Revontuliennuste yölle 9./10.

Magneettisen myrskyn kehittymisaikataulua on päivitetty ja viimeisimpien ennustemallien mukaan myrsky alkaisi tänään iltapäivällä Suomen aikaa. Illan pimentyessä myrskyn voimakkuudeksi arvioidaan G1-tasoa, joka jo iltayöstä voimistuu G2:ksi ja laantuu vasta aamuntunteina. 

Ennuste 

Yö 9./10. Revontulet ovat mahdollisia yön aikana koko maassa, myös etelärannikolla ja mahdollisesti aamupuolella yötä Baltian pohjoisosassa. Varhaisaamuntunteina myrsky kuitenkin heikkenee ja aamun valjetessa se on laantunut, ainoastaan magneettikentän rauhattomuus jatkuu pitkälle huomisen puolelle. 

 

 

Avaruussää ja revontuliennuste 8. – 11.10.2026

Auringon aktiivisuus on kohtalaista, pilkkualueita on viisi, joista yksi (4549) on luokiteltu magneettisesti beeta-gamma-deltaksi. Tälle pilkkualueelle ennustetaan 30/5/10 % todennäköisyydeksi M/X/protoni-ilmöiden tuottamiseen.

Tällä hetkellä Maata kohti on tulossa kaksi CME-purkauspilveä. Ensimmäinen niistä tavoittaa maapallon ensiyön (8./9.) aikana ja toinen 9./10. välisenä yönä. Ensimmäinen CME-pilvi aiheuttanee huomenna aamuyöstä heikon magneettisen myrskyn (G1) ja myöhemmin iltapäivällä jopa voimakkaan myrskyn (G2). Järjestyksessä toinen CME-pilvi on hieman heikompia ja se saapuminen on mallinnettu 11. päivän aamuun tai jopa jonkin verran myöhemmäksi Suomen aikaa. Jos CME saapuu myöhemmin, niin sen vaikutus lähiavaruuden tilaan ja Maan magneettikenttään on suurin 11./12. yönä.

Tällä hetkellä aurinkotuulen parametrit ovat keskiarvoisia: nopeus noin 370 km/s ja tiheys noin 3 – 4 p/cm³ . IMF-kenttä kenttävoimakkuus on noin 4 nT ja sen BZ-komponentti on kohti etelää (-2 nT) ja se näyttäisi olevan ainakin lyhytaikaisesti voimistuva suunta.

Maapallon geosynkronisella radalla on mitattu runsaasti (11 900 pfu) energisiä (>2 MeV) elektroneja. Energisten (> 10 MeV) protonien määrä on pitkäaikaisessa keskiarvossaan. Saapuvat CMEt voivat kuitenkin kasvattaa niiden määrän ylittämään 10 pfu, joka on heikon S1-luokan aurinkomyrskyn raja. Jos S1 myrsky toteutuu, se voi aiheuttaa häiriöitä ja katkoksia korkeiden leveyksien ja napa-alueiden radioliikenteelle.


Ennuste


Yö 8./9. Revontulet ovat mahdollisia Pohjois-Lapissa kunnes CME:n vaikutus alkaa. Jos sen saapumisennuste pitää paikkansa, niin silloin magneettinen myrsky alkaa varhain aamuntunteina ja revontulet ovat silloin mahdollisia koko maassa. Jos saapuminen viivästyy, niin silloin revontulia ei ehditä aamun aikana näkemään.

Yö 9./10. Päivän aina vallinneen magneettisen myrskyn vaikutus näkyy edelleen geomagneettisen kentän tilassa. Revontulet ovat mahdollisia Lapista Etelä-Suomen pohjoisosaan asti. Etelärannikolla revontulia ei nähdä.

Yö 10./11. Revontulet ovat mahdollisia Lapista Keski-Suomeen ja niitä voi todennäköisemmin nähdä aamupuolella yötä. Ja vaikka magneettikenttä on edelleen jonkin verran rauhaton, niin revontulia tuskin nähdään Etelä-Suomessa tai etelärannikolla. Kuuton yö voi kuitenkin mahdollistaa heikon revontulivalon erottumisen pimeältä taivaalta valosaasteen ulkopuolella.

