X2.28 -luokan flare

Perjantaina 17.2.2023 kello 20.10 UTC aikaa (22.10 Suomen aikaa) Auringossa tapahtui X2.28 -luokan flarepurkaus pilkkuryhmässä AR3229 (N30E55). Magneettisesti se alue on luokkaa beeta ja Zyrichin pilkkumalliluokituksen mukaan DKO (kaksinapainen, epäsymmetrinen, laajuus <10° ja avoin). Yksinkertaistettuna: varsin tavanomainen ja yleensä hyvin käyttäytyvä pilkkuryhmä, jollaisia pilkkuryhmiä Auringossa esiintyy tämä tästä.

Kuva: SOHO AIA 094

Tällä hetkellä pilkkuryhmälle ennustetaan 15 % todennäköisyyttä tuottaa X-luokan flare lähimmän vuorokauden aikana.

Flarepurkaus aiheutti voimakkaan ionisoitumisen Pohjois- ja Etelä-Amerikan ja Tyynellä meren yllä ionosfäärissä. Tämän seurauksena lyhytaaltoradioaalloilla oli voimakas radio blackout (radiopimennys) yli tunnin ajan alle 30 MHz taajuudella. Sen lisäksi amatööriaallonpituuksilla esiintyi yllättävät radiokelit.

Video flarepurkauksesta. Kuva SOHO AIA 094.

Tsunami

Pitkäkestoinen flarepurkaus aiheutti Auringossa myös aurinkotsunamin, joka on nopeasti etenevä kuuma plasma-aalto Auringon pinnan yläpuolella. Ilmiö havaittiin ensikerran SOHO-observatorion kuvista vuonna 1997. Silloin sen arveltiin oleva CME varjo kirkasta Auringonpintaa vasten nähtynä.

Tässä kuvasarjassa nähdään MHD-aallon muodostuminen pitkäkestoisen flarepurkauksen seurauksena. Ylärivissä STERO A:n ottamat kuvat ja alakuvassa Stereo B:n ottama ja erotuskuviksi ^[1] tehdyt kuvat. Kuva  S. Patsourakis, George Mason University.

Helmikuussa 2009 STEREO-luotaimet onnistuivat kuvaamaan jälleen aurinkotsunamin. Etenkin STEREO A:n kuvista paljastui aallon sivuprofiili, joka paljasti aallon geometrian. Tutkijat olivat epätietoisia pitkään sen luonteesta ja epäilivät jopa sitä, että se voisi olla jonkinlainen optinen ilmiö luotainten kameroissa. Saman vuoden marraskuussa tutkijat kuitenkin olivat tulleet siihen tulokseen, että ilmiö on todellinen ja se sain nimekseen "fast-mode magnetohydrodynamical wave" tai lyhyemmin "MHD-aalto".

STEREOiden kuvaama MHD-aallon korkeus oli yli 100 000 km, etenemisnopeus 250 km/s ja energiaa sillä oli 2,4 miljoona tonnia TNT:tä

Huomautus

[1] Erotuskuva muodostetaan siten, että kaksi (tai useampia) kuvia pinotaan siten, että kuvassa näkyy vain tapahtuneet muutokset kuvien välillä. Menetelmä on tehokas tapa havaita muutos etenkin hyvin heikosti näkyvien ilmiöiden tai tapahtumien välillä ja menetelmä on eri muodoissaan käytössä laajasti havaitsevissa tieteissä ja tekniikassa.

Revontuliennuste 17. – 20.2.2023

Auringossa tapahtui kaksi pienehköä CME-purkausta 15. helmikuuta varhain aamulla. Nyt näiden purkausten CME-pilvet ovat yhdistyneet ja saavuttavat maapallon tämä vuorokauden aikana, arviolta lähellä vuorokauden vaihtumista. Korkeille leveysasteille voimakkaan magneettisen myrskyn todennäköisyydeksi ennustetaan 65 – 70 % ensiyöksi ja vielä seuraavaksikin yöksi noin 50 %.

Ensiyönä on sään mahdollistaessa nähtäneen kirkkaita revontulia koko Suomen alueella. Kuvassa on WSA-ENLIL -ennuste. Ylimpänä on kartta ja graafi aurinkotuulen tiheydestä ja alempana on vastaavasti aurinkotuulen nopeuden kuvaajat. Stereo A ja B ovat aurinkokiertävillä radoilla olevat luotaimet, joista vain Stereo A lähettää tietoja aurinkotuulen mittauksista. Stereo B:hen saatiin yhteys viimeksi syyskuussa 2016. Kuva SWPC.

Ennuste

Yö 17./18. Kp- ja korkeidenleveyksien K-indeksien odotetaan kohoavan magneettisen myrskyn lukemiin jo iltapäivällä tai viimeistään iltayöstä. Lukemat pysyttelevät korkeina koko yön, joskin Kp-indeksin lukema 6 saavutetaan aamuyöstä (kello 02 – 05). Jos ennuste toteutuu, revontulia nähdään koko Suomen alueella ja mahdollisesti magneettisen myrskyn voimakkaimman vaiheen aikana myös Baltiassa. Myrskyn voimakkaimman vaiheen sijoittuessa aamuyölle Suomen aikaa, myös muualla Euroopassa, kuten kaikissa Pohjoismaissa, Iso-Britanniassa ja Pohjois-Atlantin saarilla ja Islannissa on mahdollisuus nähdä hienoja revontulia.

Yöt 18./19. ja 19./20. Magneettinen myrsky rauhoittuu päivän aikana ja indeksien lukemat ovat hyvin maltillisia jo 18./19. yön aikana. Revontulia on mahdollisuus nähdä Lapissa ja Pohjois-Suomessa, mutta etelämpänä niiden todennäköisyys on selvästi vähäisempi. Yönä 19./20. vain Lapissa on pieni mahdollisuus nähdä revontulia.