Revontuliennuste 17. – 20.2.2023

Auringossa tapahtui kaksi pienehköä CME-purkausta 15. helmikuuta varhain aamulla. Nyt näiden purkausten CME-pilvet ovat yhdistyneet ja saavuttavat maapallon tämä vuorokauden aikana, arviolta lähellä vuorokauden vaihtumista. Korkeille leveysasteille voimakkaan magneettisen myrskyn todennäköisyydeksi ennustetaan 65 – 70 % ensiyöksi ja vielä seuraavaksikin yöksi noin 50 %.

Ensiyönä on sään mahdollistaessa nähtäneen kirkkaita revontulia koko Suomen alueella. Kuvassa on WSA-ENLIL -ennuste. Ylimpänä on kartta ja graafi aurinkotuulen tiheydestä ja alempana on vastaavasti aurinkotuulen nopeuden kuvaajat. Stereo A ja B ovat aurinkokiertävillä radoilla olevat luotaimet, joista vain Stereo A lähettää tietoja aurinkotuulen mittauksista. Stereo B:hen saatiin yhteys viimeksi syyskuussa 2016. Kuva SWPC.

Ennuste

Yö 17./18. Kp- ja korkeidenleveyksien K-indeksien odotetaan kohoavan magneettisen myrskyn lukemiin jo iltapäivällä tai viimeistään iltayöstä. Lukemat pysyttelevät korkeina koko yön, joskin Kp-indeksin lukema 6 saavutetaan aamuyöstä (kello 02 – 05). Jos ennuste toteutuu, revontulia nähdään koko Suomen alueella ja mahdollisesti magneettisen myrskyn voimakkaimman vaiheen aikana myös Baltiassa. Myrskyn voimakkaimman vaiheen sijoittuessa aamuyölle Suomen aikaa, myös muualla Euroopassa, kuten kaikissa Pohjoismaissa, Iso-Britanniassa ja Pohjois-Atlantin saarilla ja Islannissa on mahdollisuus nähdä hienoja revontulia.

Yöt 18./19. ja 19./20. Magneettinen myrsky rauhoittuu päivän aikana ja indeksien lukemat ovat hyvin maltillisia jo 18./19. yön aikana. Revontulia on mahdollisuus nähdä Lapissa ja Pohjois-Suomessa, mutta etelämpänä niiden todennäköisyys on selvästi vähäisempi. Yönä 19./20. vain Lapissa on pieni mahdollisuus nähdä revontulia.

Revontuliennuste 15. – 18.2.2023

Auringossa olevien pilkkuryhmien määrä on 12, joista 11 on luokiteltu magneettisesti kuuluvan rauhallisiin alfa tai beeta-luokkiin. Yksi ryhmä, AR3226, on luokiteltu beeta–gammaksi, joten se on hieman aktiivisempi kuin muut. Sille ennustetaan vain 1 % todennäköisyyttä tuottaa X-luokan flarepurkaus lähimmän vuorokauden aikana. Auringonpilkkuluku on 206.

Maapallo on kohdannut tihentyneen aurinkotuulen ja tähän virtaukseen liittyy myös IMF-kentän suunnan muuttuminen kohti etelää. Tämä kaksinapaisen kentän suunnan merkitys ei ole kovinkaan suuri mutta jos maapallo kohtaa CME-pilven, jonka oma kenttä on etelään, niin silloin molemmat kentät tietysti vahvistavat toisiaan. Päinvastaisessa tapauksessa yhteiskenttä heikkenee. Kentän suunnalla on merkitystä, sillä aurinkotuulen varatut hiukkaset pääsevät helpommin tunkeutumaan maapallon magnetosfääriin, jos yhdistelmä kenttä on kohti etelää. Tällä voi olla merkittävä rooli revontulien kirkkauteen, esiintymisalueeseen ja aktiivisuuteen.

Huolimatta runsaasta aurinkopilkkualueiden määrästä, CME-purkaukset ovat olleet hyvin vähäisiä ja heikkoja. Yksikään niistä ei ole suuntautunut kohti Maata, joten niiden ei odoteta tällä ennustejaksolla vaikuttavan lähiavaruuden avaruussäähän.

