Yllätys CME ja revontuliennuste 7.5.2023

Eilen aamulla (6.5.2023) kello 04 Suomen aikaan maapallon magneettikenttään iskeytyi CME-pilvi, jonka tulosta ei ollut ennakkotietoa. Tällaista pääsee tapahtumaan silloin tällöin. CME-pilven kohtaamisen seurauksena aurinkotuulen hiukkastiheys kohosi muutamassa tunnissa lukemaan 36 ppcm3, kun sitä ennen se oli selvästi alle 10 ppcm3. Saapuneen pilven magneettikentän Bz-komponentin suunta oli kohti etelää ja voimakkuudeltaan noin –15 nT. Kiirunan mittausaseman magnetometrin lukema putosi voimakkaasti ja saavutti heti aamu 6 jälkeen lukeman –1 600 nT lyhytaikaisesti (K9). Parikymmentä minuuttia myöhemmin tilanne oli palautunut lähemmäksi normaalia mutta oli edelleen alle – 500 nT (K7).

Tampereen yötaivas on hyvin vaalea. Kuva © Tampereen Ursa. ry.

Euroopan puolella revontulia oli havaittu Corkissa (Irlanti). Taivaanvahtiin ei oltu raportoitu revontulien näkymisistä Suomessa, mutta se ei ollut mikään yllätys, sillä tapahtuma sijoittui sellaiseen aikaan aamua, että oli jo liian valoisaa myös etelärannikolla revontulien näkemiseen.

SpaceWeather.com sivusto kertoi revontulihavainnoista Pohjois-Amerikassa. Siellä revontulia oli nähty Kanadan Galgaryssa (Albertta) ja Westerosessa (Albertta). Lisäksi myös Yhdysvalloissa nähtiin ja valokuvattiin revontulia useassa osavaltiossa mm. Ogdensburgissa (New York), Walpole (New Hamphire) ja Red Lodgessa (Montana). Valokuvia on julkaistu SpaceWeather.com sivuston galleriassa.

Ennuste

Yö 7./8. on muodostumassa hyvin myrskyisäksi, sillä maapallo kohtaa jälleen kerran CME-pilven. Magneettisen myrskyn G1-vaihe saavutetaan jo alkuillasta, jolloin revontulia voi näkyä etelärannikolla. Tampereella on jo liian valoisaa revontulien näkemiseen koko yön ajan. Yötä kohti mentäessä tilanne jatkuu muuttumattomana mutta aamun alkaessa valjeta, myrskyn voimakkuus kasvaa G2:ksi. Tämä tapahtuu vasta niin myöhään, että etelärannikollakin on jo päivä alkanut. Tämän jälkeen tilanne on mennyt ohi ja magneettikenttä rauhoittuu päivän aikana.

Revontulet-blogi menee kesätauolle

Kuten aikaisempinakin vuosina, tämä Revontulet-blogi on kesän tauolla ja ennusteiden julkaiseminen jatkuu elokuun puolivälin jälkeen tai syyskuun alussa, riippuen sen hetkisestä avaruussään tilanteessa. Lähes koko Suomessa, etelärannikkoa lukuun ottamatta, kesäinen yötaivas on niin vaalea, että tavanomaisten revontulien näkyminen on mahdotonta.

Aivan kokonaan avaruussäätä ei unohdeta, sillä jos Auringossa tapahtuu jotain mielenkiintoista, niin raporttia ja etelärannikolla mahdollisesti näkyvistä revontulista voidaan ennusteita julkaista tässä blogissa ja aurora-l-listalla.

Joten hyvää kesää kaikille revontulista kiinnostuneille.

Kari A K

This Northern Lights blog is going on a summer break

As in previous years, this Aurora blog is on summer hiatus and forecasts will continue to be posted after mid-August or early September, depending on the current space weather situation. In almost all of Finland, with the exception of the southern coast, the summer night sky is so light that it is impossible to see the usual northern lights.

Space weather is not completely forgotten, because if something interesting happens in the Sun, then the report and forecasts of the aurora borealis possibly visible on the south coast can be published on this blog and on the aurora-l-list.

So happy summer to all those interested in the northern lights.

