Revontuliennuste 22.–25.2.2023

Eilen aamulla kello 8.24 UT Auringossa tapahtui flarepurkaus, joka muodosti osittaisen Halo CME-pilven. Pilvi ei kuitenkaan ole tulossa kohti Maata, joten sillä ei ole vaikutuksia lähivuorokausien avaruussäähän maapallon radan tuntumassa.

Auringossa on seitsemän pilkkualuetta, joista AR 3229 on tyyppiä beeta–gamma. Sille ennustetaan 10 % todennäköisyyttä tuottaa X-luokan flarepurkaus. Tämä alue on se sama, joka tuotti X2.28 -luokan flaren helmikuun 17. päivänä.

Ennuste

Yöt 22./23., 23./24. ja 24./25. Avaruussään tilanne jatkuu rauhallisena koko ennustejakson ajan. Revontulien todennäköisyys Lapissa ja Pohjois-Suomessa on suurin ensimmäisenä yönä. Siellä mahdollisesti näkyvät revontulet ovat himmeitä ja rauhallisia. Etelämpänä revontulia tuskin näkyy. Kahtena seuraavana yönä revontulien mahdollisuus on selkeästi pienempi, joten todennäköisesti revontulia nähtäneen lähinnä Lapissa tai ainoastaan sen pohjoisosassa.

 

Revontuliennuste 15. – 18.2.2023

Auringossa olevien pilkkuryhmien määrä on 12, joista 11 on luokiteltu magneettisesti kuuluvan rauhallisiin alfa tai beeta-luokkiin. Yksi ryhmä, AR3226, on luokiteltu beeta–gammaksi, joten se on hieman aktiivisempi kuin muut. Sille ennustetaan vain 1 % todennäköisyyttä tuottaa X-luokan flarepurkaus lähimmän vuorokauden aikana. Auringonpilkkuluku on 206.

Maapallo on kohdannut tihentyneen aurinkotuulen ja tähän virtaukseen liittyy myös IMF-kentän suunnan muuttuminen kohti etelää. Tämä kaksinapaisen kentän suunnan merkitys ei ole kovinkaan suuri mutta jos maapallo kohtaa CME-pilven, jonka oma kenttä on etelään, niin silloin molemmat kentät tietysti vahvistavat toisiaan. Päinvastaisessa tapauksessa yhteiskenttä heikkenee. Kentän suunnalla on merkitystä, sillä aurinkotuulen varatut hiukkaset pääsevät helpommin tunkeutumaan maapallon magnetosfääriin, jos yhdistelmä kenttä on kohti etelää. Tällä voi olla merkittävä rooli revontulien kirkkauteen, esiintymisalueeseen ja aktiivisuuteen.

Huolimatta runsaasta aurinkopilkkualueiden määrästä, CME-purkaukset ovat olleet hyvin vähäisiä ja heikkoja. Yksikään niistä ei ole suuntautunut kohti Maata, joten niiden ei odoteta tällä ennustejaksolla vaikuttavan lähiavaruuden avaruussäähän.

Ennuste

Yö 15./16. maapallon kohtaama aurinkotuulen tihentymävirtaus vaikuttaa jonkin verran Kp-indeksiin, jonka ennustetaan olevan maksimissaan lukemassa 3+. Korkeiden leveyksien K-indeksin maksimilukema saavutetaan alkuillasta ja se on lukemassa 4. Samaan aikaan maapallon magneettikentässä on aivan kohtuullinen määrä energisiä elektroneja, joten revontulet ovat mahdollisia laajalla alueella Lapista Keski-Suomeen. Etelä-Suomen pohjoisosassa voitaneen tehdä myös joitakin havaintoja revontulista.

Yöt 16./17. ja 17./18. Aurinkotuulen tihentymävirtauksen mentyä ohitse, avaruussää rauhoittuu jonkin verran. Indeksilukemat vähenevät yksikön verran ja revontulien näkyvyysalue kaventuu Lappiin ja enintään Pohjois-Suomeen. Etelämpänä revontulia ei ole odotettavissa.

Revontuliennuste 6. – 9.2.2023

Maapallo on harventuneessa aurinkotuulen virtauksessa. Virtauksen nopeus on hieman koholla mutta laskusuunnassa. Ennustejakson aikana ei ole odotettavissa merkittäviä muutoksia aurinkotuuleen, eikä Auringossa olevat pilkkuryhmätkään osoita merkittävää aktiivisuutta. Samaan aikaan maapallon energisten elektronien määrä on vähäinen ja IMF:n suunta pohjoiseen. Näyttääkin siltä, että tämä ennustejakso muodostuu edelleen hyvin rauhalliseksi revontulien suhteen, vaikka Kp-indeksiennusteen valossa näin ei ehkä olisikaan. Ennusteeseen liittyy siis suuri epävarmuus.

Ennuste

Yöt 6./7. ja 7./8. Revontulet ovat mahdollisia Keski-Suomea myöten aamupuolella yötä, sillä molempina öinä Kp-indeksi on noususuunnassa yön aikana. Indeksien maksimi saavuttaa tason 4 tai 4-, jolloin toteutuessaan Keski-Suomen lisäksi Etelä-Suomen pohjoisosassa revontulet ovat mahdollisia. Kirkas kuutamo on hieman himmenemässä, joten revontulien ja taustataivaan kontrastikin paranee ennustejakson kuluessa.

