Revontuliennuste 6. – 9.2.2024

Seuraavan kolmen vuorokauden aikana avaruussää näyttää muodostuvan hyvin rauhalliseksi. Mutta tilanne voi olla tyyntä myrskyn edellä, sillä Auringon yhdestätoista pilkkuryhmästä on kaksi hyvin aktiivisesti toimivaa. Ne kumpikin ovat eteläisellä pallonpuoliskolla. 

Himmeitä revontulia nähtiin Tampereella helmikuun 4. päivän iltana. 

 

Ensimmäinen näistä on AR 13575 (S35 W62) ja sen magneettinen luokitus on b-g-d (beeta-gamma-delta), eli vähintäänkin silmällä pidettävä. Sille ennustetaan 5 % todennäköisyyttä tuottaa X-luokan flarepurkaus ja 10 % todennäköisyyttä tuottaa protoni-ilmiöitä.

Toinen pilkkuryhmä on AR 1376 (S16 E56). Sen koko on tällä hetkellä 610 ppm ja magneettinen luokitus b-d. Sille ennustetaan 10 % todennäköisyyttä tuottaa X-luokan flarepurkaus ja 5 % todennäköisyyttä protoni-ilmiöille. Pilkkuryhmän koko on suuri, tosin koon kasvu näyttää jo pysähtyneen. Kasvaako pilkkuryhmä lähivuorokausien aikana, jolloin sen aktiivisuuskin voi kasvaa, vai joko se on saavuttanut suurimman kokonsa, se nähdään varmasti lähivuorokausien aikana. Jos kasvua tapahtuu, pilkkuryhmä voi tulla paljain silmin nähtäväksi.

Ennuste

Yö 6./7. Maan magneettikentän vähäinen rauhattomuus saattaa tuoda iltayöstä revontulia kohtalaisen laajalle alueelle Lapista Keski-Suomeen. Etelämpänä niiden todennäköisyys on pieni mutta ei olematon. Aamupuolella yötä kenttä rauhoittunee ja revontulet ovat mahdollisia vain Pohjois-Lapissa.

Yöt 7./8. ja 8./9. ovat hyvin rauhallisia. Revontulet ovat mahdollisia Pohjois-Lapissa ja Etelä-Lapissa ne ovat mahdollisia mutta ei todennäköisiä. Muualla tulia ei nähdä.

 

Revontuliennuste 3. – 6.2.2024

Tällä hetkellä avaruussää näyttää hyvin rauhalliselta. Rauhallisuus ei kuitenkaan jatku kovinkaan pitkään sillä Maata kohti on tulossa vähäinen, mutta ennusteiden mukaan kuitenkin tiheydeltään riittävä CME-pilvi. Pilven tihein kohta ohittaa maapallon mutta sen reuna-alue voi vaikuttaa magneettikentän tilaan 4.2. päivän aikana. Päivän kääntyessä yöksi ennusteen (NOAA SWPC 2024 Feb 03 0030 UTC) mukaan kehittyy heikko magneettinen myrsky, joka aiheuttaa revontulia korkeille leveyksille. Myrskyn kehittymiseen vaikuttaa se, että CME-pilven kanssa samaan aikaan aurinkotuulen tihentymä (CH HSS), johon liittyy IMF-kentän suunnan muuttuminen kohtia etelää, saavuttaa maapallon radan.

Ennuste

Yö 3./4. on erittäin rauhallinen. Himmeät revontulet ovat mahdollisia Pohjois-Lapissa. Etelä-Lapissa on pienehkö mahdollisuus nähdä niitä aamupuolella yötä. Muualla Suomessa revontulia tuskin nähdään.

Yö 4./5. Illan hämärtyessä voidaan odottaa revontulien näkyvän aluksia Lapissa ja myöhemmin yöllä myös muualla Suomessa. Jos magneettinen myrsky todella kehittyy, ennusteen mukaan se on voimakkaimmillaan aamupuolella yötä (kello 02 – 05) ja sen jälkeen se alkaa heiketä. Voimakkaimpien hetkien aikana revontulia voitaneen nähdä myös etelärannikolla.

Yö 5./6. Magneettisen myrskyn jäljiltä magneettikenttä on edelleen rauhattomassa tilassa, josta syystä revontulet ovat mahdollisia Keski-Suomen leveydelle asti. Revontulet ovat kuitenkin hyvin rauhallisia kaaria tai pelkästään revontuliaharsoa. Lapissa revontulet voivat olla jonkin verran aktiivisempia.

--

Yllä esitetty ennuste on tehty NOAA SWPC:n laatiman ennusteen perusteella. Tässä tilanteessa kuitenkin se tuntuu hieman optimistiselta (CH HSS:n merkitys tuntuu ylikorostuneelta) ja tästä syystä revontuliharrastajien pitäisi seurata tilanteen kehittymistä esimerkiksi Tampereen Ursan revontulikamerasta etenkin yön 4./5. aikana. Iltayöstä muidenkin, pohjoisessa olevien revontulikameroiden seuranta on varmasti hyödyllistä, sikäli kun selkeää säätä jossakin on. Revontulikameroiden avulla voi sitten arvioida kuinka hyvät mahdollisuudet omalla havaintopaikalla on revontulien näkymiseen.

