Revontuliennuste 16. – 19.10.2029

Maapalloa on lähestymässä heikko CME-plasmapilvi ja sen odotetaan saavuttavan planeettamme vielä tämän päivänä aikana. Saapuessaan se voi aiheuttaa magneettikenttään jonkinlaisen häiriötilan, Kp-indeksin ennusteen mukaan jopa G1-luokan magneettisen myrskyn. Myrsky kuitenkin näyttäisi laantuvan jo ennen kello 21 Suomen aikaa.

Näin vaatimattomat revontulet tallentuivat Tampereen Ursan tähtitornin pohjoiskameraan yönä 15./16. Kirkas kuutamo myös vaalensi taustataivasta. Kuva © Kari A. Kuure /Tampereen Ursa.

Auringossa on yhdeksän pilkkuryhmää, joista kaksi on jonkin verran aktiivisia ja ne on luokiteltu beeta – gamma:oiksi. Molemmille ryhmille ennustetaan 5 % todennäköisyyttä tuottaa X-luokan flarepurkaus ja 20 % todennäköisyyttä M-luokan purkaukselle lähiaikana.

Revontulien havaitsemista häiritsee täysikuu, joka on 17.10 kello 14.26. Kirkkaudellaan se vaalentaa taustataivasta, joten kontrastiero revontuliin kapenee merkittävästi tämän ennustejakson aikana.

Ennuste

Yöt 16./17., 17./18. ja 18.19. muodostuvat hyvin rauhallisiksi. Ensimmäisenä yönä revontulet ovat Lapin lisäksi mahdollisia Pohjois-Suomessa. Seuraavina öinä todennäköisyys pienene myös Pohjois-Suomessa ja vain Pohjois-Lapissa on edes jonkinlaiset mahdollisuudet niitä havaita. Kaiken lisäksi kirkas kuutamo heikentää muutoinkin himmeänä näkyvien revontulien näyttävyyttä siellä missä revontulia voisi nähdä.

Revontuliennuste 13. – 16.10.2024

Torstaina alkanut geomagneettinen myrsky näyttää nyt menneen ohi. Sen ”jälkikaikuna” nähtiin viimeyönä Pirkanmaalla heikkoja revontulia sään ollessa selkeä. Myrskyn aina sää oli pilvinen ja sateinen, joten tällä ei ollut mitään mahdollisuutta havaita mitään taivaalta. Muualla Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa sekä eteläisen pallonpuoliskolla Australiassa, Uudessa Seelannissa ja Etelä-Afrikassa nähtiin revontulia. Euroopassa Kreikan saaristossa nähtiin punaisia revontulia, punainen väri oli muuallakin hallitseva revontuliväri. Spaceweather.com -sivuston kuvagalleria vastaanotti satoja hienoja revontulikuvia.

Revontulia 12.10 kello 23.10 Tampereen Ursan tähtitornilta kuvattuna. Kuva © Kari A. Kuure / Tampereen Ursa.

Myrskyn ollessa voimakkaimmillaan NOAA arvioi Kp-indeksin saavuttaneen lukeman 9-, joka on erittäin korkea lukema. Potsdamin Kp- ja ap-indeksin tietoja tältä kuukaudelta ei vielä ole julkaistu. Maapallon magnetosfääriin tuli lisäenergia (CME-pilven plasmasta ja aurinkotuulesta) huippulukemissa noin 375 GW, joka sekin on hurja luku. Alimmantason magneettisessa myrskyssä (Kp=5) energiamäärä on hieman yli 50 GW.

Lähivuorokausina geomagneettisen kentän ennustetaan pysyttelevän rauhallisena tai enintään aktiivisena. Auringon aktiivisuus pysyttelee kohtalaisena ja lähivuorokausille ennustetaan noin 25 % todennäköisyyttä X-luokan flarepurkauksen syntyyn. Hieman heikomman M-luokan flareille ennustetaan jopa 55 % todennäköisyyttä. M-luokan flaretkin voivat tuottaa merkittäviä CME-plasmapilviä, jotka voivat aiheuttaa merkittävän magneettikentän häiriön tai myrskyn.

Ennuste

Yö 13./14. on jossain määrin aktiivinen. Revontulia voi esiintyä Keski-Suomesta Lappiin alueella. Jos sää on horisonttiin asti selkeä, hyvin matalalla taivaalla voidaan nähdä etäisiä revontulia myös Pirkanmaalla ja samalla leveydellä olevilla alueilla Suomessa.

