Revontuliennuste 4. – 7.3.2024

Helmikuun 28. päivänä Auringosta lähti CME-pilvi, jonka suunta oli sellainen, että osa laajenevan pilven kärjestä osui maapallon magneettikenttään. Kohtaaminen tapahtui suunnilleen ennustettuun aikaan 3. maaliskuuta iltapäivällä Suomen aikaa. Myrskyindeksi painui -50 nT rajan alapuolelle noin kello 17 aikoihin ja on siitä lähtien myrskytilassa. Magneettinen myrsky ei kuitenkaan ole ollut kovinkaan voimakas ja näyttää siltä, että se on jo laantumaan päin.

Auringossa on kahdeksan auringonpilkkuryhmää, joista vain AR 13595 (beeta–gamma, N17W48, ESO) on jossain määrin aktiivinen. Senkin aktiivisuus rajoittunee C- ja M-luokan flarepurkausten tuottamiseen.

Ennuste

Yö 4./5. CME-pilven aiheuttaman G1-luokan magneettisen myrskyn jäljiltä maapallon magneettikenttä saattaa olla jonkin verran epävakaassa tilassa. Tosin tämäkin tila todennäköisesti rauhoittuu päivän aikana ja illan tullen ollaan jo hyvin vakaassa tilassa, jossa revontulia voitaneen havaita lähinnä Lapissa tai ainoastaan Pohjois-Lapissa. Muualla revontulia ei todennäköisesti nähdä.

Yöt 5./6. ja 6./7. muodostuvat rauhallisiksi. Maata kohti ei ole tulossa mitään magneettikenttään vaikuttavaa, joten kentän vakaa tila jatkuu. Himmeät revontulet Pohjois-Lapissa ovat mahdollisia mutta ei etelämpänä.

Revontuliennuste 1. – 4.3.2024

Auringossa on runsaasti pilkkuryhmiä, joista AR 13590 (N18W70, Fkc/beeta–gamma–delta) on siirtynyt näkyvän kiekon etäreunalle ja kiertyy lähivuorokausina pois näkyvistä. Sen koko on edelleen suuri, noin 1 000 ppm, joten sen voisi nähdä edelleen paljain silmin (muista aurinkosuodin) jos sää sen mahdollistaisi. Pilkkuryhmässä on tapahtunut C-luokan purkauksia viime vuorokausien aikana, mutta sillä on edelleen potentiaalia (n. 10 %) tuottaa voimakkaita X-luokan flarepurkauksia. Muut protoni-ilmiöt on noin 15 %:sti mahdollisia.

Uudempi pilkkuryhmä AR 13595 (N19W11, Dko/beeta–gamma) on osoittautumassa aktiiviseksi. Siihen on syntynyt uusia pilkkuja, pilkkuryhmän koon ollessa noin 320 ppm. Muut pilkkuryhmät ovat toistaiseksi rauhallisesti käyttäytyviä.

Maapalloa kohti on tulossa pari CME-pilveä, joista ensimmäinen saavuttaa maapallon radan maaliskuun 2. päivän iltana tai seuraavana yönä. Toisen CMEn lasketaan saapuvan 3. päivän iltana tai seuraavana yönä Suomen aikaa. Molemmat CMEt oikeastaan vain hipaisevat maapallon magneettikenttää ja niiden vaikutus jäänee vähäiseksi, eikä magneetista myrskyä ole odotettavissa.

Ennuste

Yö 1./2. muodostunee tavanomaiseksi. Revontulet ovat mahdollisia Lapissa ja jossain määrin myös Pohjois-Suomessa. Etelämpänä niiden näkyminen ei ole kovinkaan todennäköistä.

Yö 2./3. on edellistä yötä aktiivisempi. Revontulia voitaneen nähdä Keski-Suomen leveydelle asti etenkin aamuyöllä, eikä Etelä-Suomen pohjoisosassakaan revontulien näkyminen ole aivan mahdotonta.

Yö 3./4. on aktiivisuudeltaan samaa tasoa kuin ensimmäinenkin yö. Revontulia voitaneen nähdä Lapissa, mutta etelämpänä niiden todennäköisyys on hyvin pieni.