Kari A K

Revontuliennuste 1. – 4.5.2023

Auringossa on kuusi pilkkualuetta, joista AR 3288 on luokiteltu beeta-gamma-deltaksi. Sille lasketaan 5 % todennäköisyys tuottaa X-luokan flarepurkaus ja/tai muu protoni-ilmiö seuraavan vuorokauden kuluessa. Toisin sanoen, pilkkuryhmä on suhteellisen rauhallinen ja edellisen vuorokauden aikana se on tuottanut neljä C-luokan flarepurkausta. Pilkkuryhmä koko on noin 400 ppm ja sen kasvu näyttää pysähtyneen. Tällä hetkellä Auringon eteläisellä pallonpuoliskolla ei ole uusia pilkkuryhmiä näkyvissä ja pohjoisella pallonpuoliskolla olevat pilkkuryhmät näyttävät pysyttelevän beetta-luokassa. Näin ollen maapallon magneettikenttään vaikuttavia suurempia purkauksia ei ole odotettavissa pariin viikkoon.

Tampereen yön pimein hetki 1.5. kello 1.30 aikoihin. Kuten kuvasta näkyy, vain tähtitaivaan kirkkaimmat tähdet vielä näkyvät. Toukokuun alkupuolella taivaalta vielä näkyisi kirkkaimmat revontulet mutta niitä ei ole odotettavissa lähimmän viikon aikana. Kuvassa vasemmalla lähellä horisonttia oleva kirkas piste on Venus, jonka ylä ja alapuolella on näkyvissä heikko (halo)pilari. Kuva © Tampereen Ursa ry.

Ennuste

Yöt 1./2., 2./3. ja 3./4. Planetaarisen K-indeksin (Kp-indeksi) ennustetaan saavuttavan jokaisena yönä lukema 4. Tämä tuottaa mahdollisuuden revontuliin eteläistä Suomea myöten, mutta vaaleneva yötaivas rajoittaa niiden näkyvyyttä sitä enemmän mitä pohjoisemmassa havaintoja tehdään. Aivan etelärannikolla revontulien mahdollisuus on hyvin pieni, mutta siellä yötaivas on vielä riittävän tumma repojen näkymiselle.

Pitkäaikainen ennuste (27 vrk) ei näyttäisi tuovan muutosta vallitsevaan tilanteeseen, joten näyttää siltä, että revontulien valokuvaajat voivat aloittaa laitehuoltonsa hyvillä mielin ja ilman pelkoa suuren revontulimyrskyn menettämisestä. 

Revontuliennuste 28.4. – 1.5.2023

Auringossa on seitsemän pilkkuryhmää, joista AR 3288 eteläisellä pallonpuoliskolla on aktiivisen. Magneettisesti se on luokiteltu beeta-gamma-delta -luokkaan ja viimeksi kuluneen vuorokauden aikana se on tuottanut M1.8 -luokan flarepurkauksen lukuisten C-luokan purkausten lisäksi. Kokoa pilkkuryhmällä on 380 ppm ja se on ollut voimakkaassa kasvussa viime vuorokauden aikana. Jos kasvu jatkuu muuttumattomana, se on parin vuorokauden kuluttua näkyvissä paljain silmin. Yleensä kuitenkin ennen sitä, kasvu hidastuu ja pysähtyy, joten nähtäväksi jää kuinka käy?

Kevätkauden viimeiset revontulet yöltä 27./28.4.? Kuva © Tampereen Ursa ry.

Maapallon kohtaama aurinkotuuli on harvaa lähivuorokausien aikana, joten mitään voimakkaampia magneettisia myrskyjä ei ole odotettavissa. Sen sijaan magneettisia häiriöitä näyttäisi esiintyvän jonkin verran parin ensimmäisen vuorokauden aikana.

Ennuste

Yöt 28./29. ja 29./30. Kp-indeksiennuste saavuttaa molempien öiden aamupuolella lukeman 4–, joka lukema voidaan katsoa magneettiseksi häiriöksi. Maapallon magneettikentässä on kohtuullinen määrä energisiä elektroneja, joten revontulet ovat hyvinkin mahdollisia Keski-Suomea myöten. Se on sitten eri juttu, kuinka hyvin ne taivaalta näkyvät, yötaivas on Lapin ja Pohjois-Suomen yllä hyvin vaalea. Keski- ja Etelä-Suomen taivaan kirkkaus mahdollistaan vielä kohtuullisen voimakkaiden revontulien näkymisen.