Ennuste

Yö 15./16. maapallon kohtaama aurinkotuulen tihentymävirtaus vaikuttaa jonkin verran Kp-indeksiin, jonka ennustetaan olevan maksimissaan lukemassa 3+. Korkeiden leveyksien K-indeksin maksimilukema saavutetaan alkuillasta ja se on lukemassa 4. Samaan aikaan maapallon magneettikentässä on aivan kohtuullinen määrä energisiä elektroneja, joten revontulet ovat mahdollisia laajalla alueella Lapista Keski-Suomeen. Etelä-Suomen pohjoisosassa voitaneen tehdä myös joitakin havaintoja revontulista.

Yöt 16./17. ja 17./18. Aurinkotuulen tihentymävirtauksen mentyä ohitse, avaruussää rauhoittuu jonkin verran. Indeksilukemat vähenevät yksikön verran ja revontulien näkyvyysalue kaventuu Lappiin ja enintään Pohjois-Suomeen. Etelämpänä revontulia ei ole odotettavissa.

Revontuliennuste 12. – 15.2.2023

Auringon aktiivisuuskasvu on ollut viime vuorokausina merkittävää. Helmikuun 10. päivänä havaittiin ns. kanjoniflare eteläisellä pallonpuoliskolla pilkuttomalla aktiivisella alueella. Nämä kanjoniflaret ovat pitkänomaisia purkauksia, toisin kuin tavalliset flaret, jotka ovat lähes pistemäisiä. Tällä kertaa purkauksesta lähti liikkeelle vähäinen CME-pilvi, jonka reitti vie sen maapallon ohi eteläpuolelta. Joitakin vaikutuksia kuitenkin voi olla maapallon magneettikentässä 15. helmikuuta.

Ensimmäinen havainto CMEstä näkyy SOHO/LASCO C3 -kameran kuvassa 10.2.2023 kello 11.54 UTC. Tämä kuva on otettu kello 18.54 UTC ja CME-pilvi on hyvin näkyvissä Auringosta alas oikealle. Piikkimäiset kirkkaimmat alueet ovat "pysyviä" virtaus-alueita. Kuva SODO/LASCO.

Helmikuun 11. päivänä kello 15.48 UTC tapahtui X1.16 -luokan flarepurkaus AR3217 alueella. Pilkkuryhmä oli magneettisesti beeta–gamma–delta -luokkaan kuuluva. Itse purkaus aiheutti voimakkaan ionisaation lisääntymisen ionosfäärissä ja koettiin lyhytaaltoaallonpituuksilla (SW) radio blackout Etelä-Amerikassa ja sitä ympäröivillä merialueilla. Radioamatööri havaitsivat epätavallisia radiokelejä alle 30 MHz-radiotaajuuksilla noin tunnin purkauksen jälkeen.

Flarepurkaus oli sen verran lyhytaikainen, että se ei ehkä aiheuttanut CME-pilven muodostumista. Mallinnusten mukaan purkauksen mahdollisesti aiheuttama CME-pilvi laajenisi siten, että sillä voisi olla vaikutuksia planeettamme magneettikentässä. Toistaiseksi sen paremmin Cactus-ohjelmiston datassa kuin suoraan SOHO/LASCO -kameroiden kuvista tällaista CME-pilveä ei kuitenkaan ole näkyvissä.

Auringonpilkkualueita on kaikkiaan 14 ja auringonpilkkuluku 190. Valtaosa pilkkuryhmistä on rauhallisia alfa tai beeta -luokkiin kuuluvia mutta kolme pilkkuryhmää ovat aktiivisempia: AR3213 on g-luokkaan kuuluva, AR3214 b-g ja AR3217 on b-g-d -luokkaa. Näille ryhmille ennustetaan X-luokan flaren / muiden protonilmiöiden tuottamista (samassa järjestyksessä) 10/10 %, 5/5 % ja 10/5 % todennäköisyyksillä.

Ennuste

Yö 12./13. Kp- ja keskileveyksien K-indeksiennusteet näyttäisivät rauhallista yötä Kp-indeksin pysytellessä maksimissaan lukemassa 2+ ja aamupuolella yötä vielä vähemmän. Korkeiden leveyksien K-indeksi saavuttaa kuitenkin iltapäivän kuluessa lukeman 4, jolloin revontulien mahdollisuus etenkin Lapin alueella on hyvä. Tosin yötä kohden lukemat laskevat ja aamupuolella yötä ne ovat tasolla 1. Illan pimennyttyä on parhaimmat mahdollisuudet nähdä revontulia Lapissa ja Pohjois-Suomessa. Keski- ja Etelä-Suomessa sään ollessa selkeä horisonttiin asti, himmeitä revontulia voi nähdä hyvin matalalta, jos niitä syntyy Sodankylän leveydelle.

