Paljain silmin näkyvä auringonpilkkuryhmä

Toissa päivänä Auringon itäreunan ympäri näkyvälle puolelle kiertyi iso auringonpilkkuryhmä, joka sai tunnuksekseen AR 13780. Kokoa tällä ryhmällä on tätä kirjoittaessani 930 miljoonasosaa, siis todennäköisesti hyvinkin paljain silmin nähtävissä, tietysti aurinkosuodatinta havaitsemiseen käyttäen.

Auringonpilkut 5.8.2024. Kuva NASA/SDO/HMIIF.

Pilkkuryhmä sijaitsee Auringon eteläisellä pallonpuoliskolla noin S13 asteen leveyspiirillä. Yksittäisiä pilkkuja ryhmässä on tällä hetkellä 33, mutta kuten aina, niiden määrä vaihtelee pilkkuryhmän kehittyessä. Se on luokiteltu magneettisesti beeta – gamma – delta:ksi. Tämä määrittely kertoo pilkkuryhmällä olevan beeta – gamma -tyypin magneettinen rakenne mutta sisältää yhden tai useamman deltatyypin auringonpilkun. Deltatyypin pilkut ovat puolestaan magneettisesti kaksinapaisia (N ja S -navat) mutta ne sijaitsevat saman penumbran sisällä. Beeta – gamma -tyypin magneettinen rakenne kertoo pilkkuryhmän olevan sen verran monimutkainen, että magneettisten voimaviivojen esittämistä pilkkuryhmän sisällä ei voida tehdä.

Deltatyypin pilkkuryhmät ovat yleensä hyvin aktiivisia ja niiden läheisyydessä usein esiintyy prominensseja. Tämän ryhmä pilkkuryhmien ja yksittäisten pilkkujen kehitys on suhteellisen nopeaa ja ne regeneroituvat yhdessä. Pilkkuryhmän ikään kuitenkin vaikuttaa se, että samaan ryhmään voi syntyä useita deltatyypin pilkkuja samanaikaisesti ja peräkkäin.

Zürich/McIntosh-järjestelmässä pilkkuryhmä on luokiteltu fkc:ksi. Tämä tarkoittaa pilkkuryhmää, joka on pituudeltaan yli 15 astetta, se on kaksinapainen, penumbraltaan epäsymmetrinen ja kooltaan yli 2,5 astetta sekä kompakti.

AR 13780 on jo osoittanut oman aktiivisuutensa, viimeksi kuluneen vuorokauden aikana se on tuottanut yhden X1.1 -luokan ja kolme M-luokan flarepurkauksia. Näyttää siltä, että pilkkuryhmä jatkaa kasvuaan ja sen myötä myös aktiivisuus flarepukauksineen jatkuu.

Myös muutkin pilkkuryhmät ovat olleet aktiivisia. Esimerkiksi pilkkuryhmä AR 13767 tuotti X1-luokan flaren ollessaan juuri länsireunalla kiertymässä etäpuolelle. Pilkkuryhmä AR 13772 on myös beeta – gamma – delta -tyyppiä mutta se on jo pienenemässä ja lopulta katoaa lähiaikoina. Eilen sen alueella ei esiintynyt flarepurkauksia.

Muista pilkkuryhmistä pitäisi kiinnittää huomio myös ryhmiin AR 13774 ja AR 13775, jotka kummatkin ovat tyypiltään beeta – gamma. Näistä ensimmäinen on kasvussa ja jälkimmäinen ja hieman pienenee. 3774 on myös aktiivisessa vaiheessa ja saattaa tuottaa X-luokan flarepurkauksen 10 % todennäköisyydellä. Se on lisäksi sellaisessa paikassa Auringon kiekon keskivaiheilla, että siellä tapahtuvat purkaukset tulevat vaikuttamaan Maan lähiavaruuden avaruussäähän.

Näyttääkin siltä, että lähivuorokausina Auringossa on mielenkiintoisia ilmiöitä havaittavaksi, jos vain sää mahdollistaa niiden näkymisen.