Kaksi uutta X-luokan flarepurkausta 22.2.2024

Valtavan kokoinen (900 ppm) pilkkuryhmä AR 13590 (N18 E26) tuotti eilen kaksi uutta X-luokan flarepurkausta. Ensimmäinen (kello 6.17–6.32–6.40 UTC) oli voimakkuudeltaan X1.6 ja toinen (kello 22.08–22.34–22.43 UTC) oli voimakkuudeltaan X6.3. Näiden lisäksi pilkkuryhmässä tapahtui yksi M4.7 -luokan ja useita C-luokan flarepurkauksia. Purkauksista ei kuitenkaan näytä lähteneen CME-purkausta.

Pilkkuryhmä on edelleen itäisellä pallonpuoliskolla mutta viikon aikana se kiertyy enemmän keskelle ja sen jälkeen läntiselle pallonpuoliskolle, josta purkausten aiheuttamat vaikutukset maapallon magneettikentässä voivat olla paljon tuntuvampia.

Auringossa tapahtuneet flarepurkaukset näkyvät sateliitin GOES-16 tekemissä röntgensäteilyn voimakkuuden mittauksissa. X6.3-luokan flare kello 22.34 UTC aikaan näyttää dataa puuttuvan jostakin syystä. Kuva NOAA/SWPC/SpaceweatherLive.com.

 

 

 

 

X6.8-luokan flarepurkaus pilkkuryhmässä AR 13590 tortaina 22.2.2024 kello 22.34 UTC. Kuva NASA/SDO.

Yhdysvalloissa AT&T matkapuhelinverkossa esiintyi laaja yhteyskatkos torstaiaamuna paikalliseen aikaan. Eipä aikaakaan, kun häiriöt verkossa kerrottiin aiheutuneen flarepurkauksista Auringossa. Tämä uutinen oli tietysti täysin perätön uutisankka, sillä purkaukset Auringossa ja sitä seuraava ionosfäärin häiriö ei ulotu maanpinnalle asti. 

Ionosfäärin ionisaation muutokset johtavat radiotaajuuksien (alle 30 MHz) häiriöihin sen vuoksi, että nämä radioaallot heijastuvat päivällä ionosfäärin ionisoituneista kerroksista D- ja F(1&2) 100 ja 200 km korkeudella. Yöllä heijastumiset tapahtuvat E- ja F-kerroksista jonkin verran korkeammalla. Flarepurkausten tuottamat energiset protonit tuottavat lisäenergiaa koko ionosfäärin alueelle (50 – 1 000 km korkeudella) ja tämä sekoittaa radioaaltojen heijastumista niin, että heijastuminen tapahtuukin paljon alempana. Tästä seuraa yhteyskatkos pitkillä etäisyyksillä.

Puhelinverkot eivät käytä radioaaltojen heijastumista ionosfäärissä, vaan gigahertsien taajuudet vaativat suoran yhteyden tukiasemiin, jotta puhelimet toimisivat. Tukiasemien jälkeen puhelut kulkevat valokaapeleissa eteenpäin puhelinkeskusten kautta kunnes puhelun vastaanottajan viimeinen etappi tukiasemasta puhelimeen tapahtuu jälleen gigahertsitaajuudella radioaalloilla. Valtaosalle ihmisistä (niin Yhdysvalloissa kuin muuallakin) puhelinverkon toimintaperiaate on täysin tuntematon, joten tällaiset huhupuheet leviävät hyvin helposti, kun joku keksii tällaisen väärän tiedon tuuttaamisen sosiaalisen median viestikanaville.

 

X1.8 -flarepurkaus 21.2.2024

Auringossa tapahtui eilen (21.2.2024) kello 22.52 alkanut ja 23.07 UTC aikaa maksimin saavuttanut X1.8-luokan flarepurkaus pilkkuryhmässä AR 13590 (N17 E38). Purkaus päättyi kello 23.07 UTC. Toistaiseksi ei ole tietoa siitä, että aiheutuiko purkauksesta CME, se selvinnee lähituntien aikana.

