Revontuliennuste 21. – 24.2.2026

Auringon aktiivisuus on ollut viime vuorokausina hyvin vähäistä. Pilkkualueita on kolme ja ne ovat magneettisesti alfa- ja beetaluokkiin kuuluvia. Niiden todennäköisyys tuottaa voimakkaita flarepurkauksia on hyvin pieni.

Auringossa on kaksi syvää korona-aukkoa. Toinen niistä (polariteetti +) on eteläisellä pallonpuoliskolla keskileveyksiltä lähelle Auringon etelänapaa. Toinen aukoista (polariteetti –) on pohjoisella pallonpuoliskolla ulottuen ekvaattorilta keskileveyksille. Tämä aukko on lähestymässä Auringon keskilinjaa ja sen geoaktiivisuus alkanee aivan lähivuorokausina, viimeistään 23. helmikuuta. Lisääntyvä geoaktiivisuus saattaa kehittyä heikoksi magneettiseksi myrskyksi tänä ennustejakson viimeisenä yönä.

Lähiavaruuden avaruussäähän vaikuttaa edelleen polariteetiltaan positiivinen HSS -virtaus, joka on kuitenkin jo heikkenemässä. Aurinkotuulen nopeus on pysytellyt 500 km/s alapuolella ja viimeisen UT-vuorokauden aikana aurinkotuulen tiheys on noussut aikaisemman hyvin harvasta nyt noin 15 pccm3 lukemaan ja satelliittimittauksen mukaan se jatkaa nousuaan ainakin lähimmän tunnin aikana. IMF:n kenttävoimakkuus on kasvanut ja on nyt noin 10 nT ja se on lähes yksinomaan Bz-suuntainen. Kentän suunta on kuitenkin pohjoiseen, joten aurinkotuulen tiheyden kasvulla on vain heikko vaikutus maapallon magneettikenttään.

Ennuste

Yöt 21./22. ja 22./23. Revontulet ovat mahdollisia Pohjois-Lapissa. Etelä-Lapissa revontulia voitaneen havaita jälkimmäisenä yönä. Molempina öinä revontulet ovat kohtalaisen aktiivisia, mutta ei mitään balalaikkashouta. Etelämpänä revontulia tuskin nähdään.

Yö 23./24. Jos magneettikentän aktiivisuus kehittyy G1-luokan magneettiseksi myrskyksi, niin silloin revontulet ovat mahdollisia Etelä-Suomea myöten. Ennuste on kuitenkin hieman epävarma. Jos magneetista myrskyä ei kehity, magneettikentän rauhattomuus tuottanee kuitenkin revontulia Keski-Suomen leveydelle asti.

Palaan tämä yön ennusteeseen uudelleen, jos näyttää siltä, että oleellisia muutoksia revontulien näkyvyyteen on tulossa.

Revontuliennuste 18. – 21.2.2026

Auringon aktiivisuus on ollut viimevuorokausina hyvin vähäistä. Eilen havaittiin vain yksi C-luokan flarepurkaus, jonka syntyi pilkuttomalla alueella lähellä AR 14374 -pilkkuryhmää. Edellinen M2.47 -luokan flare tapahtui 16.2. kello 4.35 UTC aikaan.

Maata kohti tulevia CME-pilviä ei ole havaittu.

Nämä revontulet kuvatiin Tampereen Ursan tähtitornilla 14. helmikuuta heti vuorokauden vaihduttua. Huomaa revontulien alareunan purppura väri, se ei ole kovinkaan yleinen ilmiö Tampereen leveydellä. Kuvan aikaleima on UTC-aikaa. Kuva © Kari A. Kuure / Tampereen Ursa ry.

Aurinkotuuli on hidastunut vuorokauden takaisesta, sen nopeus on nyt hieman yli 500 km/s. Sen tiheys on vähäinen (0,85 p/cm3). Planeettojenvälisen avaruuden magneettikenttä (IMF) on heikkoa (4,27 nT) ja Bz-suuntaisen kentän suunta vaihtelee pohjoisen ja etelän välillä hyvinkin nopeasti.

Lähiavaruuden avaruussäähän vaikuttaa edelleen magneettikentältään positiivinen korona-aukon nopea virtaus (CH HSS) joka on kuitenkin heikkenemässä ja lakkaa viimeistää tämän ennustejakson loppuun mennessä.

