimmäiselle pilkkuryhmälle ennustetaan 5 % todennäköisyyttä tuottaa X-luokan flare. Jos näin käy, silloin purkauksessa vapautuvat nopeat protonit aiheuttavat ainakin maapallon ionosfäärissä voimakkaan ionisoitumispurskeen ja siitä johtuvia ongelmia hf-radiotaajuuksilla.

Nämä revontulet saattoivat ehkä juuri ja juuri näkyä paljain silmin 4.4.2023 kello 23.35 ellei ympäristössä ollut voimakasta valonlähdettä ja silmät olivat sopeutuneet ympäristön valosaasteeseen. Kuva © Tampereen Ursa ry.

Aurinkotuuli on tällä hetkellä rauhallinen ja suhteelliseen harvaa. Ennustejakson loppua kohti mentäessä tuulen tiheys kasvaa ja nopeus hidastuu ja kohtaamme aurinkotuulen tihentymän. Tihentymä ei kuitenkaan ole kovin voimakas, joten sen ei uskota vaikuttavan erityisen voimakkaasti magneettikenttään.

Ennuste

Yöt 7./8., 8./9. ja 9./10. muodostuvat rauhallisiksi. Indeksien ennustetut lukemat pysyttelevät matalissa lukemissa ja revontulien todennäköisyys Pohjois-Lapin eteläpuolella on hyvin pieni. Pohjois-Lapissa revontulia voidaan nähdä mutta ne ovat himmeitä ja hyvin rauhallisia. Niitä todennäköisesti voitaneen nähdä yön pimeimpinä hetkinä kello 1 – 2 välillä. Etelämpänä revontulia tuskin nähdään.

Revontuliennuste 4. – 7.4.2023

Auringossa on aika tavalla keskeisellä paikalla pilkkuryhmä AR 3270, jonka magneettinen luokitus on beeta–gamma–delta. Pilkkuryhmä magneettiset ominaisuudet tekevät siitä mahdollisesti hyvin aktiivisen ryhmän ja sille odotetaankin 5 % todennäköisyyttä tuottaa X-luokan flarepurkaus ja 5 % mahdollisuutta tuottaa muita protoni-ilmiöitä. Jos nämä odotukset toteutuvat, maapallolla koetaan vähintäänkin HF-radioyhteydessä häiriöitä ja katkoksia. Jos pilkkuryhmässä tapahtuu flarepurkaus ja sen seurauksena CME, niin parin vuorokauden kuluessa se iskeytyy maapallon magneettikenttään aiheuttaen magneettisen myrskyn.

Yöllä 3.4. nähtiin ajoittain heikkoja revontulipurkauksia Tampereella. Suurin osa purkauksista oli niin himmeitä, että ne eivät näkyneet paljain silmin mutta kameran silmää herkempi sensori onnistui niiden tallentamisessa. Kuva © Tampereen Ursa ry.

Jos mitään edellä kuvatun laista ei tapahdu, maapallon kohtaama aurinkotuuli on harvaa ja suhteellisen hidasta. Näin ollen ennustettavissa oleva avaruussää ei juurikaan tuota voimakkaita magneettisia häiriöitä tai myrskyjä, joten revontulitilanne näyttää muodostuvan rauhalliseksi.

Ennuste

Yöt 4./5., 5./6. ja 6./7. ovat kohtuullisen rauhallisia. Indeksit pysyttelevät tavanomaisissa lukemissaan, jolloin himmeitä revontulia voitaneen nähdä Lapissa ja mahdollisesti Pohjois-Suomessa. Kameroilla voitaneen havaita himmeää revontulivaloa myös Keski-Suomessa. Muualla revontulia tuskin nähdään.

 

Yön hämäryys

Oulussa yön pimeys päättyy 8. huhtikuuta. Nautinen hämärä alkaa 25.4. ja porvarillinen hämärä alkaa 16. toukokuuta. Oulun on napapiirin eteläpuolella, joten auringonnousut ja -laskut tapahtuvat läpi kesän kuten muinakin vuodenaikoina.

Jyväskylässä siirrytään astronomiseen hämärään 16. huhtikuuta, nautiseen hämärään 4. toukokuuta ja porvarilliseen hämärään 31. toukokuuta.

Tampereella astronominen hämärä alkaa 18. huhtikuuta, nautinen hämärä 7. toukokuuta ja porvarillinen hämärä 6. kesäkuuta.

Helsingissä yön pimeys vaihtuu astronomiseen hämärään 22. huhtikuuta ja nautinen hämärä alkaa 12. toukokuuta. Helsinki on sen verran etelässä, että hämärä ei enää tästä vaalene edes kesäpäivänseisauksen aikaan.

 

 

Revontuliennuste 1. – 4.4.2023

Auringonpilkkuryhmien määrä on viime vuorokausina laskenut tasaisesti. Isot pilkkuryhmät ovat kiertyneet pois näkyvistä ja uusia ryhmiä ei juurikaan ole syntynyt. Pilkkuryhmiä on tällä hetkellä neljä, kaikki alfa ja beeta luokkiin kuuluvia.

30. maaliskuuta kello 22.40 nähtiin Tampereella jonkin verran revontulia. Kuva © Tampereen Ursa ry.

Pieniä CME-purkauksia on tapahtunut tavanomaisesti mutta yksikään niistä ei ole sellainen, joka vaikuttaisi maapallon lähiavaruuden avaruussäähän. Maapallon kohtaama aurinkotuuli on ollut tiheää mutta lähivuorokausien aikana se on harvenemassa.

Ennuste

Yöt 1./2., 2./3. ja 3./4. muodostuvat tasaisen rauhallisiksi. Indeksien ennusteet kertovat lukemien muodostuvan mataliksi koko ennustejakson ajan, joten rauhallisia revontulia voitaneen nähdä lähinnä Lapissa ja ehkä silloin tällöin Pohjois-Suomessa. Etelämmässä hyvin himmeää revontulivaloa voitaneen havaita ajoittain kameroilla, joiden sensorit ovat ihmissilmää herkempiä.

Pitkäaikainen ennuste kertoo tilanteen pysyvän muuttumattomana yli viikon verran. Tosin, tämä aika on sen verran pitkä, että Auringossa voi esiintyä voimakkaita flare- ja CME-purkauksia ja ne ehtivät vaikuttaa lähiavaruuden tilaan.

Yön hämäryys

Kevät on edennyt jo hyvää alkuun ja sen myötä öinen pimeys on päättymässä. Utsjoella astronominen pimeys päättyi jo 26. maaliskuuta ja siirryttiin astronomiseen hämärään. Etelämpänä pimeät yöt jatkuvat vielä jonkin aikaa.

Seuraavaksi Utsjoella siirrytään astronomisesta hämärästä nautiseen hämärään 11.4. ja porvarilliseen hämärään 28. huhtikuuta. Viimeisen kerran auringonnousu tapahtuu 16. toukokuuta, jonka jälkeen Aurinko on horisontin yläpuolella, kunnes heinäkuun 29. päivän se laskee ensimmäisen kerran kesän aikana.