Yö 30.4./1.5. On suunnilleen edellisten öiden kaltainen. Magneettiseen häiriötilaan tuskin päästään, joten revontulien todennäköisyys Pohjois- ja Keski-Suomessa on pienempi kuin edellisinä öinä. Yön pimeimpään aikaa revontulivaloa voi taivaalta kuitenkin havaita. Etelä-Suomessa revontulia tuskin havaitaan.

Revontuliennuste 25. – 28.4.2023

Taivaanvahtiin on tullut tähän mennessä 34 ilmoitusta yön 23./24. revontulista. Revontulet olivatkin näyttäviä niillä alueilla, joilla ne pilvisyyden estämättä näkyivät. Kp-indeksi saavutti lukeman 8 mikä tarkoittaa G4-luokan magneettista myrskyä. Samaan aikaan pohjoisilla leveyksillä koettiin voimakkaita radiohäiriöitä. 

SpaceWeather.com -sivuston mukaan eteläisimmät revontulet Pohjois-Amerikassa olivat Terlinqua:ssa (Texas, USA) 29,5° leveyspiirillä. Siellä revontulet olivat tietysti punaisia, sillä vain punaiset revontulet syntyvät riittävän korkealla näkyäkseen näinkin etelässä. Euroopan puolella samalla leveydellä olevia kohteita ovat lähinnä Kanariansaaret. Olisikin mielenkiintoista tietää havaitsiko joku saarilla ollut revontulia?

Tältä Aurinko näytti muutama vuorokausi sitten. Tätä lukiessasi läntisimmät pilkut (kuvassa oikealla) ovat jo kiertyneet näkymättömiin Auringon reunan taakse. Kuva © Kari A. Kuure.

Lisää voi olla odotetavissa, vaikka magneettinen myrsky on jo laantunut. Pienehkö CME-pilvi on jälleen tulossa kohti Maata ja sen arvioidaan päätyvän Maan radan tuntumaan 27. päivän aikana. 

Auringossa on seitsemän rauhallista pilkkualuetta, joten kovin voimakkaita flarepurkauksia tuskin on odotettavissa. Jos niitä tapahtuisi, näkemäsuunnassamme Auringon eteläisillä leveysasteilla olevat pilkkuryhmät ovat lähempänä ekliptikan tasoa, joten aktiiviset pilkkuryhmät tuottaisivat todennäköisesti maapalloon vaikuttavampia purkauksia ja CME-pilviä kuin pohjoisella pallonpuoliskolla olevat. Eteläisellä pallonpuoliskolla oleva AR 3285 (kuvassa) on juuri tällainen pilkkuryhmä.

Ennuste

Yöt 25./26. ja 26./27. ovat rauhallisia. Indeksien ennustetut lukemat pysyttelevät matalina, joten revontulia tuskin nähdään kumpanakaan yönä juuri missään.

Yö 27./28. Jos ENLIL-mallin ennuste osuu oikeaan, CME-pilvi saapuu päivän aikana ja aiheuttaa vähintäänkin magneettista rauhattomuutta magneettikentässä. Tällöin revontulet ovat mahdollisia Pohjois-Suomessa ja Keski-Suomessa. Jälleen revontulia pitäisi havaita aivan iltahämärästä alkaen.

Jos sää on täysin selkeä horisonttiin asti, niin Etelä-Suomen pohjoisosassa pohjoishorisontissa voitaneen nähdä tai kameralla havaita himmeitä, hyvin kaukana pohjoisessa (Etelä-Lapissa) syntyneitä revontulia, vaikka ne eivät Lapissa näkyisikään yötaivaan vaaleuden vuoksi. Tällaisessa tapauksessa maanpinnan tangentin suunasta nähtynä revontulivalo tulee paksummasta kerroksesta ja on siten näkyvämpää kuin revontulien alta nähtynä.