Maapallon magneettikentässä on jonkin verran energisiä (>2 MeV) elektroneja, niiden vuo arvo oli yli 2 200 pfu. Protonien määrä oli pitkäaikaisella tasollaan.

Ennuste

Yöt 18./19., 19./20. ja 20./21. Revontulet ovat mahdollisia Lapissa ja Pohjois-Suomessa. Keski-Suomessa on pieni mahdollisuus revontulille jokaisena yönä. Etelä-Suomessa revontulien mahdollisuus on häviävän pieni, mutta hyvällä onnella alueen pohjoispuoliskolla himmeää revontulivaloa on mahdollisuus jossakin vaiheessa näkyä.

 

Revontuliennuste 15. – 18.2.2026

Auringon aktiivisuus on ollut vähäistä. Pilkkuryhmiä on viisi, joista vain yksi on tyyppiä beeta, loput ovat tyyppiä alfa. Näin ollen lähitulevaisuudessa tuskin nähdään kovinkaan voimakkaita flarepurkauksia, ellei synny uusi ja aktiivinen pilkkuryhmä tai jokin näistä olemassa olevista kehity nopeasti magneettisesti monimuotoisemmaksi.

Näin kirkkaat revontulet loimusivat Tampereen taivaalla 11./12. yönä. Kuva © Kari A. Kuure / Tampereen Ursa ry.

Viimeksi kuluneen vuorokauden aikana maapallon magneettikenttään vaikuttaa napaisuudeltaan positiivinen korona-aukko. Aurinkotuulen nopeus väheni ja se laski aina noin 350 km/s. Noin kello 16.00 UTC aikaan tapahtui muutos. Magneettikentän napaisuus vaihtui negatiiviseksi (Aurinkoa kohti) ja samalla aurinkotuulen nopeus alkoi kasvaa ja saavutti n. 550 km/s nopeuden yön aikana. Kenttävoimakkuus saavutti maksiminsa n. 15 nT kello 19.45 UTC ja on sen jälkeen hieman heikentynyt ollen tätä kirjoittaessani hieman alle 9 nT. Bz-komponentin maksimi oli samaan aikaan ja voimakkuus – 13 nT. Tämän jälkeen Bz-kentän voimakkuus on heikentynyt ja on tätä kirjoittaessani noin –7 nT. Satelliittimittausten perusteella kenttä on kuitenkin kääntymässä kohti pohjoista lähimmän tunnin aikana.

Viimeksi kuluneen vuorokauden aikana Potsdamin mittausasema on havainnut Hp30 indeksin kohoamisen aina lukemaan 6– kello 21.15 UTC aikaan. Noin puolen tunnin jälkeen indeksi laski lukemaan 5 ja edelleen lukemaan 4. Tämän jälkeen se on ollut voimistumaan päin ja on tällä hetkellä lukemassa 5–. Maan magneettikenttä on siis jo valmiiksi aktiivinen.

Lähivuorokausien avaruussäähän vaikuttaa lähestyvä positiivinen korona-aukko ja siihen liittyvä HSS-virtaus. Hieman ennen sitä, Maa kohtaa voimakkaalta vaikuttavan CIR-ilmiön. Samaan aikaan CIR-ilmiön kanssa voi avaruussäähän vaikutta heikko CME, joka havaittiin 11. helmikuuta. G1-luokan magneettinen myrsky on mahdollinen tänään ja huomenna, jonka jälkeen magneettikenttä pysyttelee aktiivisena ainakin 17. päivään asti.

Ennuste

Yö 15./16. Heikko magneettinen myrsky on mahdollinen alkuillasta. Jos myrsky kehittyy, se näyttäisi jatkuvan edelleen aamuyön tunneille asti. Jos tämä toteutuu, revontulet ovat mahdollisia lähes koko maassa etelärannikkoa lukuun ottamatta.

Yöt 16./17. ja 17./18. Revontulet ovat mahdollisia Lapissa ja Pohjois-Suomessa. Yön 16./17. aikana on myös Keski-Suomessa pieni mahdollisuus heikoille revontulille. Etelämpänä ja jälkimmäisenä yönä revontulia tuskin nähdään.

 

Revontuliennuste 13. – 16.2.2026

Auringon aktiivisuus on ollut viimeksi kuluneen vuorokauden aikana kohtalainen. Voimakkain flarepurkaus (M1.4) havaittiin kello 12.2.2026 kello 2.40 UTC aikaan. Purkauksen tapahtui todennäköisesti pilkkualueella AR 14366, joka on jo kiertynyt Auringon länsireunan taakse. Auringon näkyvällä puolella on seitsemän auringonpilkkuryhmää, jotka tuottivat C-luokan purkauksia. Näin näyttäisi olevan myöskin lähivuorokausina, silla pilkkujen magneettiset rakenteet ovat joko alfa- tai beetaluokkaa.

