Revontuliennuste 9. – 12.8.2024

Auringon eteläinen pallonpuolisko näyttää olevan sen verran aktiivisessa tilassa, että avaruussäässä alkaa tapahtua ja yöt ainakin eteläisessä Suomessa ovat jo sen verran pimentyneitä, että säännölliset revontuliennusteet on syytä aloittaa kesätauon jälkeen.

Pilkkuryhmä AR 137780 kuvattu eilen Tampereella. Kuva © Kari A. Kuure.

Auringossa on tällä hetkellä yhdeksän pilkkuryhmää, joista vähintäänkin neljä on sellaisia, jotka voivat tuottaa (ja ovat tuottaneet) voimakkaita flarepurkauksia ja niihin liittyviä CME-pilviä.  Pilkkuryhmät AR 13774, 13777, 137780 ja 13781 joille on ennustettu X-luokan flarepurkausten olevan mahdollisia suhteellisen suurella todennäköisyydellä. Näistä ryhmä 13777 tuottikin X1.2-luokan flarepurkauksen viimeksi eilen (8.8.2024) kello 19.01 – 19.35 –19.58 UTC. Toistaiseksi ei ole tiedossa, että tähän purkaukseen liittyisi CME:n muodostuminen.

Pilkkuryhmä AR 13780 on edelleen hyvin kookas, sen pinta-alaksi ilmoitetaan 1250 ppm. Näin ollen se voi olla paljain silmin näkyvä. Tosin näkyvyyteen vaikuttaa koon lisäksi pilkkuryhmä kontrasti muun pinnan suhteen, joten todellista näkyvyyttä on vaikea arvioida pelkän koon perusteella. Pilkkuryhmässä on kuitenkin yksi valtava pilkku, joka penumbrineen on todella näyttävän näköinen. Jos sinulla on käytössäsi Auringon havaitsemiseen sopiva kiikari tai kaukoputki, niin nyt on aika kaivaa se esille.

Maata kohti on tulossa kaksikin CME:tä. Ne lähtivät Auringosta 7.8. iltapäivällä ja ennusteiden mukaan ensimmäinen niistä kohtaa maapallon magneettikentän ensiyön aikana. Jälkimmäinen puolestaan saapuu planeettamme kiertoradalle noin vuorokautta myöhemmin.

Ennuste

Yö 9./10. Ennustettu Kp-indeksi kohoaa heikkoa myrskylukemia korkeammaksi vielä päivän aikana. Revontulet ovat mahdollisia koko maassa missä taivas on riittävän pimeä niiden näkymiselle. Myrsky jatkuneen suhteellisen voimakkaana aina aamun tunteihin asti. Revontulia on mahdollista nähdä myös Baltian pohjoisosassa (Virossa).

Yö 10./11. Avarauussään tilanne näyttä pysyttelevän samanlaisen kuin edellisenäkin yönä. Revontulet ovat mahdollisia koko maassa, joskin jonkin verran heikentyneenä.

Yö 11./12. Magneettinen myrsky laantuu päivänä aikana ja revontulet ovat edelleen mahdollisia Etelä-Suomessa, joskaan ei ehkä enää etelärannikolla. Tampereen leveydellä yöt ovat juuri siirtyneet (7.8.) astronomiseksi hämäriksi yön pimeimpinä hetkinä, joten revontulien varalta tämäkin yö on oltava valmiina kuvaamaan. Tampereen Ursan revontulikamera on saatu toimintakuntoon, joten sen tuottamaa kuvaa on hyvä seurata!

 

Paljain silmin näkyvä auringonpilkkuryhmä

Toissa päivänä Auringon itäreunan ympäri näkyvälle puolelle kiertyi iso auringonpilkkuryhmä, joka sai tunnuksekseen AR 13780. Kokoa tällä ryhmällä on tätä kirjoittaessani 930 miljoonasosaa, siis todennäköisesti hyvinkin paljain silmin nähtävissä, tietysti aurinkosuodatinta havaitsemiseen käyttäen.

