Revontuliennuste 11. – 14.3.2023

SWPC julkaisi eilen varoituksen korkeasta energisten elektronien tiheydestä ionosfäärissä. Mitatut lukemat olivat hieman alle 2 000 pfu:ta ja vuorokautinen elektronivuon arvo saavutti lukeman 4,20e+07 e/cm2-ster-day). Kumpikaan lukema ei ole järin korkea (paljon korkeampiakin lukemia esiintyy säännöllisesti) mutta ne olivat kuitenkin sen verran korkeita, että Tampereenkin horisontin yläpuolella nähtiin himmeitä revontulia, jotka olivat parhaimmillaan paljain silmin havaittavia kello 22 aikaan. IMF-kentän Bz-komponentin suunta kääntyi etelään ja saavutti lukeman -5 nT juuri kirkkaimpien revontulien aikana.

Yön 10./11.32023 olivat vaatimattomat ja tältä kirkkain hetki näytti Tampereen Ursan tähtitornilla. Kuva © Tampereen Ursa.

Samaan aikaan Potsdamissa mitattu ja arvioitu Kp-indeksi saavutti hädin tuskin lukeman Kp2. Tällä Kp-indeksi arvolla Tampereella ei yleensä havaita revontulia ja tälläkin kertaa ne olivat todellisuudessa arviolta 600 – 800 km pohjoisempana. Kiirunan mittausaseman K-indeksi painui lukemaan K5 kello 22 aikaan ja yön kuluessa se saavutti lukeman 6+ (kello 2.13 Suomen aikaa). Tämän jälkeen tilanne on normalisoitunut.

Ennuste

Yöt 11./12., 12./13. ja 13./14. Kp- ja korkeiden leveyksien K-indeksit matavat tasaisesti koko ennustejakson ajan lukeman 2+ tietämillä. Auringossa ei ole tapahtunut sellaisia CME-purkauksia, jotka ennustejakson aikana vaikuttaisivat maapallon magneettikentän tilaan. Näin ollen koko ennustejaksosta näyttäisi muodostuvan hyvin rauhallinen. Revontulet ovat mahdollisia Pohjois-Lapissa mutta muualla niiden todennäköisyys on lähes olematon. Jos energisten elektronien tiheys pysyttelee korkeahkona, hyvin lähellä horisonttia voitaneen nähdä kaukana pohjoisessa olevia kirkkaimpia revontulia.  

 

Revontuliennuste 8. – 11.3.2023

Auringossa on tällä hetkellä 12 auringonpilkkuryhmää. Yksi ryhmistä on tyyppiä beeta–gamma, muut ryhmät ovat alfa tai beeta -luokkiin kuuluvia. Auringonpilkkuluku on 173 ja se on ollut kasvussa viimevuorokauden aikana. Vaikka pilkkuryhmiä on runsaasti, Auringon toiminta näyttää rauhoittuvan jonkin veran.

Maapallon kohtaaman aurinkotuulen tiheys on hieman kasvanut viimeisen vuorokauden aikana, ollen tällä hetkellä noin 5ppcm3. Vastaavasti aurinkotuulen nopeus on hieman laskenut tällä hetkellä olevaan 460 km/s nopeuteen, aikaisemmin se oli noin 650 km/s.

Ennuste

Yö 8./9. Kp-indeksi ennuste kertoo yön olevan suhteellisen rauhallinen. Indeksilukema kohonnee lukemaan Kp4-, joka toteutuessaan mahdollistaisi revontulien näkymisen Lapissa ja Pohjois-Suomessa. Etelämpänä revontulien mahdollisuus on hyvin pieni.

Yöt 9./10. ja 10./11. Ennustettu magneettinen aktiivisuus näyttäsi edelleen laskevan ensimmäisestä yöstä. Indeksilukemat Kp2+ ja Kp2- mahdollistaa revontulien näkymisen lähinnä Lapissa ja jossain määrin Pohjois-Suomen alueilla. Jos revontulia näkyy, ne ovat himmeitä ja hyvin rauhallisia kaaria.