Maata kohti tulevia CME-purkauksia ei ole havaittu.

Aurinkotuulen nopeus on vaihdellut viimeksi kuluneen vuorokauden aikana 371 ja 480 km/s nopeuksien välillä. Korona-aukko ja siihen liittyvä magneettisesti negatiivinen (kohti Aurinkoa) nopea virtaus on vaimentumassa lähimmän vuorokauden aikana. Sitä seuraa magneettisesti positiivinen (Auringosta poispäin) nopea virtaus ja siihen liittyvä CIR, joka alkaa olla geoefektiivinen tämän ennustejakson lopulla.

Maapallon geosynkronisella radalla tehdyt mittaukset osoittivat energisten elektronien (>2 MeV) määrän olevan hieman kynnysarvoa suurempi (1 205 / 1 000 pfu). Energisten protonien (>10 MeV) määrä on ollut taustatasollaan.

IMF-kentän voimakkuus on ollut maltillisesti 5 – 7 nT ja pohjoiseteläsuuntainen komponentti (Bz) on ollut minimissään –5 nT. Magneettikentän voimakkuudessa ei odoteta tapahtuvan kovinkaan suurin muutoksia lähivuorokausina.

Lähiavaruuden avaruussää on ollut viime vuorokausina rauhallinen. Saapuvan korona-aukon etureunan CIR-virtauksen saapuminen muuttaa jonkin verran tilannetta ja muuttaa avaruussään hieman aktiivisemmaksi 14.2. aikana. Avaruussää jatkaa aktivoitumistaan seuraavanakin vuorokautena ja SWPC ennustaa sen voimistuvan mahdollisesti heikoksi magneettiseksi myrskyksi 15.2. aikana. Vaikka ennustettu magneettinen myrsky on mahdollinen, sen toteutumiseen vaikuttaa energisten elektronien määrä maapallon magneettikentässä ja korona-aukon positiivinen polaarisuus, joten täällä korkeilla leveysasteilla myrskyn vaikutukset jäänevät vähäisiksi.

Ennuste

Yöt 13./14. ja 14./15. Revontulet ovat mahdollisia Pohjois-Suomen leveydelle ja Keski-Suomessa niiden näkymiseen on pieni mahdollisuus. Etelämpänä revontulia näinä öinä tuskin nähdään.

Yö 15./16. Magneettisen myrskyn pieni mahdollisuus on olemassa. Revontulet ovat mahdollisia Keski-Suomen leveydelle ja Etelä-Suomen pohjoisosaan asti. Etelärannikolla niitä tuskin nähdään.

 

 

Revontuliennuste 10. – 13.2.2026

Auringon aktiivisuus on ollut kohtalaisella tasolla viimeksi kuluneen vuorokauden aikana. Pilkkualue 4366 on Auringon kiekon itäreunalla ja sen aktiivisuus on hieman laantunut, mutta onnistui tuottamaan eilen kello 2.27 UTC aikaan M2.8-luokan flarepurkauksen. Muut flarepurkaukset olivat C-luokan purkauksia.

Aurinkotuulen parametrit ovat pitkäaikaisissa keskiarvoissan tai ainakin hyvin lähellä niitä. Maapallon lähiavaruuden avaruussäähän vaikuttaa polariteetiltaan negatiivinen CH HSS-virtaus, jossa IMF-kentän suunta vaihtelee etelän ja pohjoisen välillä suhteellisen nopeasti.

Maata kohti tulevia CME-pilviä ei ole havaittu.

Maan geostationäärisellä radalla on mitattu energisiä elektroneja (> 2MeV) jonkin verran kohonneita määriä, maksimin ollessa 1 764 pfu (triggeriarvo on 1 000 pfu) kello 15.00 UTC aikaan. Energisten protonien (>10 MeV) määrä on ollut taustatasollaan, mutta seuraavien vuorokausien aikana niiden määrän odotetaan hieman olevan kasvussa. Jopa pieni (S1) aurinkomyrsky on mahdollinen.

Maan geomagneettinen kenttä on ollut hieman rauhattomassa tilassa, johtuen CH HSS -virtauksesta ja tilanne tämän suhteen pysyttelee muuttumattomana parin seuraavan vuorokauden aikana.

