Revontuliennuste 3. – 6.9.2020

Viime vuorokausien aikana Kp-indeksi on pysytellyt lukemassa 3. Se on näkynyt Tampereenkin horisontissa näkyneinä hyvin himmeinä revontulina. Niiden kirkkaus on vain vaivoin hieman kirkkaampi kuin taustataivas, joten paljain silmin niitä tuskin kukaan on nähnyt.

Ennuste

Avaruussää on rauhoittumaan päin ja Kp-indeksi odotetaan putoavan jo ensiyönä lukemaan 2 tai jopa lukemaan 1. Tilanne jatkuu samanlaisena koko ennustenjakson kolmen yön ajan.

Yöt 3./4., 4./5. ja 5./6. ovat hyvin rauhallisia. Himmeitä ja hyvin rauhallisia revontulia voitaneen nähdä Lapin taivaalla, mutta etelämpänä revontulien mahdollisuus on häviävän pieni.

Pitkäaikainen revontuliennuste 31.8. – 26.9.2020

Pitkäaikaisessa ennusteessa Auringon vähäinen aktiivisuus näkyy selkeästi. Magneettisia häiriöitä ja revontulia aiheuttavat lähinnä korona-aukot, joita niitäkin on odotettavissa vain vähän. Tämä ennustejakson aikana hieman aktiivisempaa magneettista toimintaa on luvassa aivan lähipäivien aikana mutta sitten joudumme odottelemaan ennustejakson loppupuolelle, ennen kuin mitään on tapahtumassa. 

Syyspäiväntasaus on 22. syyskuuta, joten yöt alkavat olla jo sen verran pitkiä, että reposia voidaan havaita niin illalla kuin aamullakin, eikä tarvitse keskittyä yön pimeimpiin hetkiin.

Ennuste

Ennustejakson ensimmäisinä öinä 31.8. – 3.9. maapallon magneettikenttä on sen verran rauhaton, että hyvin himmeitä revontulia voidaan havaita Keski-Suomea myöten.

Ennustejakson loppupuolella 23. –26.9. näyttäisi olevan jälleen hieman aktiivisempia öitä tiedossa. Etenkin yö 24./25. voi olla sen verran revontuliaktiivinen, että jopa Etelä-Suomessa voidaan nähdä kauden ensimmäisiä revontulia.

Revontuliennuste 31.8. – 3.9.2020

Auringon aktiivisuus on kääntymässä kohti nousua. Kesän aikana nähtiin melko usein seuraavaan auringonpilkkujaksoon (no 25) kuuluvia pilkkuja. Pilkut ja pilkkuryhmät olivat vielä hyvin pieniä ja lyhytaikaisia mutta tilanne voi muuttua nopeastikin.

Himmeät revontulet näkyivät tähtitornin kameralle. Kuva © Tampereen Ursa ry.

Myös ensimmäiset syyskauden revontulet on havaittu Tampereella elokuun 19. aamuyöllä. Tulet eivät olleet kovin voimakkaita ja sen jälkeen on nähty repoja 27. ja 29. öinä. Tahti on siis kiihtymässä vaikka kaikkein näyttävimmät revontulet ovat (tilastollisesti) tulossa vasta muutaman vuoden kuluttua.

Ennuste

Auringon aktiivisuus ei ole kovinkaan voimakasta, pilkkuja ei ole lainkaan ja korona aukotkin keskittyvät lähellä pohjoisnapaa. Niinpä ei ole yllättävää, että revontulien mahdollisuus on hyvin pieni ja jos jotain näkyykin, ne ovat himmeitä.

Kaikki kolme yötä (31./1., 1./2. ja 2./3.) ovat samankaltaisia. Kp-indeksi odotetaan kohoavan suunnilleen lukemaan 3, jolloin himmeitä revontulia yön pimeimpinä hetkinä on mahdollista nähdä Keski-Suomen leveydelle. Tampereen leveydellä revontulet voivat näkyä kameroissa, mutta paljain silmin niitä voi etsiä lähinnä hyvin pimeässä paikassa.

Auringon aktiivisuus kasvaa hiljalleen

 

Auringon aktiivisuuden minimi saavutti miniminsä viime joulukuussa, tai ainakin siltä näyttää. uuden auringonpilkkujakson alkaminen näyttää vahvistuvan, sillä tämän vuoden puolella on nähty silloin tällöin uusi pilkkuja, jotka ovat kuuluneet uuteen jaksoon numero 25.

Syksyn lähestyessä myös revontulien odotetaan aktivoituvan ja tästä on ensimmäisiä merkkejä jo nähty. Elokuun 15. päivänä kello 9.50 Suomen aikaa Auringossa tapahtui C2-luoka flarepurkaus, joka oli ensimmäinen pitkään aikaan. Sen jälkeen on havaittu heikompia A6, B1,2 ja B1 -luokan flareja.