Revontuliennuste 31.1. – 3.2.2024

Voimakkaan säteilymyrskyn aikaan 29.1. päivän aamuna Auringosta irtaantui myös halo-CME(IV) joka näyttäisi tulevan suoraan kohti maapalloa. Hiukkaspilvestä mitatut nopeudet jakaantuvat laajalle alueelle, joten maapallon kohtaama CME-pilven vaikutukset jakaantunevat myös suhteellisen pitkälle ajalle. Pilven kohtaaminen tapahtuisi ennusteen mukaan vielä tänään iltapäivästä alkaen ja suurimmat vaikutukset koettaisiin ensiyönä. Korkeiden leveyksien K-indeksiennusteen mukaan lukemat kohoavat myrskylukemiin iltapäivällä ja alkuillan aikana.

 

Ennuste

Yö 31./1. muodostuu aktiiviseksi. Revontulia nähtäneen Lapissa ja Pohjois-Suomessa. Jos ennustettu magneettinen myrsky toteutuu, myös Keski-Suomen leveydellä voidaan nähdä revontulia. Myös hieman etelämmässä on pieni mahdollisuus revontuille.

Yö 1./2. magneettinen rauhattomuus voi vielä jatkua. Revontulia voitaneen siis nähdä edelleen Lapista Pohjois-Suomen leveyksille, ja Keski-Suomessakin on pieni mahdollisuus nähdä niitä.

Yö 2./3. on jo tavallisen rauhallinen. Magneettisen myrskyn viimeisetkin vaikutukset ovat laantuneet ja vain Lapissa näyttäisi olevan mahdollisuus jonkinlaisille revontulille. Etelämpänä niitä tuskin nähdään.

 

 

S2-luokan säteilymyrsky

Tammikuun 29. päivän aamuna, kello 3.54 UTC, alkoi pilkkuryhmässä AR 13559 voimakas flarepurkaus, joka saavutti maksimin M6.83 kello 4.38 UTC. Tämä sama pilkkuryhmä on aikaisemminkin tuottanut M-luokan purkauksia, joten tämän kertainen purkaus ei tullut yllätyksenä. Voimakkuudeltaan se oli kuitenkin aikaisempia putkauksia voimakkaampi.

Kaaviossa on M6.82-luokan flarepurkausen aikaansaama säteilymäärän kasvu röntgensäteilyn aallonpituudella. Kuva NOOA/SWPC/SpaceWeatherLive.com.

 

Purkauksen jälkipuolella kehittyi S2-luokan aurinkomyrsky (protonipurkaus), joka puolestaan alle 30 minuutissa aiheutti maapallon ionosfääriin voimakkaan ionisaation ja sitä tietä radionliikenteen ongelmia erityisesti Etelämantereella ja Intian valtameren ja Tyynenmeren eteläosissa. Protonivuo Auringosta alkoi kohota kello 5 UTC aikaan ja se saavutti jopa tuhatkertaisen tiheyden 29. päivän aikana 10 MeV energiatasolla GOES-satelliitin mittauksissa. 50 MeV:n energiatasolla vuo kasvoi kymmenkertaiseksi ja 100 MeV tasolla moninkertaiseksi. Näillä korkeimmilla mitatuilla energiatasoilla maksimi saavutettiin heti kohta purkauksen alettua ja ne laantuivat päivän aikana tavanomaisiin lukemiin.

Tällaisissa protonipurkauksissa on kyse siitä, että Auringon magneettikentän ollessa paikallisesti sekasortoisessa tilassa flarepurkauksen jäljeltä, tapahtuu protonien liikenopeuden ja energiatasojen voimakasta kasvua magneettikenttien kiihdyttäessä sähkövarauksellisia hiukkasia. Protonit poistuvat Auringosta lähes valonnopeudella joka suuntaan ja osa niistä saavuttaa maapallon noin 20 – 30 minuutin kuluessa.

Energiset protonit kohottavat ionosfäärin ionisaatiota tuomallaan lisäenergialla, jolloin koko ionosfäärin rakenne muuttuu väliaikaisesti. Radio-aaltoja heijastavat kerrokset muuttuvat tai katoavat lähes kokonaan, jolloin radioliikenne vaikeutuu erityisesti VHF-aallonpituuksilla. Saapuvat energiset protonit voivat aiheuttaa myös satelliiteille ongelmia tai jopa rikkoa niitä. Satelliiteissa käytettävät elektroniset komponentit ovat kyllä kovennettuja kestämään tällaista hiukkasäteilyä ja niiden suojaukset ovat aivan eriluokkaa kuin maanpinnalle tarkoitetun elektroniikan, mutta siitä huolimatta rikkoontumisia tapahtuu.