Pilkkuryhmän koko on hieman kasvanut eilisestä mutta sen luokitus on pysynyt samana Fki:ssä. Magneettisesti pilkkuryhmä beeta-gamma-delta.

 

Grafiikka GEOS-16 -satelliitin havaitsemasta röntgensäteilyn voimakkuudesta 21.2.2024 vuorokauden aikana. X-luokan flare näkyy kuvassa voimakkaana käyrän nousuna kaavion oikeassa reunassa. Kuva NOAA/SWPC/SpaceweatherLive.com.

 

Kuvasarja SDO/AIA 131 -kamerasta. Ensimmäisessä kuvassa flarepurkaus on lähellä maksimiaan ja toisessa kuvassa nopeat protonit ovat saavuttaneet SDO-observatorion. Iskeytyessään kuvasensorille, protonit aiheuttavat kuvassa näkyvän kohinan. Kuva NAS/SDO/AIA131.

Revontuliennuste 21. – 24.2.2024

Auringon aktiivisuus on viimepäivinä ollut rauhallista. Ainoa mielenkiintoinen poikkeus on pilkkuryhmä AR 13590 (N17 E51), jonka koko on kasvanut selvästi ja on nyt 760 ppm. Pilkkuryhmä on hieman hajanainen Fki-tyyppiä, mutta sen koko olisi riittävä, jotta se näkyisi paljain silmin. Saattaa olla, että i-tyyppinä pilkkuryhmän hajanaisuus johtaa matalampaan kontrastiin ja paljain silmin sen näkeminen on vähintään haastavaa. Sääennuste Tampereelle kertoo pilvisyydestä lähipäivinä, joten ryhmän näkyvyyttä on hieman vaikea todeta. Jos kuitenkin pilvisyys jossain päin repeilee, niin Taivaanvahtiin voi raportoida mahdollisesta pilkkuhavainnosta.

Lähivuorokausien avaruussää näyttää muodostuvan hyvin rauhalliseksi. Edellä kerrotulle pilkkuryhmälle AR 13590 SWPC ennustaa 5 % todennäköisyyttä tuottaa X-luokan flarepurkaus ja vain 1 % todennäköisyyttä muihin protoni-ilmiöihin. Vaikka lukemat ovat alhaisia, niin voimakkaan purkauksen mahdollisuus on silti olemassa.

Maapallon kohtaaman aurinkotuulen tiheys on hieman nousussa ja ennustejakson viimeisen vuorokauden aikana kohdataan varsinainen tihentymäspiraali. Tähän liittyy IMF-kentän suunnan vaihtuminen kohti pohjoista, jonka muutosvaiheessa koettaneen hieman epävakautta avaruussäässä.

Ennuste

Yöt 21./22., 22./23. ja 23./24. muodostuvat rauhallisiksi. Revontulia voitaneen nähdä Pohjois-Lapissa. Sielläkin ne ovat hyvin rauhallisia ja himmeitä vöitä tai kaaria. Tähän vuoden aikaan kuitenkin revontuliherkkyys alkaa hiljalleen kohota, joten rauhallisessakin avaruussään tilanteessa on pieni mahdollisuus suhteellisen näyttäviin revontuliin.

Revontuliennuste 18. – 21.2.2024

Perjantaina 16.2.2024 kello 6.42 UTC Auringossa alkoi voimakas flarepurkaus, joka saavutti X2.56-luokan maksimin kello 6.53 UTC. Purkaus oli ohi kello 6.58 UTC. Purkaus tapahtui pilkkuryhmässä AR 13576, joka samaan aikaan oli kiertymässä Auringon reunan taakse. Pilkkuryhmä oli menettänyt kokoaan ja samalla se oli rapautumassa, joten purkaus tuli hieman yllätyksenä. 

X2.56-luokan flare 16.2.2024 kello 6.54 UTC pilkkuryhmässä AR 13576. Kuva NASA/SDO/AIA094.