 

 

Voimakas magneettinen myrsky

Magneettinen myrsky "räjähti käsiin" 23.4. päivän iltana noin kello 20, kun CME-pilvi törmäsi maapallon magneettikenttään. Myrskyindeksi valui koko illan alaspäin ja saavutti pohjalukeman –228 nT kello 21.06 UT aikaa (kello 00.06 Suomen aikaa). Kiirunan mittausaseman magnetometri saavutti huippulukeman –944 nT illan aikana ja pysytteli aika pitkään tämän tason lukemissa. Potsdamin ap-indeksi puolestaan saavutti lukeman 207 mitä ei kovinkaan usein tapahdu.

Myrskyindeksi putosi harvinaisen alas lähelle äärimmäisen voimakkaan magneettisen myrskyn rajaa. Kuva SpaceWeatherLive.com.

Tarton yliopiston mittausasemalla mitattiin voimakas magneettinen häiriö illan aikana. OVATION-malin laskema pohjoisen pallonpuoliskon teho saavutti huippulukeman 180 GW, joka sekin on aika harvinainen lukema. Magneettisen myrskyn voimakkuudeksi määritettiin G4.

IMF-kentän Bz-komponentin satelliitilla mitattu maksimiarvo oli noin –25 nT kello 21 aikoihin. Kenttä kuitenkin kääntyi kohti pohjoista kello 23 jälkeen ja käväisi sen jälkeen vain satunnaisesti lyhyitä aikoja kohti etelää.

Tampereella pilvisyys esti revontulien näkemisen. Vain vähän vihertävää revontulivaloa näkyi pilvipeitteen läpi. Kuva © Tampereen Ursa.

Tampereella oli pilvistä, joten hienot revontulet jäivät näkymättä. Pilvipeite oli alkuillasta kuitenkin ohut kattavuudestaan huolimatta, joten tähtitornin kameratallenteisiin jäi aavistus taivaan tapahtumista ja vihreää revontulivaloa kuulsi pilvipeitteen läpi.

Taivaanvahdin mukaan Suomessa revontulia (Tampereen lisäksi) nähtiin Paimiossa (Mikko Peussa) ja Lohjalla (Paula Mattila). Tätä kirjoittaessani muita havaintoja ei ole ilmoitettu mutta aamun valjettua havaintoja voi tulla lisää.

SpaceWeather.com -sivusto raportoi laajasti magneettista myrskyä ja julkaisi lukijoitten ottamia kuvia galleriassaan. Sivuston mukaan eteläisimmät havainnot Euroopassa olivat noin 45° leveyspiirillä Sloveniasta. Hieman ylempää tehtiin jo useampia havaintoja kuten La Bruffière, Vendée Ranskassa ja suunnilleen samalta leveysasteelta Saksasta ja Puolasta. Spaweather.com-sivuston galleriasta voi katsella lisää revontulikuvia.

Revontuliennuste 22. – 25.4.2023

Auringossa on kahdeksan pilkkualuetta, joista vain yksi (AR 3282) pohjoisella pallonpuoliskolla on merkittävästi aktiivinen. Se on luokiteltu beeta-gammaksi ja kokoa sillä on 410 ppm. Viime vuorokauden voimakkain flare esiintyi kuitenkin toisen pilkkuryhmän, AR 3283, alueella ja oli voimakkuudeltaan M1,7. Pilkkuryhmä on vaatimattoman näköinen (luokkaa beeta) eteläisellä pallonpuoliskolla, joten sen ei uskota kehittyvän kovinkaan aktiiviseksi, pikemminkin se on regeneroitumassa ja voi kadota ennen kuin se ehtii kiertyä Auringon länsireunan yli.

Himmeät mutta paljain silmin havaittavissa olevat revontulet näkyivät pohjoisella taivaalla Tampereen Ursan tähtitornilla kello 1.03 aikaan. Kuva © Tampereen Ursa.