Auringonpilkut 5.8.2024. Kuva NASA/SDO/HMIIF.

Pilkkuryhmä sijaitsee Auringon eteläisellä pallonpuoliskolla noin S13 asteen leveyspiirillä. Yksittäisiä pilkkuja ryhmässä on tällä hetkellä 33, mutta kuten aina, niiden määrä vaihtelee pilkkuryhmän kehittyessä. Se on luokiteltu magneettisesti beeta – gamma – delta:ksi. Tämä määrittely kertoo pilkkuryhmällä olevan beeta – gamma -tyypin magneettinen rakenne mutta sisältää yhden tai useamman deltatyypin auringonpilkun. Deltatyypin pilkut ovat puolestaan magneettisesti kaksinapaisia (N ja S -navat) mutta ne sijaitsevat saman penumbran sisällä. Beeta – gamma -tyypin magneettinen rakenne kertoo pilkkuryhmän olevan sen verran monimutkainen, että magneettisten voimaviivojen esittämistä pilkkuryhmän sisällä ei voida tehdä.

Deltatyypin pilkkuryhmät ovat yleensä hyvin aktiivisia ja niiden läheisyydessä usein esiintyy prominensseja. Tämän ryhmä pilkkuryhmien ja yksittäisten pilkkujen kehitys on suhteellisen nopeaa ja ne regeneroituvat yhdessä. Pilkkuryhmän ikään kuitenkin vaikuttaa se, että samaan ryhmään voi syntyä useita deltatyypin pilkkuja samanaikaisesti ja peräkkäin.

Zürich/McIntosh-järjestelmässä pilkkuryhmä on luokiteltu fkc:ksi. Tämä tarkoittaa pilkkuryhmää, joka on pituudeltaan yli 15 astetta, se on kaksinapainen, penumbraltaan epäsymmetrinen ja kooltaan yli 2,5 astetta sekä kompakti.

AR 13780 on jo osoittanut oman aktiivisuutensa, viimeksi kuluneen vuorokauden aikana se on tuottanut yhden X1.1 -luokan ja kolme M-luokan flarepurkauksia. Näyttää siltä, että pilkkuryhmä jatkaa kasvuaan ja sen myötä myös aktiivisuus flarepukauksineen jatkuu.

Myös muutkin pilkkuryhmät ovat olleet aktiivisia. Esimerkiksi pilkkuryhmä AR 13767 tuotti X1-luokan flaren ollessaan juuri länsireunalla kiertymässä etäpuolelle. Pilkkuryhmä AR 13772 on myös beeta – gamma – delta -tyyppiä mutta se on jo pienenemässä ja lopulta katoaa lähiaikoina. Eilen sen alueella ei esiintynyt flarepurkauksia.

Muista pilkkuryhmistä pitäisi kiinnittää huomio myös ryhmiin AR 13774 ja AR 13775, jotka kummatkin ovat tyypiltään beeta – gamma. Näistä ensimmäinen on kasvussa ja jälkimmäinen ja hieman pienenee. 3774 on myös aktiivisessa vaiheessa ja saattaa tuottaa X-luokan flarepurkauksen 10 % todennäköisyydellä. Se on lisäksi sellaisessa paikassa Auringon kiekon keskivaiheilla, että siellä tapahtuvat purkaukset tulevat vaikuttamaan Maan lähiavaruuden avaruussäähän.

Näyttääkin siltä, että lähivuorokausina Auringossa on mielenkiintoisia ilmiöitä havaittavaksi, jos vain sää mahdollistaa niiden näkymisen.

Revontuliennuste 29.7. – 1.8.2024

NOAA:n avaruussään ennustelaitos (SWPC) on antanut voimakkaan magneettisen myrskyn varoituksen heinäkuun 30. päivälle. Mahdollinen myrsky voi jatkua myös 31. päivälle, joskin jo hieman heikentyneenä.