Pilkkuryhmän sijainti Auringon länsireunalla oli sellainen, että Auringon magneettinen vuo on kosketuksissa Maan magneettikentän kanssa, joten alueella tapahtuvat purkaukset voivat vaikuttaa hyvin voimakkaasti maapallon magneettikentän tilaan ja lähiavaruuden avaruussäähän. Tälläkin kertaa energisten protonien määrän mitattiin GOES-18-satellitin mittareilla kasvaneen moninkertaisiksi riippuen niiden energioista: Yli 10 MeV hiukkasten määrä kaksinkertaistui, yli 50 MeV viisinkertaistui ja yli 100 MeV hiukkasten määrä kolminkertaistui. Erityisesti yli 50 MeV energian omaavien hiukkasten runsaus oli tälle purkaukselle merkille pantavaa.

Vaikka pilkkuryhmä on kiertynytkin pois näkyvistä, sen vaarallisuus avaruussäälle jatkuu vielä jonkin aikaa. Tämä johtuu siitä, että Auringon magneettikenttä muodostaa ns. Parkerin spiraalin. Spiraalin voimaviivojen lähtöpiste Auringon kiekon reuna-alueella johtaa suoraan maapallon magneettikenttään, joten tällä alueella tapahtuvat voimakkaat purkaukset vaikuttavat suoraan maapalloon.

Tällä hetkellä Auringossa on seitsemän pilkkuryhmää, jotka kaikki ovat rauhallisia alfa- tai beetaluokkiin kuuluvia. Vain pienelle pilkkuryhmälle AR 13583 (N09 W54) ennustetaan 5 % todennäköisyyttä tuottaa X-luokan flare ja muita protoni-ilmiöitä. Pilkkuryhmä on tätä kirjoittaessani tänään tuottanut vain C2.7-luokan flaren.

Ennuste

Yö 18./19. on edelleen rauhallinen. Revontuli saattaa esiintyä Pohjois-Lapissa mutta muualla niiden mahdollisuus on lähes olematon.

Yö 19./20. on hieman aktiivisempi. Revontulet ovat todennäköisiä Lapissa ja Pohjois-Suomessa. Keski-Suomessa niiden mahdollisuus on pieni ja etelämpänä niitä tuskin nähdään.

Yö 20./21. revontulet ovat mahdollisia Lapissa. Pohjois-Suomessa niiden näkyminen ei ole todennäköistä, mutta joskus epätodennäköisetkin ilmiöt voivat tapahtua. Etelämpänä revontulia tuskin nähdään jos ennustetut avaruussään olosuhteet toteutuvat.

 

Revontuliennuste 15. – 18.2.2024

Vajaan pari viikkoa näkyvissä ollut aktiivinen auringonpilkkualue AR 13576 on kiertymässä Auringon näkyvän kiekon länsireunalle. Se on koko olemassaolonsa aikana ollut hyvin aktiivinen, tuottaen useita M-luokan flarepurkauksia. Viimeisin purkaus eiliseltä päivältä oli voimakkuudeltaan M1.05 ja se alkoi kello 7.26, saavutti maksimin kello 7.35 ja päättyi kello 7.42, ajat UT aikoja. Pilkkuryhmän aktiivisuus näyttää hiljalleen hiipuvan, mutta kyllä sillä vielä on potentiaalia isoihinkin purkauksiin. Se kiertyy Auringon länsireunan taakse 17. helmikuuta.

 

AI-ohjelman mukaan revontulet Lapissa ovat tämän näköisiä. Tällä hetkellä Lapissa on varmasti paljon ennemmän jäätä joissa ja järvissä.

Toinen pilkkuryhmä, AR 13582 (N06 W40) tuotti myös M-luokan flaren kello 3.10 UT.

Auringosta on lähtenyt halo-CME(IV) eilen aamulla. Ensimmäiset havainnot siitä tehtiin kello 4.12 UT aikaa. Toistaiseksi ei ole käytettävissä ennusteita pilven mahdollisista vaikutuksista, jos se on tulossa kohti Maata. Tällaiset halo-CME:t voivat myös edetä poispäin meistä silloin, kun ne tapahtuvat meille näkymättömällä puolella Aurinkoa. Näyttääkin siltä, että tämä purkaus oli juuri tällainen.