Eilen illalla kello 18 jälkeen havaittiin Auringosta lähtenyt CME-pilvi, jonka etenemissuunta on kohti maapalloa. Sen lasketaan saapuvan Maan tuntumaan 23./24. yönä ja sen jälkipuoliskolla aurinkotuulen tiheys on hyvin harvaa. Toistaiseksi Kp-indeksin ennusteessa ei ko. tapahtumaa ole näkyvissä, mutta CME-näyttää sen verran voimakkaalta, että se tulee väistämättä vaikuttamaan maapallon magneettikenttään ja revontulien näkymiseen.

Ennuste

Yö 22./23. Kp-indeksin odotetaan nousevan yön aikana maksilukemaan 4. Jos ennuste toteutuu, revontulia voidaan nähdä Pohjois- ja Keski-Suomessa. Luultavasti etelämpänäkin voidaan jotain nähdä ja ainakin kamerat tallentavat (ehkä) revontulivaloa.

Yö 23./24. Todennäköisesti yö on laajalti revontuliyö CME-pilven saapumisen aiheuttaman magneettisen häiriön tai jopa -myrskyn vaikutuksesta. Jos tilanne kehittyy magneettiseksi myrskyksi, revontulia voitaneen nähdä etelärannikkoa myöten. Ilman CME-pilven vaikutusta (esimerkiksi pilven etenemisvauhti olisi joko nopea tai hidas) taustalla olevan aurinkotuulen vaikutuksesta Kp-indeksi saavuttaisi lukeman 3–, jolloin revontulet olisivat mahdollisia vain Pohjois-Suomessa. Koska CME-pilven nopeusjakauma on laaja, revontulia pitäisi etsiä taivaalta jo iltahämärän aikaan ja jatkaa havaintoja aina aamuhämärään asti.

Yö 24./25. Tämä yön tilanne riippuu paljolti siitä, kuinka edellisen yö mahdollinen magneettinen myrsky ajallisesti asettuu. Aurinkotuulen vaikutus ilman saapuvan CME-pilven vaikutusta kohottaa ennusteen mukaan Kp-indeksin lukeman arvoon Kp3, jolloin revontulet ovat mahdollisia Pohjois- ja Keski-Suomessa. Jos CME-pilven vaikutus jatkuu pitkään tai saapuminen on viivästynyt, revontulet voivat olla voimakkaampia kuin indeksiennuste antaa ymmärtää. Jos pilvi on aikaisessa, revontulia tuskin esiintyy millään leveydellä.

 

Revontuliennuste 19. – 22.4.2023

Maapallo kohtasi eilen iltapäivällä pienehkön aurinkotuulen tihentymän, joka sai aikaan myös hieman Tampereen leveydellä taivaalla näkyvää revontulivaloa. Tapaus ei sinällään ole mitenkään harvinainen, vaan pikemminkin kouluesimerkki siitä, mitä lähiavaruudessamme on kaiken aikaa meneillään.

Revontulia näkyi vielä aamuhämärän alkaessa. Tampereella iltayön revontulet peittyivät lähes kokonaan pilvien taakse, vaika pilvien rakosista voitiin nähdä himmeitä revontulia. Kuva © Tampereen Ursa.

Tapahtumaketju alkoi siitä, kun muutama vuorokausi sitten ENLIL-2.7 ennustemalli näytti pienen CME-pilven lähteneen Auringosta kohti maapalloa. Silloin mallin mukaan kohtaaminen tapahtuisi 19.4. päivän aikana. Myöhemmissä päivitetyissä malleissa CME-näytti kadonneen ja tapaus näytti loppuun käsitellyltä.

Eilen satelliiteilla tehdyt mittaukset osoittivat aurinkotuulen nopeuden kasvavan hiljalleen, vaikka tiheys pysyttelikin vielä alle 10 ppcm3 arvoissa. Kello 13 jälkeen alkoi tapahtua: tiheys kaksinkertaistui nopeasti ja jatkoi kohoamistaan kello 15.50 asti, jolloin saavutettiin jo yli 30 ppcm3 lukemia. Sen jälkeen tiheys alkoi vähetä ja alle 2 ppcm3 lukemiin päädyttiin kello 22.50 mennessä. Tiheydessä oli noin kello 16.10 aikaan lyhytaikainen ”kuoppa”, jossa tiheys putosi alle 10 ppcm3 lukemaan aivan hetkellisesti.