Myrsky aiheutunee Maata kohti tulevista kolmesta CME-purkaupilvestä, jotka yhdistyvät ennen Maan kiertoradan saavuttamista. Pilven odotetaan saapuvaksi 29. päivän iltana tai 30. päivän aamuna (UTC), siis yön 29./30. aikana Suomen aikaa. Tätä kirjoittaessani näiden pilvien ajoitus ja voimakkuus analyysejä ei vielä ole julkaistu mutta näyttää siltä, että ne aiheuttavat voimakkaan tai erittäin voimakkaan magneettisen myrskyn (G2 –G3) maapallon magneettikentässä, jonka maksimi ajoittuu 30. päivänä iltapäivälle Suomen aikaa. Sen jälkeen myrskyn voimakkuus alkaa laantua ja viimeistään 31. päivän iltapäivään mennessä se päättyy.

Ennuste

Yön 29./30. pimeimpinä hetkinä etelärannikolla ja Etelä-Suomen alueella on mahdollista havaita jonkinlaista revontulitoimintaa. Revontulet ovat todennäköisesti hyvin himmeitä.

Yö 30./31. Voimakkain magneettinen myrsky on jo alkanut vaimeta mutta yön pimeimpinä hetkinä Etelä-Suomen taivaalla on mahdollista nähdä suhteellisen kirkkaita revontulia. Myös Baltian pohjoisosassa revontulet ovat mahdollisia.

Yö 31./1. on tavanomainen rauhallinen yö ja revontulia tuskin nähdään missään osassa maata yön aikana.

Tähänkin ennusteeseen liittyy, kuten aina, epävarmuustekijöitä. Epävarmuudet ovat CME pilvien tiheyksissä, nopeuksissa ja ajoittumisessa. Lisäksi pilvien magneettiset ominaisuudet etenkin kolmen pilven yhdistyessä voi tuottaa yllätyksiä, joten ennusteen toteutuminen sellaisenaan on ehkä noin 50 % todennäköisyydellä on mahdollista. Epävarmuudesta huolimatta ja sään salliessa tarkkailkaa taivasta, sillä kaikkien tekijöiden osuessa kohdalleen taivaalla voi näkyä erittäin hienot revontulet.

Pilkkuryhmä AR 13738 tuotti viimein X-luokan flarepurkaukset

Parin viimeviikon aikana Auringossa ollut pilkkuryhmä AR 13738 on tuottanut odotetut kaksi X-luokan flarepurkausta. Pilkkuryhmä ilmaantui fotosfääriin 5. heinäkuuta. Pilkkuryhmän koko ja pilkkujen määrä kasvoi tasaisesti aina 14. heinäkuuta asti, jolloin sen kooksi mitattiin 1 140 ppm (miljoonasosaa). Yksittäisiä pilkkuja ryhmässä oli tällöin 40, aikaisemmin niitä oli maksimissaan 83 10. heinäkuuta. Samana päivänä pilkkuryhmä saavutti ”paljain silmin” -näkyvyyden rajan.

X1.9 -luokan flarepurkaus pilkkuryhmässä AR 13738. Kuva SDO.

X-luokan flareja alettiin odottaa viimeistään 13. heinäkuuta, jolloin pilkkuryhmän magneettiseksi luokitukseksi määriteltiin beeta–gamma–delta, mikä on yleensä sellainen rakenne, jossa voimakkaita flarepurkauksia esiintyy.

Suurimman kokonsa jälkeen pilkkuryhmä alkoi nopeasti regeneroitua ja vain parissa vuorokaudessa pilkkuryhmän koko putosi 450 ppm (16.7.2024). Vaikka pilkkuryhmän koko pieneni, sen magneettinen rakenne pysyi samana.

Heinäkuun 10. päivästä alkaen ryhmä on tuottanut useita M-luokan flarepurkauksia, joten sen odotettiin tuottavan lähiaikoina myös voimakkaampia X-luokan purkauksia. Näin tapahtuikin 14. heinäkuuta, jolloin kello 02.23 – 2.34 – 2.48 UTC (alku – maksimi – päättyi). Purkauksen maksivoimakkuus oli X1.2.

