Revontuliennuste 13. – 16.3.2026

Auringon aktiivisuus on jo pitkään pysynyt rauhallisena. Pilkkualueita on yhdeksän ja ne ovat joko alfa- tai beetatyyppiä. Niiden mahdollisuus tuottaa voimakkaita flarepurkauksia on vähäinen.

Auringon ekvaattorin ylittävä korona-aukko on jonkin verran syventynyt ja samalla siirtynyt geoefektiiviselle alueelle Auringon pyöriessä itsensä ympäri. Sen vaikutus alkanee tuntua maapallon lähiavaruudessa vielä tämän vuorokauden aikana.

Vaikutus tuntuu erityisesti korkeilla leveysasteilla (meillä), jolloin ainakin G1-luokan mutta mahdollisesti G2-luokan magneettinen myrsky kehittyy vielä tänään alkuillasta. Myrsky aiheutunee siitä, että korona-aukkoon liittyvä nopea virtaus (CH HSS) on tiivistänyt virtauksen etureunalla olevaa CIR-vyöhykettä aikaisemman ennusteen arvioita merkittävästi enemmän.

Magneettinen myrsky voi voimistua myös syystä, että Maan geomagneettisessa kentässä on jo valmiiksi energisiä elektroneja reippaanlaisesti, lukema oli eilen iltapäivällä 2 940 pfu.

Ennuste

Yö 13./14. Revontulia on odotettavissa koko maassa heti illan pimennyttyä riittävästi niiden näkymiselle. Revontulitoiminta jatkuu koko yön ajan illan aktiivisesta jaksosta hieman heikentyneenä (G1). Revontulia on kuitenkin mahdollista nähdä aina etelärannikkoa myöten, tai jopa aktiivisempien purkausten aikana jopa Eestissä.

Yö 14./15. Edellisen yön jäljiltä magneettikenttä on edelleen rauhaton ja revontulia voidaan nähdä Etelä-Suomen leveydellä asti viimeistään keskiyön jälkeen. Magneettikenttä näyttäisi kuitenkin rauhoittuvan aamuun mennessä.

Yö 15./16. Nyt ollaan jo tavanomaisessa tilanteessa. Revontulet ovat mahdollisia Lapissa ja jossain määrin Pohjois-Suomessa. Etelämpänä revontulia tuskin nähdään.

 

 

Revontuliennuste 11. – 14.3.2026

Auringon aktiivisuus on ollut vähäistä, vain C-luokan flarepurkauksia on havaittu. Pilkkualueita on kuusi, jotka kaikki ovat joko alfa- tai beetatyyppiä. M-luokan flarepurkausten todennäköisyys lähivuorokauden aikana matala, vaikka pieni mahdollisuus on olemassa.

Tämän tyyppiset revontulet ovat mahdollisia Keski- ja Etelä-Suomen pohjoisosassa 13./14. yönä. Kuva © Kari A. kuure / Tampereen Ursa ry.

 

Auringon ekvaattoriseudulla on kapeahko korona-aukko, joka ei ainakaan vielä vaikuta maapallon lähiavaruuden tilaan. Jos korona-aukko vahvistuu, se voi vaikuttaa jo seuraavan ennustejakson avaruussäähän.

Maata kohti tulevia CME-pilviä ei ole havaittu. Aurinkotuuli on ollut erittäin harvaa, joskin nopeus on ollut kasvussa ja se on tätä kirjoittaessani noin 500 km/s. IMF-kentän Bz-komponentti on ollut enimmäkseen kohti etelää viimeksi kuluneen vuorokauden aikana, vaihdellen voimakkuudeltaan 6 nT … –8 nT välillä.

Napaisuudeltaan positiivinen CH HSS-virtaus tulee vaikuttamaan lähivuorokausien avaruussäähän. Virtaukseen liittyvä aurinkotuulen tihentymä (CIR) kohtaa maapallon vielä tämän ennusteen aikana (13.3.2026).