Sodankylässä astronominen pimeys päättyy 2. huhtikuuta. Astronomien hämärä vaihtuu nautiseen hämärään 18.4. ja porvarilliseen hämärään 7. toukokuuta. Aurinko nousee viimeisen kerran 30. toukokuuta ja laskee seuraavan kerran 14. heinäkuuta.

Rovaniemellä astronomiseen hämärään siirrytään 4. huhtikuuta, nautiseen hämärään 21.4. ja porvarilliseen hämärään 11. toukokuuta.  Kevätkauden viimeinen auringonlasku on 6. kesäkuuta ja seuraava auringonnousu on 7. heinäkuuta.

Revontuliennuste 29. 3. – 1.4.2023

Viime vuorokausina maapallon magneettikenttä on ollut suhteellisen rauhallinen, sillä lähiavaruuden avaruussäässä ei ole tapahtunut mitään sellaista, joka olisi häirinnyt kentän tilaa. Tämän ennustejakson aikana tähän tilaan on odotettavissa jonkinlainen muutos, vaikka mitään dramaattista ei olekaan tulossa.

Kemijärvellä toimiva kirjeenvaihtajamme Tapio Sarpola valokuvasi nämä revontulet 24.3. aamuyöstä. Revontulisäteet tulevat yhden suuntaisina kohti maata, mutta perspektiivi kaventaa ylempänä olevien säteiden näkymiskulmaa. Revontulista punaiset ovat vihreitä korkeammalla. Taivaalla ollut pilvisyys hieman häiritsi kuvaamista. Kuva © Tapio Sarpola /Tampereen Ursa ry.

Auringon aktiivisuus on ollut tavanomaisen rauhallista. Muutama suurempi CME-purkaus on tapahtunut viimeksi kuluneen ennustejakson aikana, mutta ne eivät ole kohdistuneet maapallon päin. Pilkkualueita on tällä hetkellä kuusi, joista kolme (AR 3256, 3262  ja 3265) ovat aktiivisimmat ja tuottavat jonkin verran flarepurkauksia ja pienehköjä CME-pilviä. Näiden osalta tilanne ei ole kovinkaan paljoa muuttumassa tällä ennustejaksolla.

Maapallon kohtaama aurinkotuuli on ollut näinä muutamina päivinä tiheydeltään harvahkoa. Nyt ennustejakson aikana kohtaamme aurinkotuulen tihentymän, jossa kohtaamistilanteessa magneettikenttään syntyy helposti häiriötila ja kun energisten elektronien määrä magneettikentässä on kohtalainen, häiriö voi näkyä varsin mukavina revontulina.

Ennuste

Yö 29./30. on edelleen rauhallinen. Indeksien lukemat pysyttelevät hyvin matalissa lukemissa, joten rauhallisia revontulia voitaneen havaita lähinnä Pohjois-Lapissa. Etelämpänä revontulien mahdollisuus on lähes olematon.

Yö 30./31. on jo alkuillasta aktiivinen. Kp-indeksi ja sitä seuraavien korkeiden leveyksien K-indeksi kohoavat merkittävästi korkeampiin lukemiin. Ennusteen toteutuessa jo alkuillasta lähtien voidaan nähdä revontulia Pohjois-Suomen ja Keski-Suomen alueella. Myöhemmin illalla myös Lappi ja Etelä-Suomi voivat olla revontulien näkyvyysaluetta. Aamupuolella yötä tilanne hieman rauhoittuu ja revontulia näkynee jälleen vain Keski-Suomesta pohjoiseen.

Yö 31./1. on edellisen yön kaltainen, vain hieman rauhallisempi versio. Illan vaihtuessa yöksi revontulia voitaneen nähdä laajalti Lapissa ja Pohjois-Suomessa. Tosin myös Keski-Suomessa revontulien mahdollisuus on hyvä ja jos lähiavaruuden tilassa tapahtuu merkittävä muutos, niin silloin revontulia voidaan nähdä etelämpänä. Etelä-Suomessa revontulien mahdollisuus on hyvin vähäinen.

Revontuliennuste 26. – 29.3.2023

Edellisen ennustejakson yön 24./25.3. aikana koettiin todella hieno revontulimyrsky. Kp-indeksin lukema kohosi peräti lukemaan Kp8-, joka tarkoittaa G3-luokan magneettista myrskyä. Tämä näkyi hienoina revontulina koko maassa, sillä Tampereellakin revontulet olivat näkyvissä jopa eteläisellä taivaalla melkoisen alhaalla. Revontulien matalimmat osat tallentuivat aika ajoin eteläkameran kuvakentän yläreunassa.

Revontulet 23.3. päivän iltana Tampereella. Kuva © Tampereen Ursa ry.

Tällä erää kirkkaimmat revontulet ovat jo ohi ja nyt on palattu tavanomaiseen avaruussään tilaan. Auringossa on seitsemän hyvin rauhallista auringonpilkkuryhmää, joista AR 3256 on yksin luokassa beeta–gamma. Siinä yksittäisiä pilkkuja on 18 ja kokoa pilkkuryhmällä on 300 ppm. Pilkkuryhmän kasvu näyttää kuitenkin pysähtyneen, joten se todennäköisesti on regeneroitumassa ja suurempia flarepurkauksia ei ole odotettavissa. Jotain toimintaa pilkkuryhmässä sentään on, sillä C-luokan flaren esiintymisen todennäköisyys on noin 55 % ja M-luokan 10 %.

IMF-kentän Bz-suunta on vaihtumassa pohjoiseksi tällä ennustejaksolla. Se yleensä tarkoittaa sitä, että revontuliherkkyys on heikko ja suurin osa aurinkotuulesta ohjautuu maapallon magneettikentän ohi.

Ennuste

Yö 26./27. alkuillasta Kp-indeksi on lukemassa Kp3 ja yön aikana se käväisee lukemassa Kp4. Aamuyöllä se kuitenkin palaa hiljalleen alempiin lukemiin. Molemmat K-indeksit (korkeiden ja keskileveyksien) ovat samoilla linjoilla. Revontulia voitaneen nähdä Lapissa ja hyvällä onnella myös Pohjois-Suomessa aamupuolella yötä. Etelämpänä revontulien mahdollisuus on lähes olematon.

Yöt 27./28. ja 28./29. ovat ensimmäistä yötä rauhallisempia. Indeksien lukemat pysyttelevät matalissa lukemissa, joten himmeitä revontulia voitaneen odottaa Lapissa. Muualla Suomessa revontulia tuskin nähdään.

Tämän ennustejakson jälkeen tai jopa osittain viimeisen vuorokauden viimeisillä tunneilla muutosta on odotettavissa. Silloin parin vuorokauden aikana on mahdollista päästä jälleen näkemään revontulia muuallakin kuin Lapissa. Mutta palataan tähän seuraavassa ennusteessa. 

