Frontiers in Astronomy and Space Sciences verkkojulkaisussa on julkaistu mielenkiintoinen tutkimus, jossa on tutkittu Auringon magneettista jaksollisuutta. Tutkijoiden mukaan Auringossa on kaksi, noin 17 vuotta pitkää jaksoa, jotka ovat noin 5 vuoden vaihesiirrossa keskenään. Ensimmäinen magneettinen jakso esiintyy ekvaattoriseudulla aina 55° leveyspiirille asti ja toinen samalta leveyspiiriltä navoille. Näiden jaksojen yhteisvaikutus näkyy mm auringonpilkkumaksimien esiintymisessä ja jaksojen avulla voidaan ennustaa (ainakin jossain määrin) tulevia auringonpilkkujen maksimeja. Niille, joille tieteellisten tutkimusselostusten ymmärtäminen on hieman vaikeaa (kuten meille maallikoille näin hyvin usein on) samasta asiasta on julkaistu hieman yksinkertaistettu ja lyhennetty uutinen Spaceweather.com sivustolla tänään (joulukuun 13. päivänä).
Tänään Auringossa on yhdeksän pilkkuryhmää, jotka kuitenkin
ovat magneettisesti rauhallisia alfa- ja beetaluokkiin kuuluvia. Suurin (pinta-ala
670 ppm) niistä (AR13153) on jo kiertymässä pois näkyvistä ja pari muutakin
isoa ryhmää ovat jo sellaisella alueella, että ne eivät vaikuta maapallon
lähiavaruuden avaruussäähän. Näyttääkin siltä, että magneettikenttää pysyttelee
rauhallisena tämän(kin) ennustejakson aikana.
Ennuste
Yöt 13./14., 14./15. ja 15./16. Maapallon kohtaamassa
aurinkotuulessa on vain vähäistä tiheyden vaihtelua, jolla ei kuitenkaan ole sen
suurempaa vaikutusta lähiavaruuden tilaan. Magneettikentän aktiivisuutta
kuvaavat Kp- ja K-indeksit pysyttelevät matalissa lukemissa kaikkina öinä.
Revontulia voidaan odottaa näkyvän jonkinlaisella todennäköisyydessä Lapissa.
Pohjois-Suomessa revontulien mahdollisuus on pieni ja etelämpänä niitä
todennäköisesti ei nähdä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Voit kommentoida kunhan pysyt aiheessa. Kaikki kommentit tarkastetaan ennen julkaisua. Toimituksen kelvottomiksi katsomat viestit saavat arvoisensa lopun.