Avaruussää ja revontuliennuste 5. – 8.10.2026

Auringossa neljä pilkkualuetta, jotka on luokiteltu magneettisesti alfaksi tai beetaksi. Niille kaikille ennustetaan heikkoa aktiivisuutta tuleville vuorokausille. Lisäksi pilkkualue 4546 on juuri kiertymässä Auringon länsireunan yli.

Auringon ekvaattoriseudulla ja länsipuoliskolla on napaisuudeltaan positiivinen korona-aukko, jonka vaikutus Maan lähiavaruuden tilaan on merkittävä, sillä magneettikentän vuo on voimakkuudeltaan 22 nT ja sen BZ-komponentti on ollut kohti etelää kuluneen vuorokauden ajan lähes koko ajan. Tämä tilanne näyttäisi jatkuvan ainakin lähituntien ajan.

Aurinkotuulen nopeus on ollut koholla ja on tällä hetkellä noin 567 km/s. Tiheys on kohtalainen, noin 5 p/cm^3 ja se on laskusuunnassa. Nopeus ei enää tästä kiihdy, mutta se jatkuu korkeahkona ainakin parin vuorokauden ajan. Maapallon lähiavaruuden avaruussäähän vaikutta vielä jonkin aikaan CIR-virtaus, mutta se heikkenee tulevina vuorokausina.

Maata kohti ei ole tulossa CME-pilviä.

Kp-indeksi kohosi eilen iltapäivällä Suomen aikaa G1-luokan magneettisen myrskyn lukemiin. Suurin Kp-indeksin lukemaksi mitattiin 6- iltayöstä ja tällä hetkellä se on 5-. Potsdamin mittausaseman Kp-ideksi on tällä hetkellä lukemassa 4- ja NOAAn Kp-indeksi on lukemassa 5. Mittausasemien mittausten ero selittyy sillä, että Potsdam sijaitsee Saksassa lähellä Berliiniä ja NOAA puolestaan tekee mittauksia Pohjois-Amerikassa.

Tämän hetkisen magneettisen myrskyn aktiivisuus laantuu tämän päivän aikana ja iltaan mennessä korkeiden leveyksien K-indeksi ennustetaan olevan lukemassa 2. Vielä huomennakin iltapäivällä Suomen aikaa, K-indeksi saattaa kohota myrskylukemaan, mutta sekin laantuu iltaan mennessä.

Ennuste

Yö 5./6. Revontulet ovat mahdollisia Lapissa ja Pohjois-Suomessa. Todennäköisemmin niitä näkyy aamupuolella yötä. Etelämpänä Keski-Suomessa on pieni mahdollisuus aamuyön revontulille.

Yöt 6./7. ja 7./8. Revontulet ovat mahdollisia Lapissa ja ehkä satunnaisesti Pohjois-Suomessa. Etelämpänä revontulia tuskin nähdään.

Avaruussää ja revontuliennuste 2. – 5.10.2026

Auringon aktiivisuudessa on tapahtunut jonkin verran muutoksia aktiivisempaan suuntaan. Syyskuun 28. päivänä havaittiin haloIII-CME, jonka reitti tuo sen maapallon lähiavaruuteen ensi yönä. Sen perässä on hieman heikompi ja hieman eri suuntaan kulkeva toinen CME-pilvi, joka ei kuitenkaan vaikuta merkittävästi avaruussäähän maapallon lähietäisyydellä.

Syyskuun 30. päivänä kello 2.40 UTC aikaan havaittiin C8.63-luokan flarepurkaus alueella 4535, joka on tällä hetkellä Auringon länsireunalla ja siirtyy reunan yli lähipäivinä. Tämän jälkeen on havaittu vielä uusi C-luokan flare tässä pikkuryhmässä, mutta sen voimakkuudeksi mitattiin vain C1.4.

Auringonpilkkujen ei odoteta tuottavan kovin voimakkaita flarepurkauksia lähivuorokausina.