Revontuliennuste 5. – 8.3.2023

Auringon toiminta on ollut aktiivista viimeksi kuluneen vuorokauden aikana. Eilen, kello 15.58 UTC aikaan havaittiin osittainen halo CME-purkaus, jonka mediaaninopeus on noin 800 km/s. Toistaiseksi julkaistujen tietojen mukaan sen suunnasta ei kuitenkaan ole varmuutta. Jos se on tulossa Maan suuntaa, niin sen vaikutukset tuntuisivat maapallon magneettikentässä 6. maaliskuuta illalla tai seuraavan vuorokauden alussa.

Auringonpilkkualueita on kaikkiaan yhdeksän ja ne kaikki ovat rauhallisia alfa tai beeta-luokaan kuuluvia. Maapallon kohtaama aurinkotuuli on harvaa ja nopeus kohtalainen. IMF-kentän suunta pohjoisen ja etelän välillä vaihtelee lyhyellä jaksolla.

Ennuste

Yö 5./6. saattaa muodostua revontuliyöksi. Kp-indeksi ennustetaan kohoavan lukemaan 5- aamupuolella yötä. Toteutuessaan se mahdollistaisi revontulien näkymisen lähes koko maassa, ehkä etelärannikkoa lukuun ottamatta. Revontuliaktiivisuus jatkunee rauhallisena aina aamuhämärään asti.

Yö 6./7. Kp-indeksin ennustetaan saavuttavan lukeman 4, joka mahdollistaisi revontulien näkymisen Lapista Etelä-Suomeen alueelle. Jos 4. päivänä havaittu CME-pilvi saapuu Maan magneettikenttään, indeksien lukemat saattavat kohota merkittävästi korkeampiin lukemiin ja revontulet ovat mahdollisia koko maassa.

Yö 7./8. Maan magneettikenttä on rauhoittumaan päin ja tällä hetkellä näyttäisi siltä, että revontulet ovat mahdollisia Lapissa ja Pohjois-Suomessa.

Revontuliennuste 2. – 5.3.2023

Avaruusää on nyt rauhoittunut melkoisen voimakkaan ja pitkäkestoisen magneettisen myrskyn jälkeen. Tällä hetkellä aurinkotuuli on tiheydeltään ja nopeudeltaan tavanomaisissa lukemissa, eikä Maata kohti ole tulossa suurempia CME-pilviä. Pilkkuryhmät, joita on seitsemän, ovat rauhallisesti toimivia alfa ja beeta -ryhmiin kuuluvia.

Revontulet 27. helmikuuta kello 23.07 Suomen aikaa Tampereen Ursan tähtitornilla kuvattuna. Kuva © Tampereen Ursa ry.

Ainoastaan AR3234-ryhmä on hieman aktiivisemman tuntuinen b-g-d -luokiteltu, ja sille ennustetaan 10 % todennäköisyyttä tuottaa X-luokan flarepurkaus lähimmän vuorokauden aikana. Pilkkuryhmä tosin alkaa olla jo hyvin lähellä Auringon länsireunaa, joten vaikka siellä voimakas CME-purkaus tapahtuisikin, se ei vaikuta maapallon lähiavaruuden avaruussäähän. Mahdollinen X-luokan purkaus tapahtuessaan kuitenkin ionisoisi yläilmakehää ja aiheuttaisi VHF-radiotaajuuksille häiriöitä.

Ennuste

Yöt 2./3., 3./4. ja 4./5. ovat kaikki hyvin rauhallisia. Kp-indeksin ennuste osoittaa matalia lukemia kaikille kolmelle yölle, joten revontulia voitaneen nähdä lähinnä Pohjois-Lapissa. Hieman etelämpänäkin on suhteellisen hyvät mahdollisuudet revontulien näkemiseen mutta jo Pohjois-Suomessa revontulet ovat epätodennäköisiä.