Revontuliennuste 23. – 26.3.2023

NOOA SWPC on antanut geomagneettisesta myrskystä varoituksen. Varoituksen mukaan 23. päivän aikana saavutetaan G1-luokan magneettinen myrsky, 24.3, saavutetaan G2- ja 25.3. G1-luokan myrkyt. Myrsky aiheuttanee Auringon eteläisellä pallonpuoliskolla oleva laaja korona-aukko, joka voisi suuntautua kohti Maata. Vaikka Auringon eteläinen pallonpuolisko on kohti Maata (n. 7 astetta) voi olla, että korona-aukko on hieman liian etelässä osuakseen ainakaan tehokkaasti maapallon magneettikenttään. Näin ollen magneettisen myrskyn voimakkuus ei ehkä muodostu aivan ennusteen mukaiseksi.

IMF-kentän suunta on kääntymässä. Tip-point on 25.3. -vuorokauden aikana. Tällä hetkellä maapallon on kohtaamassa laajan aurinkotuulen tihentymän, johon liittyy magneettikentän suunnan muutos etelästä pohjoiseen.

Kumpi näistä kahdesta tosilleen vastakkaisista ilmiöistä (korona-aukko ja aurinkotuulen tihentymä) pääsee hallitsemaan Maan magneettikenttää, jäänee nähtäväksi. Tilanteen kaaosmaisuus vaikeuttaa ennusteen laatimista.

Ennuste

Yö 23./24. näyttäisi muodostuvan hyvin aktiiviseksi. Kp-indeksi ennustetaan kohoavan jo alkuillasta lukemaan 4 ja kohoaminen jatkuu yötä lähestyttäessä. Vuorokauden vaihtuessa ennusteen mukaan on saavutettu jo myrskylukema G1 ja aamupuolella yötä jopa G2. Aamun valjettua myrsky alkaa laantua. 

Jos ennuste toteutuu, revontulia voitaneen nähdä yön aikana koko maassa. Iltayöstä etenkin Lapissa ja Pohjois-Suomessa revontulet ilmaantuvat taivaalle heti pimeän tai riittävän hämärä alkaessa. Etelämpänä täytyy odotella vuorokauden vaihtumiseen ennen kuin kirkkaammat revontulet ovat näkyvissä. Revontulet pysyttelevät taivaalla aina aamuhämärään asti.

Yö 24./25. on edellistä yötä paljon rauhallisempi. Kp-indeksin ennustetaan saavuttavan lukeman 4 tai 5 aamupuolella yötä. Jos ennuste toteutuu, suhteellisen rauhallisia revontulia voitaneen nähdä Keski-Suomesta Lappiin alueella. Etelä-Suomen pohjoisosassa matalalla näkyvät himmeät revontulet ovat mahdollisia yön aikana.

Yö 25./26. Edellisten öiden jäljiltä Maan magneettikenttä on edelleen jonkin verran rauhaton. Kp-indeksin ennustetaan saavuttavan yön aikana lukeman 4+, joka mahdollistaisi toteutuessaan revontulien näkymisen Keski-Suomea ja hyvällä onnella jopa Etelä-Suomen pohjoisosissa. Revontulet ovat kuitenkin rauhallisia ja voivat olla näkymättä pitkiä aikoja ja mahdolliset purkaukset ovat lyhytaikaisia.

Revontuliennuste 20. – 23.3.2023

Auringon aktiivisuus näyttää jatkuvan rauhallisena lähivuorokausien aikana. Pilkkuryhmiä on kuusi, jotka kuitenkin kaikki ovat rauhallisesti käyttäytyviä alfa- ja beetaluokkiin kuuluvia ryhmiä. Maan kiertoradalle on saapumassa pienehkä CME-purkauspilvi, mutta se menee suurimmaksi osaksi eteläpuolelta ohi. Tämä pilven vaikutus Maan magneettikentässä on minimaalinen. IMF-kentän Bz-komponentti on etelään ja satelliittien mittaama magneettikentän Bz-suunta on vaihdellut lyhyellä jaksolla pohjoisen ja etelän välillä.

Ennuste

Yöt 20./21. ja 21./22. ovat hyvin rauhallisia. Kp-indeksin ennuste kertoo molempien öiden aikana saavutettavan indeksi arvon olevan maksimissaan noin 3. Jos ennuste toteutuu, revontulien mahdollisuus Lapissa on hyvä, Pohjois-Suomessa kohtalainen ja Keski-Suomessa pienehkö. Etelämpänä revontulet eivät ole todennäköisiä.

Yö 22./23. on edellisiä öitä rauhallisempi. Kp-indeksi odotetaan asettuva lukeman 2 alapuolelle, joten revontulien mahdollisuus Pohjois-Lapissa on pieni. Etelämpänä revontulia tuskin näkyy.

Revontuliennuste 17. – 20.3.2023

Parina yönä edellisen ennustejakson aikana revontulet olivat suhteellisen voimakkaita. Tämä tilanne syntyi, kun maapallo kohtasi aurinkotuulen tihentymän (CIR) ja samaan aikaa pari pienehköä CME-pilveä saapui Maan kohdalle. Nämä kohottivat Kp-indeksin lukemaan 6- molempina öinä ja etenkin 15./16. yönä tämä tapahtui kello 23 aikoihin Suomen aikaan. Tampereella sää oli osittain selkeä, joten revontulet tallentuivat kameraan hienosti.

Tällaiset revontulet näkyivät Tampereella 15./16. yönä puolenyön jälkeen. Revontulia näkyi koko yön ajan vaikka välillä ne tietysti olivat himmeitä kaaria. Kuva © Tampereen Ursa ry.

Nyt tilanne on rauhoittunut. Maapallon kohtaama aurinkotuuli harvaa, vaikka nopeus on keskimääräistä suurempaa. Lisäksi tämä tilanne vallitsee useampia vuorokausia, siis jopa vielä seuraavallekin ennustejaksolle. Pariin vuorokauteen Auringossa ei ole tapahtunut suurempia CME-purkauksiakaan, joten ei ole näkyvissä edes mitään sellaista mikä muuttaisi tilannetta merkittävästi.

Ennuste

Yöt 17./18., 18./19. ja 19./20. muodostuvat rauhallisiksi. Indeksien lukemat pysyttelevät hyvin matalina, joten revontulien mahdollisuus on Pohjois-Lapissa hyvin pieni. Etelämpänä tilanne näyttää siltä, että revontulia ei taivaalla nähdä.

 

Revontuliennuste 14. – 17.3.2023

Eilen Auringossa tapahtui hyvin voimakas CME-purkaus. Purkauksen voimakkuutta kuvailtiin Spaceweather.com sivustolla kerran vuosikymmenessä tapahtuvaksi. Purkaus oli 360°:een halo eli se oli aivan keskeisesti linjalla Maa – Aurinko. Hiukkasnopeudeksi mitattiin jopa 3 000 km/s. Vaikka jokainen meistä pitääkin revontulista, niin onneksi purkaus tapahtui Auringon toisella puolella ja CME-pilven liikesuunta vie sen meistä poispäin. Maata kohti tulessaan se olisi vaikuttanut voimakkaasti niin tietoliikenteeseen kuin satelliittien toimintaan.