Yöt 13./14. ja 14./15. näyttävät muodostuvan hyvin rauhalliseksi. Indeksien lukemat ovat matalissa lukemissa. Tämän toteutuessa himmeitä revontulia voitaneen nähdä Lapissa. Muualla mahdollisuus on häviävän pieni. Auringon ollessa nykyisessä aktiivitilassa, on mahdollista, että jokin purkaus siellä tai mahdollisesti saapuva CME-pilvi muuttaa tilanteen täysin päinvastaiseksi ja revontulia ilmaantuu näkyviin huomattavasti runsaammin kuin nyt tässä ennusteessa on kerrottu etenkin yö 14./15. osalta.

Revontuliennuste 9. – 12.2.2023

Auringon toiminta jatkuu suhteellisen tasaisen aktiivisuuden merkeissä. Pilkkuryhmiä on kahdeksan ja näiden lisäksi siellä on pari aktiivisempaa aluetta, joissa ei ole näkyviä pilkkuja. Lähes kaikki pilkkuryhmät ovat luokiteltu magneettisesti alfa tai beeta -luokkiin, joten niiden ei uskota tuottavan kovinkaan voimakkaita flarepurkauksia. Pienen poikkeuksen tuottaa pilkkuryhmä AR3213, joka on luokiteltu beeta–deltaksi ja sille ennustetaan 60 % mahdollisuutta tuottaa C-luokan purkaus lähimmän vuorokauden aikana, M-luokan purkaus on mahdollinen 15 % todennäköisyydellä ja X-luokan purkauksen todennäköisyys on 5 %.

Huomenna (10.2.) maapallo kohtaa heikon CME-purkauspilven. Se menee suurimmaksi osaksi pohjoispuolelta ohi, eikä sen uskota vaikuttavan kovinkaan voimakkaasti maapallon magneettikenttään. Energisiä elektroneja maapallon magneettikentässä on lähes normaali määrä, joten revontulien mahdollisuus on magneettisen häiriön ilmaantuessa suhteellisen hyvä.

IMF-kentän suunta on edelleen pohjoiseen. Todellisuudessa maapallon kohtaaman kentän suunta on sahannut nopealla taajuudella pohjoisen ja etelän välillä, vaikkakaan amplitudi ei ole ollut kovinkaan korkea. Tämä tilanne jatkunee muuttumattomana ja se näkyy indeksien ennusteessa suhteellisena tasaisuutena.

Ennuste

Yöt 9./10., 10./11. ja 11./12. Kp-indeksin ennustetaan pysyttelevän seuraavat vuorokauden matalissa lukemissa, ennusteessa vaihteluväli sijoittuu lukemien 1+ ja 3- väliin. Korkeiden leveyksien indeksi puolestaan vaihtelee 1 ja 4 välillä ja öiden aikana 1 ja 2 välillä. Revontulia voitaneen odottaa näkyvän tässä tilanteessa lähinnä Lapissa, todennäköisimmin vain Pohjois-Lapissa. Etelämpänä revontulien mahdollisuus on hyvin pieni ja eteläisessä Suomessa lähes olematon.

--

Plasmapausissa vuorovesipullistuma

Nature Physics -lehdessä on julkaistu tutkimustulos, jossa Quanqi Shi:n johtama tutkimusryhmä on havainnut ionosfäärin plasmapausissa olevan vuorovesipullistuman. Se on aiheutunut Kuun gravitaatiovoimasta mutta sen lisäksi siihen arvioidaan vaikuttavan maapallon magneettikenttä. Näiden yhteisvaikutuksesta vuorovesipullistuman vuoksiaalto on siirtynyt noin 90 astetta Kuun suunnasta sen liikesuunnan etupuolelle. NASAn IMAGE-satelliitin havainnot vahvistavat Kiinan Change 3 -luotaimen mittaukset. Havainnosta kertoi Spaceweather.com -sivusto.

Revontuliennuste 6. – 9.2.2023

Maapallo on harventuneessa aurinkotuulen virtauksessa. Virtauksen nopeus on hieman koholla mutta laskusuunnassa. Ennustejakson aikana ei ole odotettavissa merkittäviä muutoksia aurinkotuuleen, eikä Auringossa olevat pilkkuryhmätkään osoita merkittävää aktiivisuutta. Samaan aikaan maapallon energisten elektronien määrä on vähäinen ja IMF:n suunta pohjoiseen. Näyttääkin siltä, että tämä ennustejakso muodostuu edelleen hyvin rauhalliseksi revontulien suhteen, vaikka Kp-indeksiennusteen valossa näin ei ehkä olisikaan. Ennusteeseen liittyy siis suuri epävarmuus.