Revontuliennuste 27.2. –1.3.2024

Auringonpilkkuryhmä AR 13590 (N18 W27, Fkc, beeta-gamma-lamda) on kooltaan edelleen hyvin suuri. Nyt sen pinta-ala on 1 130 ppm. Pilkkuryhmä on kuitenkin jonkin verran rauhoittunut X-luokan flarepurkausten jälkeen, vaikkakin sille ennustetaan edelleen 10 % todennäköisyyttä tuottaa niin X-luokan flare kuin muita protoni-ilmiöitä.

Muitakin pilkkuryhmiä Auringossa on, mutta ne ovat rauhallisia, eikä niiden odoteta tuottavan merkittäviä flarepurkauksia.

Lähiavaruuden avaruussää on lähes taustatasolla. Eilen maapallon ohitti heikko aurinkotuulen tihentymä (HSS) mutta sei ei juuri vaikuttanut maapallon magneettikentän tilaan. Aurinkotuulen nopeus on alle 400 km/s. Näin ollen mitään merkittäviä tapahtumia ei ole odotettavissa lähimmän vuorokauden aikana ja sen jälkeenkin tilanne näyttää aika tavalla vakaalta.

Auringonpilkkujakson kehitys, kaaviossa on näkyvissä myös pari edellistä auringonpilkkujaksoa (numerot 23 ja 24), joten nyksyisen (jakso 25) vertaaminen niihin on helppoa. Kuva NOAA/SWPC/SpaceweatherLivew.com.

 

Auringonpilkkujakso näyttää saavuttaneen pohjoisen pallonpuoliskon maksimin. Ainakin 13 kuukauden tasoitettu käyrä on kääntynyt vaakasuoraan. Tämä on ollut odotettua kahden edellisen auringonpilkkujaksojen perusteella, niissä molemmissa on pohjoinen pallonpuolisko ollut ensimmäisenä maksimissaan. Vuoden tai puolentoista kuluttua eteläinen pallonpuolisko saavuttaa maksimin ja aikaisemmin se on ollut selkeästi aktiivisempi kuin pohjoisen pallonpuoliskon maksimi. Itse arvelen näin tapahtuvan tälläkin kertaa.

Ennuste

Yöt 27./28., 28./29. ja 29./01. ovat rauhallisia. Revontulet ovat mahdollisia Pohjois-Lapissa mutta sielläkään niitä ei varmastikaan näy kaikkina öinä eikä kaiken aikaa. Muualla revontulia tuskin nähdään.

 

 

Revontuliennuste 24. – 27.2.2024

Viimeksi kuluneen vuorokauden aikana pilkkuryhmä AR 13590 (N18 E12) ei ole tuottanut X-luokan flarepurkauksia, mutta on kuitenkin ollut hyvin aktiivinen ja sen alueella on esiintynyt useita M-luokan purkauksia. Pilkkuryhmän koko on edelleen kasvanut ja on nyt 1 150 ppm, joten sen pitäisi näkyä paljain silmin suhteellisen helposti. Pilkkuryhmän suurin pilkku on hyvin suuri, joten sekin auttaa näkymisessä.

Pilkkuryhmän AR 13590:n luokitukset ovat pysyneet lähes muuttumattomina (pilkkuryhmän tyyppi on nyt Fkc), joten sen kyky tuottaa X-luokan purkauksia on edelleen hyvin suuri. X-luokan flaren todennäköisyys on 20 % ja protoni-ilmiöt ovat 5 %:sti todennäköisiä. Näin ollen pilkkuryhmässä tultaneen näkemään edelleen voimakkaita purkauksia.

Auringosta lähti 21. päivän aikana CME-pilvi, jonka reitti vie sen hieman maapallon ohi liikesuunnassa etupuolelta. Vain vähäinen laajentuneen pilven kärki hipaisee maapalloa, joka tapahtuu vain hieman ennen kuin aurinkotuulen tihentymä (CH HSS) saavuttaa maapallon. Näiden yhteisvaikutuksesta magneettikenttään voi kehittyä pienehkö myrsky helmikuun 25. päivän aikana, luultavasti alkuillasta.

Ennuste

Yö 24./25. on tavanomainen. Etenkin aamupuolella yötä revontulet ovat mahdollisia Lapissa ja Pohjois-Suomessa. Aivan eteläiseen Suomeen nämä reposet eivät ulotu.