Aurinkotuulen nopeus on ollut tavallista hitaampaa, ollen noin 270 – 300 km/s, tällä hetkellä se on 305 km/s. IMF-kentän B_Z-komponentti on vaihdellut etelän ja pohjoisen välillä, amplitudin ollessa noin 5 nT. Tilanteen arvioidaan jatkuvan lähes muuttumattomana lähivuorokausina.

Tänä iltana korkeuden leveyksien K-indeksin odotetaan kohoavan lukemaan K=5 saapuvan CME-pilven vaikutuksesta. Aivan tarkkaa ajankohtaa ei pystytä ennustamaan, mutta magneettinen myrsky näyttää todennäköiseltä ensiyön aikana Suomen aikaa. Jos säätila sen mahdollistaa, revontulia voi yrittää havaita heti illan pimennyttyä riittävästi.

Ennuste

Yö 2./3. Revontulet ovat mahdollisia koko Suomessa johonkin aikaan yöstä. Lapissa ja Pohjois-Suomessa ne ovat näyttäviä koko yön ja Keski- ja Etelä-Suomessa selvästi taivalta nähtäviä ja aktiivisia iltayöstä. Etelärannikolla revontulet ovat mahdollisia mutta siellä täytyy hakeutua mahdollisimman valosaasteettomiin paikkoihin iltayöstä. Todelliset näkymiset voivat poiketa näistä aika-arvioista jonkin verran myöhemmäksi, jos CME-pilven saapuminen viivästyy ennustetusta.

Yö 3./4. Revontulet ovat mahdollisia Lapista Keski-Suomen alueelle asti. Etelämpänä niitä ei ole odotettavissa.

Yö 4./5. Revontulet ovat jälleen mahdollisia koko maassa. Tämä avaruussään rauhattomuus liittyy jälkimmäisen CME-pilven saapumiseen, joten se voi olla odotettua heikompi ja ajallisesti epävarmempi. Revontuliharrastajien kuitenkin kannattaa olla varuillaan, jos säätila mahdollistaa revontulien näkymisen.

 

 

Varhaisimmat havaitut avaruussäähäiriöt maanpinnalla

KAK –Avaruussään rajut ilmiöt Maan magneettikentässä on tunnettuja jo 1800-luvulta. Carringtonin tapahtuma vuodelta 1859 on ehkä tunnetuin tällainen tapahtuma, mutta oliko se ensimmäinen?

Vastausta kysymykseen tutkijat James A. Wildin johdolla ovat tutkineet saatavilla olleista historiallisista lähteistä. He ovat tulleet tulokseen, että on jäljitettävissä parikin tapausta, jossa avaruussää on vaikuttanut maanpäälisiin järjestelmiin ennen Carringtonin tapahtumaa. Heidän tutkimusraporttinsa on julkaistu AGU Advancing Earth and Space Science verkkojulkaisussa ja se on vapaasti luettavissa.

Tutkijat päätyivät tulokseen, jonka mukaan ainakin lokakuun 18. päivänä vuonna 1848 tapahtunut voimakas magneettinen myrsky viivästytti Britanniassa Exeteristä Newton Abbotiin lähteneen kello 22.05 lähteneen pikajunan lähtöä 16 minuuttia. Viivästyminen johtui siitä, että lennätin ei asemien välillä toiminut ja radan turvallisuutta ei voitu varmistaa.

Tapahtumalle saatiin varmistusta monelta taholta. Yksi merkittävistä havainnoita oli, että Greenwichin magnetogrammissa havaittiin noin 310 nT:n muutos vaakakomponentissa ja noin 1,3°:n muutos deklinaatiossa lyhyessä ajassa kyseisenä aikana. Alueen sanomalehdissä kerrottiin myös kirkkaiden revontulien esiintymisestä samana yönä.