Tässä vaiheessa pilkkuryhmä alkoi jo olla hyvin lähellä Auringon länsireunaa. Mutta ennen kiertymistään reunan taakse pilkkuryhmä tuotti vielä yhden voimakkaan flarepurkauksen. Se tapahtui 16.7. kello 13.11 – 13.26 – 13.36 UTC ja oli voimakkuudeltaan X1.9. Tähän purkaukseen näyttää liittyvän myös halo(II)-CME, mutta sen suunta vie sen maapallon ohi liikesuunnassa etupuolelta.

Pilkkuryhmä AR 13738 heinäkuun 10. päivänä, jolloin se saavutti "paljain silmin" -näkyvyyden rajan. Kuva © Kari A. Kuure.

Flarepurkaukset

Flarepurkaukset ovat Auringossa kromosfäärissä tai sen yläpuolella tapahtuvia magneettikentän uudelleen kytkeytymisiä. Uudelleen kytkennässä vapautuu merkittävä määrä magneettikenttiin varautunutta energiaa, joka säteilee kaikilla sähkömagneettisen säteilyn aallonpituuksilla. Purkauksessa plasma fotos- ja kromosfäärissä kuumentuu yli 10 miljoona asteen lämpötilaan.

Osa vapautuvasta energiasta kiihdyttää varautuneita hiukkasia (protonit ja elektronit) hyvin suureen nopeuteen (=energiaan), jotka tavoittavat maapallon radan yleensä vähemmässä kuin 20 minuutissa. Toistaiseksi ei kuitenkaan tunneta hiukkasten nopeutta kiihdyttävää prosessia kovinkaan tarkasti.

Energiset hiukkaset voivat aiheuttaa merkittäviä häiriöitä maapallon kiertoradalla oleville satelliiteille, jopa vaurioittaen niitä silloin tällöin. Ne näkyvät myös avaruudessa olevien observatorioiden ottamassa kuvissa merkittävänä kohinan määrän kasvuna. Ilmakehään tunkeutuvat hiukkaset ionisoivat ionosfääriä laajalti ja aiheuttaa yleensä napa-alueiden läheisyydessä radioyhteyksiin voimakkaita häiriöitä ja yhteyskatkoksia. Jos flarepurkaukset ovat riittävän voimakkaita, radiohäiriöt voivat ulottua aivan ekvaattoriseudulle asti.

Flarepurkaukset, joita tapahtuu kaiken aikaa, jaotellaan niiden voimakkuuden mukaan. Vähäisimmät purkaukset, jotka muodostavat käytännössä röntgensäteilytaustan ovat luokat A ja B. Luokkien ero voimakkuudessa on kymmenkertainen. Keskivoimakkuuden purkaukset ovat C ja M-luokaan kuuluvia ja kaikkein voimakkaimmat ovat X-luokkaan kuuluvia. X-luokan purkauksien voimakkuudelle ylärajaa ei ole määritelty, joten X10.0 ja voimakkaampia purkauksia tapahtuu silloin tällöin, keskimäärin kahdeksan kertaa pilkkujakson aikana. Heikommissa luokissa purkausten voimakkuutta kuvataan luvuilla 1.0 – 9.9.

Observatoriot

Auringon toimintaa maanpinnalla olevien observatorioiden lisäksi tarkkaillaan avaruusobservatorioilla, joista merkittävin on NASAn Solar Dynamicsin observatorio (SDO), joka on ollut toiminnassa vuodesta 2010 lähtien. Observatorio on sijoitettu geosynkroniselle radalle, josta sillä on lähes jatkuva näkyvyys Aurinkoon. Sen havaintoinstrumentteina ovat Helioseismic and Magnetic Imager (HMI), Atmospheric Imaging Assembly (AIA) ja Extreme Ultraviolet Variability Experiment (EVE). Näillä laitteilla havaitaan Aurinkoa monilla aallonpituusalueilla näkyvästä valosta äärimmäiseen ultraviolettiin asti.