Maapallon magneettikentässä olevien energisten (>2 MeV) elektronien määrä on hieman koholla (maksimi 1 730 pfu). Pienen säteilymyrskyn (S1) mahdollisuus on olemassa lähivuorokausina, joskaan se ei ole todennäköinen. Radioyhteyskatkoksiakin saattaa ilmaantua mutta niiden mahdollisuus on olemattoman pieni. Tilanne voi kuitenkin muuttua nopeasti, jos Auringossa tapahtuu voimakkaita M-luokan flarepurkauksia.

Parin seuraavan vuorokauden aikana maapallon magneettikentän ennustetaan pysyttelevän rauhallisessa tilassa. Maaliskuun 13. päivän aikana on mahdollista, että magneettikentän aktiivisuus kasvaa ja pienen magneettisen myrskyn mahdollisuus on olemassa. Se kuitenkin laantunee ennen iltayötä.

Ennuste

Yöt 11./12. ja 12./13. ovat rauhallisia. Revontulet ovat mahdollisia Pohjois-Lapissa. Etelämpänä niitä tuskin nähdään.

Yö 13./14. Iltapäivällä mahdollisesti kehittyvä magneettinen myrsky ehtii laantua ennen illan pimentymistä. Sen jäljiltä magneettikenttä saattaa olla aktiivien yön saapuessa, joten revontulet ovat mahdollisia Lapin lisäksi Keski-Suomen leveydelle asti. Etelä-Suomen pohjoisosassa on myös mahdollista nähdä jonkin verran revontulivaloa, luultavasti himmeä ja rauhallinen vyö, jossa näkyy jonkin verran säteiden muodostumista.

 

 

 

Revontuliennuste 8. – 11.3.2026

Auringossa on ollut vain vähän merkittäviä tapahtumia. Pilkkualueita on viisi, joista neljä on beetatyyppiä ja yksi alfatyyppinen. Nämä ovat tuottaneet vain heikkoja C-luokan flarepurkauksia.

Tällä hetkellä ei ole tiedossa Maata kohti tulevia CME-pilviä. Maan lähiavaruuden avaruussäähän vaikuttaa edelleen polariteetiltaan negatiivinen nopea virtaus (CH HSS). Aurinkotuulen nopeus on noin 700 km/s ja hiukkastiheys vähäinen (<2 p/cm3).

Nämä moniväriset revontulet nähtiin Tampereella 6./7. välisenä yönä. Revontulitoiminta jatkui iltayöstä aina aamuhämärään, joskin näin kirkkaita nähtiin vain ajoittain. Kuva Kari A. Kuure/ Tampereen Ursary.

 

IMF-kentän suunta on ollut enimmäkseen negatiivinen (etelään) ja sen voimakkuus on ollut maksimissaan –8 nT.

Geomagneettisen kentän odotetaan olevan aktiivinen 8. – 9. maaliskuuta ja epävakaan 10. maaliskuuta negatiivisen polariteetin CH HSS -vaikutuksesta. 10. maaliskuuta on mahdollista, että 6. maaliskuuta lähtenyt CME-pilven ohituksella on heikko vaikutus geomagneettiseen kenttään pilven ohittaessa maapallon etäältä.

Ennuste

Yöt 8./9., 9./10. ja 10./11. Revontulet ovat mahdollisia vain Lapissa, sen todennäköisemmin mitä pohjoisemmassa ollaan. Pohjois-Suomessa revontulien näkyminen ei ole todennäköistä mutta kuitenkin mahdillista ainakin ajoittain. Muualla Suomessa revontulia tuskin nähdään.

 

 

 

Revontuliennuste 5. – 8.3.2026

Auringon aktiivisuus on ollut kohtalaisen vähäistä. Pilkkuryhmiä on neljä (kaikki tyyppiä beeta) ja voimakkaimmat flarepurkaukset ovat olleet C-luokaa.

Maata kohti tulevia CME-purkauksia ei ole havaittu.

Auringon ekvaattoriseudun ja kiekon keskilinjalla on pieni korona aukko, muta se tuskin vaikuttaa kovinkaan voimakkaasti maapallon lähiavaruuden avaruussäähän. Kaksi muutakin korona-aukkoa on: pohjoisen pallonpuoliskon keskileveyksillä ja etelänapavalta eteläisille keskileveyksille. Nämäkään eivät vaikuta avaruussäähän.