Kolmas, lähes yhtä tärkeän havainnon teki tähtitieteilijä Temple Chevalier Auringosta 18. – 19.10. 1848. Auringon kiekon keskimerdiaanin tuntumassa oli valtava pilkkuryhmä, joka nykyisin luokiteltaisiin magneettisesti vähintään beeta-gamma-deltaksi ja laajuudeltaan ja rakenteeltaan Ekc tai Fkc:ksi. Chevalierin piirros pilkkuryhmästä ei ole riittävä tarkan tyypin ja rakenteen määrittämiseksi.

Tutkijat löysivät myös toisen tapauksen, joka tapahtui vielä aikaisemmin. Midland Railwayn lennätin häiriintyi 19.3.1847 revontulien yhteydessä. Siksi Exeterin tapaus ei heidän mukaansa ollut ensimmäinen tunnettu teknologinen avaruussäävaikutus.

Tutkimusryhmän työtä vaikeutti se, että historiallisissa lähteissä oli selvästi lukuisia päivämäärävirheitä. Tästä syystä tutkijat joutuivat tutkimaan usean vuoden ajalta niin rautatieaikatauluja ja varhaisia tietoja avaruussääilmiöistä kuten revontulista ja magneettisista mittauksista, jotta he pystyisivät tarkentamaan lennätinhäiriöt oikeisiin avaruussäätapahtumiin.

Tämän tutkimuksen lähteenä Wildin tutkimusryhmä käytti Naturessa julkaistua artikkelia vuodelta 1871, jossa junan lähdön viivästyminen oli merkitty vuodelle 1841. Kyseistä rataosuutta ei edes ollut olemassa tuolloin, sillä rata avattiin vasta 30.5.1846. Artikkelin kirjoittajaksi pääteltiin sähköinsinööri Nathaniel John Holmes:ia, jonka tiedettiin olleen kiinnostunut lennätintekniikasta ja Auringon havaitsemisesta. Artikkelin alkuperäistä käsikirjoitusta ei ole löydetty, joten täyttä varmuutta virheen alkuperästä ei ole.

Tutkijat kiinnittivät huomionsa Italian Matteuccin lennätinhäiriöihin 17.11.1848, jonka päivämäärä on ilmeisesti myös väärä, tosin päivämäärien välinen ero viittaisi yhteen Carringtonin rotaatioon Auringossa, jolloin sama pilkkuryhmä on saattanut olla edelleen aktiivinen ja aiheuttaa magneettisen myrskyn. Tukijat eivät pohdi tätä mahdollisuutta omassa artikkelissaan.

Mitä opimme tästä? Ainakin sen, että historiallisissa lähteissä voi olla sellaisia kuvauksia ilmiöistä, joista saamme tutkimuksen kannalta hyvin mielenkiintoista tietoa ja voimme ymmärtää paremmin Auringon aktiivisuutta ja sen vaikutuksia maapallolla. Tosin historiallisia lähteitä tarkasteltaessa täytyt huomioida niiden mahdollinen virheellisyys tapahtumien ajankohdista kuin myös varsinaisista ilmiöiden kuvauksista. Näin ollen tällaisten lähteiden käyttämisessä täytyy olla hyvin varovainen, ennen kuin tekee niihin pohjautuvia päätelmiä.

Lähde

Did Space Weather Delay the 10:05 p.m. Train Departure From Exeter on 18 October 1841?

James A. Wild, Ciaran D. Beggan, David H. Boteler, William B. Cade III, Brett A. Carter, Michael Hapgood

First published: 16 September 2026

https://doi.org/10.1029/2026SW005239

Avaruussää ja revontuliennuste 29.9. – 2.10.2026

Auringon aktiivisuus on ollut viimevuorokausina vähäistä. Vain pari C-luokan flarepurkauksia on esiintynyt. Pilkkuryhmiä on ollut kolme, joista yksi (4543) on jo kiertynyt Auringon länsireunan taakse. Aktiivisin pilkkuryhmä on 4535, joka on hajanainen, 12 pilkusta koostuva ryhmä, ja se on luokiteltu beeta-gamma:ksi.

Heikko korona-aukko sijaitsee Auringon itäpuoliskon ekvaattoriseudulla. Se ei ole kovinkaan merkittävä ja todennäköisesti se ei vaikuta lähiavaruuden avaruussäähän tämän ennustejakson aikana.

