Avaruussää ja revontuliennuste 29.9. – 2.10.2026

Auringon aktiivisuus on ollut viimevuorokausina vähäistä. Vain pari C-luokan flarepurkauksia on esiintynyt. Pilkkuryhmiä on ollut kolme, joista yksi (4543) on jo kiertynyt Auringon länsireunan taakse. Aktiivisin pilkkuryhmä on 4535, joka on hajanainen, 12 pilkusta koostuva ryhmä, ja se on luokiteltu beeta-gamma:ksi.

Heikko korona-aukko sijaitsee Auringon itäpuoliskon ekvaattoriseudulla. Se ei ole kovinkaan merkittävä ja todennäköisesti se ei vaikuta lähiavaruuden avaruussäähän tämän ennustejakson aikana.

Maata kohti hipaisevasti on tulossa CME-purkauspilvi. Sen ennusteissa on vaihtelua eri mallien välillä, se on saapumassa aikaisintaan 2.10. aamupäivällä. Muuta ennustemallit sijoittavat saapumisen hieman myöhemmäksi ja parissa muussa se ei edes hipaise maapallon magneettikenttää.

Maapallo kohtaa tihentyvää aurinkotuulta tästä päivästä alkaen. Tiheyden kasvun myötä aurinkotuulen nopeus hieman heikkenee ja saavuttaa noin 300 km/s nopeuden viimeistään huomenna. Tämä ennustejakson loppuun mennessä aurinkotuulen tiheys on kohonnut noin 10 p/cm3.

IMF-kentän BZ-komponentti on pysytellyt jo pari vuorokautta kohti etelää, tosin pienissä lukemissa (+1 – -2 nT).

Kp-indeksi on pysytellyt matalissa lukemissa, joten kovin voimakkaita revontulia tuskin Pohjois-Lapissakaan olisi ollut näkyvissä. Tämän ennustejakson aikana tilanne ei korjaannu, Kp- ja korkeiden leveyksien K-indeksi matavat matalissa arvoissa.

Maapallon geosynkronisella radalla on mitattu energisten (>2 MeV) elektronien määrän olevan kohonnut, maksimilukeman ollessa 4 130 pfu. Elektronien määrän ennustetaan pysyttelevän korkeahkona lähivuorokausina.

Ennuste

Yöt 29./30., 30./1. ja 1./2. Revontulet ovat mahdollisia Pohjois-Lapissa, tuskin muualla. Tilanne on kuitenkin jonkin veran muuttumassa, mutta se tuskin tapahtuu tämän ennustejakson aikana.

Vyöhyke	Leveysaste	Kaupunkeja	Yö 29./30.9.	Yö 30.9./1.10.	Yö 1./2.10.
Pohjois-Lappi	67°–70°N	Utsjoki, Enontekiö, Inari, Saariselkä	80 %	80 %	80 %
Etelä-Lappi	65°–67°N	Rovaniemi, Levi, Muonio	55 %	55 %	55 %
Pohjois-Suomi	63°–65°N	Kajaani, Kuusamo, Oulu	25 %	25 %	25 %
Keski-Suomi	61°–63°N	Jyväskylä, Seinäjoki, Vaasa	5 %	5 %	5 %
Etelä-Suomi	60,2°–61°N	Lahti, Hämeenlinna, Tampere	3 %	3 %	3 %
Etelärannikko	≤ 60,2°N	Helsinki, Espoo, Turku, Porvoo, Hanko	2 %

 

 

Avaruussää ja revontuliennuste 26. – 29.9.2026

Auringon aktiivisuus on ollut vähäistä viimeksi kuluneiden vuorokausien ajan. Voimakkaimmat flarepurkaukset ovat olleet juuri ja juuri C-luokkaan yltäneitä ja niitäkin on vain muutamia. Auringonpilkkuryhmiä on kahdeksan ja niille ennustetaan vain vähäistä aktiivisuutta seuraaviksi kolmeksi vuorokaudeksi.

Eilen kello 11.12 UTC aikaan havaittiin CME-IV -halopurkaus, joka kuitenkin suuntautui poispäin maapallon suunnasta. Näin olle se ei vaikuta lähiavaruuden avaruussäähän.