Toinen, jo vanhempi aurinko-observatorio on ESA/NASA Solar and Heliospheric Observatory (SOHO). Sen LASCO -kamerat (Large Angle and Spectrometric Coronagraph) kuvaavat Auringon koronaa, joka saadaan näkyville käyttämällä kameroissa Auringon peittävää levyä. Tällaista rakennetta kutsutaan koronagrafiksi. Molempien ja muutaman muun observatorion ottamia kuvia on julkaistu Internetissä esimerkiksi SpaceWeatherLive.com sivustolla.

Muita avaruudessa olevia aurinko-observatorioita ovat STEREO, PROBA-2 sekä GOES16 ja GOES18 -satelliitit.

 

 

Revontuliennuste 9. – 12.6.2024

Eilen (8.6.2024) tapahtui Auringossa useita M-luokan flarepurkauksia, joista voimakkain oli kello 1.49 UTC aikaa maksimin saavuttanut M9.6 purkaus. Tähän liittyi myös kolme samaan aikaan (03.36 UTC) tapahtunutta CME-purkausta, joista kaksi on tyyppiä halo(IV). Halo(IV) pilvet ovat sellaisia, joista osa voi törmätä maapallon magneettikenttään mahdollisesti aiheuttaen magneettisen myrskyn.

Tällä kertaa magneettisen myrskyn ennustetaan kehittyvän kesäkuun 10. päivän aikana ja sen maksimin olevan G2 tai jopa G3. Maksimi ajoitetaan tällä hetkellä (10.6.) kello 18 – 21 välille, joten sen tuottamat revontulet eivät näy Suomessa. Tilanne kuitenkin jatkuu ja aikavälillä 21 – 0 (Suomen kesäaikaa, EEST) magneettisen myrskyn voimakkuudeksi ennustetaan G2. Tämän jälkeen myrsky laantuu nopeasti.

Ennuste

Yö 9./10. on hyvin rauhallinen ja etelärannikolla ei revontulia näy.

Yö 10./11. on aktiivinen ja etelärannikolla revontulien näkyminen on mahdollista yön pimeimpään aikaan, joskaan niiden todennäköisyys ei ole kovinkaan suuri. Joka tapauksessa, jos niitä näkyy, niin ne ovat suhteellisen himmeitä.

Yö 11./12. Magneettinen myrsky on laantunut ja tilanne palautunut normaaliksi. Revontulia ei ole odotettavissa.

Ennusteen toteutuminen on paljolti kiinni sen onnistuneesta ajoituksesta. Usein CME-pilven kohtaaminen on tapahtunut hieman ennustettua myöhemmin, jolloin tällä kertaa näin tapahtuessa se mahdollistaisi hieman kirkkaampien (kuin ennusteessa) revontulien näkymisen etelärannikolla ja Baltian pohjoisosassa.

 

Revontuliennuste 31.5 – 3.6.2024

Auringossa tapahtui 29.5. CME-purkaus, joka menee suurimmaksi osaksi maapallon ohi liikesuunnassa jälkipuolelta. Pilven kuitenkin odotetaan laajenevan sen verran, että ohut kärki pyyhkäisee maapalloa. Samaan aikaan Maa kohtaa aurinkotuulen tihentymän, joka nostaa hiukkastiheyttä jonkin verran. Yhdessä näiden tapahtumien seurauksena magneettikenttään voi kehittyä vähäinen tai keskivoimakas magneettinen myrsky, joka kuitenkin menee ohi melkoisen nopeasti.

Yön 31./1. pimeimpinä hetkinä taivaalla voi näkyä revontulia. Kuva SWPC.