Lähivuorokausien avaruussäässä maapallon lähiavaruudessa ei ole tapahtumassa kovinkaan merkittäviä muutoksia. Näin ollen ennusteet näyttävät tulevien öiden olevan tavanomaisia.

Ennuste

Yöt 15./16., 16./17. ja 17./18. muodostuvat rauhallisiksi. Revontulia nähtäneen lähinnä Pohjois-Lapissa, jossa ne ovat hyvin rauhallisia ja himmeitä. Muualla revontulien todennäköisyys on lähes olematonta.

 

 

Revontuliennuste 12. – 15.2.2024

Auringon aktiivisuus on jatkunut parin viime vuorokauden aikana suhteellisen voimakkaana. Helmikuun 9. päivänä tapahtuneen X-luokan flarepurkauksen jälkeen voimakkaita purkauksia on tullut viisi lisää. Nämä kaikki ovat olleet M-luokan putkauksia, joiden voimakkuus on ollut kymmenes osa siitä, mitä perjantain X-luokan purkaus oli. Tosin lauantaina kello 23.36 UT aikaan tapahtunut purkaus oli voimakkuudeltaan M9.04, joten aika lähellä oltiin tuolla arvolla siirtymiselle X-luokaan.

Perjantaina 9.2.2024 kello 13.14 UT aikaan pilkkuryhmässä AR13575 (S35 W107) tapahtunut flarepurkaus saavutti maksimin X3.2. Kuva on purkauksen voimakkaimasta vaiheesta. Kuva NASA/SDO/SpaceWeatherLive.com.

Näihin flarepurkauksiin liittyi myös CME-pilvien irtaantuminen. Perjantaina (9.2.2024) kello 13.25 ja lauantaina (10.2.2024) kello 4.24 UT aikaan tapahtuneet purkaukset olivat halo-CME (IV) -tyyppiä, vaikka ne eivät täysin Maata kohden olekaan tulossa. SWPC:n ENLIL-mallinnuksen mukaan näiden CME-pilvien reitti vie ne maapallon ohi eteläpuolelta. Sen sijaan aktiivisen alueella AR 13576 10.2. kello 23.36 UT tapahtunut purkaus (halo-CME (II)) näyttää tulevan kohti, vaikkakin menee hieman pohjoispuolelta ohi. Tämä pilvi näyttää syntyneen kahdesta peräkkäisestä purkauksesta, joka ei ole mitenkään tavallista.

Lisäksi CME-pilvi on nopeampi ja saavuttaa edellään olevat pilvet juuri samaan aikaan, kun ne saapuvat maapallonradan etäisyydelle Auringosta. Yhdistyneiden CME-pilvien vaikutus maapallon magneettikentässä alkaa tuntua tänään alkuillasta, vaikka varsinainen magneettisen myrskyn voimakkaimmat hetket ovatkin vasta varhain huomen aamulla Suomen aikaa.

Aikaisemmin SWPC:n mallinuksella on ollut hieman vaikeuksia ajoituksen suhteen, joten pitäisin sen suhteen toteutumista hieman epävarmana. Kirjoittaessani tätä ennustetta NASAn mallinnusta ei vielä ole päivitetty (viimeisin on 2024-02-11 kello 00.00 UT), eikä siinä näy saapumassa olevia CME-pilviä.

Ennuste

Yö 12./13. muodostunee aktiiviseksi. Saapuvien CME-pilvien vaikutus saa Maan magneettikentän aluksi rauhattomaksi. Illan kuluessa kehittyy G1-luokan magneettinen myrsky, joka voimistuu G2:ksi aamuyöllä saavuttaen suurimman voimakkuutensa aamu yöstä tai vasta aamulla. Revontulia nähtäneen koko maassa etelärannikkoa myöten myrskyn aktiivisemman vaiheen aikana.

Yö 13./14. Magneettinen myrsky ja sitä seuraava rauhattomuus jatkuvat koko päivän. Iltaan mennessä myrsky on laantunut, joten iltayöstä revontulia nähtäneen vain Keski-Suomen leveydelle asti. Magneettikenttä kuitenkin aktivoituu uudelleen ja myöhemmin aamuyöllä saavutetaan jälleen G1-luokan myrskyn taso, ja revontulet ovat mahdollisia koko maassa. Tämä myrsky laantuu viimeistää aamulla Suomen aikaa. CME-pilvien mentyä ohi maapallon kohtaama aurinkotuuli on hyvin harvaa, vaikka hiukkasnopeus onkin suuri (n. 600 km/s).