Auringon koronassa on pari kapeaa korona-aukkoa, joilla ei ole vaikutusta avaruussäähän maapallon lähistöllä.

Aurinkotuuli on kohtalaisen nopeaa, noin 500 km/s ja tiheys noin 4 p/cm³. Sen parametrit osoittavat edelleen positiivisen CH HSS vaikutusta maapallon lähiavaruuteen. Vaikutuksen kuitenkin ennustetaan heikkenevän lähivuorokausina.

IMF-kentän BZ -komponentin suunta on ollut enimmäkseen etelään ja se voimakkuus on ollut noin 5 nT tietämillä.

Maapallon korkeille leveyksille ennustetaan hyvin maltillisia K-indeksi arvoja (K= 1 – 2) seuraaville öille.

Ennuste

Yöt 26./27. , 27./28. ja 28./29. Revontulet ovat mahdollisia Lapissa ja ajoittain Pohjois-Suomessa. Etelämpänä revontulien ei odoteta näkyvän.

Revontulien todennäköisyys alueittain

Vyöhyke	Leveysaste	Kaupunkeja	27.9.	28.9.	29.9.
Pohjois-Lappi	67°–70°N	Utsjoki, Enontekiö, Inari	90 %	75 %	75 %
Etelä-Lappi	65°–67°N	Rovaniemi, Levi, Muonio	70 %	50 %	50 %
Pohjois-Suomi	63°–65°N	Kajaani, Kuusamo, Oulu	45 %	25 %	25 %
Keski-Suomi	61°–63°N	Jyväskylä, Seinäjoki, Vaasa	20 %	5 %	5 %
Etelä-Suomi	60,2°–61°N	Lahti, Hämeenlinna, Tampere	12 %	3 %	3 %
Etelärannikko	≤ 60,2°N	Helsinki, Espoo, Turku, Porvoo	8 %	2 %	2 %

Revontuliennuste 23. – 29.9.2026

Auringon aktiivisuus on jonkin verran voimistunut, pilkkuryhmiä on tällä hetkellä kahdeksan, joista yksi (4537) on beeta-delta -tyyppiä. Se on hieman hajanainen ryhmä, jossa on viisi yksittäistä pilkkua ja koko vain 30 MH (noin 0,6 neliöastetta). Pilkkuryhmä on kehittymässä aktiivisemmaksi, joten se on selvästi tarkkailulistallla. Tälle ryhmälle on ennustettu 10 % todennäköisyyttä tuottaa M-luokkaa ja 1 % X-luokan flarepurkauksia. Toistaiseksi voimakkaimmat purkaukset ovat olleet C-luokkaa.

Maapallon kohtaa tämä vuorokauden aikana CIR-virtauksen, jonka hiukkastiheys on noin kolminkertainen tämän hetken lukuihin verrattuna. Kovin tiheäksi se ei kuitenkaan tule, sillä maksimi on noin 10 p/cm^3. Ennusteen mukaan näin olisi pitänyt jo tapahtua, mutta tuoreimmat mittaukset sitä ei kuitenkaan vahvista. Aurinkotuulen nopeus (n. 290 km/s) on selvästi alle pitkäaikaisen keskiarvon. Aurinkotuulen tiheys palautuu normaaliin lukemaan huomisen aikana.

IMF:n BZ-kentän suunta on etelään, joskin se on kääntymässä kohti pohjoista lähimmän tunnin aikana. Maata kohti ei ole tulossa CME-pilviä, joten kovin aktiivista avaruussäätä ei ole odotettavissa ja Maan geomagneettinen kenttä pysyttelee enimmän aikaa rauhallisena, joskin heikko magneettinen myrsky on mahdollinen huomenna aamuyöstä.

Ennuste

Yö 23./24. Revontulet ovat mahdollisia Etelä-Suomen leveydelle asti illan pimennyttyä tai viimeistään puolelta öin. Geomagneettisen myrskyn lukemiin päästäneen aamuyön tunteina, jolloin myös etelärannikolla revontulien näkyminen on mahdollista. Magneettinen myrsky jatkuneen aamun tunneille asti,

Yö 24./25. Magneettikentän aktiivisuus laantuu päivän aikana ja revontulet ovat mahdollisia Lapissa ja Pohjois-Suomessa. Yön kuluessa aktiivisuus kuitenkin on kasvussa ja revontulialue voi laajentua Keski-Suomeen vielä ennen aamua.