Ennuste

Yöt 10./11., 11./12. ja 12./13.  Revontulet ovat mahdollisia Pohjois-Lapissa. Etelä-Lapissa niiden mahdollisuus on jo selvästi pienempi ja etelämpänä niitä tuskin nähdään.

Revontuliennuste 7. – 10.2.2026

Auringonpilkkualueen 4366 aktiivisuus on hieman laskenut. Se on tuottanut vain C-luokan flarepurkauksia, vaikka sen magneettinen luokitus on edelleen beeta–gamma–delta. Sille kuitenkin ennustetaan 60 % todennäköisyyttä M-luojan flarepurkaukselle ja 25 % todennäköisyyttä X-luokan purkauksella ja 25 % todennäköisyyttä tuottaa protoni-ilmiöitä. Näin ollen voi olla, että ennen pilkkuryhmän kiertymistä länsireunan taakse, me vielä näemme hyvin aktiivisia purkauksia.

Auringon ekvaattorin pohjoispuolella keskileveyksillä on kaksi pienehköä korona-aukkoa, joiden kummankin polaarisuus on negatiivinen. Nämä ovat sellaisessa asemassa, että ne voivat jossakin määrin vaikuttaa maapallon lähiavaruuden avaruussäähän. Vaikutus on aurinkotuulennopeuden kasvua nykyisestä jonkin verran nopeammaksi.

Lähiavaruuden avaruussäähän vaikuttaa myös 3. helmikuutta lähtenyt CME, jonka pitäisi saapua Maan radan tuntumaan 8. tai 9. helmikuuta. CME-pilven kohdatessa Maan magneettikentän, niin kenttään odotetaan kehittyvän voimakas häiriötila tai jopa heikko magneettinen myrsky (G1) yön 7./8. aikana.

Ennuste

Yö 7./8. Revontulet ovat mahdollisia iltahämärästä alkaen Lapissa ja Pohjois-Suomessa. Aamupuolella yötä mahdollisesti kehittyvä magneettinen myrsky toisi revontulet myös Etelä-Suomen taivaalle. Yön taittuessa aamuksi, mahdollinen myrsky laantuu ja magneettikenttä jää rauhattomaan tilaan, jolloin revontulia on mahdollisuus nähdä Keski-Suomen leveydellä asti.

Yö 8./9. ja 9./10. Magneettikentän odotetaan olevan molempina öinä rauhaton. Tämä mahdollistaa revontulien näkymisen Keski-Suomen taivaalla, etelämpänä niitä tuskin nähdään.

 

Revontuliennuste 5. – 8.2.2026

Auringon aktiivisuus on ollut voimakasta pilkkuryhmässä 4366 tapahtuneiden flarepurkausten vaikutuksesta. Voimakkain flarepurkaus oli kello 12.13., jonka voimakkuudeksi mitattiin X4.2. Tämä flare tuotti myös heikon CMEn, joka havaittiin kello 13.26. CME näytti kuitenkin katoavan nopeasti (haihtui) ja sillä ei ollut Maata kohti tulevia komponentteja. Pari muutakin CME:tä havaittiin mutta nekään eivät ole tulossa kohti Maata.

Pilkkuryhmälle 4366 ennustetaan edelleen 75 % todennäköisyyttä tuottaa M-luokan ja 25 % todennäköisyyttä X-luokan flarepurkauksille. Samoin on olemassa 25 % todennäköisyys protoni-ilmiöille ja siitä aiheutuvalle aurinkomyrskylle (S1).

Eilen (4.2.) kello 14.21 UTC aikaan havaittiin äkillinen magneettinen pulssi, joka vahvisti IIM-kenttää 24 nT voimakkuuteen. Tämä pulssin arvioitiin liittyvän sunnuntaina 1.2. kello 23.57 tapahtuneeseen X8.1 -luokan flarepurkaukseen. Etelään suuntautunut komponentti (Bz) saavutti minimiarvon –17 nT kello 15.16 UTC.

Aurinkotuulen nopeus kasvoi nopeasti ja saavutti nopeuden 450 km/s. Aurinkotuulen tiheys kasvoi samaan aikaan 2 p/cm³ arvoon 11 p/cm³ ja lämpötila 35 000 K kohosi yli 250 000 K lukemaan.