Yö 14./15. On edellistä yötä hieman rauhallisempi. Revontulia voitaneen nähdä Pohjois-Suomen leveydelle, mutta etelämpänä niiden todennäköisyys on hyvin pieni.

Yö 15./16. Ennusteet tälle yölle kertovat aktiivisesta revontuliyöstä. Revontulia olisi mahdollista nähdä Etelä-Suomen leveydellä, joskin etelärannikolla revontulien mahdollisuus on hyvin pieni. Ennusteen epävarmuus on jo merkittävä, joten etelärannikollakin revontuliharrastajien pitäisi olla valmiina syöksymään yöhön, jos revontulia taivaalle ilmaantuu.

 

 

Revontuliennuste 10. – 13.10.2024

Auringossa on kolmen viimevuorokauden aikana tapahtunut peräti kolme X-luokan purkausta. Ensimmäinen niistä tapahtui tiistaina 7.10 kello 19.10 UTC ja oli voimakkuudeltaan X2,19 alueella AR 13842. Toinen tapahtui alueella AR 13848 keskiviikkona 9.10. kello 1.56 UTC ja sen voimakkuus oli X1,8. Saman päivänä myös alueella AR 13842 kello 15.45 UTC tapahtui X1,4 -luokan flarepurkaus. Samainen aktiivinen pilkkualue purki voimaansa vielä kello 23.12 UTC, mutta hieman heikommin, sillä flaren voimakkuudeksi mitattiin ”vain” M7,6.

 

Tässä SOHO:n LASCO C3 kameralla otetussa kuvassa on useita mielenkiintoisia kohteita. Päähuomio arvatenkin kiinnittyy komeetta Tsuchinshan-ATLAS:seen, joka on Maasta nähtynä juuri ohittamassa Aurinkoa. Sen lisäksi Auringosta on kohoamassa halo(II)-CME, joka on jo edennyt purkausen jälkeen parisen tuntia. Kolmas kohde, joka näkyy, on Merkurius, joka on kirkas piste Auringosta vasemmalle. Kuva SOHO/LASCO C3.

Jos flarepurkaus tapahtuu Auringon kiekon meille näkyvällä osalla, niin siitä lähteneet protonit saavuttavat maapallon alle puolessa tunnissa. Saapuvat protonit lisäävät ionosfäärin ionien määrä ja aiheuttavat HF-radioaallolla radiohäiriöitä etenkin napa-alueilla mutta myös muualla, jos purkaus on ollut riittävän voimakas. X- ja M-luokan purkaukset yleensä ovat riittävän voimakkaita.

Flarepurkaukset aiheuttavat usein myös koronamassapurkauksia (CME), jotka poistuvat Auringosta magneettikentän ohjaamina. CME-pilvellä tavallisesti kestää pari vuorokautta saavuttaa planeettamme, jos se on tulossa kohti. Aivan suoraan kohti pilven ei tarvitse tulla, sillä matkansa aika se laajenee kaikkiin suuntiin ja tämän seurauksena myös hieman ohi menevillä pilvillä voi olla ainakin jonkinlainen vaikutus maapallon magneettikenttään. Jos CME tapahtuu Auringon keskilinjan länsipuolella (oikealla) magneettikentän Parkerin spiraalin vaikutuksesta muodostunut pilvi ohjautuu melko suoraan maapallon reitille ja vaikutukset voivat olla tästä syystä merkittävästi voimakkaampia.

Edellä kerrotuista tiistain flarepurkauksista aiheutunut CME-purkaus havaittiin tiistaina kello 20.48 UTC ja se oli tyypiltään halo(IV)-CME. Merkintä halo(IV) tarkoittaa sitä, että ko. CME-pilvi on tulossa maapalloa kohti kutakuinkin suoraan. Toinen ja kolmas X-luokan flarepurkaukset keskiviikkona tuottivat molemmat halo(II)-CME pilvet. Halo(II)-CME on sellainen CME, jonka kulmaleveys on yli 90° mutta vähemmän kuin 180°. Kulmaleveys mitataan asteina maapallolta nähtynä 90° välein, sen mukaan kuinka laajalle alueelle CME-pilvi levittäytyy. Tällainen halo(II)-CME voi laajentuessaan ”hipaista” maapallon magneettikenttään ja sen seurauksena voi syntyä jonkinasteinen magneettinen häiriö tai jopa mahdollisesti G1-luokan magneettinen myrsky, riippuen kuitenkin muista asiaan vaikuttavista tekijöistä.