Pitkäaikaisen ennusteen mukaan lyhytaikainen muutos olisi tulossa, mutta se tapahtuu tämän ennustejakson jälkeen, eikä silloinkaan ole kyse mistään merkittävästä revontulitoiminnan kasvusta.

Revontuliennuste 27.2. –2.3.2023

Avaruussää on muuttunut hyvin nopeasti, joten revontuliennusteiden päivittämiseen on viimepäivinä ollut tarpeellista joka päivä.

Revontulet 26.2.2023 kello 23.23 Suomen aikaa Tampereella. Kuva © Tampereen Ursa ry.

Eilen Maata kohti oli tulossa kaksikin CME-pilveä. Näistä ensimmäinen saavutti maapallon radan yön 26./27. yön aikana juuri ennen vuorokauden vaihtumista. Kp-indeksi kohosi lukemaan 6- Potsdamin mittausasemalla ja Ap-indeksikin saavutti lukeman 67. Magneettinen myrsky (G2–G1) jatkui aamupuolelle yötä (itseasiassa jatkuu vielä tätä kirjoittaessani).

Toinen CME-pilvi törmää maapallon magneettikenttään yö 27./28. aikana. Kp-indeksin ennustetaan kohoavan lukemaan 7-, joka tarkoittaa toteutuessaan G3-luokan magneettista myrskyä. Myrskyn aktiivisemmat hetket ovat heti puolenyön jälkeen Suomen aikaa. Tilanne pysyttelee lähes muuttumattomana aamuun asti, myrskyn voimakkuus kuitenkin laantuu viimeistään aamupäivällä.

Ennuste

Yö 27./28. Magneettinen myrsky siis saavuttaa maksiminsa yönaikana. Revontulia voitaneen nähdä koko maassa ja jopa Baltiassa. Revontulet ovat meillä kirkkaita ja hyvin aktiivisia ja niitä voi näkyä aivan aamuhämärään asti.

Yö 28./1. Avaruussää näyttää rauhoittuvan, sillä Auringosta ei enää ole tulossa (tällä hetkellä) uusia CME-pilviä meitä kohti. Illan aikana Kp-indeksin lukema kohoaa arvoon 4-, joka mahdollistaa revontulien esiintymisen Keski-Suomen leveydelle asti. Yön aikana ennustettu indeksilukema kohoaa vielä lukemaan 4 mutta tuskin sitä korkeammaksi. Revontulia voitaneen tällöin nähdä Tampereen leveydellä ja jonkin verran hieman etelämmässäkin. Aivan etelärannikolle nämä reposet eivät yllä. Jos etelärannikon sää on aivan selkeä pohjoisen horisonttiin asti, Oulun korkeudelta mahdolliset revontulet voisivat silloin näkyä aivan horisontin lähellä.

Yö 1./2. muodostuu edellistä rauhallisemmaksi. Ennustettu indeksi saavuttanee lukeman 3, jolloin revontulet ovat mahdollisia Lapista Pohjois-Suomeen. Etelämpänä revontulien mahdollisuus on selkeästi pienempi.

 

Revontuliennuste 26.2.–1.3.2023

Maata kohti tulevan CME-pilven aikataulu on hieman tarkentunut. Uusimman ENLIL-mallinnuksen mukaan pilven tiheimmät osat saavuttavat maapallon radan 27.2. päivän aikana, siis hieman myöhemmin kuin aikaisemmat mallinukset kertoivat. Tämä tarkoittaa sitä, että magneettinen myrsky ajoittuu aikaisempia ennusteita hieman myöhemmäksi. 

Magneettisesta myrskystä näyttäisi muodostuvan myös ennustettua hieman voimakkaampi, sillä CME-pilven tiheimmät osat näyttäisivät osuvan suoraan maapallon magnetosfääriin. Ensimmäiset merkit saapuvasta pilvestä saataneen jo noin 12 tuntia aikaisemmin kuin mitä pilven tiheimpien osien lasketaan kohtaavan magnetosfäärin.