Ennuste

Yöt 6./7. ja 7./8. Revontulet ovat mahdollisia Keski-Suomea myöten aamupuolella yötä, sillä molempina öinä Kp-indeksi on noususuunnassa yön aikana. Indeksien maksimi saavuttaa tason 4 tai 4-, jolloin toteutuessaan Keski-Suomen lisäksi Etelä-Suomen pohjoisosassa revontulet ovat mahdollisia. Kirkas kuutamo on hieman himmenemässä, joten revontulien ja taustataivaan kontrastikin paranee ennustejakson kuluessa.

Yö 8./9. on periaatteessa edellisten öiden kaltainen. Pitkäaikaisessa Kp-indeksin ennusteessa kerrotaan indeksin maksimilukemiksi lukemaa 4 jopa useamman vuorokauden ajaksi, joten revontulet ovat mahdollisia laajalla alueella. Etelärannikolla revontulia tuskin kuitenkaan nähdään tai sään ollessa selkeä horisonttiin asti, niitä voi näkyä ajoittain hyvin matalalla pohjoisessa.

Auringonpilkkujaksot

Tammikuun auringonpilkkuluku oli 143,6. Se on hyvin lähellä helmikuun 2014 lukua, joka oli 146,1 ja auringonpilkkujakson 24 suurin lukema. Nyt eletään pilkkujaksoa 25 ja ennusteet osoittavat edelleen ylöspäin. Tasoitettu 13 kuukauden pilkkuluku oli viime heinäkuussa 86,5 ja se on voimakkaassa nousussa. Ennuste tammikuun tasoitetuksi auringonpilkkuluvuksi on 104.

Auringonpilkkujaksot eivät toistu samanlaisina ainakaan lyhyen ajan kuluessa. Jokaisella pilkkujaksolla on omat piirteensä, joiden ennustaminen on mahdotonta. Näin ollen pilkkujaksojen tilastollinen tarkastelua on lähinnä vain arvauksia ja niiden perusteella tulevan ennustaminen ei onnistu kuin ehkä vahingossa. Kuva WDC-SILSO, Royal Observatory of Belgium, Brussels.

Näyttääkin siltä, että vertailut pitäisi tehdä jaksoon 23, jolloin syyskuussa 1998 kuukauden auringonpilkkuluku oli 132. Tässä jaksossa huippu saavutettiin heinäkuussa 2000, jolloin lukema oli 244 ja syyskuussa 2001 saavutettiin lukema 238. Jakson 23 maksimi oli kaksiosainen, joista ensimmäinen saavutettiin huhtikuussa 2000 ja toinen tammikuussa 2002. Jos nämä kaksi jaksoa vertautuvat toisiinsa, niin silloin kuluvan jakson 25 maksimi olisi noin 1,5 vuoden kuluttua syksyllä 2024.

Historiallisesti auringonpilkkujaksojen maksimit ovat olleet kaksiosaisia jaksosta 22 alkaen. Sitä ennen jakson 21 maksimi jo viittasi tulevaan kaksiosaisuuteen, vaikka se kuitenkin oli yksiosainen. Jaksot 23 ja 24 ovat olleet jälkimmäiseltä maksimiltaan voimakkaimpia ja maksimien väli 1,5 –2 vuotta.

Edellisen kerran jakson 24 maksimitasoa oli jakso 16, jonka maksimi saavutettiin huhtikuussa 1928. Silloin tasoitettua auringonpilkkuluku oli 130. Seuraavan jakson (no 17) maksimi 182 oli huhtikuussa 1937. Jos tästä jaksosta uskaltaisi ennustella kuluvan jakson (no 25) maksimin tasoa, niin nyt päästäisiin hieman alle 200 lukemaa. Tosin täytyy ottaa huomioon, että jakson 17 maksimi oli yksiosainen, joten jos ollaan edelleen kaksiosaisessa maksimissa, niin sen taso voi jäädä selvästi alemmalle tasolle jos kaksiosaisuudella on merkitystä maksimilukemaan.