Yö 25./26. Revontulet ovat mahdollisia Lapissa ja jossain määrin myös Pohjois-Suomessa. Muualla maassa revontulien näkyminen on epätodennäköistä.

Revontuliennuste 20. – 23.9.2026

Auringon aktiivisuus on edelleen hyvin vähäistä. Numeroituja pilkkualueita on yksi ja toinen on odottamassa numeroaan. Tosin se oli jo näkyvissä torstaina 17. syyskuuta illalla, mutta jostakin syystä numerointi on viivästynyt. Sille kuitenkin oletettavasti tulee seuraava vuorossa oleva numero (4533) mutta aivan varmaksi sitä ei voi väittää. Mutta se varmaan nähdään pikaisesti.

Asian tekee erityisen mielenkiintoiseksi se, että Spaceweather.com sivusto väittää 19.9.2026 Auringon olevan pilkuton, vaikka esimerkiksi Solarham.com avaruussääsivustoilla on valokuva pilkusta. Itsekin tein visuaalihavainnon tästä pilkkusta torstai-iltana 17.9.2026. ja käsittääkseni se ei ole mihinkään kadonnut.

Flaretoiminta on ollut vähäistä, vain yksi C3.55 luokan flare on havaittu viimeisten kolmen vuorokauden aikana. Auringon eteläisellä pallonpuoliskolla on kapea mutta korkeilta levyksiltä ekvaattorille ulottuva korona aukko, jonka polariteetti on positiivinen. Todennäköisesti se ei aiheuta merkittävää häiriötilaa maapallon lähiavaruuden avaruussäähän.

Aurinkotuuli on ollut harvaa ja siihen ei odoteta muutoksia ennen kuin tämän ennustejakson lopula, jolloin planeettamme kohtaa heikon CIR-virtauksen. Hiukkastiheyden odotetaan kohoavan tälloin noin 10 p/cm³. Maata kohti tulevia CME-pilviä ei ole havaittu, joten tulevat vuorokaudet näyttävä muodostuvan hyvin rauhallisiksi.

Ennuste

Yöt 20./21., 21./22. ja 22./23. Revontulet ovat ajoittain mahdollisia Pohjois-Lapissa. Etelä-Lapissa on pieni mahdollisuus revontulille, mutta jos niitä ilmaantuu taivaalle, niin ne ovat hyvin himmeitä ja rauhallisia vöitä. Etelämpänä revontulia tuskin nähdään.

Revontuliennuste 17. – 20.9.2026

Auringon aktiivisuus maksimi oli kaksi vuotta sitten ja seuraavaan minimiin on matkaa kolme tai neljä vuotta. Silti Auringon aktiivisuus on niin matalalla, että uskoisi aktiivisuusminimin olevan jo aivan muutaman kuukauden kuluttua. Toisaalta tämä on se vuosi, jolloin täysin pilkuttomia vuorokausia havaitaan maksimin jälkeen ensimmäisen kerran. Näin onkin tapahtunut, keväällä oli kolmen vuorokauden jakso, jolloin pilkkuja ei ollut näkyvissä. Joten pilkuttomuus ei ole yllätys, jos sellainen tilanne tulee vielä tämän ennustejakson aikana.

Auringossa on kaksi pilkkuryhmää, joissa on yhteensä kolme pientä pilkkua. Näin ollen kovin voimakasta aktiivisuutta ei ole odotettavissa lähivuorokausina.

Maapallon lähiavaruuden tila on myös hyvin rauhallinen. Aurinkotuuli on kohtalaisen harvaa (5 – 6 p/cm³) ja sen nopeus vaihtelee 500 – 550 km/s nopeuden välillä. IMF-kentän suunta on enimmäkseen pohjoiseen eikä Maata kohti ole tulossa CME-pilviä. Näin ollen kovin merkittäviä revontulia ei ole odotettavissa tämän ennustejakson aikana.