Voimakkain merkki kasvavasta aktiivisuudesta nähtiin 16. päivän kello 20.26 flareen liittynyt koronamassapurkaus (CME). Pieni flare ja CME ilmaantui paikassa, jossa ei ollut näkyvissä auringonpilkkuja. Heikko CME-pilvi siirtyy hitaasti ulommaksi ja sen lasketaan saavuttavan maapallon radan 20. päivän aamun tunteina. CME-pilvi ei tule suoraan maapalloa kohti, vaan menee jonkin verran ohi. Osa laajentuvasta pilvestä kuitenkin saavuttaa maapallon magneettikentän ja törmäyksen uskotaan aiheuttavan jonkin verran magneettisia häiriöitä ja mahdollisesti revontulia. Elokuun 20. päivän aamun tunneille Kp-indeksin ennustetaan kohoavan lukemaan 4.

CME-pilven odotettu tömäys maapallon magneettikenttään tapahtuu ennusteen mukaan 20. elokuuta vuorokauden vaihtuessa. Pääosa CME-pilvestä menee maapallon ohi, vain pieni osa saavuttaa magneettikentän. Törmäyksen seurauksena magneettikentän plasman tiheys kolminkertaistuu ja hiukkasten nopeudessa odotetaan jonkin verran kasvua. Tuloksena voi olla syyskauden ensimmäiset revontulet Keski- ja Etelä-Suomen taivaalla torstaiaamun tunteina.

Jos revontulia ilmaantuu, Suomessa niitä voitaneen nähdä Etelä-Suomen taivaalla aamuntunteina ennen aamuhämärän alkua. Keski-Suomessa revontulien näkyminen liittyy ajankohtaan, milloin niitä esiintyisi. Jos tulet ilmaantuvat taivaalle lähempänä yön pimeimpiä hetkiä, niin reposet voivat olla kirkkaita. Jos tulien näkyminen tapahtuu enemmän aamun tunteina, silloin vielä vaalea yötaivas kalventaa ne vaatimattomiksi. Pohjois-Suomessa ja Lapissa yötaivas voi olla liian vaalea revontulien näkymiselle.

Raju purkaus Auringossa 99 vuotta sitten

Kari A. Kuure

Garrington-tapahtuma vuonna 1859 on ollut tähän asti voimakkain tunnettu aurinkomyrsky, joka osui maapalloon. Nyt tutkijat ovat onnistuneet kaivamaan historian hämäristä toisen, kuta kuinkin saman voimakkuuden purkauksen, joka sekin aiheutti vakavia tuhoja etenkin lennätin ja puhelinverkoille.

Auringossa tapahtui 9.8.2011 voimakas flare-purkaus. Purkauksen kirkkaudesta kamera saturoitui. Kuva Wikimedia Commons.

Tapahtumat käynnistyivät 12.5.1921, kun Auringon aktiivisella alueella AR1842 auringonpilkkujakson 15 aikana tapahtui voimakkaita flare-purkauksia. Purkaukset vuorostaan aiheuttivat koronamassapurkauksia (CME), joiden suunta oli suoraan kohti maapalloa. Magneettisen myrskyn maksimi saavutettiin 15.5. kello 02.00 GMT, jolloin Ruotsissa puhelinkeskus vaurioitui ja syttyi palamaan. Tuntia myöhemmin sama toistui New Yorkin Brewster-nimisessä kylässä rautatieaseman kytkentätaulussa, jossa tulipalo tuhosi lopulta koko rakennuksen. Muitakin tulipaloja syttyi, esimerkiksi New Yorkin Grand Central -aseman rautatiehallin tornissa. Tämä viimeksi mainittu tuho antoi nimensä koko tapahtumasarjalla ja se tunnettiin sen jälkeen New York Railroud Superstorm’ina.

Tulipalot syttyivät sen vuoksi, että magneettinen myrsky indusoi pitkiin sähkö ja puhelinlinjoihin (avojohtoja) voimakkaita ylijännitteitä. Ylijännitteet olivat maksimissaan jopa 10 V/km, joten linjoihin kytketyt laitteet saattoivat kokea jopa useiden satojen volttien ylijännitteitä ja siitä aiheutuvia sähkövirtoja. Nämä sähkövirrat kuumentavat linjoihin kiinnitettyjä laitteita niin paljon, että lopulta niiden lämpötila sytyttää ne palamaan. Etenkin puhelinjärjestelmät tuohon aikaan olivat erittäin alttiita häiriövirroille ja ei olekaan mikään ihme, että erilaisia ongelmatilanteita, häiriöitä ja laiterikkoja koettiin kaikissa maanosissa Australiasta Eurooppaan ja Amerikkoihin asti.