Aurinkotuuli on ollut noin 400 km/s nopeaa ja sen tiheys on noin 3 p/cm3. IMF-kenttä on ollut enimmäkseen pohjoiseen muutaman nanoTeslan verran.

Lähivuorokausien avaruussäähän vaikuttaa aluksi korona-aukkoon liittyvä nopea virtaus. 6. maaliskuuta aikana tapahtuu muutos, sillä negatiivinen CH HSS alkaa vaikuttaa ja muutokseen liittyy mahdollisesti Maan magneettikentän aktivoituminen mahdollisesti 7.3. vuorokauden aikana.

Ennuste

Yö 5./6. Maltilliset revontulet ovat mahdollisia Lapista Pohjois-Suomen alueilla. Keski-Suomessa niiden näkymiselle on pieni mahdollisuus. Etelämpänä revontulia tuskin nähdään.

Yö 6./7. Magneettinen myrsky saattaa kehittyä jo illalla, joten revontulia voidaan nähdä suurimmassa osassa Suomea. Etelärannikolla niitä ei ehkä nähdä. Aamupuolella yötä magneettinen myrsky on jo laantumassa ja revontulet katoavat taivaalta ennen aamuhämärää.

Yö 7./8. on jälleen rauhallinen. Revontulet ovat mahdollisia Lapissa ja mahdollisesti Pohjois-Suomessa. Etelämpänä niiden näkyminen ei ole todennäköistä.

 

Revontuliennuste 2. – 5.3.2026

KAK – Auringon aktiivisuus viimeksi kuluneen vuorokauden aikana on ollut tavanomaista tälle auringonpilkkujakson ajankohtaan nähden, Auringonpilkkuryhmiä on kuusi, jotka kaikki ovat magneettisesti alfa- ja beetaluokkaa. Niiden ei arvioida tuottavan nykyisellään C-luokan flarepurkauksia voimakkaampia ilmiöitä tämä ennustejakson aikana. Jos jonkin pilkkuryhmän magneettinen rakenne kuitenkin muuttuu monimutkaisemmaksi, M-luokan flaret ovat mahdollisia.

Auringon etelänavalla on syvä korona-aukko. Se ei kuitenkaan ulotu Auringon ekvaattorille, joten sen vaikutukset maapallon lähiavaruuden avaruussäähän on olematonta. Sen sijaan ekvaattoriseudun alueiden magneettinen rakenne vaihtelee napaisuudeltaan tiheästi.

Maapallon kohtaaman aurinkotuulennopeus on ollut lähellä pitkäaikaista keskiarvoa (n. 350 km/s). Siinä voi tapahtua muutoksia tämän ennustejakson aikana johtuen napaisuudeltaan positiivisen CH HSS virtauksen voimistumisesta.

Tätä kirjoittaessani maapallo on kohdannut heikon CIR-ilmiön, jonka magneettinen suunta on pohjoiseen. IMF-kentän magneettikentän Bz-komponentti onkin vaihdellut suunaltaan viimeisen vuorokauden aikana, vaikkakin enimmän osan ajasta se on ollut heikosti etelään. CIR laantuu tämä vuorokauden aikana ja seuraava, joka on huomattavasti laajempi ja tiheämpi saapunee tämän ennustejakson lopulla tai jopa vasta ennustejakson jälkeen.

Maapallon magneettikentässä on energisiä elektroneja (>2 MeV) kohtalaisen runsaasti, vuon huippuarvo oli eilen 7 042 pfu kello 17.20 UTC aikaan. Energisten protonien määrä on ollut tausta-arvossaan.

Maapallon magneettikentän arvioidaan lähimmän vuorokauden aikana olevan heikosti aktiivinen ja laantuvan sitten jonkin verran. Näillä näkymin magneettinen myrskyn ilmaantuminen tämän ennustejakson aikana ei ole todennäköistä.

Ennuste

Yö 2./3. Revontulet ovat mahdollisia Lapissa ja Pohjois-Suomessa. Keski-Suomessa on olemassa pieni mahdollisuus etenkin aamuyön aikana. Etelämpänä revontulia tuskin nähdään.