CME-purkaus näky SOHOn LASCO-kameroissa energisten hiukkasten aiheuttamina kirkkaina pisteinä ja viiruina. Kuva SOHO.

Purkauksen voimasta kertoo jotakin se, että vaikka purkaus tapahtui meille näkymättömissä, avaruudessa olevat avaruussäätä havaitsevat luotaimet havaitsivat kohonneita protonipitoisuuksia ja kuvissa ne näkyvät valkeina pisteinä energisen protonin osuttua kuvasensorin pikseleihin. Lisäksi napa-alueiden yllä ionosfäärissä havaittiin ionisaation lisääntymistä ja radiohäiriöitä esiintyi varattujen hiukkasten ohjautuessa magneettikentässä napojen synnyttämään nieluun.

Ennuste

Kolmen vuorokauden revontuliennusteen mukaan pari seuraavaa yötä muodostuvat jälleen hyvin aktiivisiksi.

Yöt 14./15. ja 15./16. Kp- ja K-indeksit kohoavat myrskylukemiin (Kp5) ja jopa keskileveyksien K-indeksissä vastaava nousu tapahtuu ennusteen mukaan. Tavallisesti keskileveyksien K-indeksi kohoaa myrskylukemiin hyvin harvoin, ja vain silloin kun Kp- ja korkeiden leveyksien K-indeksit kohoa voimakkaan tai jopa rajun myrskyn lukemiin.

Revontulia pitäisi näkyä heti pimeän laskeuduttua Lapissa. Iltayön aikana revontulia näkyy aina vain etelämpänä ja viimeistään aamuyöllä niitä pitäisi näkyä aivan etelärannikkoa myöten. Molempien öiden ennusteet ovat lähes samanlaisia. Aamuhämärissä magneettinen myrsky alkaa laantua ja saavuttaa miniminsä ennen iltaa.

Yö 16./17. näyttäisi muodostuvan vastakohdaksi kahdelle edeltävälle yölle. Molemmat indeksi pysyttelevät hyvin matalissa lukemissa ja revontulien mahdollisuus on jonkinlainen lähinnä Pohjois-Lapissa. Etelä-Lapissa revontulien todennäköisyys on pieni ja muualla olematon.

Revontuliennuste 11. – 14.3.2023

SWPC julkaisi eilen varoituksen korkeasta energisten elektronien tiheydestä ionosfäärissä. Mitatut lukemat olivat hieman alle 2 000 pfu:ta ja vuorokautinen elektronivuon arvo saavutti lukeman 4,20e+07 e/cm2-ster-day). Kumpikaan lukema ei ole järin korkea (paljon korkeampiakin lukemia esiintyy säännöllisesti) mutta ne olivat kuitenkin sen verran korkeita, että Tampereenkin horisontin yläpuolella nähtiin himmeitä revontulia, jotka olivat parhaimmillaan paljain silmin havaittavia kello 22 aikaan. IMF-kentän Bz-komponentin suunta kääntyi etelään ja saavutti lukeman -5 nT juuri kirkkaimpien revontulien aikana.

Yön 10./11.32023 olivat vaatimattomat ja tältä kirkkain hetki näytti Tampereen Ursan tähtitornilla. Kuva © Tampereen Ursa.

Samaan aikaan Potsdamissa mitattu ja arvioitu Kp-indeksi saavutti hädin tuskin lukeman Kp2. Tällä Kp-indeksi arvolla Tampereella ei yleensä havaita revontulia ja tälläkin kertaa ne olivat todellisuudessa arviolta 600 – 800 km pohjoisempana. Kiirunan mittausaseman K-indeksi painui lukemaan K5 kello 22 aikaan ja yön kuluessa se saavutti lukeman 6+ (kello 2.13 Suomen aikaa). Tämän jälkeen tilanne on normalisoitunut.

Ennuste

Yöt 11./12., 12./13. ja 13./14. Kp- ja korkeiden leveyksien K-indeksit matavat tasaisesti koko ennustejakson ajan lukeman 2+ tietämillä. Auringossa ei ole tapahtunut sellaisia CME-purkauksia, jotka ennustejakson aikana vaikuttaisivat maapallon magneettikentän tilaan. Näin ollen koko ennustejaksosta näyttäisi muodostuvan hyvin rauhallinen. Revontulet ovat mahdollisia Pohjois-Lapissa mutta muualla niiden todennäköisyys on lähes olematon. Jos energisten elektronien tiheys pysyttelee korkeahkona, hyvin lähellä horisonttia voitaneen nähdä kaukana pohjoisessa olevia kirkkaimpia revontulia.  

 

Revontuliennuste 8. – 11.3.2023

Auringossa on tällä hetkellä 12 auringonpilkkuryhmää. Yksi ryhmistä on tyyppiä beeta–gamma, muut ryhmät ovat alfa tai beeta -luokkiin kuuluvia. Auringonpilkkuluku on 173 ja se on ollut kasvussa viimevuorokauden aikana. Vaikka pilkkuryhmiä on runsaasti, Auringon toiminta näyttää rauhoittuvan jonkin veran.

Maapallon kohtaaman aurinkotuulen tiheys on hieman kasvanut viimeisen vuorokauden aikana, ollen tällä hetkellä noin 5ppcm3. Vastaavasti aurinkotuulen nopeus on hieman laskenut tällä hetkellä olevaan 460 km/s nopeuteen, aikaisemmin se oli noin 650 km/s.

Ennuste

Yö 8./9. Kp-indeksi ennuste kertoo yön olevan suhteellisen rauhallinen. Indeksilukema kohonnee lukemaan Kp4-, joka toteutuessaan mahdollistaisi revontulien näkymisen Lapissa ja Pohjois-Suomessa. Etelämpänä revontulien mahdollisuus on hyvin pieni.

Yöt 9./10. ja 10./11. Ennustettu magneettinen aktiivisuus näyttäsi edelleen laskevan ensimmäisestä yöstä. Indeksilukemat Kp2+ ja Kp2- mahdollistaa revontulien näkymisen lähinnä Lapissa ja jossain määrin Pohjois-Suomen alueilla. Jos revontulia näkyy, ne ovat himmeitä ja hyvin rauhallisia kaaria.

Revontuliennuste 5. – 8.3.2023

Auringon toiminta on ollut aktiivista viimeksi kuluneen vuorokauden aikana. Eilen, kello 15.58 UTC aikaan havaittiin osittainen halo CME-purkaus, jonka mediaaninopeus on noin 800 km/s. Toistaiseksi julkaistujen tietojen mukaan sen suunnasta ei kuitenkaan ole varmuutta. Jos se on tulossa Maan suuntaa, niin sen vaikutukset tuntuisivat maapallon magneettikentässä 6. maaliskuuta illalla tai seuraavan vuorokauden alussa.

Auringonpilkkualueita on kaikkiaan yhdeksän ja ne kaikki ovat rauhallisia alfa tai beeta-luokaan kuuluvia. Maapallon kohtaama aurinkotuuli on harvaa ja nopeus kohtalainen. IMF-kentän suunta pohjoisen ja etelän välillä vaihtelee lyhyellä jaksolla.