Revontuliennuste 3. – 6.2.2023

Maapallon on siirtymässä tihentyneen virtauksen jättöpuolelle, jossa hiukkastiheys on merkittävästi pienempi kuin mitä se on virtauksessa. Samaan aikaan nopeus kasvaa aikaisemmasta, joten tilanne muistuttaa sitä, mitä tapahtuu koronaukossa. Tässä auringonpilkkujakson vaiheessa ei juurikaan korona-aukkoja esiinny tai jos niin tapahtuukin, ne ovat pieniä ja vaikutukseltaan täysin olemattomia.

Auringossa on neljä hyvin pientä ja rauhallista pilkkuryhmää, joten ne tuskin tuottavat mitään sellaista, joka vaikuttaisi maapallon magneettikentän tilaan tällä ennustejaksolla. Aikaisempina vuorokausina ei ole tapahtunut CME-purkauksia, jotka olisivat tulossa kohti Maata, joten rauhallisia aikoja on odotettavissa.

Komeetta P96/Machholz sivuutti perihelinsä noin 17 miljoonan km etäisyydeltä Auringosta. Komeettaytimellä on kokoa noin 6 km ja perihelietäisyys sen verran pitkä, että komeetalla ei ole mitään vaikeuksia selvitä ohituksesta, vaikka valtavasti vettä siitä haihtuukin. Videossa näkyy myös pieniä CME-purkauksia, jotka eivät kuitenkaan tule kohti MAata.Kuva NASA/SOHO.

Ennuste

Yöt 3./4., 4./5. ja 5./6. Kp-indeksiennusteet kertovat hyvin rauhallisesta avaruussäästä. Lukemat pysyttelevät hyvin matalina, maksimiarvo on 2+ ja ennustejakson aikana se laskee vielä tästäkin arvoon 1+. Ennusteen toteutuessa ja jos mitään yllättävää ei ilmaannu himmeitä revontulia voitaneen nähdä ajoittain vain Pohjois-Lapissa. Muualla revontulien näkeminen ei ole mahdollista.

Revontuliennuste 31.1. – 3.2.2023

Maapallo kohtasi heikon aurinkotuulen tiivistymävirtauksen, johon liittyi IMF-kentän suunnan kääntymiseen pohjoiseen, eilispäivän aikana. Virtauksen tiheys ja nopeus eivät ole kovinkaan paljoa muuttuneet, joten tämän päivän aikana, kun siirrytään virtauksen jättöpuolelle, ei ole odotettavissa kovinkaan merkittäviä häiriöitä maapallon magneettikenttään. Tässä aurinkotuulen harventuneessa tilassa sitten ollaankin seuraavat vuorokaudet tämä ennustejakson loppuun.

Ennuste

Yöt 31./1., 1./2. ja 2./3. Maapallon magneettikentässä tuskin tapahtuu suurempia magneettisia häiriöitä, joten revontulia nähtäneen lähinnä Pohjois-Lapissa, jossa nekin ovat himmeitä ja hyvin rauhallisia. Etelämpänä revontulia tuskin nähdään. 

Revontuliennuste 28. – 31.1.2023

Maapallon kohtaamasta tihentyneestä aurinkotuulivirtauksesta harvempaan aurinkotuuleen aiheutti hyvin vähän vaikutuksia maapallon magneettikenttään. Tampereen Ursan revontulikamerassa oli näkyvissä vain vähäistä viherrystä lähellä pohjoista horisonttia 28. päivän aamuyöstä. Aurinkotuulen nopeus (n. 500 km/s) on keskimääräistä nopeampaa. Kiirunan mittausaseman K-indeksi on aamuyöllä painunut lukemaan K6 ja nettikamera näyttää koko taivaan vihertävän. Pilvisyys tosin estää varsinaisten revontulien näkymisen. Abiskon revontulikamerassa tavanomaisia vihreitä ja rauhallisia revontulia on näkyvissä.

Tampereen Ursan revontulikameraan tallentui hieman viherrystä 28.1. kello 03.57 Suomen aikaa. Kuva © Tampereen Ursa ry.

Auringossa isot ja aktiiviset pilkkuryhmät ovat kiertyneet pois näkyvistä ja näkyvällä puolella olevat seitsemän pilkkuryhmää ovat kiltisti käyttäytyviä alfa ja beeta -ryhmän pilkkuja. Niille kullekin ennustetaan vain 1 % mahdollisuutta tuottaa X-luokan flarepurkaus lähimmän vuorokauden aikana.