ENLIL-mallinnus kertoo CME-pilven tiheimpien osien saapumisesta 27.päivän aikana. Kuva SWPC/ENLIL.

Ennuste

Yö 26./27. muodostuu aktiiviseksi revontuliyöksi. Kp-indeksi ennustetaan kohoavan lukemaan Kp5+ hieman ennen puolta yötä. Aikaisemmin illalla se on lukemassa 4+. Indeksien ennustettu lukema kohoaa vielä aamuyöllä saavuttaen maksiminsa Kp6 aamulla kello 5 – 8 välillä Suomen aikaa. Tämän jälkeen magneettinen myrsky laantuu. 

Keskileveyksille K-indeksi noudattelee samaa kaavaa mutta maksimilukema on 5 aamuyön aikana. Korkeiden leveyksien K-indeksi on yön aikana maksimilukemassa 4 ja vasta aamun alkaessa valjeta, lukema kohoaa lukemaan 5 ja maksilukema saavutetaan vasta 28. päivän keskipäivän aikoihin.

Revontulet ovat todennäköisiä koko Suomessa vaikkakin kirkkaimmat hetket painottuvat selkeästi aamupuolelle yötä. Revontulet ovat kirkkaita ja nopeasti loimuavia suurimmassa osassa maata, etelärannikollakin ne ovat selkeästi näkyvissä.

Yö 27./28. on heikompi versio edellisestä yöstä. Iltayöstä Kp-indeksin arvon ennustetaan pysyttelevän lukemassa 3+ mutta kohoaa yön kuluessa maksimilukemaan 5- aamuyön kuluessa. Tämän jälkeen tilanne rauhoittuu päivän sarastaessa. Revontulet ovat mahdollisia koko Suomessa, jopa etelärannikolla himmeille reposille on hyvä mahdollisuus.

Yö 28./1. on jo enemmän tavanomainen. Ennusteet kertovat indeksien maksimilukemiksi arvoa 3, joten revontulet ovat mahdollisia Lapissa ja Pohjois-Suomessa. Keski-Suomessa revontulien näkyminen on mahdollista ja Etelä-Suomen pohjoisosassa himmeät revontulet ehkä näkyvät pohjoisen horisontin lähellä.

Revontuliennuste 25. – 28.2.2023

Auringossa tapahtui osittainen halo CME-purkaus 24.2. kello 13.25 UT aikaa. WSA-ENLIUL-mallin mukaan se on tulossa kohti Maata ja saavuttaa planeettamme kiertoradan huomenna 26. päivänä kello 18 UT aikoihin. Mallissa saapua pilvi näyttää sen verran tiheältä ja on yhtenäinen, että sen on pakko aiheuttaa jonkinlaisia vaikutuksia magnetosfäärissä. IMF-kentän suunta on samoihin aikoihin tai hieman aikaisemmin vaihtunut kohti pohjoista, mutta sillä tuskin on merkitystä mahdollisen magneettisen myrskyn ilmaantumiseen. Lähestyvään kevätpäiväntasaukseen liittyvä revontuliherkkyyden kasvu voi jo omalta osaltaan vaikuttaa mahdollisien revontulien kirkkauteen ja aktiivisuuteen.

Cactus-havaintoverkon tuottama kuva CME-purkauksesta 24.2. kello 14.12. UT aikaa. Kuva CACTus.

Ennuste

Yö 25./26. Planetaarinen Kp- ja korkeiden leveyksien K-indeksit ovat matalissa lukemissa koko tämä yön ajan. Revontulia nähtäneen lähinnä Lapissa ja Pohjois-Suomessa. Muualla niiden näkyminen ei ole todennäköistä.

