Revontuliennuste 8. – 11.11.2023

Marraskuun 5. päivän iltana alkanut magneettinen myrsky oli kokonaisuudessaan hyvin erikoinen ilmiö. Siihen yhdistyi pohjoisilla leveyksillä näkyneet moniväriset revontulet ja keskileveyksillä näkyneet SAR-kaari ja STEVE-virtaus. Myös Suomessa havaittiin STEVE-ilmiö revontulien yhteydessä. Valitettavasti Suomessa vallinnut säätila ei mahdollistanut kuin vain muutamalla paikkakunnalla revontulien näkymisen. Taivaan vahtiin tehtyjen havaintoilmoitusten mukaan vain Vaasa-Seinäjoki alueella ja Helsinki-Turku-Pori linjan alueella voitiin tehdä havaintoja. Tähän mennessä havaintoja on tehty 22.

Arvioidun Kp-indeksin ja toteutuneen arvojen välinen ero oli hyvin pieni magneettisen myrskyn aikana. Kuva NOAA/SWPC.

Magneettinen myrsky alkoi siis 5. 11. illalla Suomen aikaa. Sitä oli edeltänyt useamman CME-pilven törmäys maapallon magneettikenttään. Planetaarinen K-indeksi kohosi lukemaan Kp=6, joka vastaa G2-luokan myrskyä jo päivällä Suomen aikaa. Iltapäivään ja iltaan mennessä mitattu Kp-indeksi kohosi ja saavutti illan aikana lukeman Kp=8. Aamuun mennessä tapahtui indeksissä pieni notkahdus, mutta edelleen magneettinen myrsky laantunut vaan myös seuraavana yönä (6.11.) mitattiin Kp=6 lukema kolmen tunnin jaksossa ja aamuyön aikana lukema pysytteli Kp=5 tietämillä. Aamuun (7.11.) mennessä jälleen tapahtui pieni notkahdus mutta illan aikana päädyttiin jälleen lukemaan Kp=6, joka vastaa G2-luokan magneettista myrskyä.

Sunnuntaina (5.11.) alkaneen magneettisen myrskyn aikana ympäri maapallon tehtiin havaintoja SAR-kaaresta^[1]. Näitä nähtiin Euroopan alueella aina Italiaa myöten, Yhdysvalloissa niinkin etelässä kuin Texasissa ja Arizonassa. Eteläisellä pallonpuoliskolla ainakin Uudesta Seelannista on tehty SAR-kaarihavaintoja. Usein SAR-kaareen liittyy sen kehittyminen STEVEksi ^[1]. Näin tälläkin kertaa. Niin Suomessa kuin muuallakin tehtiin runsaasti havaintoja tästä kehityksestä.

 

Ennuste

Auringon eteläisellä pallonpuoliskolla on kohtalaisen voimakas korona-aukko, joka vaikuttaa maapallon lähiavaruuden avaruussäähän lähivuorokausien aikana. Korona-aukon vaikutuksesta aurinkotuuli saavuttaa nopeuden 700 km/s. Hiukkastiheys on kuitenkin matala. Tilanne muistuttaa siis aurinkopilkkujakson minimin aikaa, jolloin näkyvät revontulet syntyvät juuri korona-aukon vaikutuksesta

Yö 8./9. voi olla magneettisen rauhattomuuden aikaa. Iltayöstä revontulia voitaneen nähdä Lapista Keski-Suomen leveydelle ja aivan aamuhämärässä ne voivat levitä myös Etelä-Suomen taivaalle. Tässä avaruussään tilanteessa revontulet ovat kuitenkin suhteellisen rauhallisia kaaria.

Yöt 9./10. ja 10./11. ovat jonkin verran ensimmäistä yötä rauhallisempia. Revontulet voivat näkyä Lapin lisäksi Pohjois-Suomen alueella. Keski-Suomessa revontulien mahdollisuus on pieni, mutta ei aivan olematon.

 

Lisätietoja

[1] Niin SAR-kaari kuin STEVE:kään ei ole varsinainen revontuli-ilmiö. SAR-kaari ”löydettiin” 1956, jolloin tutkijat antoivat sille nimeksi ”Stable Auroral Red arcs” (SAR) ”vakaa punainen revontulikaari”. Nyttemmin on selvinnyt, että kyse ei siis ole revontulista ja ilmiö ei ole edes kovinkaan vakaa. Tiettävästi ensimmäiset maininnat STEVEililmiöstä on vuodelta 1705 ja Carl Størmer teki niistä havaintoja 1911 alkaen aina 1950-luvulle asti.

SAR-kaari syntyy, kun energia siirtyy maapallon rengasvirtajärjestelmästä ylempään ilmakehään. Rengasvirtajärjestelmä on maapallo ympäröivä alue noin 10 000 – 60 000 km korkeudella, jossa kulkee miljoonien ampeerien sähkövirta. Sähkövirta syntyy korkeaenergisistä protoneista, ja virtaus on jatkuvaa. Magneettisten myrskyjen aikana rengasvirta voimistuu magneettikenttään saapuvien matalaenergisten protonien vaikutuksesta ja yläilmakehässä voimistunut sähkövirta aiheuttaa näkyvää punaista valoa, kun yläilmakehään saapuvien protonien määrä on riittävän suuri.

STEVE on toisenlainen ilmiö, tai ainakin niin ajateltiin aina vuoteen 2015 asti. Silloin uusiseelantilaiset tutkijat havaitsivat SAR-kaaren muuttuvan STEVEksi (Strong Thermal Emission Velocity Enhancement, STEVE). Vastaava muutos havaittiin huhtikuussa vuonna 2022 Kanadassa ja nyt 5. päivänä Iso-Britanniassa, jossa muutos tapahtui kymmenessä minuutissa.

STEVE näkyy taivaalla yleensä kirkkaana violettina nauhana. STEVEn väri siis poikkeaa punaisista revontulista ja myös SAR-kaaren väristyksestä (630 nm). Vuonna 2018 Elizabeth A. MacDonald’n johtamassa tutkimuksessa osoitettiin, että ilmiö johtuu hyvin kuumasta (3270 K) ja nopeasti (6 km/s) etenevästä ionivirtauksesta (SAID). Valon syntyilmiötä ei vielä tunneta täysin mutta tutkijat ajattelevat sen liittyvän virittyneen typen ja hapen kemialliseen yhdistymiseen, jolloin syntyy typpioksidia.