Maata kohti hipaisevasti on tulossa CME-purkauspilvi. Sen ennusteissa on vaihtelua eri mallien välillä, se on saapumassa aikaisintaan 2.10. aamupäivällä. Muuta ennustemallit sijoittavat saapumisen hieman myöhemmäksi ja parissa muussa se ei edes hipaise maapallon magneettikenttää.

Maapallo kohtaa tihentyvää aurinkotuulta tästä päivästä alkaen. Tiheyden kasvun myötä aurinkotuulen nopeus hieman heikkenee ja saavuttaa noin 300 km/s nopeuden viimeistään huomenna. Tämä ennustejakson loppuun mennessä aurinkotuulen tiheys on kohonnut noin 10 p/cm3.

IMF-kentän BZ-komponentti on pysytellyt jo pari vuorokautta kohti etelää, tosin pienissä lukemissa (+1 – -2 nT).

Kp-indeksi on pysytellyt matalissa lukemissa, joten kovin voimakkaita revontulia tuskin Pohjois-Lapissakaan olisi ollut näkyvissä. Tämän ennustejakson aikana tilanne ei korjaannu, Kp- ja korkeiden leveyksien K-indeksi matavat matalissa arvoissa.

Maapallon geosynkronisella radalla on mitattu energisten (>2 MeV) elektronien määrän olevan kohonnut, maksimilukeman ollessa 4 130 pfu. Elektronien määrän ennustetaan pysyttelevän korkeahkona lähivuorokausina.

Ennuste

Yöt 29./30., 30./1. ja 1./2. Revontulet ovat mahdollisia Pohjois-Lapissa, tuskin muualla. Tilanne on kuitenkin jonkin veran muuttumassa, mutta se tuskin tapahtuu tämän ennustejakson aikana.

Vyöhyke	Leveysaste	Kaupunkeja	Yö 29./30.9.	Yö 30.9./1.10.	Yö 1./2.10.
Pohjois-Lappi	67°–70°N	Utsjoki, Enontekiö, Inari, Saariselkä	80 %	80 %	80 %
Etelä-Lappi	65°–67°N	Rovaniemi, Levi, Muonio	55 %	55 %	55 %
Pohjois-Suomi	63°–65°N	Kajaani, Kuusamo, Oulu	25 %	25 %	25 %
Keski-Suomi	61°–63°N	Jyväskylä, Seinäjoki, Vaasa	5 %	5 %	5 %
Etelä-Suomi	60,2°–61°N	Lahti, Hämeenlinna, Tampere	3 %	3 %	3 %
Etelärannikko	≤ 60,2°N	Helsinki, Espoo, Turku, Porvoo, Hanko	2 %

 

 

Avaruussää ja revontuliennuste 26. – 29.9.2026

Auringon aktiivisuus on ollut vähäistä viimeksi kuluneiden vuorokausien ajan. Voimakkaimmat flarepurkaukset ovat olleet juuri ja juuri C-luokkaan yltäneitä ja niitäkin on vain muutamia. Auringonpilkkuryhmiä on kahdeksan ja niille ennustetaan vain vähäistä aktiivisuutta seuraaviksi kolmeksi vuorokaudeksi.

Eilen kello 11.12 UTC aikaan havaittiin CME-IV -halopurkaus, joka kuitenkin suuntautui poispäin maapallon suunnasta. Näin olle se ei vaikuta lähiavaruuden avaruussäähän.

Auringon koronassa on pari kapeaa korona-aukkoa, joilla ei ole vaikutusta avaruussäähän maapallon lähistöllä.

Aurinkotuuli on kohtalaisen nopeaa, noin 500 km/s ja tiheys noin 4 p/cm³. Sen parametrit osoittavat edelleen positiivisen CH HSS vaikutusta maapallon lähiavaruuteen. Vaikutuksen kuitenkin ennustetaan heikkenevän lähivuorokausina.

