Revontuliennuste 21. – 24.9.2023

Edellisessä ennusteessa kerrottu CME-pilvi näyttää kohdanneen maapallon magneettikentän noin 12 tuntia aikaisemmin kuin mitä ennusteessa odotettiin. Tämä vaikutti siihen, että sen aiheuttama magneettinen myrsky sattuikin Pohjois-Euroopan yön aikana ja Suomessakin nähtiin hienoja revontulia niillä alueilla, joissa pilvisyys ei näkyvyyttä estänyt. Yöltä 18./19.9.2023 Taivaanvahtiin tähän mennessä on tehty 59 ilmoitusta revontulista. Ilmoituksista eteläisimmät tulivat Helsingistä ja pohjoisin Enontekijältä.

Seuraavana yönä sää oli jo pilvisempi mutta ilmoituksia on tullut neljältä paikkakunnalta revontulista, ja yksi on tullut Ruotsista. Suomesta tehdyt ilmoitukset olivat Länsi-Suomesta. Nähdyt revontulet olivat himmeämpiä kuin edellisenä yönä.

Revontulien voimakkuutta kuvaa se, että ne näkyvät tässä kuvassa erittäin voimakkaina. Kuva on Tampereen Ursan länteen suunnatusta kamerasta kirkkaimman purkauksen ajalta. Revontulisäteiden suunnasta voidaan päätellä, että taivaalla on täytynyt olla revontulikruunu, jonka säteilypiste Tampereella on hieman zeniitistä etelään. Tampereen Ursalla ei ole tällä hetkellä toimivaa allsky- tai zeniittikameraa. Kuvan aikaleima on UTC-aikaa. Kuva © Tampereen Ursa ry.

Avaruussää

Auringossa on runsaasti pieniä pilkkuryhmiä. Vain yksi niistä (AT 13435) on beeta-delta -luokituksen saanut hyvin aktiivinen ryhmä, joka on tuottanut viimeisten parin vuorokauden aikana neljä M-luokan flarepurkausta. Ryhmälle ennustetaan 5 % mahdollisuutta tuottaa X-luokan flare ja 5 % mahdollisuus protoni-ilmiöihin.

Auringon kiertoliikkeen mukana kiertyvä aurinkotuulen tihentymä on lähestymässä maapalloa. Sen etureuna on jo saavuttanut planeettamme magneettikentän mutta hiukkastiheys ei vielä ole merkittävästi koholla. Tiheys kuitenkin on kasvussa ja yöllä 22./23. se on jo merkittävästi korkeampi kuin tällä hetkellä. Varsinainen tiheysmaksimi (20–25 ppcm³) saavutettaneen 23. päivän aikana. Tähän tihentymään liittyy myös IMF-kentän suunnan muutos eteläisestä pohjoiseen. Samaan aikaan tai hieman sitä ennen maapallon magneettikenttää hipaisee pienehkö CME-pilvi, jolla voi aiheuttaa magneettikenttään vähäisiä häiriöitä.

Ennuste

Yö 21./22. on tavanomaista rauhallisempi. Revontulia voitaneen odottaa näkyvä lähinnä Lapissa, ehkäpä vain aivan maamme pohjoisimmissa osissa. Muualla revontulet eivät ole todennäköisiä.

Yö 22./23. näyttäisi muodostuvan edellistä yötä hieman aktiivisemmaksi. Revontulia nähtäneen heti alkuillasta Lapissa ja hieman myöhemmin Pohjois-Suomessa. Keski- ja Etelä-Suomen alueille revontulet levittäytyvät ehkä vasta aamupuolella yötä. Etelärannikolla revontulia tuskin nähdään.

Yö 23./24. on jälleen rauhallinen. Revontulia voitaneen odottaa näkyvän Lapissa ja pieni mahdollisuus on myös Pohjois-Suomessa. Muualla revontulia tuskin nähdään.

 

 

Revontuliennuste 31.1. – 3.2.2023

Maapallo kohtasi heikon aurinkotuulen tiivistymävirtauksen, johon liittyi IMF-kentän suunnan kääntymiseen pohjoiseen, eilispäivän aikana. Virtauksen tiheys ja nopeus eivät ole kovinkaan paljoa muuttuneet, joten tämän päivän aikana, kun siirrytään virtauksen jättöpuolelle, ei ole odotettavissa kovinkaan merkittäviä häiriöitä maapallon magneettikenttään. Tässä aurinkotuulen harventuneessa tilassa sitten ollaankin seuraavat vuorokaudet tämä ennustejakson loppuun.

Ennuste

Yöt 31./1., 1./2. ja 2./3. Maapallon magneettikentässä tuskin tapahtuu suurempia magneettisia häiriöitä, joten revontulia nähtäneen lähinnä Pohjois-Lapissa, jossa nekin ovat himmeitä ja hyvin rauhallisia. Etelämpänä revontulia tuskin nähdään. 