Yö 8./9. on periaatteessa edellisten öiden kaltainen. Pitkäaikaisessa Kp-indeksin ennusteessa kerrotaan indeksin maksimilukemiksi lukemaa 4 jopa useamman vuorokauden ajaksi, joten revontulet ovat mahdollisia laajalla alueella. Etelärannikolla revontulia tuskin kuitenkaan nähdään tai sään ollessa selkeä horisonttiin asti, niitä voi näkyä ajoittain hyvin matalalla pohjoisessa.

Auringonpilkkujaksot

Tammikuun auringonpilkkuluku oli 143,6. Se on hyvin lähellä helmikuun 2014 lukua, joka oli 146,1 ja auringonpilkkujakson 24 suurin lukema. Nyt eletään pilkkujaksoa 25 ja ennusteet osoittavat edelleen ylöspäin. Tasoitettu 13 kuukauden pilkkuluku oli viime heinäkuussa 86,5 ja se on voimakkaassa nousussa. Ennuste tammikuun tasoitetuksi auringonpilkkuluvuksi on 104.

Auringonpilkkujaksot eivät toistu samanlaisina ainakaan lyhyen ajan kuluessa. Jokaisella pilkkujaksolla on omat piirteensä, joiden ennustaminen on mahdotonta. Näin ollen pilkkujaksojen tilastollinen tarkastelua on lähinnä vain arvauksia ja niiden perusteella tulevan ennustaminen ei onnistu kuin ehkä vahingossa. Kuva WDC-SILSO, Royal Observatory of Belgium, Brussels.

Näyttääkin siltä, että vertailut pitäisi tehdä jaksoon 23, jolloin syyskuussa 1998 kuukauden auringonpilkkuluku oli 132. Tässä jaksossa huippu saavutettiin heinäkuussa 2000, jolloin lukema oli 244 ja syyskuussa 2001 saavutettiin lukema 238. Jakson 23 maksimi oli kaksiosainen, joista ensimmäinen saavutettiin huhtikuussa 2000 ja toinen tammikuussa 2002. Jos nämä kaksi jaksoa vertautuvat toisiinsa, niin silloin kuluvan jakson 25 maksimi olisi noin 1,5 vuoden kuluttua syksyllä 2024.

Historiallisesti auringonpilkkujaksojen maksimit ovat olleet kaksiosaisia jaksosta 22 alkaen. Sitä ennen jakson 21 maksimi jo viittasi tulevaan kaksiosaisuuteen, vaikka se kuitenkin oli yksiosainen. Jaksot 23 ja 24 ovat olleet jälkimmäiseltä maksimiltaan voimakkaimpia ja maksimien väli 1,5 –2 vuotta.

Edellisen kerran jakson 24 maksimitasoa oli jakso 16, jonka maksimi saavutettiin huhtikuussa 1928. Silloin tasoitettua auringonpilkkuluku oli 130. Seuraavan jakson (no 17) maksimi 182 oli huhtikuussa 1937. Jos tästä jaksosta uskaltaisi ennustella kuluvan jakson (no 25) maksimin tasoa, niin nyt päästäisiin hieman alle 200 lukemaa. Tosin täytyy ottaa huomioon, että jakson 17 maksimi oli yksiosainen, joten jos ollaan edelleen kaksiosaisessa maksimissa, niin sen taso voi jäädä selvästi alemmalle tasolle jos kaksiosaisuudella on merkitystä maksimilukemaan.

Revontuliennuste 22. – 25.1.2023

Auringossa tapahtui CME-purkaus 20.1. kello 13.36 UTC aikaan. Purkaus on varsin laaja mutta sen nopeus on suunnilleen aurinkotuulen keskimääräinen nopeus. Purkauspaikka oli Auringon eteläisellä pallonpuoliskolla pilkkuryhmien AR3190 ja AR3194 läheisyydessä. Tässä vaiheessa ennusteet eivät osoita CME-pilven kohtaavan maapallon magneettikenttää, muta jos se tapahtuu, niin sen voi odottaa tapahtuvan 23. päivän aikana. IMF-kenttä on kohti etelää, joten se voi lisätä hieman revontuliherkkyyttä.

Auringonpilkkuryhmä AR3190 on menettänyt kokoaan, eikä ole enää näkyvissä paljain silmin. Valokuvaamalla se on vielä todella hieno ryhmä.

Ennuste

Yöt 22./23., 23./24. ja 24./25 Kp-indeksin ennuste ei lupaile kovinkaan hyviä revontulikelejä. Ainoastaan viimeisen yön indeksin odotetaan kohoavan lukemaan 4- . Revontulia voitaneen nähdä koko ennustejakson aikana joka yö Lapissa. Pohjois-Suomessa revontulien mahdollisuus on pienempi ja Keski-Suomessa ja siitä etelään varsin vähäinen. Jos CME-pilvi laajenee niin paljon, että osa siitä törmää maapallon magneettikenttään, niin silloin yö 23./24. voi olla revontuliyö hieman laajemmallakin alueella. Etenkin Pohjois- ja Keski-Suomen alueilla revontulet voivat olla mahdollisia.