IMF-kentän BZ -komponentin suunta on ollut enimmäkseen etelään ja se voimakkuus on ollut noin 5 nT tietämillä.

Maapallon korkeille leveyksille ennustetaan hyvin maltillisia K-indeksi arvoja (K= 1 – 2) seuraaville öille.

Ennuste

Yöt 26./27. , 27./28. ja 28./29. Revontulet ovat mahdollisia Lapissa ja ajoittain Pohjois-Suomessa. Etelämpänä revontulien ei odoteta näkyvän.

Revontulien todennäköisyys alueittain

Vyöhyke	Leveysaste	Kaupunkeja	27.9.	28.9.	29.9.
Pohjois-Lappi	67°–70°N	Utsjoki, Enontekiö, Inari	90 %	75 %	75 %
Etelä-Lappi	65°–67°N	Rovaniemi, Levi, Muonio	70 %	50 %	50 %
Pohjois-Suomi	63°–65°N	Kajaani, Kuusamo, Oulu	45 %	25 %	25 %
Keski-Suomi	61°–63°N	Jyväskylä, Seinäjoki, Vaasa	20 %	5 %	5 %
Etelä-Suomi	60,2°–61°N	Lahti, Hämeenlinna, Tampere	12 %	3 %	3 %
Etelärannikko	≤ 60,2°N	Helsinki, Espoo, Turku, Porvoo	8 %	2 %	2 %

Revontuliennuste 23. – 29.9.2026

Auringon aktiivisuus on jonkin verran voimistunut, pilkkuryhmiä on tällä hetkellä kahdeksan, joista yksi (4537) on beeta-delta -tyyppiä. Se on hieman hajanainen ryhmä, jossa on viisi yksittäistä pilkkua ja koko vain 30 MH (noin 0,6 neliöastetta). Pilkkuryhmä on kehittymässä aktiivisemmaksi, joten se on selvästi tarkkailulistallla. Tälle ryhmälle on ennustettu 10 % todennäköisyyttä tuottaa M-luokkaa ja 1 % X-luokan flarepurkauksia. Toistaiseksi voimakkaimmat purkaukset ovat olleet C-luokkaa.

Maapallon kohtaa tämä vuorokauden aikana CIR-virtauksen, jonka hiukkastiheys on noin kolminkertainen tämän hetken lukuihin verrattuna. Kovin tiheäksi se ei kuitenkaan tule, sillä maksimi on noin 10 p/cm^3. Ennusteen mukaan näin olisi pitänyt jo tapahtua, mutta tuoreimmat mittaukset sitä ei kuitenkaan vahvista. Aurinkotuulen nopeus (n. 290 km/s) on selvästi alle pitkäaikaisen keskiarvon. Aurinkotuulen tiheys palautuu normaaliin lukemaan huomisen aikana.

IMF:n BZ-kentän suunta on etelään, joskin se on kääntymässä kohti pohjoista lähimmän tunnin aikana. Maata kohti ei ole tulossa CME-pilviä, joten kovin aktiivista avaruussäätä ei ole odotettavissa ja Maan geomagneettinen kenttä pysyttelee enimmän aikaa rauhallisena, joskin heikko magneettinen myrsky on mahdollinen huomenna aamuyöstä.

Ennuste

Yö 23./24. Revontulet ovat mahdollisia Etelä-Suomen leveydelle asti illan pimennyttyä tai viimeistään puolelta öin. Geomagneettisen myrskyn lukemiin päästäneen aamuyön tunteina, jolloin myös etelärannikolla revontulien näkyminen on mahdollista. Magneettinen myrsky jatkuneen aamun tunneille asti,

Yö 24./25. Magneettikentän aktiivisuus laantuu päivän aikana ja revontulet ovat mahdollisia Lapissa ja Pohjois-Suomessa. Yön kuluessa aktiivisuus kuitenkin on kasvussa ja revontulialue voi laajentua Keski-Suomeen vielä ennen aamua.

Yö 25./26. Revontulet ovat mahdollisia Lapissa ja jossain määrin myös Pohjois-Suomessa. Muualla maassa revontulien näkyminen on epätodennäköistä.