Kaikki ajat ovat UT-aikoja ja Suomen aika on UT + 3 h nyt, kun eletään kesäajan mukaisella aikavyöhykkeellä.

IMF-magneettikenttä käyttäytyi hieman samaan tapaan: CME-pilven saapuessa kentän lukema kohosi lähes kolminkertaiseksi saavuttaen liki 20 nT lukemat. IMF-kentän Bz -lukemissa havaittiin tiheysvaihtelun kanssa saman aikainen poikkeama: komponentin suunta, joka oli tähän asti ollut pohjoiseen, vaihtui hyvin lyhyessä ajassa kohti etelään ja saavutti kello 16 aikoihin –16 nT voimakkuuden. Tämän jälkeen suunta vaihtui jälleen kohti pohjoista siten, että kello 16.55 lukema voimakkuus oli jo noin +15 nT. Tämän jälkeen kenttävoimakkuus palautui muutaman nanoTeslan lukemiin ja suunta vaihteli etelän ja pohjoisen välillä.

Aurinkotuulen nopeus päätyi lukemaan 600 km/s kello 20 jälkeen ja on siitä alkaen pysytellyt samanlaisissa lukemissa koko yön. Arvioitu planetaarinen K-indeksi (Kp) saavutti edellä kuvatun episodina aikana lukeman 4+ ja on sen jälkeen ollut laskusuunnassa. Potsdamin Kp-indeksi oli huippulukemassa 5– ja sekin on ollut laskussa tämä jälkeen.

Ennuste

Yö 19./20. näyttäisi muodostuvan rauhalliseksi. Kp-indeksin ennuste on matalissa lukemissa eikä korkeiden leveyksien K-indeksin ennustetut lukemat tilannetta muuksi muuta. Revontulia voitaneen nähdä lähinnä Etelä-Lapin ja Pohjois-Suomen alueilla, jos revontulet muodostuvat riittävän kirkkaiksi. Revontulikausi alkaakin olla ohi näillä pohjoisilla alueilla.

Yö 20./21. on aktiivisin tämän ennusteen öistä. Kp-indeksin arvioidaan kohoavan lukemaan 5– alkuillasta, joten revontulet ovat mahdollisia Lapista Etelä-Suomen pohjoisosiin asti. Havaintoja pitäisikin tehdä jo iltahämärän aikaan, vaikka indeksiennuste pysytteleekin korkeissa lukemissa koko yön ja edelleen pitkälle seuraavaan päivään.

Yö 21./22. on rauhallinen. Indeksit painuvat mataliin lukemiin ja revontulien mahdollisuus on pieni vain niillä pohjoisilla alueilla, joissa yötaivas on vielä riittävän pimeä, siis ehkä Pohjois- ja Keski-Suomessa. Näilläkin alueilla todennäköisemmin revontulivaloa voitaneen havaita vain kameroilla.

Revontuliennuste 16. – 19.4.2023

Auringon aktiivisuuden rauhallisuus näyttäisi jatkuvan. Pilkkuryhmiä on näkyvissä kahdeksan, mutta ne lähes kaikki koostuvat hyvin pienistä pilkuista, joiden aktiivisuus on hyvin vähäistä. Vain kolmelle pilkkuryhmälle ennustetaan 5 % todennäköisyyttä tuottaa X-luokan flarepurkaus, mikä todennäköisyys on vain hieman koholla taustaan verrattuna (magneettisesti alfatyyppiä oleva Axx-luokan pilkku(ryhmä)). Edellisen kerran X-luokan flare on havaittu maaliskuun 29. päivänä ja viimeisin geomagneettinen myrsky on ollut 24. maaliskuuta.

Näin himmeät revontulet tallentuivat Tampereen Ursan tähtitornin kameraan 15.4. kello 00.26. Nämä revontulet tuskin näkyivät paljain silmin. Kuva © Tampereen Ursa ry.

Tällä hetkellä näyttää siltä, että näköpiirissä ei ole kovinkaan suuria muutoksia vallitsevaan avaruussäähän. Maapallon kohtaama aurinkotuuli on tasaista ja rauhallista, joten tämän ennustejakson aikana tähän tilanteeseen tuskin on tulossa muutoksia.