Ennuste

Yöt 28./29., 29./30. ja 30./31. ovat kaikki hyvin rauhallisia. Kp-indeksiennuste kertoo indeksilukeman olevan hyvin matalissa lukemissa (1+ ja 2-), joten vähäisiä revontulia on mahdollisuus nähdä lähinnä Pohjois-Lapissa. Etelä-Lapissa ja Pohjois-Suomessa mahdollisuus on hyvin pieni ja etelämpänä revontulien mahdollisuus on olematon.

 

Revontuliennuste 25. – 28.1.2023

Auringonpilkkuryhmä AR3190 on säilyttänyt hyvin kokonsa, joskin sitä tuskin enää paljain silmin nähdään, sillä se on kiertymässä Auringon reunan yli. Toistaiseksi ei voida arvioida sitä, palaako pilkkuryhmä näkyville runsaan kahden viikon kuluttua, se jää nähtäväksi. Pilkkuryhmä on edelleen aktiivinen ja sille ennustetaan 5 % todennäköisyyttä tuottaa X-luokan flarepurkaus. Jos tällainen purkaus tapahtuu parin seuraavan vuorokauden aikana, niin vaikutus vielä tuntuu maapallon ionosfäärissä. Jos pilkkualueen läheisyydestä lähtee CME-purkaus, sellainen ei enää törmää maapallon magneettikenttään, vaikka pilvi laajenisi voimakkaastikin.

Maapallo on kohtaamassa aurinkotuulen tihentymävirtauksen tämän ennustejakson aikana. Virtauksen tiheys ei kuitenkaan merkittävän suuri verrattuna sen edellä olevaan aurinkotuulen, joten sen aiheuttamat mahdolliset vaikutukset maapallon magneettikenttään ovat hyvin maltillisia. Tällä kertaa virtaukseen ei liity IMF-kentän suunnan vaihtumista, joka on edelleen kohti etelää. CIR-virtauksen mentyä ohi yöllä 27./28. hiukkastiheys putoaa voimakkaasti (kuten aikana virtauksen jättöreunalla) ja hiukkasten nopeus kasvaa lähes kaksikertaiseksi. Näillä muutoksilla voi olla oma vaikutuksensa maapallon magneettikenttään, vaikka indeksien ennusteissa se ei näy.

Ennuste

Yöt 25./26. ja 26./27. ovat rauhallisia. Indeksiennusteet pysyttelevät tavanomaisissa lukemissa, joten revontulia nähtäneen Lapissa ja ehkä Pohjois-Suomessa mutta muualla niiden näkymisen mahdollisuus on hyvin pieni.

Yö 27./28. muodostunee samalaiseksi kuin edellisetkin yöt. Kuitenkin aamupuolella yötä on syytä varautua revontulien näkymiseen Lappia etelämpänäkin, sillä muutokset aurinkotuulessa voivat vaikuttaa revontulien ilmaantumiseen positiivisesti, kun IMF-kenttä on vielä kohti etelää.

Revontuliennuste 22. – 25.1.2023

Auringossa tapahtui CME-purkaus 20.1. kello 13.36 UTC aikaan. Purkaus on varsin laaja mutta sen nopeus on suunnilleen aurinkotuulen keskimääräinen nopeus. Purkauspaikka oli Auringon eteläisellä pallonpuoliskolla pilkkuryhmien AR3190 ja AR3194 läheisyydessä. Tässä vaiheessa ennusteet eivät osoita CME-pilven kohtaavan maapallon magneettikenttää, muta jos se tapahtuu, niin sen voi odottaa tapahtuvan 23. päivän aikana. IMF-kenttä on kohti etelää, joten se voi lisätä hieman revontuliherkkyyttä.

Auringonpilkkuryhmä AR3190 on menettänyt kokoaan, eikä ole enää näkyvissä paljain silmin. Valokuvaamalla se on vielä todella hieno ryhmä.

Ennuste

Yöt 22./23., 23./24. ja 24./25 Kp-indeksin ennuste ei lupaile kovinkaan hyviä revontulikelejä. Ainoastaan viimeisen yön indeksin odotetaan kohoavan lukemaan 4- . Revontulia voitaneen nähdä koko ennustejakson aikana joka yö Lapissa. Pohjois-Suomessa revontulien mahdollisuus on pienempi ja Keski-Suomessa ja siitä etelään varsin vähäinen. Jos CME-pilvi laajenee niin paljon, että osa siitä törmää maapallon magneettikenttään, niin silloin yö 23./24. voi olla revontuliyö hieman laajemmallakin alueella. Etenkin Pohjois- ja Keski-Suomen alueilla revontulet voivat olla mahdollisia.