 

Ennuste

Yö 31./1. Magneettisen myrskyn ennustetaan alkavan aivan alkuillasta ja kehittyvän yön aikana voimakkuudeltaan G1 ja G2 -luokkiin. Yön pimeimpinä hetkinä on etelärannikolla mahdollista nähdä revontulia, jotka voivat olla ajoittain suhteellisen kirkkaita.

Yöt 1./2. ja 2./3. Magneettinen myrsky laantuu nopeasti 1.6. päivän aikana. Näin ollen revontulia ei ole odotettavissa.

Auringon aktiivisuus: AR 13664 ryhmä on kiertymässä uudelleen näkyviin

Pariviikkoa sitten Auringon länsireunan taakse kiertynyt ja sitä ennen voimakkaita X-luokan flarepurkauksia tuottanut pilkkuryhmä on palaamassa näkyviin Auringon itäreunalla. Ennenkuin sen läntisimmät osat edes olivat näkyvissä, pilkkuryhmä tuotti X2.8 -luokan flarepurkauksen 27.5.2024 kello 7.08 UTC aikaa. Purkauksesta lähteneet hyvin nopeat varatut hiukkaset aiheuttivat Aasiassa radiohäiriöitä ja yhteyskatkoksia HF-taajuuksilla.

X2.8 -luokan flarepurkaus 27.5.2024 kello 7.05. Huomaa CME -pilven näkyminen purkauksen läheisyydessä röntgensäteilyn heijastuessa siitä. Kuva on ruutukaappaus NASAn julkaisemasta videosta. Kuva NASA/SDO/AIA 090.

 

Purkauksen voimakkuus on määritetty satelliitti havainnoista vastaanotettujen röntgensäteilyn määrän perusteella. Tällä kertaa purkaus tapahtui sellaisessa asemassa Maahan nähden, että osa purkauksen lähettämästä röntgensäteilystä estyi näkymästä Auringon peittäessä osan purkausaluetta.

Purkauksen yhteydessä syntyy myös koronamassapurkaus (CME), joka ei kuitenkaan suuntaudu Maata kohti, vaan osansa siitä saavat Merkurius ja Venus. SWPC:n ENLIL-mallinnuksen perusteella maapallon magneettikenttään saattaa tulla jonkin veran varattuja hiukkasia, mutta niiden vaikutus on lähes olematon. Suurempi vaikutus tulee olemaan Parkkerin spiraaliin liittyvällä aurinkotuulen tihentymällä perjantain 31.5. aamuna.

AR 13664 saanee tämän päivän aikana uuden tunnuksen, kun se on kiertynyt näkyville. Se on edelleen hyvin aktiivinen, joten tulemme varmasti havaitsemaan uusia voimakkaita purkauksia. Myös aikaisemmin tunnuksella AR 13663 tunnettu pilkkuryhmä palasi 25.5. uudelleen näkyviin ja se tunnetaan nyt tunnuksella AR 13691.

Päivitys 29.5.2024. Plkkuryhmän uusi tunnus on AR 13697.

 

 

Revontuliennuste 7. – 10.5.204

Viime vuorokausina Auringossa on tapahtunut runsaasti voimakkaita flarepurkauksia. Purkausten sarja alkoi 4. toukokuuta, jolloin nähtiin M9.13 luokan flare. Seuraavana päivänä (5.5.) havaittiin X1.3 ja X1.2 -luokan purkaukset ja eilen (6.5.) oli yksi voimakkaimmista X4.5 -luokan flarepurkaus. Näiden lisäksi Auringossa tapahtui hyvin monta M-luokan purkauksia. Tällaista ”ilotulitusta” ei aivan vähään aikaa ole havaittu. Taivaanvahdin lukijat varmaan ovat panneet merkille, että havaintoja näistä purkauksia on kertynyt sinne melkoinen määrä. Itsekin postasin sinne parista havainnosta kuvat.