Ennuste

Yöt 16./17., 17./18. ja 18./19. muodostuvat hyvin rauhallisiksi. Ennusteiden indeksien lukemat pysyttelevät matalissa lukemissa, joten revontulia syntyy tällaisessa tilanteessa vain hyvin korkeille leveysasteille. Tähän aikaa vuodesta Lapissa on jo yöt melkoisen valoisia (katso ennustetta 1.–4.4.2023), joten aivan himmeät revontulet eivät näy. Pohjois-Suomessa vielä on sen verran hämärää, että revontulien kirkkaimmat hetket voisivat näkyä mutta niitä nyt ei ole odotettavissa. Etelämpänä revontulia tuskin nähtäneen.

 

Revontuliennuste 13. – 16.4.2023

Auringon aktiivisuus on ollut selvästi etuajassa aikaisemmista ennusteista, joiden mukaan seuraava pilkkujakson maksimi olisi vuoden 2025 heinäkuussa. Jo aikaisemmin on nähty viitteitä siitä, että pilkkumaksimi on melkoisella todennäköisyydellä jo aikaisemmin, ehkä vuosien 24/25 vaiheessa.

 

Animaatio päätetapahtumasta. Klikkaamalla kuvaa pääset katsomaan animaation. Kuvakaappaus NCAR UCAR News sivulta. 

Tutkijan Scott W. Mcintosh (National Center for Atmospheric Research, Boulder, CO, Yhdysvallat) johtama tutkimusryhmä on julkaissut artikkelin ”Deciphering solar magnetic activity: The (solar) hale cycle terminator of 2021” (julkaistu Front. Astron. Space Sci., 30 January 2023), jossa ennakoidaan seuraavan auringonpilkkujakson (SC25) maksimin saavutetaan vuosien 2023 lopulta vuoden 2024 loppupuolen väliin, luultavasti vuoden 2024 heinäkuussa. Ennuste perustuu tutkimusryhmän kehittämään päättymistapahtumaan (The Termination Event), jossa Auringon molemmilta pallonpuoliskoilta ekvaattoria lähestyvät (erisuuntaiset) magneettikentät lopulta kumoavat toisensa. Teoriaa ei ole yleisesti tiedemaailmassa hyväksytty, mutta jos ennuste toteutuu, niin se saa varmasti aikaisempaa suuremman kannatuksen ja hyväksynnän. Onneksi kyse on vain parista vuodesta ja silloin kysymys saa ratkaisunsa: päättymistapahtuma joko ammutaan alas tai se vahvistuu.

Avaruussää

Aurinkoon on ilmaantunut edellisen ennusteen jälkeen useampi pilkkuryhmä. Vanhemmista pilkkuryhmistä AR 3272 on edelleen aktiivinen (beeta–gamma) ja sille ennustetaan 10 % todennäköisyyttä tuottaa X-luokan flarepurkaus seuraavan vuorokauden aikana.

Maapallon kohtaama aurinkotuuli on sekä vauhdiltaan kuin tiheydeltään hyvin tasaista. Viime vuorokausien aikana ei ole tapahtunut CME-purkauksia, jotka olisivat tulossa kohti Maata, joten muutosta tämän ennustejakson aikana ei juurikaan ole odotettavissa. Maapallon magneettikentässä on lähtötilanteessa vain vähän energisiä elektroneja, eikä vallitseva avaruussää tuone tähän muutosta.

Ennuste

Yö 13./14. ja 14./15. muodostuvat rauhallisiksi. Ennustetut Kp-indeksi arvot ovat matalia, joten himmeitä revontulia voitaneen nähdä Etelä-Lapin alueella, jos mahdollinen purkaus tapahtuu yön pimeimpänä aikana. Muualla revontulet eivät ole todennäköisiä.

Yö 15./16 voi olla hieman aktiivisempi. Kp-indeksin ennustetaan kohoavan lukemaan 4- yön pimeimpään aikaa, joten revontulet ovat mahdollisia Etelä-Lapista Keski-Suomeen alueella. Revontulet ovat himmeitä ja rauhallisia ja ne ovat, jos niitä näkyy, ajoittaisia.