Revontuliennuste 20. – 23.9.2026

Auringon aktiivisuus on edelleen hyvin vähäistä. Numeroituja pilkkualueita on yksi ja toinen on odottamassa numeroaan. Tosin se oli jo näkyvissä torstaina 17. syyskuuta illalla, mutta jostakin syystä numerointi on viivästynyt. Sille kuitenkin oletettavasti tulee seuraava vuorossa oleva numero (4533) mutta aivan varmaksi sitä ei voi väittää. Mutta se varmaan nähdään pikaisesti.

Asian tekee erityisen mielenkiintoiseksi se, että Spaceweather.com sivusto väittää 19.9.2026 Auringon olevan pilkuton, vaikka esimerkiksi Solarham.com avaruussääsivustoilla on valokuva pilkusta. Itsekin tein visuaalihavainnon tästä pilkkusta torstai-iltana 17.9.2026. ja käsittääkseni se ei ole mihinkään kadonnut.

Flaretoiminta on ollut vähäistä, vain yksi C3.55 luokan flare on havaittu viimeisten kolmen vuorokauden aikana. Auringon eteläisellä pallonpuoliskolla on kapea mutta korkeilta levyksiltä ekvaattorille ulottuva korona aukko, jonka polariteetti on positiivinen. Todennäköisesti se ei aiheuta merkittävää häiriötilaa maapallon lähiavaruuden avaruussäähän.

Aurinkotuuli on ollut harvaa ja siihen ei odoteta muutoksia ennen kuin tämän ennustejakson lopula, jolloin planeettamme kohtaa heikon CIR-virtauksen. Hiukkastiheyden odotetaan kohoavan tälloin noin 10 p/cm³. Maata kohti tulevia CME-pilviä ei ole havaittu, joten tulevat vuorokaudet näyttävä muodostuvan hyvin rauhallisiksi.

Ennuste

Yöt 20./21., 21./22. ja 22./23. Revontulet ovat ajoittain mahdollisia Pohjois-Lapissa. Etelä-Lapissa on pieni mahdollisuus revontulille, mutta jos niitä ilmaantuu taivaalle, niin ne ovat hyvin himmeitä ja rauhallisia vöitä. Etelämpänä revontulia tuskin nähdään.

Revontuliennuste 17. – 20.9.2026

Auringon aktiivisuus maksimi oli kaksi vuotta sitten ja seuraavaan minimiin on matkaa kolme tai neljä vuotta. Silti Auringon aktiivisuus on niin matalalla, että uskoisi aktiivisuusminimin olevan jo aivan muutaman kuukauden kuluttua. Toisaalta tämä on se vuosi, jolloin täysin pilkuttomia vuorokausia havaitaan maksimin jälkeen ensimmäisen kerran. Näin onkin tapahtunut, keväällä oli kolmen vuorokauden jakso, jolloin pilkkuja ei ollut näkyvissä. Joten pilkuttomuus ei ole yllätys, jos sellainen tilanne tulee vielä tämän ennustejakson aikana.

Auringossa on kaksi pilkkuryhmää, joissa on yhteensä kolme pientä pilkkua. Näin ollen kovin voimakasta aktiivisuutta ei ole odotettavissa lähivuorokausina.

Maapallon lähiavaruuden tila on myös hyvin rauhallinen. Aurinkotuuli on kohtalaisen harvaa (5 – 6 p/cm³) ja sen nopeus vaihtelee 500 – 550 km/s nopeuden välillä. IMF-kentän suunta on enimmäkseen pohjoiseen eikä Maata kohti ole tulossa CME-pilviä. Näin ollen kovin merkittäviä revontulia ei ole odotettavissa tämän ennustejakson aikana.

Ennuste

Yöt 17./18., 18./19. ja 19./20. Revontulet ovat mahdollisia Lapissa ja Pohjois-Suomessa. Keski-Suomessa himmeää revontulivalo voi olla havaittavissa jos on selkeää aivan pohjoiseen horisonttiin asti. Etelämpänä revontulia tuskin nähdään.