Ennuste

Yöt 17./18., 18./19. ja 19./20. Revontulet ovat mahdollisia Lapissa ja Pohjois-Suomessa. Keski-Suomessa himmeää revontulivalo voi olla havaittavissa jos on selkeää aivan pohjoiseen horisonttiin asti. Etelämpänä revontulia tuskin nähdään.

Revontuliennuste 14. – 17.9.2026

Auringon aktiivisuus on ollut vähäistä viime vuorokausien aikana. Pilkkuryhmiä on kuusi mutta kaikki ovat alfa tai beetaluokkaa. Pilkkuryhmille on ennustettu vähäistä aktiivisuutta, joka tarkoittaa lähinnä C-luokan flaretapahtumia, vaikkakin M-luokan flaret ovat mahdollisia.

Aurinkotuulen parametri ovat lähellä pitkäaikaisia keskiarvoja ja niihin tuskin tulee muutost, ellei Auringossa tapahdu merkittäviä purkauksia.

Maan magneettikentässä geosynkronisella radalla on mitattu energisten (>2 MeV) elektronien määrän olevan hieman koholla. Energisten protonien (>10 MeV) määrä sen sijaan on tavanomainen.

Maapallon magneettikentän aktiivisuus rajoittuu lähinnä päiväaikaan, johtuen siitä, että magneettikenttä reagoi aurinkotuulen aiheuttamaan dynaamiseen paineeseen. Yöhön asti tämä aktiivisuus ei yllä, joten revontulien mahdollisuus lähiöinä ei ole kovinkaan suuri.

Ennuste

Yöt 14./15., 15./16. ja 16./17. Rauhalliset revontulet ovat mahdollisia Lapista Keski-Suomen alueella. Näkyvät revontulet ovat suhteellisen rauhallisia: kevyttä säteenmuodostumista ja revontulikaaren poimuttumista voitaneen havaita sitä enemmän mitä pohjoisemmassa ollaan.

Etelämpänä revontulia tuskin nähdään, kameroilla voitaneen havaita himmeää revontulivaloa pohjoisella taivaalla lähellä horisonttia.

 

Revontuliennuste 11. – 14.9.2026

Auringon aktiivisuus on pysytellyt ei aivan niin aktiivisena kuin edellisessä ennusteessa arvioitiin tapahtuvan. Pilkkualueita on seitsemän ja ne kaikki ovat edelleen alfa- tao beetaluokkiin kuuluvia. Tämä tarkoittaa sitä, että lähivuorokausina ei odoteta havaittavan voimakkaita M- tai X-luokan flarepurkauksia. Sen sijaan heikompia C-luokan flareja todennäköisesti ilmaantuu aika ajoin pilkkuryhmiin.

Maata kohti tulevia merkittäviä CME-pilviä ei ole, jotka ehtisivät vaikuttaa lähiavaruuden tilaan tämän ennusteen aikana. Aurinkotuulen tiheys on hienoisessa kasvussa ja samaan aikaan sen nopeus hieman heikkenee. Tällä hetkellä ollaan tavanomaisessa nopeudessa, noin 330 km/s.

Auringon pohjoiselle keskileveyksille on syntynyt laajahko korona-aukko. Se sijaitsee tällä hetkellä itäisellä pallonpuoliskolla. Se on kuitenkin sen verran korkeilla leveyksillä, että sen ei uskota vaikuttavan maapallon lähiavaruuden tilaan noin viikon kuluttua, jolloin se muuten olisi paikassa, jossa vaikutukset tuntuisivat.

Ennuste

Yöt 11./12., 12./13. ja 13./14. ovat kaikki tavanomaisen rauhallisia. Rauhalliset revontulet ovat mahdollisia Lapissa ja Pohjois-Suomessa, mutta etelämpänä niiden todennäköisyys on pienempi sen mukaan mitä etelämmässä niitä yritetään havaita.