Yöt 3./4. ja 4./5. Revontulia nähtäneen Lapissa. Etelämpänä niiden näkyminen on epätodennäköistä.

 

 

Revontuliennuste 27.2. –2.3.2026

Auringon näkyvällä puolella on jälleen pilkkuja. Pilkuttomia vuorokausia kertyi kolme, mutta koska kuluvaa vuotta on runsaasti jäljellä, pilkuttomia vuorokausia voi tulla vielä lisää. Vuonna 2015 pilkuttomia vuorokausia ei ollut lainkaan mutta jo seuravana vuonna niitä oli 32.

Nämä revontulet olivat 24.2. kello 21.10 Tampereen taivaalla. Kuva © Kari A. Kuure / Tampereen ursa ry.

 

Auringon aktiivisuus on kohtalaista lähivuorokausina. Maaliskuun 1. päivänä on jonkinlainen mahdollisuus M-luokan flarepurkaukselle.

Maapallon lähiavaruuden avaruussäähän vaikuttaa korona-aukon polariteetiltaan negatiivinen nopea virtaus (–CH HSS). Aurinkotuulen nopeus on luokkaa 600 km/s ja planeettojen välisen avaruuden magneettikentän BZ-komponentin suunta on pohjoisesta etelään.

Maan magneettikentässä on runsaasti (noin 7 300 pfu) energisiä elektroneja (>2MeV). Energisten protonien (> 10 MeV) sen sijaan on pitkäaikaisessa keskiarvossaan.

Magneettisesti negatiivisen aurinkotuulivirtauksen odotetaan heikkenevän lähivuorokausina. Helmikuun 25. päivänä havaittu CME saapunee 28.2./1.3. joten se voi aiheuttaa avaruussään aktiivisuuden kasvua.

Yöt 27./28., 28./1. ja 1./2. ovat kaikki jonkin verran aktiivisia. Revontulia voitaneen nähdä Lapista Pohjois-Suomeen alueella. Keski-Suomessakin revontulet ovat mahdollisia ainakin CMEn saapumisen aikoihin. Etelä-Suomessa on hyvin pieni mahdollisuus nähdä revontulia jonakin yönä.

 

Revontuliennuste 24. – 27.2.2026

Auringon aktiivisuus on hyvin vähäistä, sillä pilkkuryhmiä ei ole. Virallisten havaintojen mukaan Auringon pinnalla oleva pilkkuryhmä AR 14374 kiertyi länsireunan yli 21. helmikuuta. Sen jälkeen näkyvällä puolella ei ole ollut pilkkuja. Nyt siis on oltu yli kaksi vuorokautta ilman pilkkuja (kts. artikkeli ”Ensimmäinen auringonpilkuton vuorokausi”. Seuraavan kerran pilkut havainnoidaan iltapäivän alussa UTC-aikaa.

Nämä revontulet näkyivät Tampereella 22. helmikuuta 2026 kello 21.07 UTC aikaa. Kuva Kari A. Kuure /Tampereen Ursa ry.

Auringossa on heikkenevä korona-aukko pohjoisen pallonpuoliskon länsiosassa. Sen myötä aurinkotuulen nopeus on laskusuunnassa ja on tätä kirjoittaessani noin 580 km/s mutta tiheys on lähellä nollaa, vain 0,6 p/cm3.

IMF-kenttä on heikko Bt= 4,4 nT ja Bz= –1,5 nT. Etelän suunta on hieman vahvistumassa lähimmän tunnin aikana. Näin ollen avaruussäätilanne on hyvinkin rauhallinen ja se näyttäisi olevan muuttumaton koko tämän ennustejakson ajan.

Ennuste

Yöt 24./25., 25./26. ja 26./27. Revontulet ovat mahdollisia Lapissa ja Pohjois-Suomessa. Keski-Suomessa on pieni mahdollisuus revontulille mutta Etelä-Suomessa niitä tuskin nähdään.

 

 

Revontuliennuste 21. – 24.2.2026

Auringon aktiivisuus on ollut viime vuorokausina hyvin vähäistä. Pilkkualueita on kolme ja ne ovat magneettisesti alfa- ja beetaluokkiin kuuluvia. Niiden todennäköisyys tuottaa voimakkaita flarepurkauksia on hyvin pieni.