Maapallon lähiavaruuden tilaan vaikuttaa negatiivinen CH HSS virtaus. Sunnuntaina tapahtuneeseen X8.1 -luokan flareen liittyvä CME on tulossa kohti ja sen lasketaan saapuvan vielä tämä vuorokauden aikana, jolloin on mahdollista, että se saa aikaan heikon G1-luokan magneettisen myrskyn. Jos myrsky kehittyy, niin seuraavat vuorokaudet ovat magneettisesti rauhattomia.

Ennuste

Yö 5./6. Magneettinen myrsky on mahdollinen etenkin aamupuolella yötä. Myrskyn ollessa voimakkaimmillaan keskiyön tienoilla, revontulet ovat mahdollisia etelärannikolla. Aamun tunteihin siirryttäessä myrsky laantuu jonkin verran ja revontulet siirtyvät kohti pohjoista.

Yö 6./7. Revontulet ovat todennäköisiä aina Etelä-Suomeen asti. Kirkkaimmat revontulet ovat todennäköisesti Pohjois-Suomessa. Revontulien aktiivisuus kuitenkin laskee aamupuolella yötä magneettisen rauhattomuuden vaimentuessa normaaliksi.

Yö 7./8. On aika tavalla tavanomainen. Revontulet ovat mahdollisia Lapissa mutta etelämpänä niitä tuskin nähdään.

 

 

 

Revontuliennuste 3.2. – 6.2.2026

Viimeksi kuluneen vuorokauden aikana pilkkuryhmä 4366 aktiivisuus on pysytellyt korkeana. Eilisen aikana havaittiin kolmetoista M-luokan ja yksi X1.6-luokan flarepurkaus. Näiden lisäksi tapahtui kaksi M-luokan flare, joiden alkuperää ei ole ilmoitettu.

Pilkkuryhmä AR 14366 on edelleen beeta–gamma–delta tyyppiä ja pilkkualueen koko on 730 MH (miljoonasosaa näkyvästä pinnasta). Pilkkualueelle on arvioitu 80 % todennäköisyys tuottaa M-luokan ja 40 % todennäköisyys X-luokan flarepurkaukselle. Näiden lisäksi sille on laskettu 60 % todennäköisyys tuottaa protonipurkaus (SEP), jollainen havaittaisiin maapallolla aurinkomyrskynä S1 tai voimakkaampana.

Sunnuntaina (1.2.) havaittu CME oli ilmeisesti niin heikko, että sillä ei ollut vaikutuksia Maan kieroradan etäisyydellä. Sen sijaan 2.2. heti vuorokauden vaihtumisen jälkeen havaittu CME näyttäisi tulevan sen verran kohti, että sillä voi olla jotain vaikutuksia. Sen vaikutukset lähiavaruuden avaruussäähän tuntuvat tämän ennusjakson viimeisenä yönä.

Ennuste

Yöt 3./4. ja 4./5. Revontulet ovat mahdollisia Pohjois-Lapissa, Etelä-Lapissa niiden todennäköisyys on vähäinen. Etelämpänä revontulia tuskin nähdään.

Yö 5./6. Näyttäisi muodostuvan revontuliyöksi lähes koko maassa. Illan pimennyttyä revontulia nähtäneen Lapista Etelä-Suomeen ja myöhemmin aamuyöllä jopa etelärannikolla asti.

 

 

Revontuliennuste 2.2. – 5.2.2026

Viimeksi kuluneet pari vuorokautta ovat olleet Auringossa mielenkiintoisia. Pilkkuryhmä AR 14366 syntyi 30. tammikuuta (tyyppiä beeta) ja se numeroitiin 31.1. Sen nopea kehitys johti siihen, että vielä saman päivän aikana sen magneettinen rakenne luokiteltiin beeta–gamma–deltaksi. Vuorokauden aikana pilkkuryhmässä tapahtui viisitoista C-luokan flarepurkausta. Selvästikin pilkkuryhmällä oli jo tuolloin potentiaalia tuottaa voimakkaita purkauksia. Näin tapahtuikin, sillä seuraava vuorokausi (1.2.) olikin tapahtumia täynnään. C-luokan flareja tapahtui kaksi, M-luokan purkauksia seitsemäntoista ja X-luokan flarepurkauksia tapahtui kaksi, joista voimakkain oli X8.3.

Tältä näytti viimeyönä tapahtunut X8.3-luokan flarepurkaus pilkkualueella 4366. Kuvassa oleva kohina on energisten protonien ja elektronien aiheuttamaa. Kuva NASA/SDO/AIA 131.