Yö 14./15. Näyttää muodostuvan tavanomaiseksi. Aurinkotuulen hiukkasvuon tiheys on lähellä nollaa ja nopeus on edelleen suuri (noin 400 km/s). Yön aikana hiukkastiheys alkaa hiljalleen kivuta normaaliin arvoihin ja nopeuskin on laskusuunnassa. Revontulia voi odottaa näkyvän lähinnä Lapissa. Jossain määrin myös Pohjois-Suomessa on mahdollista revontulien näkymiseen mutta etelämpänä niitä tuskin nähdään.

 

X-luokan flarepurkaus

Eilen (9.2.2024), kello 13.14 UT aikaan pilkkuryhmässä AR13575 (S35 W107) tapahtunut flarepurkaus saavutti maksiminsa X3.2. Purkauksen ensimmäiset merkit havaittiin kello 12.53 ja sen katsottiin päättyneen kello 13.32. Purkauksen aikaan ko. pilkkuryhmä (> W90) oli juuri kiertymässä Auringon länsireunan taakse, joten purkauksessa syntynyt CME ei lähtenyt kohti Maata (suuntakulma 217°ja kulmaleveys 292°). Sen sijaan se tulee kohtaamaan tuota pikaa Merkuriuksen ja Venuksen.

NASAn ENLIL-mallinnus CME-pilven reitistä. Kuva SSWPC.

Flarepurkauksiin liittyy aina runsas nopeiden protonien tuotanto, niin tälläkin kertaa. Purkauksesta lähteneet protonit saavuttivat maapallon magneettikentän noin kello 14 aikaa, synnyttäen S2-luokan radiomyrskyn. Myrsky jatkuu edelleen. 

Myrskyn seurauksena HF-radiotaajuuksilla etenkin korkeilla leveyksillä esiintyy voimakkaita häiriöitä tai jopa yhteyskatkoksia tuntien tai jopa useamman vuorokauden ajan. Tätä kutsutaan termillä Cap Absorption (CAP) -tapahtumaksi. Tapahtuman aikana matalalla ionosfäärissä olevien D- ja E-alueiden elektronitiheys kasvaa. Kasvu johtuu protonien tuoman lisäenergian turvin ilmakehän atomeista irronneista elektroneista ja ioneista. Tavallisesti radioaallot heijastuvat näistä ionosfäärin kerroksista, mahdollistaen pitkän matkan yhteydet. CAP:in aikana heijastuminen tapahtuu alempana, jolloin yhteyttä ei ole mahdollista saavuttaa.

Inosfäärissä tapahtynyt ionisaatiokeerosten tiheyden kasvu. Kuva SWPC.

 

Yli 10 MeV energia-alueella protonien määrä yli 500-kertaistui taustan nähden ja vuon tiheys on vielä tätä kirjoittaessani kasvussa. Korkeimmilla energiatasoilla vuon kasvu ei ollut aivan yhtä suurta mutta kuitenkin selvästi havaittavissa.

Protonivuon kasvu näkyy tässä kuvassa erittäin selvästi Maan läheisyydessä olevan satelliitin mittauksissa. Kuva NOAA/ SWPC /SpaceWeatherLive.com.

 

Auringosta lähtevien protonien (yleisemmin varattujen hiukkasten) reitti ei ole suora, vaan ne noudattavat IMF-kentän kaarevia voimaviivoja (Parkerin spiraali). Auringon länsipuoliskolla purkauksista protonit pääsevät voimaviivoja pitkin maapallon lähiavaruuteen aiheuttaen edellä kuvattuja ilmiöitä. Näitten protonien reitti on myös nopeampi kuin Auringon keskialueelta lähteneiden ja myös vuon tiheys on yli kymmenkertainen keskialueen vuon tiheyteen verrattuna.