Auringossa on kaksi syvää korona-aukkoa. Toinen niistä (polariteetti +) on eteläisellä pallonpuoliskolla keskileveyksiltä lähelle Auringon etelänapaa. Toinen aukoista (polariteetti –) on pohjoisella pallonpuoliskolla ulottuen ekvaattorilta keskileveyksille. Tämä aukko on lähestymässä Auringon keskilinjaa ja sen geoaktiivisuus alkanee aivan lähivuorokausina, viimeistään 23. helmikuuta. Lisääntyvä geoaktiivisuus saattaa kehittyä heikoksi magneettiseksi myrskyksi tänä ennustejakson viimeisenä yönä.

Lähiavaruuden avaruussäähän vaikuttaa edelleen polariteetiltaan positiivinen HSS -virtaus, joka on kuitenkin jo heikkenemässä. Aurinkotuulen nopeus on pysytellyt 500 km/s alapuolella ja viimeisen UT-vuorokauden aikana aurinkotuulen tiheys on noussut aikaisemman hyvin harvasta nyt noin 15 pccm3 lukemaan ja satelliittimittauksen mukaan se jatkaa nousuaan ainakin lähimmän tunnin aikana. IMF:n kenttävoimakkuus on kasvanut ja on nyt noin 10 nT ja se on lähes yksinomaan Bz-suuntainen. Kentän suunta on kuitenkin pohjoiseen, joten aurinkotuulen tiheyden kasvulla on vain heikko vaikutus maapallon magneettikenttään.

Ennuste

Yöt 21./22. ja 22./23. Revontulet ovat mahdollisia Pohjois-Lapissa. Etelä-Lapissa revontulia voitaneen havaita jälkimmäisenä yönä. Molempina öinä revontulet ovat kohtalaisen aktiivisia, mutta ei mitään balalaikkashouta. Etelämpänä revontulia tuskin nähdään.

Yö 23./24. Jos magneettikentän aktiivisuus kehittyy G1-luokan magneettiseksi myrskyksi, niin silloin revontulet ovat mahdollisia Etelä-Suomea myöten. Ennuste on kuitenkin hieman epävarma. Jos magneetista myrskyä ei kehity, magneettikentän rauhattomuus tuottanee kuitenkin revontulia Keski-Suomen leveydelle asti.

Palaan tämä yön ennusteeseen uudelleen, jos näyttää siltä, että oleellisia muutoksia revontulien näkyvyyteen on tulossa.

Revontuliennuste 18. – 21.2.2026

Auringon aktiivisuus on ollut viimevuorokausina hyvin vähäistä. Eilen havaittiin vain yksi C-luokan flarepurkaus, jonka syntyi pilkuttomalla alueella lähellä AR 14374 -pilkkuryhmää. Edellinen M2.47 -luokan flare tapahtui 16.2. kello 4.35 UTC aikaan.

Maata kohti tulevia CME-pilviä ei ole havaittu.

Nämä revontulet kuvatiin Tampereen Ursan tähtitornilla 14. helmikuuta heti vuorokauden vaihduttua. Huomaa revontulien alareunan purppura väri, se ei ole kovinkaan yleinen ilmiö Tampereen leveydellä. Kuvan aikaleima on UTC-aikaa. Kuva © Kari A. Kuure / Tampereen Ursa ry.

Aurinkotuuli on hidastunut vuorokauden takaisesta, sen nopeus on nyt hieman yli 500 km/s. Sen tiheys on vähäinen (0,85 p/cm3). Planeettojenvälisen avaruuden magneettikenttä (IMF) on heikkoa (4,27 nT) ja Bz-suuntaisen kentän suunta vaihtelee pohjoisen ja etelän välillä hyvinkin nopeasti.

Lähiavaruuden avaruussäähän vaikuttaa edelleen magneettikentältään positiivinen korona-aukon nopea virtaus (CH HSS) joka on kuitenkin heikkenemässä ja lakkaa viimeistää tämän ennustejakson loppuun mennessä.