Ennuste

Yö 5./6. saattaa muodostua revontuliyöksi. Kp-indeksi ennustetaan kohoavan lukemaan 5- aamupuolella yötä. Toteutuessaan se mahdollistaisi revontulien näkymisen lähes koko maassa, ehkä etelärannikkoa lukuun ottamatta. Revontuliaktiivisuus jatkunee rauhallisena aina aamuhämärään asti.

Yö 6./7. Kp-indeksin ennustetaan saavuttavan lukeman 4, joka mahdollistaisi revontulien näkymisen Lapista Etelä-Suomeen alueelle. Jos 4. päivänä havaittu CME-pilvi saapuu Maan magneettikenttään, indeksien lukemat saattavat kohota merkittävästi korkeampiin lukemiin ja revontulet ovat mahdollisia koko maassa.

Yö 7./8. Maan magneettikenttä on rauhoittumaan päin ja tällä hetkellä näyttäisi siltä, että revontulet ovat mahdollisia Lapissa ja Pohjois-Suomessa.

Revontuliennuste 2. – 5.3.2023

Avaruusää on nyt rauhoittunut melkoisen voimakkaan ja pitkäkestoisen magneettisen myrskyn jälkeen. Tällä hetkellä aurinkotuuli on tiheydeltään ja nopeudeltaan tavanomaisissa lukemissa, eikä Maata kohti ole tulossa suurempia CME-pilviä. Pilkkuryhmät, joita on seitsemän, ovat rauhallisesti toimivia alfa ja beeta -ryhmiin kuuluvia.

Revontulet 27. helmikuuta kello 23.07 Suomen aikaa Tampereen Ursan tähtitornilla kuvattuna. Kuva © Tampereen Ursa ry.

Ainoastaan AR3234-ryhmä on hieman aktiivisemman tuntuinen b-g-d -luokiteltu, ja sille ennustetaan 10 % todennäköisyyttä tuottaa X-luokan flarepurkaus lähimmän vuorokauden aikana. Pilkkuryhmä tosin alkaa olla jo hyvin lähellä Auringon länsireunaa, joten vaikka siellä voimakas CME-purkaus tapahtuisikin, se ei vaikuta maapallon lähiavaruuden avaruussäähän. Mahdollinen X-luokan purkaus tapahtuessaan kuitenkin ionisoisi yläilmakehää ja aiheuttaisi VHF-radiotaajuuksille häiriöitä.

Ennuste

Yöt 2./3., 3./4. ja 4./5. ovat kaikki hyvin rauhallisia. Kp-indeksin ennuste osoittaa matalia lukemia kaikille kolmelle yölle, joten revontulia voitaneen nähdä lähinnä Pohjois-Lapissa. Hieman etelämpänäkin on suhteellisen hyvät mahdollisuudet revontulien näkemiseen mutta jo Pohjois-Suomessa revontulet ovat epätodennäköisiä.

Pitkäaikaisen ennusteen mukaan lyhytaikainen muutos olisi tulossa, mutta se tapahtuu tämän ennustejakson jälkeen, eikä silloinkaan ole kyse mistään merkittävästä revontulitoiminnan kasvusta.

Revontuliennuste 27.2. –2.3.2023

Avaruussää on muuttunut hyvin nopeasti, joten revontuliennusteiden päivittämiseen on viimepäivinä ollut tarpeellista joka päivä.

Revontulet 26.2.2023 kello 23.23 Suomen aikaa Tampereella. Kuva © Tampereen Ursa ry.

Eilen Maata kohti oli tulossa kaksikin CME-pilveä. Näistä ensimmäinen saavutti maapallon radan yön 26./27. yön aikana juuri ennen vuorokauden vaihtumista. Kp-indeksi kohosi lukemaan 6- Potsdamin mittausasemalla ja Ap-indeksikin saavutti lukeman 67. Magneettinen myrsky (G2–G1) jatkui aamupuolelle yötä (itseasiassa jatkuu vielä tätä kirjoittaessani).

Toinen CME-pilvi törmää maapallon magneettikenttään yö 27./28. aikana. Kp-indeksin ennustetaan kohoavan lukemaan 7-, joka tarkoittaa toteutuessaan G3-luokan magneettista myrskyä. Myrskyn aktiivisemmat hetket ovat heti puolenyön jälkeen Suomen aikaa. Tilanne pysyttelee lähes muuttumattomana aamuun asti, myrskyn voimakkuus kuitenkin laantuu viimeistään aamupäivällä.

Ennuste

Yö 27./28. Magneettinen myrsky siis saavuttaa maksiminsa yönaikana. Revontulia voitaneen nähdä koko maassa ja jopa Baltiassa. Revontulet ovat meillä kirkkaita ja hyvin aktiivisia ja niitä voi näkyä aivan aamuhämärään asti.

Yö 28./1. Avaruussää näyttää rauhoittuvan, sillä Auringosta ei enää ole tulossa (tällä hetkellä) uusia CME-pilviä meitä kohti. Illan aikana Kp-indeksin lukema kohoaa arvoon 4-, joka mahdollistaa revontulien esiintymisen Keski-Suomen leveydelle asti. Yön aikana ennustettu indeksilukema kohoaa vielä lukemaan 4 mutta tuskin sitä korkeammaksi. Revontulia voitaneen tällöin nähdä Tampereen leveydellä ja jonkin verran hieman etelämmässäkin. Aivan etelärannikolle nämä reposet eivät yllä. Jos etelärannikon sää on aivan selkeä pohjoisen horisonttiin asti, Oulun korkeudelta mahdolliset revontulet voisivat silloin näkyä aivan horisontin lähellä.

Yö 1./2. muodostuu edellistä rauhallisemmaksi. Ennustettu indeksi saavuttanee lukeman 3, jolloin revontulet ovat mahdollisia Lapista Pohjois-Suomeen. Etelämpänä revontulien mahdollisuus on selkeästi pienempi.

 

Revontuliennuste 26.2.–1.3.2023

Maata kohti tulevan CME-pilven aikataulu on hieman tarkentunut. Uusimman ENLIL-mallinnuksen mukaan pilven tiheimmät osat saavuttavat maapallon radan 27.2. päivän aikana, siis hieman myöhemmin kuin aikaisemmat mallinukset kertoivat. Tämä tarkoittaa sitä, että magneettinen myrsky ajoittuu aikaisempia ennusteita hieman myöhemmäksi. 

Magneettisesta myrskystä näyttäisi muodostuvan myös ennustettua hieman voimakkaampi, sillä CME-pilven tiheimmät osat näyttäisivät osuvan suoraan maapallon magnetosfääriin. Ensimmäiset merkit saapuvasta pilvestä saataneen jo noin 12 tuntia aikaisemmin kuin mitä pilven tiheimpien osien lasketaan kohtaavan magnetosfäärin.

