Revontuliennuste 13. – 16.4.2023

Auringon aktiivisuus on ollut selvästi etuajassa aikaisemmista ennusteista, joiden mukaan seuraava pilkkujakson maksimi olisi vuoden 2025 heinäkuussa. Jo aikaisemmin on nähty viitteitä siitä, että pilkkumaksimi on melkoisella todennäköisyydellä jo aikaisemmin, ehkä vuosien 24/25 vaiheessa.

 

Animaatio päätetapahtumasta. Klikkaamalla kuvaa pääset katsomaan animaation. Kuvakaappaus NCAR UCAR News sivulta. 

Tutkijan Scott W. Mcintosh (National Center for Atmospheric Research, Boulder, CO, Yhdysvallat) johtama tutkimusryhmä on julkaissut artikkelin ”Deciphering solar magnetic activity: The (solar) hale cycle terminator of 2021” (julkaistu Front. Astron. Space Sci., 30 January 2023), jossa ennakoidaan seuraavan auringonpilkkujakson (SC25) maksimin saavutetaan vuosien 2023 lopulta vuoden 2024 loppupuolen väliin, luultavasti vuoden 2024 heinäkuussa. Ennuste perustuu tutkimusryhmän kehittämään päättymistapahtumaan (The Termination Event), jossa Auringon molemmilta pallonpuoliskoilta ekvaattoria lähestyvät (erisuuntaiset) magneettikentät lopulta kumoavat toisensa. Teoriaa ei ole yleisesti tiedemaailmassa hyväksytty, mutta jos ennuste toteutuu, niin se saa varmasti aikaisempaa suuremman kannatuksen ja hyväksynnän. Onneksi kyse on vain parista vuodesta ja silloin kysymys saa ratkaisunsa: päättymistapahtuma joko ammutaan alas tai se vahvistuu.

Avaruussää

Aurinkoon on ilmaantunut edellisen ennusteen jälkeen useampi pilkkuryhmä. Vanhemmista pilkkuryhmistä AR 3272 on edelleen aktiivinen (beeta–gamma) ja sille ennustetaan 10 % todennäköisyyttä tuottaa X-luokan flarepurkaus seuraavan vuorokauden aikana.

Maapallon kohtaama aurinkotuuli on sekä vauhdiltaan kuin tiheydeltään hyvin tasaista. Viime vuorokausien aikana ei ole tapahtunut CME-purkauksia, jotka olisivat tulossa kohti Maata, joten muutosta tämän ennustejakson aikana ei juurikaan ole odotettavissa. Maapallon magneettikentässä on lähtötilanteessa vain vähän energisiä elektroneja, eikä vallitseva avaruussää tuone tähän muutosta.

Ennuste

Yö 13./14. ja 14./15. muodostuvat rauhallisiksi. Ennustetut Kp-indeksi arvot ovat matalia, joten himmeitä revontulia voitaneen nähdä Etelä-Lapin alueella, jos mahdollinen purkaus tapahtuu yön pimeimpänä aikana. Muualla revontulet eivät ole todennäköisiä.

Yö 15./16 voi olla hieman aktiivisempi. Kp-indeksin ennustetaan kohoavan lukemaan 4- yön pimeimpään aikaa, joten revontulet ovat mahdollisia Etelä-Lapista Keski-Suomeen alueella. Revontulet ovat himmeitä ja rauhallisia ja ne ovat, jos niitä näkyy, ajoittaisia.

  

Revontuliennuste 6. – 9.2.2023

Maapallo on harventuneessa aurinkotuulen virtauksessa. Virtauksen nopeus on hieman koholla mutta laskusuunnassa. Ennustejakson aikana ei ole odotettavissa merkittäviä muutoksia aurinkotuuleen, eikä Auringossa olevat pilkkuryhmätkään osoita merkittävää aktiivisuutta. Samaan aikaan maapallon energisten elektronien määrä on vähäinen ja IMF:n suunta pohjoiseen. Näyttääkin siltä, että tämä ennustejakso muodostuu edelleen hyvin rauhalliseksi revontulien suhteen, vaikka Kp-indeksiennusteen valossa näin ei ehkä olisikaan. Ennusteeseen liittyy siis suuri epävarmuus.