 

Revontuliennuste 8. – 11.9.2026

Auringon aktiivisuus on kasvanut viimeisten vuorokausien aikana, vaikkakin se on edelleen vähäistä. Nyt pilkkuryhmiä on kahdeksan ja vaikka ne ovat kaikki alfa- tai beeta luokkaa, niin ainakin kahdelle ryhmälle ennustetaan kohtalaista todennäköisyyttä tuottaa M-luokan flareja. Edellisten kolmen vuorokauden aikana havaittiin yksi M1.02 -luokan ja viisi C-luokan flarepurkausta. Tälle päivälle ennustetaan 15 % mahdollisuutta M-luokan flaretoiminnalle.

Auringossa on havaittu negatiivinen korona-aukko, joka on nyt Auringon keskimeridiaanilla. Ekvaattoriseudun magneettikenttä on tällä hetkellä hyvin sekavia, magneettiset navat ovat pienialaisia ja niitä on runsaasti, joten kovin selkeää vaikutusta ei pienialainen korona-aukko saa aikaan.

Syyskuun 7. päivänä kello 1.36 UTC-aikaan havaittiin heikko halo-II CME Auringon itäpuoliskolta. Tämä CME on tulossa sellaiseen suuntaan, jossa se pyyhkäisee maapalloa yön 8./9. aikana. Ennestään maapalloa kohti tulevia CME-pilviä on pari, joista 5.9. kello 15.36 lähtenyt kohtaa maapallon vielä tänään iltapäivällä Suomen aikaa. Näyttää siltä, että vaikka saapuvat CMEt ovat heikohkoja, niin niiden yhteisvaikutus ensiyönä saattaa tuottaa jonkin verran aktiivista revontulitoimintaa.

Tätä kirjoittaessani planetaarinen indeksi (Potsdam) on Kp=4+ lukemassa ja nopea Hp30-indeksi on käväissyt lukemassa Hp30=6-. Aurinkotuulen nopeus on kasvusuunnassa ollen nyt hieman yli 500 km/s. Lähitunteina nopeuden odotetaan vielä kasvavan. Aurinkotuulen tiheys on hieman laskenut ollen nyt noin 5 p/cm³. Planeettojen välisen avaruuden magneettikentän (IMF) ennustetaan kääntyvän kohti etelää, joka puolestaan lisää revontulitoiminnan mahdollisuuksia.

Lukemat kertovat, että lähiavaruuden aktiivisuus on kasvusuunnassa ja se näkyy myös ”myrskyindeksissä” sillä DST on laskenut nopeasti viime tunteina ollen nyt noin -50 nT. Kiirunan magneettisella mittausasemalla mitattiin tämän vuorokauden vaihtuessa jo noin -400 nT lukemia, joka vastaa noin K=6 arvoa. Sen jälkeen lukemat ovat kasvaneet ja tällä hetkellä ollaan suunnilleen -50 nT:ssa.

Yhteen vetona G1 geomagneettisia myrskyjä on todennäköisesti 9. syyskuuta asti korona-aukon positiivisen napaisuuden CH HSS-vaikutuksen ja CME:iden odotettu saapumisen aiheuttamana. Syyskuun 10. päivästä alkaen edellä mainitut häiriöt vähitellen vähenevät.

Ennuste

Yöt 8./9. ja 9./10. Revontulitoimintaa voisi kuvat tavanomaiseksi, sillä niitä on mahdollisuus havaita aina Keski-Suomen leveydelle asti. Ennustetut magneettiset myrskyt sijoittuvat 8. päivälle ja 9. päivän aamun tunteihin. Niiden suora vaikutus revontuliin on vähäinen.

Yö 10./11. näyttäisi muodostuvan hyvin rauhalliseksi. Revontulet ovat mahdollisia vain Pohjois-Lapissa, etelämpänä niitä tuskin nähdään.

Revontuliennuste 5. – 8.9.2026

Auringon aktiivisuus on ollut muutaman viimeksi kuluneen vuorokauden aikana kohtalaisella tasolla. Voimakas M3.0 -luokan flarepurkaus havaittiin 2. syyskuuta kello 19.20 UTC aikaan pilkkuryhmässä 4524, joka oli juuri kiertynyt näkyviin Auringon itäreunan takaa. Sama ryhmä on ollut aktiivinen myöhemminkin sillä 4. syyskuuta kello 7.53 siinä tapahtunut flarepurkaus saavutti M1.2 voimakkuuden. Samassa ryhmässä on esiintynyt myös heikompia C-luokan flareja ja aktiivisuuden ennustetaan jatkuvan lähivuorokausien ajan.