ENLIL-mallinnus kertoo CME-pilven tiheimpien osien saapumisesta 27.päivän aikana. Kuva SWPC/ENLIL.

Ennuste

Yö 26./27. muodostuu aktiiviseksi revontuliyöksi. Kp-indeksi ennustetaan kohoavan lukemaan Kp5+ hieman ennen puolta yötä. Aikaisemmin illalla se on lukemassa 4+. Indeksien ennustettu lukema kohoaa vielä aamuyöllä saavuttaen maksiminsa Kp6 aamulla kello 5 – 8 välillä Suomen aikaa. Tämän jälkeen magneettinen myrsky laantuu. 

Keskileveyksille K-indeksi noudattelee samaa kaavaa mutta maksimilukema on 5 aamuyön aikana. Korkeiden leveyksien K-indeksi on yön aikana maksimilukemassa 4 ja vasta aamun alkaessa valjeta, lukema kohoaa lukemaan 5 ja maksilukema saavutetaan vasta 28. päivän keskipäivän aikoihin.

Revontulet ovat todennäköisiä koko Suomessa vaikkakin kirkkaimmat hetket painottuvat selkeästi aamupuolelle yötä. Revontulet ovat kirkkaita ja nopeasti loimuavia suurimmassa osassa maata, etelärannikollakin ne ovat selkeästi näkyvissä.

Yö 27./28. on heikompi versio edellisestä yöstä. Iltayöstä Kp-indeksin arvon ennustetaan pysyttelevän lukemassa 3+ mutta kohoaa yön kuluessa maksimilukemaan 5- aamuyön kuluessa. Tämän jälkeen tilanne rauhoittuu päivän sarastaessa. Revontulet ovat mahdollisia koko Suomessa, jopa etelärannikolla himmeille reposille on hyvä mahdollisuus.

Yö 28./1. on jo enemmän tavanomainen. Ennusteet kertovat indeksien maksimilukemiksi arvoa 3, joten revontulet ovat mahdollisia Lapissa ja Pohjois-Suomessa. Keski-Suomessa revontulien näkyminen on mahdollista ja Etelä-Suomen pohjoisosassa himmeät revontulet ehkä näkyvät pohjoisen horisontin lähellä.

Revontuliennuste 25. – 28.2.2023

Auringossa tapahtui osittainen halo CME-purkaus 24.2. kello 13.25 UT aikaa. WSA-ENLIUL-mallin mukaan se on tulossa kohti Maata ja saavuttaa planeettamme kiertoradan huomenna 26. päivänä kello 18 UT aikoihin. Mallissa saapua pilvi näyttää sen verran tiheältä ja on yhtenäinen, että sen on pakko aiheuttaa jonkinlaisia vaikutuksia magnetosfäärissä. IMF-kentän suunta on samoihin aikoihin tai hieman aikaisemmin vaihtunut kohti pohjoista, mutta sillä tuskin on merkitystä mahdollisen magneettisen myrskyn ilmaantumiseen. Lähestyvään kevätpäiväntasaukseen liittyvä revontuliherkkyyden kasvu voi jo omalta osaltaan vaikuttaa mahdollisien revontulien kirkkauteen ja aktiivisuuteen.

Cactus-havaintoverkon tuottama kuva CME-purkauksesta 24.2. kello 14.12. UT aikaa. Kuva CACTus.

Ennuste

Yö 25./26. Planetaarinen Kp- ja korkeiden leveyksien K-indeksit ovat matalissa lukemissa koko tämä yön ajan. Revontulia nähtäneen lähinnä Lapissa ja Pohjois-Suomessa. Muualla niiden näkyminen ei ole todennäköistä.

Yö 26./27. Jos WSA-ENLIL-mallin ennuste toteutuu sellaisenaan, niin jo alkuillasta on mahdollisuus nähdä revontulia koko Suomessa. Täytyy kuitenkin muistuttaa, että kyse on mallinnuksesta, joten todellisuus voi olla aivan toinen. Jos CME-pilvi on heikompi tai se ei laajene mallin mukaisesti, revontulet voivat olla himmeitä ja niiden näkyvyysalue voi olla vain Lapissa ja Pohjois-Suomessa. Pitkän aikavälin ennuste tälle yölle on Kp2, joka toteutuessaan mahdollistaisi revontulien näkymisen vain Lapissa.

Yö 27./28. Jos CME-pilvi ohittaa maapallon ennusteen mukaisesti, tänä yönä ollaan pilven jättöpuolen harventuneen aurinkotuulen alueella. Tilanne vastaa lyhytaikaisesti korona-aukkoa, joten hyvin maltilliset revontulet ovat mahdollisia, joskaan ei kovin todennäköisiä Lapista Pohjois-Suomen leveyksillä.

Revontuliennuste 22.–25.2.2023

Eilen aamulla kello 8.24 UT Auringossa tapahtui flarepurkaus, joka muodosti osittaisen Halo CME-pilven. Pilvi ei kuitenkaan ole tulossa kohti Maata, joten sillä ei ole vaikutuksia lähivuorokausien avaruussäähän maapallon radan tuntumassa.

Auringossa on seitsemän pilkkualuetta, joista AR 3229 on tyyppiä beeta–gamma. Sille ennustetaan 10 % todennäköisyyttä tuottaa X-luokan flarepurkaus. Tämä alue on se sama, joka tuotti X2.28 -luokan flaren helmikuun 17. päivänä.

Ennuste

Yöt 22./23., 23./24. ja 24./25. Avaruussään tilanne jatkuu rauhallisena koko ennustejakson ajan. Revontulien todennäköisyys Lapissa ja Pohjois-Suomessa on suurin ensimmäisenä yönä. Siellä mahdollisesti näkyvät revontulet ovat himmeitä ja rauhallisia. Etelämpänä revontulia tuskin näkyy. Kahtena seuraavana yönä revontulien mahdollisuus on selkeästi pienempi, joten todennäköisesti revontulia nähtäneen lähinnä Lapissa tai ainoastaan sen pohjoisosassa.

 

Revontuliennuste 20.–23.2.2023

ENLIL-malli antaa ennusteen, että 17.2 kello 20.24 UT aikaan tapahtunut CME-pilvi on lähestymässä Maata. Myös toisen CME purkauksen, joka tapahtui 18.2. kello 2.36 UT aikaan, CME-pilvi on lähestymässä Maata. Ensimmäinen pilvi olisi ennusteen mukaan Maan kiertoradalla 20.2. iltapäivällä Suomen aikaa ja sen aiheuttama magneettinen myrsky kestäisi iltayöhön tai hieman pidempään

WSA-ENLIL-mallinnus ennustaa CME-pilven vaikuttavan maapallon magneettikenttään helmikuun20. päivänä aikana. Kuva SWPC.

Toinen, vähäisempi pilvi on hieman hitaampi ja saavuttaisi Maan noin vuorokautta myöhemmin 21.2. iltapäivällä. Sen aiheuttama magneettinen myrsky on heikompi ja on lyhytkestoinen.