Revontuliennuste 3. – 6.1.2023

Parina edellisenä yönä (31./1. ja 1./2.) keskiyön tienoilla Kp-indeksi kohosi lukemaan 4. Tämä mahdollisti matalalla näkyviä himmeitä revontulia ja osa niistä tallentui myös Tampereen Ursan revontulikameraan. Kamerakuvia voi nyt katsoa (ainakin toistaiseksi) taas pitkän tauon jälkeen tältä sivulta. Valitettavasti itäkamera ei vielä päivity sivulle. Samoin kuvat päivittyvät myös tämän blogin Revontulikamerat sivulle.

Uudenvuodenpäivän iltana tällaiset revontulet näkyivät Tampereen taivaalla. Kuva © Tampereen Ursa ry.

Auringossa on kuusi pilkkuryhmää, joista runsaspilkkuisin on alue AR13176. Alue on myös hyvin aktiivinen, vaikka sen magneettinen luokitus on beeta. Alueelle ennustetaan 60 % mahdollisuutta tuottaa C-luokan flare, 20 % M-luokan flare ja X-luokan flaren mahdollisuus on 5 %. Muita protoneja tuottavia ilmiöitä odotetaan 5 % todennäköisyydellä, mikä on pilkkuryhmille selvästi kohonnut ennustearvo. Tavallisille ryhmille protoni-ilmiöiden syntymistodennäköisyys on alle 1 %.

Uudenvuoden päivän iltana Auringosta sinkoutui CME-pilvi, jonka suunta on kohti maapalloa. Se ei ole tiheydeltään kovinkaan suuri ja sen nopeuskin on melkoisen hidas, joten sen vaikutukset tuntuvat maapallon magneettikentässä arvion mukaan 3./4. yön aamupuolella. Samoihin aikoihin IMF-kentän suunta vaihtuu, tosin suuntaan pohjoinen. Tästä syystä CME-pilven oman magneettikentän vaikutus revontulitoimintaan on merkittävä revontulien kirkkaudelle ja laajuudelle.

Ennuste

Yö 3./4. näyttää muodostuvan aktiiviseksi revontuliyöksi. CME-purkauspilven vaikutukset alkavat tuntua jo illalla, jolloin planetaarinen K-indeksi (siis Kp) kääntyy nousuun. Suuriman arvonsa se kuitenkin saavuttaa vasta 4. päivän aikana. Himmeitä revontulia voitaneen havaita sään sen mahdollistaessa Keski-Suomen alueella. Pohjois-Suomessa ja Lapissa revontulet ovat tavanomaisia

Yö 4./5. CME-pilven vaikutukset tuntuvat edelleen. Kp-indeksin ennustetaan kohoavan lukemaan 4 tai 5, jolloin aamupuolella yötä on jälleen mahdollisuus nähdä revontulia Etelä- Suomessa. Etelärannikko näistä bileistä kuitenkin näyttäisi jäävän osattomaksi. Lapissa revontulia voitaneen nähdä heti illan pimentyessä ja Huippuvuorilla todennäköisesti keskellä päivää.

Molempina päivinä (4.  ja 5.) kirkkaimmat revontulet näyttäisivät ajoittuvan siten, että niiden parhaimmat hetket ovat näkyvissä Pohjois-Amerikassa paikallisen keski- ja aamuyön tienoilla.

Yö5./6. Indeksien ennusteet ovat painuneet tavanomaisiin lukemiin, joten himmeiden revontulien näkyminen on mahdollista Lapissa ja Pohjois-Suomessa. Etelämpänä revontulien näkyminen on vähemmän todennäköistä. Jos pohjoisen horisontissa on selkeää, niin kannattaneen kuitenkin tähyillä siihen suuntaan, sillä vähemmän aktiivisina öinä 500 –1 000 km pohjoisempana kehittyvät revontulet voi
vat näkyä suhteellisen kirkkaina, kun tarkastelusuunta on niiden sivusta.

Revontuliennuste 31.12.2022 – 3.1.2023

Maapalloa kohti on tulossa pienehkö CME-pilvi mutta se on sen verran hidasliikkeinen, että kohtaaminen maapallon magneettikentän kanssa tapahtuu vasta tämän ennustejakson päätyttyä. Näin ollen, jos kohtaamisella on joitain vaikutuksia revontulien määrään ja kirkkauteen, niin ne nähdään vasta 3./4. yönä.

Tällä hetkellä maapallon kohtaaman aurinkotuulen tiheys on matala ja vastaavasti nopeus on huomattavan suuri verrattuna keskimääräiseen. Muutosta tähän ei ole odotettavissa tämän ennustejakson aikana.

Auringonpilkkualue AR13176 on pienentynyt ja on kooltaan nyt 420 ppm. Sen magneettinen rakenne on nyt beeta–gamma, joten se todennäköisesti tulee hiljalleen hiipumaan näkyvistä. Sille kuitenkin ennustetaan vielä 5 % todennäköisyyttä tuottaa X-luokan flarepurkaus. M-luokan purkauksia alue on tuottanut kaksikin viimeisen vuorokauden aikana.

Ennuste

Yöt 31./1., 1./2. ja 2./3. muodostunevat hyvin rauhallisiksi. Indeksien ennusteiden mukaan suurempia magneettisia häiriöitä ei ole odotettavissa yhtenäkään yönä, joten revontulia nähtäneen lähinnä Pohjois-Lapissa. Etelä-Lapissa revontulien mahdollisuus on pieni ja muualla lähes olematon.