Revontuliennuste 18. – 21.9.2020

Nyt se on virallista, auringonpilkkujaksojen välinen minimi saavutettiin viime joulukuussa (2019), jolloin auringonpilkkuluvuksi saatiin 1,8. Sen jälkeen Auringon aktiivisuus on lähtenyt hitaaseen nousuun pilkkujakson 25 alettua. Pilkkujakson 24 maksimi saavutettiin huhtikuussa 2014, jolloin auringonpilkkuluvuksi laskettiin 114. Se on selvästi alle pilkkujaksojen keskiarvon, joka on 179. Jaksolla tapahtui 49 X-luokan flarepurkausta ja voimakkain niistä oli X9.3 syyskuussa 2017. 

Toukokuussa tapahtui toistaiseksi voimakkaimmat flare-purkaukset.

Jakson 25 maksimin odotetaan olevan heinäkuussa 2025, jolloin ehkä saavutetaan suunnilleen sama taso kuin maksimi jaksolla 24. Toistaiseksi uuden jakson voimakkain flare on ollut M-luokkaa 29.5.2020.

Auringonpilkkujaksot on määritelty alkaneen vuonna 1755, jolloin pilkkujakso 1 alkoi.

Ennuste

Kp-indeksin ennustetaan pysyttelevän lukemassa 2 kaikkina kolmena yönä.

Yöt 18./19., 19./20. ja 20.21. ovat kakki rauhallisia. Revontulet ovat mahdollisia Lapissa ja jossain määrin Pohjois-Suomessa. Keski- ja Etelä-Suomessa revontulien mahdollisuus on hyvin pieni.

Auringon aktiivisuus kasvaa hiljalleen

 

Auringon aktiivisuuden minimi saavutti miniminsä viime joulukuussa, tai ainakin siltä näyttää. uuden auringonpilkkujakson alkaminen näyttää vahvistuvan, sillä tämän vuoden puolella on nähty silloin tällöin uusi pilkkuja, jotka ovat kuuluneet uuteen jaksoon numero 25.

Syksyn lähestyessä myös revontulien odotetaan aktivoituvan ja tästä on ensimmäisiä merkkejä jo nähty. Elokuun 15. päivänä kello 9.50 Suomen aikaa Auringossa tapahtui C2-luoka flarepurkaus, joka oli ensimmäinen pitkään aikaan. Sen jälkeen on havaittu heikompia A6, B1,2 ja B1 -luokan flareja.

Voimakkain merkki kasvavasta aktiivisuudesta nähtiin 16. päivän kello 20.26 flareen liittynyt koronamassapurkaus (CME). Pieni flare ja CME ilmaantui paikassa, jossa ei ollut näkyvissä auringonpilkkuja. Heikko CME-pilvi siirtyy hitaasti ulommaksi ja sen lasketaan saavuttavan maapallon radan 20. päivän aamun tunteina. CME-pilvi ei tule suoraan maapalloa kohti, vaan menee jonkin verran ohi. Osa laajentuvasta pilvestä kuitenkin saavuttaa maapallon magneettikentän ja törmäyksen uskotaan aiheuttavan jonkin verran magneettisia häiriöitä ja mahdollisesti revontulia. Elokuun 20. päivän aamun tunneille Kp-indeksin ennustetaan kohoavan lukemaan 4.

CME-pilven odotettu tömäys maapallon magneettikenttään tapahtuu ennusteen mukaan 20. elokuuta vuorokauden vaihtuessa. Pääosa CME-pilvestä menee maapallon ohi, vain pieni osa saavuttaa magneettikentän. Törmäyksen seurauksena magneettikentän plasman tiheys kolminkertaistuu ja hiukkasten nopeudessa odotetaan jonkin verran kasvua. Tuloksena voi olla syyskauden ensimmäiset revontulet Keski- ja Etelä-Suomen taivaalla torstaiaamun tunteina.

Jos revontulia ilmaantuu, Suomessa niitä voitaneen nähdä Etelä-Suomen taivaalla aamuntunteina ennen aamuhämärän alkua. Keski-Suomessa revontulien näkyminen liittyy ajankohtaan, milloin niitä esiintyisi. Jos tulet ilmaantuvat taivaalle lähempänä yön pimeimpiä hetkiä, niin reposet voivat olla kirkkaita. Jos tulien näkyminen tapahtuu enemmän aamun tunteina, silloin vielä vaalea yötaivas kalventaa ne vaatimattomiksi. Pohjois-Suomessa ja Lapissa yötaivas voi olla liian vaalea revontulien näkymiselle.