Saman aikaisesti puhelin, lennätin ja sähköverkkojen ongelmien kanssa taivaalla nähtiin voimakkaita revontulia. Eteläisimmät revontulet nähtiin Teksasissa, Los Angelesissa ja Tyynen meren alueella Samoalla ja Tongalla. Nähtiinpä revontulia lähellä ekvaattoria merellä olleilla laivoillakin.

Vuoden 1921 suuta aurinkomyrskyä on tutkinut Jeffrey Love (Yhdysvaltain geologinen tutkimuslaitos) ja hänen kollegansa. Tutkimusraportti ^[1] on julkaisti Advancing Earth and Space Science -verkkojulkaisussa otsikolla Intensity and Impact of the New York Railroad Superstorm of May 1921. ja samasta aiheesta samassa julkaisussa on Mike Hapgood’in artikkeli ^[2] The Great Storm of May 1921: An Exemplar of a Dangerous Space Weather Event.

Jeffrey Love’n johtama tutkimusryhmä laski toukokuun 1921 tapahtuman myrskyindeksin (Dst). Tulos oli, että indeksin lukemaksi laskelmat antoivat -907 ± 132 nT toukokuun 15. päivälle myrskyn ollessa voimakkaimmillaan. Tämä on hyvin lähellä sitä, mitä on laskettu Carrington tapahtuman noin -900 nT -lukema. Viime vuosien suurin häiriöindeksin lukema -589 nT saavutettiin vuonna 1989.

Mike Hapggood tutki historiallisista asiakirjoista tapahtumien kronologista järjestystä. Hän toteaa, että maapalloon osui parin vuorokauden aikana useita CME-pilviä, jotka aiheuttivat voimakkaita häiriötiloja niin magneettikenttään kuin teknisiin järjestelmiin. Häiriöt olivat niin voimakkaita, että silloisten magneettisten mittausasemien mittarit ja piirturit ylittivät käytössä olevat asteikot.

Huomautukset

[1] https://doi.org/10.1029/2019SW002250

[2] https://doi.org/10.1029/2019SW002195

Lisää luettavaa

http://avaruusmagasiini.blogspot.com/2019/06/superflare-auringossa-on-mahdollinen.html

http://avaruusmagasiini.blogspot.com/2014/05/auringossa-piilee-vaara.html

http://avaruusmagasiini.blogspot.com/2018/02/proxima-centaurissa-valtava-flare.html

Pitkäaikainen revontuliennuste 4.5. – 30.5.2020

Avaruussää näyttäisi pysyttelevän hyvin rauhallisena koko 27 vuorokauden ajan. Kp-indeksi pysyttelee lukemissa 2 – 3, jolloin revontulien mahdollisuus aivan etelä rannikolla ovat hyvin pienet. Muualla Suomessa revontulikausi on käytännössä päättynyt kirkkaasta yötaivaasta johtuen.

Avaruussää on rauhallinen seuraavien viikkojen aikana. Kuva © Kari A. Kuure.

Revontulibongarit voivat siirtyä havaitsemaan hohtavia yöpilviä, joiden kausi alkaa etelä rannikolla näihin aikoihin. Muualla Suomessa taivas on liian vaalea niiden havaitsemiseen ennen heinäkuun loppupuolta ja silloin vain Keski-Suomen leveyksille.

Tämä ennuste on viimeinen tälle keväälle, ennusteiden julkaisua jatketaan loppukesästä elokuun puolivälin jälkeen, kun illat ja yöt ovat selvästi pimentyneet. Jos kuitenkin maapallon magneettikenttään on muodostumassa voimakas magneettinen myrsky niin siitä kerrotaan tässä blogissa, jos myrskyn alkuun on enemmän kuin 12 tuntia aikaa. Varmista, että olet blogipäivitysten tilaaja, jotta et jää ilman näitä ennusteita.

Revontuliennuste 30.4. – 3.5.2020

Revontulikausi alkaa päättyä Tampereen leveydellä. Etelärannikolla se vielä jatkuu jonkin aikaa, mutta siellä revontulien näkyminen on jo paljon vähäisempää kuin pohjoisemmassa. Etelärannikolla on alkamassa yöpilvikausi. Yleensä siellä ensimmäiset yöpilvihavainnot tehdään toukokuussa. Tampereella yöpilviä joudutaan odottelemaan vähintään heinäkuun loppupuolella ja kausi on yleensä hyvin lyhyt, yleensä pari kolme viikkoa.

Revontulikausi alkaa päättyä Tampereella. Kuva on otettu yön pimeimpänä hetkenä ja taivas vaalenee yö yön jälkeen niin, että mahdollisia revontulia on mahdoton havaita vaalealta taivaalta. Kuva © Tampereen Ursa ry.