Tällä kertaa edellä kerrotut CME-pilvet tulevat vaikuttamaan lähivuorokausien avaruussäähän maapallon lähiavaruudessa ja siten myös revontulien esiintymiseen.

Ennuste

Yö 10./11. Tulossa olevat CME-pilvet törmäävät maapallon magneettikenttään tänään iltapäivällä tai viimeistään illalla Suomen aikaa. Ne aiheuttavat voimakkaan magneettisen myrskyn, jonka voimakkuus saavuttaa luokan G4 (Kp=8). Revontulet ovat mahdollisia kaikkialla Suomessa ja sen lisäksi myös koko Baltiassa.

Yö 11./12. Magneettinen myrsky hieman vaimenee päivän aikana mutta illan pimetessä ollaan edelleen G2-luokan (Kp=6) myrskyssä. Yötä myöten hieman heikkenemistä tapahtuu mutta aamun valjetessa edelleen myrskyää G1-luokan (Kp=5) voimalla. Revontulia on mahdollisuus nähdä jälleen koko Suomessa ja alkuillasta myös Suomenlahden eteläpuolella Virossa.

Yö 12./13. Magneettinen myrsky näyttäisi hieman laantuvan voimakkaaksi häiriötilaksi iltaan mennessä. Revontulet ovat edelleen mahdollisia koko Suomen alueella. CME-pilvien mentyä ohi, niiden jälkipuolella on hyvin harvaa aurinkotuulta, jolla voi olla samanlainen vaikutus kuin korona-aukolla Auringon pilkkujakson minimin aikana. Sekin siis voi aiheuttaa magneettisia häiriöitä ja revontulia, riippuen siitä kuinka paljon elektroneja on maapallon magneettikentässä. Jos elektroneja on runsaasti, revontulet ovat silloin todennäköisiä. Valitettavasti tällaisessa tilanteessa elektronien määrän ennustaminen on mahdotonta.

 

 

Revontuliennuste 7. – 10.10.2024

Aurinko on ollut erittäin aktiivinen viimeisen vuorokauden aikana. Puolenkymmentä M-luokan purkausta on havaittu. Pohjoisella pallonpuoliskolla oleva AR 13848 (beeta–gamma) pilkkualue on ollut kooltaan noin 1 000 ppm, joten se on ollut jopa paljain silmin nähtävissä Auringon ollessa etelämeridiaanissa. Toinen pilkkualue, hyvin aktiivinen AR 13842 on edelleen hyvin flareherkkä, mutta sen koko on suorastaan romahtanut, yhdessä vuorokaudessa se menetti pinta-alastaan 580 ppm, vaikkakin sen magneettinen rakenne säilyi beeta–gamma–deltana. Nämä kaksi isohkoa pilkkuryhmää ovat kuitenkin sellaisia, että niiden purkausherkkyys on korkeahko ja voivat tuottaa lähiaikana voimakkaita flarepurkauksia.

Edellisessä ennusteessa kerrotut CME-pilvet ovat ohittaneet maapallon, joten niiden jälkitilanteessa Maan magneettikenttä on vielä ainakin vuorokauden ajan hieman rauhaton. Ellei uusia ja nopeasti Auringosta poistuvia CME-pilviä ilmaannu, niin lähivuorokaudet tulevat olemaan tavanomaisia.

Ennuste

Yö 7./8. muodostunee keskimääräiseksi. Revontulet ovat mahdollisia Lapista Keski-Suomen leveydelle. Etelä-Suomessa revontulien mahdollisuus on pieni mutta ei olematon. Etelärannikko kuitenkin ehkä jää ilman revontulia.

Yöt 8./9. ja 9./10. ovat ensimmäistä yötä rauhallisempia. Revontulia voi odottaa näkevänsä lähinnä Lapissa, joskin kolmantena yönä vain Pohjois-Lapissa. Muualla revontulien mahdollisuus on pieni tai lähes olematon.