Ennuste

Yö 19./20. Kp-indeksin odotetaan kohoavan lukemaan 4 ja korkeiden leveyksien K-indeksi pysyttelee lukemassa 3. Revontulia voidaan odottaa näkyvän Lapista Keski-Suomen leveydelle, joskin ne ovat suhteellisen rauhallisia ja himmeähköjä.

Yö 20./21. K-indeksin ennusteessa päiväaikana saavutetaan lukema 6, joka kuitenkin vaimenee nopeasti. Iltayöstä alkaen revontulia voidaan havaita Etelä- Suomen taivaalla, etelärannikolla revontulien todennäköisyys on pieni. Yön aikana revontulitoiminta hiipuu siten, että vain Lapissa ja ehkä Pohjois-Suomessa revontulia voitaneen havaita.

Yö 21./22. Hitaampi CME-pilvi saavuttaa Maan radan. Se aiheuttaa pienehkön magneettisen myrskyn saapuessaan, mutta vaikutukset eivät ulotu yöhön asti.  Revontuli ovat mahdollisia Lapissa mutta muualla niitä tuskin nähdään, ellei Auringosta lähde uusia ja nopeasti eteneviä CME-pilviä kohti Maata.

X2.28 -luokan flare

Perjantaina 17.2.2023 kello 20.10 UTC aikaa (22.10 Suomen aikaa) Auringossa tapahtui X2.28 -luokan flarepurkaus pilkkuryhmässä AR3229 (N30E55). Magneettisesti se alue on luokkaa beeta ja Zyrichin pilkkumalliluokituksen mukaan DKO (kaksinapainen, epäsymmetrinen, laajuus <10° ja avoin). Yksinkertaistettuna: varsin tavanomainen ja yleensä hyvin käyttäytyvä pilkkuryhmä, jollaisia pilkkuryhmiä Auringossa esiintyy tämä tästä.

Kuva: SOHO AIA 094

Tällä hetkellä pilkkuryhmälle ennustetaan 15 % todennäköisyyttä tuottaa X-luokan flare lähimmän vuorokauden aikana.

Flarepurkaus aiheutti voimakkaan ionisoitumisen Pohjois- ja Etelä-Amerikan ja Tyynellä meren yllä ionosfäärissä. Tämän seurauksena lyhytaaltoradioaalloilla oli voimakas radio blackout (radiopimennys) yli tunnin ajan alle 30 MHz taajuudella. Sen lisäksi amatööriaallonpituuksilla esiintyi yllättävät radiokelit.

Video flarepurkauksesta. Kuva SOHO AIA 094.

Tsunami

Pitkäkestoinen flarepurkaus aiheutti Auringossa myös aurinkotsunamin, joka on nopeasti etenevä kuuma plasma-aalto Auringon pinnan yläpuolella. Ilmiö havaittiin ensikerran SOHO-observatorion kuvista vuonna 1997. Silloin sen arveltiin oleva CME varjo kirkasta Auringonpintaa vasten nähtynä.

Tässä kuvasarjassa nähdään MHD-aallon muodostuminen pitkäkestoisen flarepurkauksen seurauksena. Ylärivissä STERO A:n ottamat kuvat ja alakuvassa Stereo B:n ottama ja erotuskuviksi ^[1] tehdyt kuvat. Kuva  S. Patsourakis, George Mason University.

Helmikuussa 2009 STEREO-luotaimet onnistuivat kuvaamaan jälleen aurinkotsunamin. Etenkin STEREO A:n kuvista paljastui aallon sivuprofiili, joka paljasti aallon geometrian. Tutkijat olivat epätietoisia pitkään sen luonteesta ja epäilivät jopa sitä, että se voisi olla jonkinlainen optinen ilmiö luotainten kameroissa. Saman vuoden marraskuussa tutkijat kuitenkin olivat tulleet siihen tulokseen, että ilmiö on todellinen ja se sain nimekseen "fast-mode magnetohydrodynamical wave" tai lyhyemmin "MHD-aalto".

STEREOiden kuvaama MHD-aallon korkeus oli yli 100 000 km, etenemisnopeus 250 km/s ja energiaa sillä oli 2,4 miljoona tonnia TNT:tä

Huomautus

[1] Erotuskuva muodostetaan siten, että kaksi (tai useampia) kuvia pinotaan siten, että kuvassa näkyy vain tapahtuneet muutokset kuvien välillä. Menetelmä on tehokas tapa havaita muutos etenkin hyvin heikosti näkyvien ilmiöiden tai tapahtumien välillä ja menetelmä on eri muodoissaan käytössä laajasti havaitsevissa tieteissä ja tekniikassa.

Revontuliennuste 17. – 20.2.2023

Auringossa tapahtui kaksi pienehköä CME-purkausta 15. helmikuuta varhain aamulla. Nyt näiden purkausten CME-pilvet ovat yhdistyneet ja saavuttavat maapallon tämä vuorokauden aikana, arviolta lähellä vuorokauden vaihtumista. Korkeille leveysasteille voimakkaan magneettisen myrskyn todennäköisyydeksi ennustetaan 65 – 70 % ensiyöksi ja vielä seuraavaksikin yöksi noin 50 %.

Ensiyönä on sään mahdollistaessa nähtäneen kirkkaita revontulia koko Suomen alueella. Kuvassa on WSA-ENLIL -ennuste. Ylimpänä on kartta ja graafi aurinkotuulen tiheydestä ja alempana on vastaavasti aurinkotuulen nopeuden kuvaajat. Stereo A ja B ovat aurinkokiertävillä radoilla olevat luotaimet, joista vain Stereo A lähettää tietoja aurinkotuulen mittauksista. Stereo B:hen saatiin yhteys viimeksi syyskuussa 2016. Kuva SWPC.

Ennuste

Yö 17./18. Kp- ja korkeidenleveyksien K-indeksien odotetaan kohoavan magneettisen myrskyn lukemiin jo iltapäivällä tai viimeistään iltayöstä. Lukemat pysyttelevät korkeina koko yön, joskin Kp-indeksin lukema 6 saavutetaan aamuyöstä (kello 02 – 05). Jos ennuste toteutuu, revontulia nähdään koko Suomen alueella ja mahdollisesti magneettisen myrskyn voimakkaimman vaiheen aikana myös Baltiassa. Myrskyn voimakkaimman vaiheen sijoittuessa aamuyölle Suomen aikaa, myös muualla Euroopassa, kuten kaikissa Pohjoismaissa, Iso-Britanniassa ja Pohjois-Atlantin saarilla ja Islannissa on mahdollisuus nähdä hienoja revontulia.

Yöt 18./19. ja 19./20. Magneettinen myrsky rauhoittuu päivän aikana ja indeksien lukemat ovat hyvin maltillisia jo 18./19. yön aikana. Revontulia on mahdollisuus nähdä Lapissa ja Pohjois-Suomessa, mutta etelämpänä niiden todennäköisyys on selvästi vähäisempi. Yönä 19./20. vain Lapissa on pieni mahdollisuus nähdä revontulia.