Kuvassa näkyvä valkoinen alue on X4.5 -luokan flarepurkaus, jonka onnistuin kuvaaman eilen (6.5.2024). Kuvassa näkyvä purkaus on juuri maksimissaan. Kuva © Kari A. Kuure

 

Nämä voimakkaimmat flarepurkaukset ovat syntyneet AR 13663 (N25W45) pilkkuryhmän alueella. Se on kuitenkin Auringonkiekon länsireunalla, joten vaikka sen aktiivisuus jatkuisi, niin vaikutukset tulevat vähenemään ja muutaman vuorokauden kuluessa se kiertyy länsireunan taakse. Tällä hetkellä sille ennustetaan 45 % todennäköisyyttä tuottaa X-luokan flarepurkauksia ja 80 % M-luokan purkauksiin. Maapallon ionosfääriin vaikuttavien protoni-ilmiöiden todennäköisyys on kohtuullisella tasolla, noin 20 %.

Toinen pilkkuryhmä, AR 13664 (S19E02) on sekin aktiivinen. X-luokan purkauksien todennäköisyys on 10 % ja protoni-ilmiöille 5 %. Tämän pilkkuryhmän koko on 560 ppm ja rakenteellisesti se on (EKC), joten tätä pilkkuryhmää kannattanee seurata lähivuorokausien aikana. Se voi aktivoitua samalla tasolle kuin tuo 3663.

Maapalloa on lähestymässä kaksi pienehköä CME-pilveä. Niiden odotetaan saavuttavan magneettikenttämme 9. päivän aikana. Se tulee vahvistamaan aurinkotuulen tihentymän vaikutusta, varsinkin kun IMF-kentän suunta on etelään. Kohtaamisesta voi aiheutua magneettista rauhattomuutta ja ehkäpä jonkin verran revontulia, vaikka niiden todennäköisyys on matala.

Ennuste

Yö 7./8. voi olla revontuliyö. Revontulia voi näkyä yön pimeimpinä tunteina Keski- ja Etelä-Suomessa. Aivan etelärannikolle revontulet eivät ulotu. Revontulikausi onkin päättymässä Keski-Suomessa ja se päättyy Etelä-Suomen pohjoisosassa aivan muutaman vuorokauden kuluessa. Etelärannikolla kausi jatkuu ainakin kesäkuulle.

Yöt 8./9. ja 9./10. ovat rauhallisia. Revontulien todenköisyys Etelä-Suomen taivaalla ovat todella pieni, joten niitä tuskin nähdään.

--

Tämä oli tämän talvikauden viimeinen säännöllinen revontuliennuste ennen syksyn uutta kautta. Toki seuraan mitä Auringossa tapahtuu ja jos on aihetta, raportoin niistä. Hyvää kesää kaikille revontuliennusteiden lukijoille, toivottavasti näistä on ollut hyötyä ja iloa harrastajille. Syksyllä jatketaan.

Kari A K

 

Revontuliennuste 4. – 7.5.2024

Aktiivinen pilkkuryhmä AR 13663 (N26W04) osoittautui eilen aamulla havaitun X1.6 -luokan flarepurkauksen aiheuttajaksi. Purkaus alkoi kello 2.11, sen maksimi oli kello 2.22 ja se katsottiin päättyneeksi kello 2.27 UTC. Sama pilkkuryhmä tuotti vielä päivän aikana M-luokan purkauksen ja useita C-luokan purkauksia. Muutkin pilkkuryhmät tuottivat kolme M-luokan purkausta.

Tämän kuvan AR 13663 pilkkuryhmässä tapahtuneesta X1.6 -luokan flarepurkauksesta otti SDO AIA 131-kamera 3.5.2024 kello 2.26.56 UTC aikaan. Kuva NASA/SDO/AIA 131.

 

Ryhmän AR 13663 koko on kasvanut hurjasti sen havaitsemisen jälkeen. Ensimmäiset havainnot ryhmästä tehtiin 30.4. jolloin sen koko oli vain 10 ppm (miljoonasosaa Auringon näkyvästä kiekosta). Seuraavana päivänä se oli saavuttanut koon 60 ppm ja 2.5. sen kooksi laskettiin 230 ppm ja nyt se on 480 ppm.