Yö 26./27. Jos WSA-ENLIL-mallin ennuste toteutuu sellaisenaan, niin jo alkuillasta on mahdollisuus nähdä revontulia koko Suomessa. Täytyy kuitenkin muistuttaa, että kyse on mallinnuksesta, joten todellisuus voi olla aivan toinen. Jos CME-pilvi on heikompi tai se ei laajene mallin mukaisesti, revontulet voivat olla himmeitä ja niiden näkyvyysalue voi olla vain Lapissa ja Pohjois-Suomessa. Pitkän aikavälin ennuste tälle yölle on Kp2, joka toteutuessaan mahdollistaisi revontulien näkymisen vain Lapissa.

Yö 27./28. Jos CME-pilvi ohittaa maapallon ennusteen mukaisesti, tänä yönä ollaan pilven jättöpuolen harventuneen aurinkotuulen alueella. Tilanne vastaa lyhytaikaisesti korona-aukkoa, joten hyvin maltilliset revontulet ovat mahdollisia, joskaan ei kovin todennäköisiä Lapista Pohjois-Suomen leveyksillä.

Revontuliennuste 22.–25.2.2023

Eilen aamulla kello 8.24 UT Auringossa tapahtui flarepurkaus, joka muodosti osittaisen Halo CME-pilven. Pilvi ei kuitenkaan ole tulossa kohti Maata, joten sillä ei ole vaikutuksia lähivuorokausien avaruussäähän maapallon radan tuntumassa.

Auringossa on seitsemän pilkkualuetta, joista AR 3229 on tyyppiä beeta–gamma. Sille ennustetaan 10 % todennäköisyyttä tuottaa X-luokan flarepurkaus. Tämä alue on se sama, joka tuotti X2.28 -luokan flaren helmikuun 17. päivänä.

Ennuste

Yöt 22./23., 23./24. ja 24./25. Avaruussään tilanne jatkuu rauhallisena koko ennustejakson ajan. Revontulien todennäköisyys Lapissa ja Pohjois-Suomessa on suurin ensimmäisenä yönä. Siellä mahdollisesti näkyvät revontulet ovat himmeitä ja rauhallisia. Etelämpänä revontulia tuskin näkyy. Kahtena seuraavana yönä revontulien mahdollisuus on selkeästi pienempi, joten todennäköisesti revontulia nähtäneen lähinnä Lapissa tai ainoastaan sen pohjoisosassa.

 

Revontuliennuste 20.–23.2.2023

ENLIL-malli antaa ennusteen, että 17.2 kello 20.24 UT aikaan tapahtunut CME-pilvi on lähestymässä Maata. Myös toisen CME purkauksen, joka tapahtui 18.2. kello 2.36 UT aikaan, CME-pilvi on lähestymässä Maata. Ensimmäinen pilvi olisi ennusteen mukaan Maan kiertoradalla 20.2. iltapäivällä Suomen aikaa ja sen aiheuttama magneettinen myrsky kestäisi iltayöhön tai hieman pidempään

WSA-ENLIL-mallinnus ennustaa CME-pilven vaikuttavan maapallon magneettikenttään helmikuun20. päivänä aikana. Kuva SWPC.

Toinen, vähäisempi pilvi on hieman hitaampi ja saavuttaisi Maan noin vuorokautta myöhemmin 21.2. iltapäivällä. Sen aiheuttama magneettinen myrsky on heikompi ja on lyhytkestoinen.

Ennuste

Yö 19./20. Kp-indeksin odotetaan kohoavan lukemaan 4 ja korkeiden leveyksien K-indeksi pysyttelee lukemassa 3. Revontulia voidaan odottaa näkyvän Lapista Keski-Suomen leveydelle, joskin ne ovat suhteellisen rauhallisia ja himmeähköjä.

Yö 20./21. K-indeksin ennusteessa päiväaikana saavutetaan lukema 6, joka kuitenkin vaimenee nopeasti. Iltayöstä alkaen revontulia voidaan havaita Etelä- Suomen taivaalla, etelärannikolla revontulien todennäköisyys on pieni. Yön aikana revontulitoiminta hiipuu siten, että vain Lapissa ja ehkä Pohjois-Suomessa revontulia voitaneen havaita.