Yö 25./26. on jo selvästi aktiivisempi. Magneettisen myrskyn odotetaan kehittyvän iltayöstä. Jos näin käy, silloin revontulista voitaneen tehdä havaintoja koko maassa, jopa etelärannikolla on pieni mahdollisuus. Myrsky tai vähintäänkin magneettinen häiriö kuitenkin laantuu nopeasti aamuyön aikana, joten puolenyön jälkeen revontulia voitaneen nähdä vain Lapissa. Näin, jos ennusteiden ajoitus toteutuu.

Yö 26./27. on jälleen hyvin tavanomainen. Revontulia voitaneen nähdä Lapissa ja mahdollisesti Pohjois-Suomessa, muualla niitä tuskin nähdään.

Jos et ole seurannut parina viimepäivänä tapahtuneista X-luokan flarepurkauksia, voit lukea niistä alla olevista artikkeleista tai klikkaamalla näitä linkkejä:

X1.8 -flarepurkaus 21.2.2024

Kaksi uutta X-luokan flarepurkausta 22.2.2024

 

 

Kaksi uutta X-luokan flarepurkausta 22.2.2024

Valtavan kokoinen (900 ppm) pilkkuryhmä AR 13590 (N18 E26) tuotti eilen kaksi uutta X-luokan flarepurkausta. Ensimmäinen (kello 6.17–6.32–6.40 UTC) oli voimakkuudeltaan X1.6 ja toinen (kello 22.08–22.34–22.43 UTC) oli voimakkuudeltaan X6.3. Näiden lisäksi pilkkuryhmässä tapahtui yksi M4.7 -luokan ja useita C-luokan flarepurkauksia. Purkauksista ei kuitenkaan näytä lähteneen CME-purkausta.

Pilkkuryhmä on edelleen itäisellä pallonpuoliskolla mutta viikon aikana se kiertyy enemmän keskelle ja sen jälkeen läntiselle pallonpuoliskolle, josta purkausten aiheuttamat vaikutukset maapallon magneettikentässä voivat olla paljon tuntuvampia.

Auringossa tapahtuneet flarepurkaukset näkyvät sateliitin GOES-16 tekemissä röntgensäteilyn voimakkuuden mittauksissa. X6.3-luokan flare kello 22.34 UTC aikaan näyttää dataa puuttuvan jostakin syystä. Kuva NOAA/SWPC/SpaceweatherLive.com.

 

 

 

 

X6.8-luokan flarepurkaus pilkkuryhmässä AR 13590 tortaina 22.2.2024 kello 22.34 UTC. Kuva NASA/SDO.

Yhdysvalloissa AT&T matkapuhelinverkossa esiintyi laaja yhteyskatkos torstaiaamuna paikalliseen aikaan. Eipä aikaakaan, kun häiriöt verkossa kerrottiin aiheutuneen flarepurkauksista Auringossa. Tämä uutinen oli tietysti täysin perätön uutisankka, sillä purkaukset Auringossa ja sitä seuraava ionosfäärin häiriö ei ulotu maanpinnalle asti. 

Ionosfäärin ionisaation muutokset johtavat radiotaajuuksien (alle 30 MHz) häiriöihin sen vuoksi, että nämä radioaallot heijastuvat päivällä ionosfäärin ionisoituneista kerroksista D- ja F(1&2) 100 ja 200 km korkeudella. Yöllä heijastumiset tapahtuvat E- ja F-kerroksista jonkin verran korkeammalla. Flarepurkausten tuottamat energiset protonit tuottavat lisäenergiaa koko ionosfäärin alueelle (50 – 1 000 km korkeudella) ja tämä sekoittaa radioaaltojen heijastumista niin, että heijastuminen tapahtuukin paljon alempana. Tästä seuraa yhteyskatkos pitkillä etäisyyksillä.

Puhelinverkot eivät käytä radioaaltojen heijastumista ionosfäärissä, vaan gigahertsien taajuudet vaativat suoran yhteyden tukiasemiin, jotta puhelimet toimisivat. Tukiasemien jälkeen puhelut kulkevat valokaapeleissa eteenpäin puhelinkeskusten kautta kunnes puhelun vastaanottajan viimeinen etappi tukiasemasta puhelimeen tapahtuu jälleen gigahertsitaajuudella radioaalloilla. Valtaosalle ihmisistä (niin Yhdysvalloissa kuin muuallakin) puhelinverkon toimintaperiaate on täysin tuntematon, joten tällaiset huhupuheet leviävät hyvin helposti, kun joku keksii tällaisen väärän tiedon tuuttaamisen sosiaalisen median viestikanaville.