Auringossa on kolmen viimevuorokauden aikana tapahtunut
peräti kolme X-luokan purkausta. Ensimmäinen niistä tapahtui tiistaina 7.10
kello 19.10 UTC ja oli voimakkuudeltaan X2,19 alueella AR 13842. Toinen
tapahtui alueella AR 13848 keskiviikkona 9.10. kello 1.56 UTC ja sen voimakkuus
oli X1,8. Saman päivänä myös alueella AR 13842 kello 15.45 UTC tapahtui X1,4
-luokan flarepurkaus. Samainen aktiivinen pilkkualue purki voimaansa vielä kello
23.12 UTC, mutta hieman heikommin, sillä flaren voimakkuudeksi mitattiin ”vain”
M7,6.
|
Tässä SOHO:n LASCO C3 kameralla otetussa kuvassa on useita mielenkiintoisia kohteita. Päähuomio arvatenkin kiinnittyy komeetta Tsuchinshan-ATLAS:seen, joka on Maasta nähtynä juuri ohittamassa Aurinkoa. Sen lisäksi Auringosta on kohoamassa halo(II)-CME, joka on jo edennyt purkausen jälkeen parisen tuntia. Kolmas kohde, joka näkyy, on Merkurius, joka on kirkas piste Auringosta vasemmalle. Kuva SOHO/LASCO C3.
|
Jos flarepurkaus tapahtuu Auringon kiekon meille näkyvällä
osalla, niin siitä lähteneet protonit saavuttavat maapallon alle puolessa
tunnissa. Saapuvat protonit lisäävät ionosfäärin ionien määrä ja aiheuttavat HF-radioaallolla
radiohäiriöitä etenkin napa-alueilla mutta myös muualla, jos purkaus on ollut
riittävän voimakas. X- ja M-luokan purkaukset yleensä ovat riittävän voimakkaita.
Flarepurkaukset aiheuttavat usein myös koronamassapurkauksia
(CME), jotka poistuvat Auringosta magneettikentän ohjaamina. CME-pilvellä
tavallisesti kestää pari vuorokautta saavuttaa planeettamme, jos se on tulossa
kohti. Aivan suoraan kohti pilven ei tarvitse tulla, sillä matkansa aika se
laajenee kaikkiin suuntiin ja tämän seurauksena myös hieman ohi menevillä pilvillä
voi olla ainakin jonkinlainen vaikutus maapallon magneettikenttään. Jos CME tapahtuu
Auringon keskilinjan länsipuolella (oikealla) magneettikentän Parkerin
spiraalin vaikutuksesta muodostunut pilvi ohjautuu melko suoraan maapallon
reitille ja vaikutukset voivat olla tästä syystä merkittävästi voimakkaampia.
Edellä kerrotuista tiistain flarepurkauksista aiheutunut CME-purkaus
havaittiin tiistaina kello 20.48 UTC ja se oli tyypiltään halo(IV)-CME.
Merkintä halo(IV) tarkoittaa sitä, että ko. CME-pilvi on tulossa maapalloa
kohti kutakuinkin suoraan. Toinen ja kolmas X-luokan flarepurkaukset
keskiviikkona tuottivat molemmat halo(II)-CME pilvet. Halo(II)-CME on
sellainen CME, jonka kulmaleveys on yli 90° mutta vähemmän kuin 180°. Kulmaleveys
mitataan asteina maapallolta nähtynä 90° välein, sen mukaan kuinka laajalle
alueelle CME-pilvi levittäytyy. Tällainen halo(II)-CME voi laajentuessaan ”hipaista”
maapallon magneettikenttään ja sen seurauksena voi syntyä jonkinasteinen magneettinen
häiriö tai jopa mahdollisesti G1-luokan magneettinen myrsky, riippuen kuitenkin
muista asiaan vaikuttavista tekijöistä.
Tällä kertaa edellä kerrotut CME-pilvet tulevat vaikuttamaan
lähivuorokausien avaruussäähän maapallon lähiavaruudessa ja siten myös
revontulien esiintymiseen.
Ennuste
Yö 10./11. Tulossa olevat CME-pilvet törmäävät
maapallon magneettikenttään tänään iltapäivällä tai viimeistään illalla Suomen
aikaa. Ne aiheuttavat voimakkaan magneettisen myrskyn, jonka voimakkuus saavuttaa
luokan G4 (Kp=8). Revontulet ovat mahdollisia kaikkialla Suomessa ja sen lisäksi
myös koko Baltiassa.
Yö 11./12. Magneettinen myrsky hieman vaimenee päivän
aikana mutta illan pimetessä ollaan edelleen G2-luokan (Kp=6) myrskyssä. Yötä
myöten hieman heikkenemistä tapahtuu mutta aamun valjetessa edelleen myrskyää
G1-luokan (Kp=5) voimalla. Revontulia on mahdollisuus nähdä jälleen koko Suomessa
ja alkuillasta myös Suomenlahden eteläpuolella Virossa.
Yö 12./13. Magneettinen myrsky näyttäisi hieman
laantuvan voimakkaaksi häiriötilaksi iltaan mennessä. Revontulet ovat edelleen
mahdollisia koko Suomen alueella. CME-pilvien mentyä ohi, niiden jälkipuolella
on hyvin harvaa aurinkotuulta, jolla voi olla samanlainen vaikutus kuin
korona-aukolla Auringon pilkkujakson minimin aikana. Sekin siis voi aiheuttaa
magneettisia häiriöitä ja revontulia, riippuen siitä kuinka paljon elektroneja
on maapallon magneettikentässä. Jos elektroneja on runsaasti, revontulet ovat
silloin todennäköisiä. Valitettavasti tällaisessa tilanteessa elektronien
määrän ennustaminen on mahdotonta.