AR 13663 flarepurkauksen jälkeen havaittiin (kello 2.48 UTC) siitä lähtenyt CME-pilvi, jonka suunta avaruudessa on sellainen, että osa pilvestä osuu myös maapallon magneettikenttään. Pilven nopeudeksi mitattiin maksimissaan 960 km/s ja se myös valokuvattiin SOHO-observatorion koronagrafilla.

CME tavoittaa maapallon 5.5. kello 18 UTC aikaan (kello 21 Suomen aikaa). Pilven saapuminen aiheuttanee magneettisen myrskyn, jonka voimakkuus voi olla jopa G2-luokkaa.

Ennuste

Yö 4./5. on tavanomainen. Revontulia voi näkyä yön pimeimpinä tunteina Keski-Suomen ja Etelä-Suomen pohjoisosassa. Korkeimmilla leveyksillä on liian valoisaa ja etelämmäksi mahdolliset revontulet eivät ulotu.

Yö 5./6. muodostunee erittäin aktiiviseksi. Revontulia voitaneen nähdä heti illan hämärryttyä riittävästi Keski-Suomesta aivan etelärannikolle. Yön pimeimmille tunneille ennustetaan vähintään G1-luokan magneetista myrskyä, joka voi kiihtyä aamun tunteina luokkaan G2. Tämä tarkoittanee myös sitä, että Baltian pohjoisosassa on mahdollista nähdä revontulia. Magneettinen myrsky rauhoittunee 6.5. päivän aikana.

Yö 6./7. on jo tavanomainen. Edellisen yön jäljiltä magneettikenttä saattaa olla vielä jonkin verran häiriöinen, joten revontulia voi näkyvä Keski-Suomessa, vaikka todennäköisyys on pieni. Etelämpänä revontulia tuskin nähdään.

 

 

Revontuliennuste 3. – 6.5.2024

Auringossa tapahtui tänään kello 2.22 (max) X1.69 -luokan flarepurkaus. Toistaiseksi käytettävissä ei ole tarkempia tietoja yksityiskohdista. Purkaus aiheutti Tyynellämerellä ja Itä-Aasiassa voimakkaan ionisaation ja siitä johtuvia HF-radiotaajuuksia häiriöitä ja yhteyskatkoksia. Toistaiseksi mahdollista CME-pilveä ei ole havaittu.

Näin hienot prominenssit Oli Auringon näkyvän kiekon reunalla 1.5.2024. Kuva © Kari A. Kuure.

Eilen kello 9 ja 13.30 UTC aikaan näyttää maapallon magneettikenttään törmänneen kaksi pienehköä CME-pilveä. Tästä seurauksena syntyi G2 tai G3-luokan magneettinen myrsky, Kp-indeksi kipusi maksimissaan lukemaan 7-. Potsdamin mittausasemalla maksimilukemat olivat aikavälillä 15 – 21 UTC. Tätä kirjoittaessani Taivaanvahtiin ei ollut tullut havaintoja revontulista.

Auringossa on kaksi suhteellisen nopeasti kasvava pilkkuryhmää, joista ryhmälle AR 13663 ennustetaan 10 % todennäköisyyttä tuottaa X-luokan flarepurkaus. Tämä pilkkuryhmä saattaa olla aikaisemmin mainitsemani X-luokan flaren aiheuttaja.

Ennuste

Yö 3./4. on aktiivinen etenkin aamupuolella yötä. Aktiivisuus ajoittuu aamun tunneille, joten taivas voi olla liian vaalea revontulien näkymiselle jopa Etelä-Suomessa.

Yöt 4./5. ja 5./6. ovat aktiivisia mutta ei ensimmäisen yön veroisia. Yön pimeimpien tuntien aikana voidaan taivaalla nähdä himmeitä revontulia Keski- ja Etelä-Suomen leveyksillä, ei kuitenkaan etelärannikolla.