Maapallon magneettikentässä on jonkin verran energisiä (>2 MeV) elektroneja, niiden vuo arvo oli yli 2 200 pfu. Protonien määrä oli pitkäaikaisella tasollaan.

Ennuste

Yöt 18./19., 19./20. ja 20./21. Revontulet ovat mahdollisia Lapissa ja Pohjois-Suomessa. Keski-Suomessa on pieni mahdollisuus revontulille jokaisena yönä. Etelä-Suomessa revontulien mahdollisuus on häviävän pieni, mutta hyvällä onnella alueen pohjoispuoliskolla himmeää revontulivaloa on mahdollisuus jossakin vaiheessa näkyä.

 

Revontuliennuste 15. – 18.2.2026

Auringon aktiivisuus on ollut vähäistä. Pilkkuryhmiä on viisi, joista vain yksi on tyyppiä beeta, loput ovat tyyppiä alfa. Näin ollen lähitulevaisuudessa tuskin nähdään kovinkaan voimakkaita flarepurkauksia, ellei synny uusi ja aktiivinen pilkkuryhmä tai jokin näistä olemassa olevista kehity nopeasti magneettisesti monimuotoisemmaksi.

Näin kirkkaat revontulet loimusivat Tampereen taivaalla 11./12. yönä. Kuva © Kari A. Kuure / Tampereen Ursa ry.

Viimeksi kuluneen vuorokauden aikana maapallon magneettikenttään vaikuttaa napaisuudeltaan positiivinen korona-aukko. Aurinkotuulen nopeus väheni ja se laski aina noin 350 km/s. Noin kello 16.00 UTC aikaan tapahtui muutos. Magneettikentän napaisuus vaihtui negatiiviseksi (Aurinkoa kohti) ja samalla aurinkotuulen nopeus alkoi kasvaa ja saavutti n. 550 km/s nopeuden yön aikana. Kenttävoimakkuus saavutti maksiminsa n. 15 nT kello 19.45 UTC ja on sen jälkeen hieman heikentynyt ollen tätä kirjoittaessani hieman alle 9 nT. Bz-komponentin maksimi oli samaan aikaan ja voimakkuus – 13 nT. Tämän jälkeen Bz-kentän voimakkuus on heikentynyt ja on tätä kirjoittaessani noin –7 nT. Satelliittimittausten perusteella kenttä on kuitenkin kääntymässä kohti pohjoista lähimmän tunnin aikana.

Viimeksi kuluneen vuorokauden aikana Potsdamin mittausasema on havainnut Hp30 indeksin kohoamisen aina lukemaan 6– kello 21.15 UTC aikaan. Noin puolen tunnin jälkeen indeksi laski lukemaan 5 ja edelleen lukemaan 4. Tämän jälkeen se on ollut voimistumaan päin ja on tällä hetkellä lukemassa 5–. Maan magneettikenttä on siis jo valmiiksi aktiivinen.

Lähivuorokausien avaruussäähän vaikuttaa lähestyvä positiivinen korona-aukko ja siihen liittyvä HSS-virtaus. Hieman ennen sitä, Maa kohtaa voimakkaalta vaikuttavan CIR-ilmiön. Samaan aikaan CIR-ilmiön kanssa voi avaruussäähän vaikutta heikko CME, joka havaittiin 11. helmikuuta. G1-luokan magneettinen myrsky on mahdollinen tänään ja huomenna, jonka jälkeen magneettikenttä pysyttelee aktiivisena ainakin 17. päivään asti.

Ennuste

Yö 15./16. Heikko magneettinen myrsky on mahdollinen alkuillasta. Jos myrsky kehittyy, se näyttäisi jatkuvan edelleen aamuyön tunneille asti. Jos tämä toteutuu, revontulet ovat mahdollisia lähes koko maassa etelärannikkoa lukuun ottamatta.

Yöt 16./17. ja 17./18. Revontulet ovat mahdollisia Lapissa ja Pohjois-Suomessa. Yön 16./17. aikana on myös Keski-Suomessa pieni mahdollisuus heikoille revontulille. Etelämpänä ja jälkimmäisenä yönä revontulia tuskin nähdään.