Auringonpilkkuryhmiä on tällä hetkellä kuusi mutta muut ryhmät kuin jo mainittu 4524 ovat hyvin rauhallisia alfa- tai beetaluokkiin kuuluvia ja niille ei ennusteta flarepurkauksia.

Auringossa tapahtui kaksi halotyypin II CME purkausta 2./3. yönä. Ne eivät ole tulossa kohti Maata, mutta mallinnus antaa mahdollisuuden, että CME-pilvi laajenee niin paljon, että sen kärki hipaisee maapallon lähiavaruutta 7./8. yön aikana. Samaan aikaan maapallo kohtaa heikon aurinkotuulen tiivistymän, joka liittyy heikkoon korona-aukkoon.

Tapahtumat kohottavat korkeille leveyksille tehtyä K-indeksin ennustetta noin K=5 arvoon. Jos näin käy, niin silloin on pieni mahdollisuus revontulien näkymiselle jo illan pimentyessä koko Suomen alueella.

Ennuste

Yöt 5./6. ja 6./7. Revontulet ovat mahdollisia vain Pohjois-Lapissa. Jos niitä siellä näkyy, niin ne ovat hyvin rauhallisia ja himmeitä. Etelämpänä revontulia tuskin nähdään.

Yö 7./8. Koko planeetan kattava Kp-indeksi kohoaa 7. päivän iltapäivän aikana maksimissaan lukemaan Kp=4-. Tämä tarkoittaa sitä, että revontulet ovat mahdollisia Lapista Keski-Suomen alueelle. Jos korkeiden leveyksien K-indeksin ennuste toteutuu, revontulet ovat mahdollisia myös etelämpänä, joskin etelärannikolla niiden näkyminen ei ole kovinkaan todennäköistä.

Revontuliennuste 2.9. – 5.9.2026

Revontulikausi on hiljalleen käynnistymässä. Ensimmäiset revontulet havaittiin jo elokuun puolella. Revontulien runsauteen tulevina kuukausina vaikuttaa Auringon aktiivisuus, joka on auringonpilkkujakson 25 loppupuolella vielä kohtalaista. Tämä tarkoittaa sitä, että Auringossa on vielä aktiivisia pilkkuryhmiä ja niissä tapahtuvat flare- ja CME-purkaukset eivät vielä ole kovinkaan harvinaisia. Täytyy kuitenkin muistaa, että aktiivisuus on laskusuunnassa ja ensimmäiset täysin pilkuttomat vuorokaudet on jo nähty. Niitä on tänä vuonna tähän mennessä ollut kolme.

Selkeät, mutta hyvin rauhalliset revontulet havaittiin Tampereella elokuun 28./29. yönä. Kuva © Kari A. Kuure / Tampereen Ursa ry.

Auringossa on näin kauden alkupuolella viisi pilkkuryhmää, jotka kaikki on luokiteltu alfa- tai beeta-ryhmiin. Näin ollen lähivuorokausina ei voimakkaita purkauksia ole odotettavissa. Kolmen viimeksi kuluneen vuorokauden aikana onkin vain havaittu heikohkoja C-luokan flareja, joista voimakkain (C5.7) tapahtui eilen kello 21.10 UTC-aikaan. 

Maata kohti ei ole havaittu tulevan CME-purkauksia. Kaikki muutkin avaruussään parametrit ovat sellaisia, että magneettisia myrskyjä lähivuorokausina ei ole odotettavissa, eikä aurinko(säteily)myrskyjä ei ole tulossa.

Ennuste

Yöt 2./3, 3./4. ja 4./5. ovat kaikki rauhallisia. Revontulia voitaneen havaita Pohjois-Lapissa yön pimeimpinä hetkinä, joskin kovin kirkkaita ne eivät sielläkään ole. Etelämpänä revontulia tuskin nähdään.