Ennuste

Yöt 30./1., 1./2. ja 2./3. ovat kaikki rauhallisia. Avaruussäässä ei odoteta tapahtuvan suuria muutoksia sillä Kp- ja K-indeksit pysyttelevät matalissa lukemissa (~2). Maapallon kohtaama aurinkotuuli on lähtöisin Auringon ekvaattoriseudulta ja näin ollen aurinkotuulen nopeus on noin 400 km/s. Auringon eteläisen pallonpuoliskon nopeampi aurinkotuuli ei kuitenkaan ole kaukana, joten rajapinnassa syntyvät häiriöt saattavat generoida näkyviä revontulia täysin odottamatta. Tässä suhteessa revontulibongarien tulisi vielä olla valppaana ainakin etelärannikolla.

---

Tämä kolmen vuorokauden ennuste on viimeinen tälle keväälle. Ensi maanantaina julkaisen vielä 27 vuorokauden ennusteen, mutta sen jälkeen seuraavat ennusteet julkaistaan aikaisintaan elokuun puolivälin tietämillä, ellei merkittävää magneettista myrskyä ole odotettavissa.

Revontuliennuste 27. – 30.4.2020

Viimeyönä (26./27.) Kp-indeksi kohosi lukemaan 3. Se toi Tampereen taivaalle suhteellisen kirkkaan revontulivyö, joskin pilvipeite esti parhaimpien hetkien tallentumisen revontulikameraan. https://www.taivaanvahti.fi/observations/show/90241 .

Revontulet tulivat näkyviin pilvien vetäytyessä. Kuva © Tampereen ursa ry.

Ennuste

Yöt 27./28., 28./29. ja 29./30. Avaruussään tilanne näyttäisi pysyttelevän samankaltaisena, Kp- ja K-indeksien lukemien ennustetaan pysyttelevän lukemissa 2 ja 3. Korkeimmat lukemat saavutetaan iltapäivällä ja alkuillasta Suomen aikaa. Näin ollen kovinkaan kirkkaita revontulia ei taivaalla voi odottaa näkevänsä. Keski-Suomessa ja Etelä-Suomen pohjoisosassa revontulien mahdollisuus on kuitenkin kohtalainen, joten jonakin yönä himmeitä reposia voidaan tällä alueella nähdä.

Pitkäaikainen revontuliennuste 27.4. – 23.5.2020

Keski- ja Etelä-Suomessa lyhyen yön aikana on mahdollista vielä nähdä revontulia, jos niitä taivaalla esiintyy. Näin tapahtui vielä viimeyönä (26./27.), jolloin yön pimeimpinä hetkinä Tampereen Ursan videokamera tallensi suhteellisen kirkkaan mutta rauhallisen revontulivyön.

Geomagneettinen ennuste kertoo vain vähäisistä häiriöistä avaruussääsä tulevina viikkoinan. Kuva © Kari A. Kuure.

Avaruussään tilanne jatkuu muuttumattomana lähivuorokausina, joten on hyvinkin mahdollista, että revontulia nähdään muutamana seuraavanakin yönä. Toukokuun alussa ennustettu Kp-indeksi pienenee matalaan (2) lukemaan, jolloin revontulien todennäköisyys heikkenee merkittävästi.

Geomagneettisessa ennusteessa toukokuun 5. päivänä näyttää olevan indeksin 4 muodostama terävä piikki. Mahdollinen häiriö on niin lyhyt, että se tuskin revontulia aiheuttaa.

Ennustejakson loppupuolella on muutaman vuorokauden jakso, jolloin Kp-indeksi heilahtelee lukemien 2 ja 3 välillä. Tällöin ollaan jo toukokuun loppupuolella ja vaikka tällainen epästabiilius aiheuttaisikin revontulia, niin niiden näkyminen hyvin vaalealta taivaalta on luultavasti mahdotonta. Indeksin lukema 3 ei yleensä mahdollista revontulien näkymistä etelä-rannikolla, jossa yötaivas olisi vielä riittävän tumma revontulien näkymiseen.

Revontuliennuste 24. – 27.4.2020

Viime ennustejaksolla yöllä 21./22. nähtiin himmeitä revontulia noin kello 2 aikoihin. Nämä revontulet olivat hyvin rauhallisia, himmeitä ja kirkkain vaihe oli hyvin lyhyt. Havaintoja tehtiin Tampereen lisäksi Akaassa, Karkkilassa ja hieman pohjoisemmassa Rovaniemellä.

Suurimmaksi osaksi revontulet näkyivät vain kameralle. Kuva © Tampereen Ursa ry.

Ennuste

Yöt 24./25., 25./26 ja 26./27. Avaruussää pysyttelee hyvin rauhallisena, kuten se on ollut sitä tähänkin asti. Näin ollen revontulien mahdollisuus koko maassa lähiöinä on hyvin pieni tai olematon, sillä Kp- ja K-indeksien ennustetaan pysyttelevän pienissä (<2) lukemissa.