Yö 21./22. Hitaampi CME-pilvi saavuttaa Maan radan. Se aiheuttaa pienehkön magneettisen myrskyn saapuessaan, mutta vaikutukset eivät ulotu yöhön asti.  Revontuli ovat mahdollisia Lapissa mutta muualla niitä tuskin nähdään, ellei Auringosta lähde uusia ja nopeasti eteneviä CME-pilviä kohti Maata.

X2.28 -luokan flare

Perjantaina 17.2.2023 kello 20.10 UTC aikaa (22.10 Suomen aikaa) Auringossa tapahtui X2.28 -luokan flarepurkaus pilkkuryhmässä AR3229 (N30E55). Magneettisesti se alue on luokkaa beeta ja Zyrichin pilkkumalliluokituksen mukaan DKO (kaksinapainen, epäsymmetrinen, laajuus <10° ja avoin). Yksinkertaistettuna: varsin tavanomainen ja yleensä hyvin käyttäytyvä pilkkuryhmä, jollaisia pilkkuryhmiä Auringossa esiintyy tämä tästä.

Kuva: SOHO AIA 094

Tällä hetkellä pilkkuryhmälle ennustetaan 15 % todennäköisyyttä tuottaa X-luokan flare lähimmän vuorokauden aikana.

Flarepurkaus aiheutti voimakkaan ionisoitumisen Pohjois- ja Etelä-Amerikan ja Tyynellä meren yllä ionosfäärissä. Tämän seurauksena lyhytaaltoradioaalloilla oli voimakas radio blackout (radiopimennys) yli tunnin ajan alle 30 MHz taajuudella. Sen lisäksi amatööriaallonpituuksilla esiintyi yllättävät radiokelit.

Video flarepurkauksesta. Kuva SOHO AIA 094.

Tsunami

Pitkäkestoinen flarepurkaus aiheutti Auringossa myös aurinkotsunamin, joka on nopeasti etenevä kuuma plasma-aalto Auringon pinnan yläpuolella. Ilmiö havaittiin ensikerran SOHO-observatorion kuvista vuonna 1997. Silloin sen arveltiin oleva CME varjo kirkasta Auringonpintaa vasten nähtynä.

Tässä kuvasarjassa nähdään MHD-aallon muodostuminen pitkäkestoisen flarepurkauksen seurauksena. Ylärivissä STERO A:n ottamat kuvat ja alakuvassa Stereo B:n ottama ja erotuskuviksi ^[1] tehdyt kuvat. Kuva  S. Patsourakis, George Mason University.

Helmikuussa 2009 STEREO-luotaimet onnistuivat kuvaamaan jälleen aurinkotsunamin. Etenkin STEREO A:n kuvista paljastui aallon sivuprofiili, joka paljasti aallon geometrian. Tutkijat olivat epätietoisia pitkään sen luonteesta ja epäilivät jopa sitä, että se voisi olla jonkinlainen optinen ilmiö luotainten kameroissa. Saman vuoden marraskuussa tutkijat kuitenkin olivat tulleet siihen tulokseen, että ilmiö on todellinen ja se sain nimekseen "fast-mode magnetohydrodynamical wave" tai lyhyemmin "MHD-aalto".

STEREOiden kuvaama MHD-aallon korkeus oli yli 100 000 km, etenemisnopeus 250 km/s ja energiaa sillä oli 2,4 miljoona tonnia TNT:tä

Huomautus

[1] Erotuskuva muodostetaan siten, että kaksi (tai useampia) kuvia pinotaan siten, että kuvassa näkyy vain tapahtuneet muutokset kuvien välillä. Menetelmä on tehokas tapa havaita muutos etenkin hyvin heikosti näkyvien ilmiöiden tai tapahtumien välillä ja menetelmä on eri muodoissaan käytössä laajasti havaitsevissa tieteissä ja tekniikassa.