Auringonpilkkujakso

Reaaliaikainen auringonpilkkuluku kuukausikerskiarvoina (musta viiva ja pisteet), 13 kuukauden keskiarvona (sininen viiva) ja ennuste (punainen viiva). Nykyinen jakso on numero 24, ja sitä edeltävä 23. Edeltävä jakso oli aktiivisempi kuin nykyinen, joka näyttää kääntyneen laskusuuntaan vuoden 2014 alkupuolella. 

Kuten tunnettua, auringonpilkkujen määrä vaihtelee ns. yhdentoista vuoden jaksoissa. Todellisuudessa jakson pituus ei ole vakio vaan vaihtelee yleensä 7–14 vuoden välillä. Nykyistä jaksoa edeltänyt jakso 23 oli pituudeltaan noin 12,5 vuotta.

Perättäisten jaksojen voimakkuus tai paremmin Auringon aktiivisuus jakson huipun aikana vaihtelee merkittävästi. Aktiivisuutta mitataan monilla muuttujilla mutta perinteisin tapa mitata on laskea auringonpilkkuluku kuukauden keskiarvona. 

Auringonpilkkuluku vaihtelee päivittäin ja se saadaan laskettua siten, että pilkkuryhmien määrä kerrotaan luvulla 10 ja siihen lisätään yksittäisten pilkkujen määrä. Kaavana esitettynä

R = k (10× g + s)  ,

jossa

g = auringonpilkkuryhmien määrä

s= yksittäisten pilkkujen määrä

k= havaitsijan kokemusperäinen korjauskerroin, jolla havainnot voidaan kalibroida Zurich observatorion havaintomenetelmän kanssa yhteen sopivaksi (=Wolfin luku).

Kuukauden auringonpilkkuluku lasketaan yksinkertaisesti ottamalla päivittäisistä auringonpilkkuluvuista keskiarvo. Auringonpilkkuluvun laskentaan osallistuu noin 60 observatoriota ympäri maapallon, joten yhden yksittäisen observatorion ongelmat esimerkiksi säästä johtuen, ei vaikuta havaintojen tarkuuuteen.

Kuukausien auringonpilkkuluvut tasoitetaan ns. 13 kuukauden menetelmällä. Menetelmässä kuukauden auringonpilkkuluku korvataan kuuden edellisen ja kuuden seuraavan kuukauden sekä havaitun kuukauden keskiarvolla. Näin yksittäisen kuukauden suuretkin vaihtelut aiheuttavat vain vähän heilahteluja pitkäaikaisiin havaintoihin. 

Auringon aktiivisuudella on suuri merkitys revontulien esiintyvyyteen. Runsaimmin revontulia nähdää huipun ohittamisen jälkeen parin vuoden aikana. Auringon aktiivisuusminimin aikana revontulia esiintyy harvakseltaan ja nekin ovat yleensä sen verran heikkoja, että niitä nähdään vain korkeilla leveysasteilla, Suomessa tyypillisesti Lapissa. Aktiivisuuden maksimin aikaa revontulien näkyminen Etelä-Suomessa on hyvin yleistä ja nähdäänpä niitä joskus Keski- ja etelä-Euroopassa.