Ennuste

Yöt 6./7. ja 7./8. Revontulet ovat mahdollisia Keski-Suomea myöten aamupuolella yötä, sillä molempina öinä Kp-indeksi on noususuunnassa yön aikana. Indeksien maksimi saavuttaa tason 4 tai 4-, jolloin toteutuessaan Keski-Suomen lisäksi Etelä-Suomen pohjoisosassa revontulet ovat mahdollisia. Kirkas kuutamo on hieman himmenemässä, joten revontulien ja taustataivaan kontrastikin paranee ennustejakson kuluessa.

Yö 8./9. on periaatteessa edellisten öiden kaltainen. Pitkäaikaisessa Kp-indeksin ennusteessa kerrotaan indeksin maksimilukemiksi lukemaa 4 jopa useamman vuorokauden ajaksi, joten revontulet ovat mahdollisia laajalla alueella. Etelärannikolla revontulia tuskin kuitenkaan nähdään tai sään ollessa selkeä horisonttiin asti, niitä voi näkyä ajoittain hyvin matalalla pohjoisessa.

Auringonpilkkujaksot

Tammikuun auringonpilkkuluku oli 143,6. Se on hyvin lähellä helmikuun 2014 lukua, joka oli 146,1 ja auringonpilkkujakson 24 suurin lukema. Nyt eletään pilkkujaksoa 25 ja ennusteet osoittavat edelleen ylöspäin. Tasoitettu 13 kuukauden pilkkuluku oli viime heinäkuussa 86,5 ja se on voimakkaassa nousussa. Ennuste tammikuun tasoitetuksi auringonpilkkuluvuksi on 104.

Auringonpilkkujaksot eivät toistu samanlaisina ainakaan lyhyen ajan kuluessa. Jokaisella pilkkujaksolla on omat piirteensä, joiden ennustaminen on mahdotonta. Näin ollen pilkkujaksojen tilastollinen tarkastelua on lähinnä vain arvauksia ja niiden perusteella tulevan ennustaminen ei onnistu kuin ehkä vahingossa. Kuva WDC-SILSO, Royal Observatory of Belgium, Brussels.

Näyttääkin siltä, että vertailut pitäisi tehdä jaksoon 23, jolloin syyskuussa 1998 kuukauden auringonpilkkuluku oli 132. Tässä jaksossa huippu saavutettiin heinäkuussa 2000, jolloin lukema oli 244 ja syyskuussa 2001 saavutettiin lukema 238. Jakson 23 maksimi oli kaksiosainen, joista ensimmäinen saavutettiin huhtikuussa 2000 ja toinen tammikuussa 2002. Jos nämä kaksi jaksoa vertautuvat toisiinsa, niin silloin kuluvan jakson 25 maksimi olisi noin 1,5 vuoden kuluttua syksyllä 2024.

Historiallisesti auringonpilkkujaksojen maksimit ovat olleet kaksiosaisia jaksosta 22 alkaen. Sitä ennen jakson 21 maksimi jo viittasi tulevaan kaksiosaisuuteen, vaikka se kuitenkin oli yksiosainen. Jaksot 23 ja 24 ovat olleet jälkimmäiseltä maksimiltaan voimakkaimpia ja maksimien väli 1,5 –2 vuotta.

Edellisen kerran jakson 24 maksimitasoa oli jakso 16, jonka maksimi saavutettiin huhtikuussa 1928. Silloin tasoitettua auringonpilkkuluku oli 130. Seuraavan jakson (no 17) maksimi 182 oli huhtikuussa 1937. Jos tästä jaksosta uskaltaisi ennustella kuluvan jakson (no 25) maksimin tasoa, niin nyt päästäisiin hieman alle 200 lukemaa. Tosin täytyy ottaa huomioon, että jakson 17 maksimi oli yksiosainen, joten jos ollaan edelleen kaksiosaisessa maksimissa, niin sen taso voi jäädä selvästi alemmalle tasolle jos kaksiosaisuudella on merkitystä maksimilukemaan.