Revontuliennuste 1.1. –4.1.2020

Vuosi 2020 alkaa niin Auringon aktiivisuuden kuin revontulitoiminnan osalta rauhallisissa merkeissä. Auringossa ei ole magneettisia häiriöitä aiheuttavia korona-akkoja. Ainoat korona-aukot ovat molemmilla navoilla ja ne vain vahvistavat vallitsevaa tilannetta maapallon lähiavaruudessa.

Auringon viime vuoden tunnusluvut ovat valmistuneet. Niiden mukaan täysin pilkuttomia vuorokausia oli kaikkiaan 281, joka on 77 % koko vuoden vuorokausista. Lukema on 13 vuorokautta suurempi kuin vuonna 2008, jolloin saavutettiin edellinen Auringon aktiivisuusminimi. Tämän luvun valossa nykyinen minimi on syvempi kuin edellinen. Onko todellisuudessa näin, selvenee puolenvuoden kuluttua, kun tasoitettu auringonpilkkuluku voidaan laskea ja minimi on ehkä kääntynyt uuden auringonpilkkujakson nousuksi.

Ennuste

Korkeiden leveyksien K-indeksi, samoin kuin Kp-indeksi, pysyttelee lähivuorokausien ajan matalissa lukemissa. Indeksien ennustettu maksimi lukema on 3 ja sekin asettuu keskipäivän tuntumaan. Öiden aikana lukemien odotetaan olevan alempia, lukemissa 1 – 2.

Kuten Kp- ja K-indeksissä voi päätellä, revontulia ei juurikaan ole odotettavissa kuin Pohjois-Lapissa. Sielläkin, jos jotakin näkyy, revontulet ovat himmeitä ja hyvin rauhallisia.

Auringonpilkkujakso

Reaaliaikainen auringonpilkkuluku kuukausikerskiarvoina (musta viiva ja pisteet), 13 kuukauden keskiarvona (sininen viiva) ja ennuste (punainen viiva). Nykyinen jakso on numero 24, ja sitä edeltävä 23. Edeltävä jakso oli aktiivisempi kuin nykyinen, joka näyttää kääntyneen laskusuuntaan vuoden 2014 alkupuolella. 

Kuten tunnettua, auringonpilkkujen määrä vaihtelee ns. yhdentoista vuoden jaksoissa. Todellisuudessa jakson pituus ei ole vakio vaan vaihtelee yleensä 7–14 vuoden välillä. Nykyistä jaksoa edeltänyt jakso 23 oli pituudeltaan noin 12,5 vuotta.

Perättäisten jaksojen voimakkuus tai paremmin Auringon aktiivisuus jakson huipun aikana vaihtelee merkittävästi. Aktiivisuutta mitataan monilla muuttujilla mutta perinteisin tapa mitata on laskea auringonpilkkuluku kuukauden keskiarvona. 

Auringonpilkkuluku vaihtelee päivittäin ja se saadaan laskettua siten, että pilkkuryhmien määrä kerrotaan luvulla 10 ja siihen lisätään yksittäisten pilkkujen määrä. Kaavana esitettynä

R = k (10× g + s)  ,

jossa

g = auringonpilkkuryhmien määrä

s= yksittäisten pilkkujen määrä

k= havaitsijan kokemusperäinen korjauskerroin, jolla havainnot voidaan kalibroida Zurich observatorion havaintomenetelmän kanssa yhteen sopivaksi (=Wolfin luku).

Kuukauden auringonpilkkuluku lasketaan yksinkertaisesti ottamalla päivittäisistä auringonpilkkuluvuista keskiarvo. Auringonpilkkuluvun laskentaan osallistuu noin 60 observatoriota ympäri maapallon, joten yhden yksittäisen observatorion ongelmat esimerkiksi säästä johtuen, ei vaikuta havaintojen tarkuuuteen.

Kuukausien auringonpilkkuluvut tasoitetaan ns. 13 kuukauden menetelmällä. Menetelmässä kuukauden auringonpilkkuluku korvataan kuuden edellisen ja kuuden seuraavan kuukauden sekä havaitun kuukauden keskiarvolla. Näin yksittäisen kuukauden suuretkin vaihtelut aiheuttavat vain vähän heilahteluja pitkäaikaisiin havaintoihin. 

Auringon aktiivisuudella on suuri merkitys revontulien esiintyvyyteen. Runsaimmin revontulia nähdää huipun ohittamisen jälkeen parin vuoden aikana. Auringon aktiivisuusminimin aikana revontulia esiintyy harvakseltaan ja nekin ovat yleensä sen verran heikkoja, että niitä nähdään vain korkeilla leveysasteilla, Suomessa tyypillisesti Lapissa. Aktiivisuuden maksimin aikaa revontulien näkyminen Etelä-Suomessa on hyvin yleistä ja nähdäänpä niitä joskus Keski- ja etelä-Euroopassa.