Revontuliennuste 15. – 18.2.2023

Auringossa olevien pilkkuryhmien määrä on 12, joista 11 on luokiteltu magneettisesti kuuluvan rauhallisiin alfa tai beeta-luokkiin. Yksi ryhmä, AR3226, on luokiteltu beeta–gammaksi, joten se on hieman aktiivisempi kuin muut. Sille ennustetaan vain 1 % todennäköisyyttä tuottaa X-luokan flarepurkaus lähimmän vuorokauden aikana. Auringonpilkkuluku on 206.

Maapallo on kohdannut tihentyneen aurinkotuulen ja tähän virtaukseen liittyy myös IMF-kentän suunnan muuttuminen kohti etelää. Tämä kaksinapaisen kentän suunnan merkitys ei ole kovinkaan suuri mutta jos maapallo kohtaa CME-pilven, jonka oma kenttä on etelään, niin silloin molemmat kentät tietysti vahvistavat toisiaan. Päinvastaisessa tapauksessa yhteiskenttä heikkenee. Kentän suunnalla on merkitystä, sillä aurinkotuulen varatut hiukkaset pääsevät helpommin tunkeutumaan maapallon magnetosfääriin, jos yhdistelmä kenttä on kohti etelää. Tällä voi olla merkittävä rooli revontulien kirkkauteen, esiintymisalueeseen ja aktiivisuuteen.

Huolimatta runsaasta aurinkopilkkualueiden määrästä, CME-purkaukset ovat olleet hyvin vähäisiä ja heikkoja. Yksikään niistä ei ole suuntautunut kohti Maata, joten niiden ei odoteta tällä ennustejaksolla vaikuttavan lähiavaruuden avaruussäähän.

Ennuste

Yö 15./16. maapallon kohtaama aurinkotuulen tihentymävirtaus vaikuttaa jonkin verran Kp-indeksiin, jonka ennustetaan olevan maksimissaan lukemassa 3+. Korkeiden leveyksien K-indeksin maksimilukema saavutetaan alkuillasta ja se on lukemassa 4. Samaan aikaan maapallon magneettikentässä on aivan kohtuullinen määrä energisiä elektroneja, joten revontulet ovat mahdollisia laajalla alueella Lapista Keski-Suomeen. Etelä-Suomen pohjoisosassa voitaneen tehdä myös joitakin havaintoja revontulista.

Yöt 16./17. ja 17./18. Aurinkotuulen tihentymävirtauksen mentyä ohitse, avaruussää rauhoittuu jonkin verran. Indeksilukemat vähenevät yksikön verran ja revontulien näkyvyysalue kaventuu Lappiin ja enintään Pohjois-Suomeen. Etelämpänä revontulia ei ole odotettavissa.

Revontuliennuste 12. – 15.2.2023

Auringon aktiivisuuskasvu on ollut viime vuorokausina merkittävää. Helmikuun 10. päivänä havaittiin ns. kanjoniflare eteläisellä pallonpuoliskolla pilkuttomalla aktiivisella alueella. Nämä kanjoniflaret ovat pitkänomaisia purkauksia, toisin kuin tavalliset flaret, jotka ovat lähes pistemäisiä. Tällä kertaa purkauksesta lähti liikkeelle vähäinen CME-pilvi, jonka reitti vie sen maapallon ohi eteläpuolelta. Joitakin vaikutuksia kuitenkin voi olla maapallon magneettikentässä 15. helmikuuta.

Ensimmäinen havainto CMEstä näkyy SOHO/LASCO C3 -kameran kuvassa 10.2.2023 kello 11.54 UTC. Tämä kuva on otettu kello 18.54 UTC ja CME-pilvi on hyvin näkyvissä Auringosta alas oikealle. Piikkimäiset kirkkaimmat alueet ovat "pysyviä" virtaus-alueita. Kuva SODO/LASCO.

Helmikuun 11. päivänä kello 15.48 UTC tapahtui X1.16 -luokan flarepurkaus AR3217 alueella. Pilkkuryhmä oli magneettisesti beeta–gamma–delta -luokkaan kuuluva. Itse purkaus aiheutti voimakkaan ionisaation lisääntymisen ionosfäärissä ja koettiin lyhytaaltoaallonpituuksilla (SW) radio blackout Etelä-Amerikassa ja sitä ympäröivillä merialueilla. Radioamatööri havaitsivat epätavallisia radiokelejä alle 30 MHz-radiotaajuuksilla noin tunnin purkauksen jälkeen.

Flarepurkaus oli sen verran lyhytaikainen, että se ei ehkä aiheuttanut CME-pilven muodostumista. Mallinnusten mukaan purkauksen mahdollisesti aiheuttama CME-pilvi laajenisi siten, että sillä voisi olla vaikutuksia planeettamme magneettikentässä. Toistaiseksi sen paremmin Cactus-ohjelmiston datassa kuin suoraan SOHO/LASCO -kameroiden kuvista tällaista CME-pilveä ei kuitenkaan ole näkyvissä.

Auringonpilkkualueita on kaikkiaan 14 ja auringonpilkkuluku 190. Valtaosa pilkkuryhmistä on rauhallisia alfa tai beeta -luokkiin kuuluvia mutta kolme pilkkuryhmää ovat aktiivisempia: AR3213 on g-luokkaan kuuluva, AR3214 b-g ja AR3217 on b-g-d -luokkaa. Näille ryhmille ennustetaan X-luokan flaren / muiden protonilmiöiden tuottamista (samassa järjestyksessä) 10/10 %, 5/5 % ja 10/5 % todennäköisyyksillä.

Ennuste

Yö 12./13. Kp- ja keskileveyksien K-indeksiennusteet näyttäisivät rauhallista yötä Kp-indeksin pysytellessä maksimissaan lukemassa 2+ ja aamupuolella yötä vielä vähemmän. Korkeiden leveyksien K-indeksi saavuttaa kuitenkin iltapäivän kuluessa lukeman 4, jolloin revontulien mahdollisuus etenkin Lapin alueella on hyvä. Tosin yötä kohden lukemat laskevat ja aamupuolella yötä ne ovat tasolla 1. Illan pimennyttyä on parhaimmat mahdollisuudet nähdä revontulia Lapissa ja Pohjois-Suomessa. Keski- ja Etelä-Suomessa sään ollessa selkeä horisonttiin asti, himmeitä revontulia voi nähdä hyvin matalalta, jos niitä syntyy Sodankylän leveydelle.

Yöt 13./14. ja 14./15. näyttävät muodostuvan hyvin rauhalliseksi. Indeksien lukemat ovat matalissa lukemissa. Tämän toteutuessa himmeitä revontulia voitaneen nähdä Lapissa. Muualla mahdollisuus on häviävän pieni. Auringon ollessa nykyisessä aktiivitilassa, on mahdollista, että jokin purkaus siellä tai mahdollisesti saapuva CME-pilvi muuttaa tilanteen täysin päinvastaiseksi ja revontulia ilmaantuu näkyviin huomattavasti runsaammin kuin nyt tässä ennusteessa on kerrottu etenkin yö 14./15. osalta.