Revontuliennuste 27. – 30.9.2020

Viimepäivinä revontulitoiminta on ollut vilkasta Lapissa. Etelä-Suomessa ja Tampereen leveydelle ei niistä ole nähty kuin viitteitä, lähes vain kameroissa näkyviä hyvin rauhallisia ja himmeitä revontulia. Perjantain ja lauantain välisenä yönä lehtitietojen mukaan ainakin Rovaniemellä oli loistavat ”pohjan palot”. Myrskyindeksi (Dst) ei kuitenkaan ole ollut kovin voimakkaissa lukemissa, maksimilukema oli -73 nT. Oikein voimakkaissa myrskyissä saavutetaan jopa kymmenkertaisia lukemia.

Tampereella näkyneet himmeät revontulet tallentuivat tähtitornilla olevaan kameraan 27. päivän puolella. Kuva © Tampereen Ursa ry. / Kari A. Kuure.

Magneettinen rauhattomuus kaikeksi onneksi (riippuu tietysti keneltä kysyy!) jatkuu ainakin vielä muutaman vuorokauden. NOAA on ennusteessaan lähivuorokausille antanut myös magneettisen myrskyn varoituksen. Sen mukaan ensi maanantain ja tiistain välisenä yönä myrsky saavuttaisi jopa G2-tason. Myrsky aiheutuu Auringon pohjoisnavalta ekvaattorin eteläpuolelle ulottuvasta korona-aukosta, joka olisi tiistaiyönä juuri voimakkaimmassa asemassa maapalloon nähden.

Ennuste

Yö 27./28. on suhteellisen rauhallinen. Kp-indeksin odotetaan kohoavan lukemaan 3 aamupuolella yötä, jolloin revontulia voidaan havaita Keski-Suomea myöten. Lapissa tulet voivat olla kirkkaita ja hyvin aktiivisia. Etelä-Suomessa revontulet ovat hyvin himmeitä tai vain kameralla havaittavia.

Yö 28./29 on sitten jo merkittävästi aktiivisempi. Kp-indeksin odotetaan kohoavan puolen yön jälkeen lukemaan 5 /G1-luokan myrsky), jolloin revontulia voidaan nähdä koko maassa. Myrsky voi kiihtyä jopa G2 aamun tunteina, mutta vasta auringonnousun jälkeen.

Yö 29./30. on edellisen toisinto. Illalla Kp-indeksi on lukemassa 3 mutta se kohoaa vuorokauden vaihtumisen jälkeen lukemaan 5 (G1) ja vielä varhaisaamussa lukemaan 6 (G2). Kirkkaita ja hyvin aktiivisia revontulia voitaneen nähdä koko maassa.

Raju purkaus Auringossa 99 vuotta sitten

Kari A. Kuure

Garrington-tapahtuma vuonna 1859 on ollut tähän asti voimakkain tunnettu aurinkomyrsky, joka osui maapalloon. Nyt tutkijat ovat onnistuneet kaivamaan historian hämäristä toisen, kuta kuinkin saman voimakkuuden purkauksen, joka sekin aiheutti vakavia tuhoja etenkin lennätin ja puhelinverkoille.

Auringossa tapahtui 9.8.2011 voimakas flare-purkaus. Purkauksen kirkkaudesta kamera saturoitui. Kuva Wikimedia Commons.

Tapahtumat käynnistyivät 12.5.1921, kun Auringon aktiivisella alueella AR1842 auringonpilkkujakson 15 aikana tapahtui voimakkaita flare-purkauksia. Purkaukset vuorostaan aiheuttivat koronamassapurkauksia (CME), joiden suunta oli suoraan kohti maapalloa. Magneettisen myrskyn maksimi saavutettiin 15.5. kello 02.00 GMT, jolloin Ruotsissa puhelinkeskus vaurioitui ja syttyi palamaan. Tuntia myöhemmin sama toistui New Yorkin Brewster-nimisessä kylässä rautatieaseman kytkentätaulussa, jossa tulipalo tuhosi lopulta koko rakennuksen. Muitakin tulipaloja syttyi, esimerkiksi New Yorkin Grand Central -aseman rautatiehallin tornissa. Tämä viimeksi mainittu tuho antoi nimensä koko tapahtumasarjalla ja se tunnettiin sen jälkeen New York Railroud Superstorm’ina.

Tulipalot syttyivät sen vuoksi, että magneettinen myrsky indusoi pitkiin sähkö ja puhelinlinjoihin (avojohtoja) voimakkaita ylijännitteitä. Ylijännitteet olivat maksimissaan jopa 10 V/km, joten linjoihin kytketyt laitteet saattoivat kokea jopa useiden satojen volttien ylijännitteitä ja siitä aiheutuvia sähkövirtoja. Nämä sähkövirrat kuumentavat linjoihin kiinnitettyjä laitteita niin paljon, että lopulta niiden lämpötila sytyttää ne palamaan. Etenkin puhelinjärjestelmät tuohon aikaan olivat erittäin alttiita häiriövirroille ja ei olekaan mikään ihme, että erilaisia ongelmatilanteita, häiriöitä ja laiterikkoja koettiin kaikissa maanosissa Australiasta Eurooppaan ja Amerikkoihin asti.

Saman aikaisesti puhelin, lennätin ja sähköverkkojen ongelmien kanssa taivaalla nähtiin voimakkaita revontulia. Eteläisimmät revontulet nähtiin Teksasissa, Los Angelesissa ja Tyynen meren alueella Samoalla ja Tongalla. Nähtiinpä revontulia lähellä ekvaattoria merellä olleilla laivoillakin.

Vuoden 1921 suuta aurinkomyrskyä on tutkinut Jeffrey Love (Yhdysvaltain geologinen tutkimuslaitos) ja hänen kollegansa. Tutkimusraportti ^[1] on julkaisti Advancing Earth and Space Science -verkkojulkaisussa otsikolla Intensity and Impact of the New York Railroad Superstorm of May 1921. ja samasta aiheesta samassa julkaisussa on Mike Hapgood’in artikkeli ^[2] The Great Storm of May 1921: An Exemplar of a Dangerous Space Weather Event.

Jeffrey Love’n johtama tutkimusryhmä laski toukokuun 1921 tapahtuman myrskyindeksin (Dst). Tulos oli, että indeksin lukemaksi laskelmat antoivat -907 ± 132 nT toukokuun 15. päivälle myrskyn ollessa voimakkaimmillaan. Tämä on hyvin lähellä sitä, mitä on laskettu Carrington tapahtuman noin -900 nT -lukema. Viime vuosien suurin häiriöindeksin lukema -589 nT saavutettiin vuonna 1989.

Mike Hapggood tutki historiallisista asiakirjoista tapahtumien kronologista järjestystä. Hän toteaa, että maapalloon osui parin vuorokauden aikana useita CME-pilviä, jotka aiheuttivat voimakkaita häiriötiloja niin magneettikenttään kuin teknisiin järjestelmiin. Häiriöt olivat niin voimakkaita, että silloisten magneettisten mittausasemien mittarit ja piirturit ylittivät käytössä olevat asteikot.

Huomautukset

[1] https://doi.org/10.1029/2019SW002250

[2] https://doi.org/10.1029/2019SW002195

Lisää luettavaa

http://avaruusmagasiini.blogspot.com/2019/06/superflare-auringossa-on-mahdollinen.html

http://avaruusmagasiini.blogspot.com/2014/05/auringossa-piilee-vaara.html

http://avaruusmagasiini.blogspot.com/2018/02/proxima-centaurissa-valtava-flare.html