 

Tämän vuorokauden (2.2.) puolella on jo tapahtunut yksi X2.9-luokan ja kaksi M-luokan purkausta. Kuinka tämä jatkuukaan, jää nähtäväksi.

Sunnuntaina kello 17.00 UTC aikaan havaittiin halo(IV)CME jolle mitattiin hyvin korkeita nopeuksia, mediaanin ollessa 1835 km/s. CME ei ilmeisesti syntynyt 4366 pilkkualueella tapahtuneesta flarepurkauksesta.

Pilkkuryhmän 4366 odotetaan pysyttelevän aktiivisena tulevien vuorokausien aikana ja tuottavan edelleen M- ja X-luokan purkauksia, joihin liittyy todennäköisesti useiden CME-purkausten syntymisiä. Pilkkuryhmä on siirtymässä lähemmäksi Auringon keskilinjaa, joten mahdolliset purkaukset vaikuttava maapallon lähiavaruuden avaruussäähän vielä yli viikon ajan, ehkä pitempäänkin.

Maata kohti tulossa oleva CME alkanee vaikuttaa maapallon lähiavaruuden tilaan vielä tänään kello 18 UTC aikoihin. Valitettavasti tätä kirjoittaessani WSA-ENLIL-mallissa ei vielä tätä ennusteta näy. Aikaisemman perusteella odotan ainakin heikon (G1) magneettisen myrskyn kehittymistä ensiyön aikana, mutta tarkastelen tilannetta sitten kun saan enemmän tietoja tulevista tapahtumista.

Ilman tämän CME:n saapumista ennuste näyttäisikin hyvin konservatiiviselta: vain Lapissa olisi jonkinlainen mahdollisuus revontulille.

Maapallon geomagneettisessa kentässä on runsaasti (n. 7 000 pfu) energialtaan > 2 MeV elektroneja. Lisäksi > 10 MeV protonien määrä on todennäköisesti kasvussa ja todennäköisesti vielä tämän vuorokauden puolella se ylittää aurinkomyrskyn S1 rajan.

Ennuste

Yö 2./3. Magneettisen myrskyn kehittyessä revontulet ovat mahdollisia koko maassa. Jos magneettinen myrskyn voimakkuus on korkeampi, revontulia voitaneen nähdä myös Baltiassa.

Yö 3./4. ja 4./5. Mahdollisen magneettisen myrskyn jäljiltä magneettikenttä pysyttelee rauhattomana ja revontulia nähtäneen Etelä- ja Keski-Suomen alueilla.

Tämä ennuste on siis hyvinkin epävarma, joten tilannetta täytyy päivittää siinä vaiheessa, kun lisätietoja on saatavilla.

 

 

Revontuliennuste 30.1. – 2.2.2026

Auringon aktiivisuus on ollut vähäistä, vaikka pilkkuryhmiä on yksitoista. Pilkkuryhmien magneettinen rakenne (alfa tai beeta) on kuitenkin ollut sellainen, että vain C-luokan flarepurkauksia on esiintynyt. Maahan suuntautuneita CME-pilviä ei ole havaittu.

Maapallon kohtaama aurinkotuuli on ollut kohtalaisen nopeaa, jopa maksimissaan 700 km/s. Hiukkasmäärät ovat olleet vähäisiä, joskin lyhytaikaisia purskeita on esiintynyt (kuten aina). Niillä ei kuitenkaan ole pitempiaikaisia vaikutuksia sen paremmin lähiavaruuden tilaan kuin maapallon geomagneettiseen kenttään. Magneettikentässä energisten elektronien (>2 MeV) määrä on ollut korkeahko, joten hyvin lyhytaikaisia geomagneettisia ilmiöitä on havaittu.

Lähiavaruuden avaruussäähän vaikutta parin seuraavan vuorokauden ajan polariteetiltaan negatiivinen CH HSS -virtaus. Virtaus kohdattiin eilen ja sen etureunalla oli vähäinen aurinkotuulen tihentymä (CIR), jonka kohtaaminen aktivoi jonkin verran geomagneettista kenttää.

Ennuste

Yöt 30./31., 31./1. ja 1./2. Revontulet ovat mahdollisia Lapissa ja ajoittain Pohjois-Suomessa. Sielläkin niiden kirkkaus ja aktiivisuus on heikkoa. Etelämpänä revontulia tuskin havaitaan.