Hiukkassäteily kasvaa myös troposfäärissä, jonka yläosassa lentävien lentokoneiden henkilökuntaan ja matkustajiin kohdistuu säteilyä. Annokset eivät ole erityisen suuria (vastaavat annokseltaan tavallista röntgenkuvausta) mutta erityisesti lentävälle henkilökunnalle toistuessaan voi tuottaa terveysongelmia ennemmin tai myöhemmin. Lentoyhtiöt yleensä seuraavatkin henkilökuntansa saamaa säteilyannosta ja tietyn rajan jälkeen henkilöt joutuvat lomailemaan ennen kuin voivat jatkaa lentotehtävissä. Matkustajiin kohdistuu tietysti myös sama säteilyannos, mutta kertatapahtumana ongelmia ei ilmaannu.

Maanpinnalle säteilymyrskyn vaikutukset eivät ulotu, ellei satunnaisia sekundäärisiä hiukkaskuuroja oteta huomioon. Hiukkaskuurot syntyvät erittäin energisten protonien törmätessä ilmakehään ja synnyttäessä törmäyksellään sekundaarisia alkeishiukkasia. Silloin tällöin tällaisen kapea-alaisen kuuron osuessa kohdalle, se voi näkyä digitaalisten kameroiden kuvissa ylimääräisenä viiruna.

 

Revontuliennuste 28. – 31.1.2024

Auringon aktivisuus on ollut matalalla tasolla viimeisen vuorokauden ajan. Siellä on havaittu esiintyneen pääosin vain C-luokan flaretoimintaa. Maata kohti ei ole tulossa CME-pilviä. Tilanteen odotetaan jatkuvan lähes muuttumattomana, vain joitakin M-luokan flarepurkauksia odotetaan esiintyvän tällä ennustejaksolla.

Ennuste

Yöt 28./29., 29./30. ja 30./31. muodostuvat hyvin rauhallisiksi. Rauhallisia revontulia voidaan havaita Lapissa ja Pohjois-Suomessa. Keski-Suomessa voitaneen satunnaisesti nähdä jonkin verran revontulitoimintaa, varsinkin jos sää on selkeä ja näkyvyys pohjoiseen on hyvä. Silloin Lapissa esiintyvät revontulet voivat näkyä matalalla pohjoishorisontissa.

Revontuliennuste 25. – 28.1.2024

Viime ennusteessa kerrottu magneettinen myrsky jäi todellisuudessa vain tussahdukseksi Kp-indeksin jäädessä jonkin verran myrskyrajan alapuolelle. Tämä osoittaa kuinka vaikeaa tarkkaan ennusteeseen on päästä, muuttujia on aivan liian monta ja ennusteessa käytettävien lähtötietojen mittaaminen niin maanpinnalta kuin satelliiteista on lähes ylivoimaisen vaikeaa. Olen joskus kertonut pyrkiväni ennusteissani 50 % toteutumiseen ja siinä se näyttää olevan pitkällä aikavälillä.

Viime vuorokausien aikana Auringossa on tapahtunut useita pieniä halo-CME(II) purkauksia, jotka eivät kuitenkaan ole vaikuttaneet maapallon lähiavaruuden avaruussäähän mitenkään merkittävästi. Tuoreimmassa SWPC:n mallinnuksessa yksi tällainen CME (pilkkuryhmästä AR 13561) kohtaisi maapallon magneettikentän 26. päivän aikana. Vielä eilen tämä CME näkyi NASAn vastaavassa mallinnuksessa mutta tätä kirjoittaessani sen on mallista poistettu.

Aikaisemmin kertomani pilkkuryhmä AR 13559 Auringon pohjoisella pallonpuoliskolla (N27 W17) on kiertynyt keskilinjan yli ja siten siinä tapahtuvat purkaukset voivat herkemmin vaikuttaa maapallon lähiavaruuden avaruussäähän. Pilkkuryhmälle ennustetaankin 5 % mahdollisuutta tuottaa X-luokan purkaus ja siinä voi tapahtua muita protoni-ilmiöitä samalla todennäköisyydellä.

Myös pilkkuryhmälle AR 13561 (sijainti S17 W56) ennuste on 5 % todennäköisyys X-luokan flarepurkaukseen ja jopa 10 % todennäköisyys muille protoni-ilmiöille. Valitettavasti CME-purkauksia ei pystytä ennakoimaan, mutta niitä tiedetään tapahtuvan aktiivisten pilkkuryhmien alueilla muita alueita ja rauhallisempia pilkkuryhmiä useammin.

Sijaintitiedossa S tai N kirjan kertoo pallonpuoliskon: etelä tai pohjoinen ja luku leveyspiirin. E tai W kirjain kertoo sen hetkisen itäisen tai läntisen pituuspiirin. Auringon pyöriessä pituuspiiri tietysti muuttuu mutta leveyspiiri pysyttelee yleensä samana. Ilmoitetut luvut ovat pyöristettyjä asteen tarkkuuteen, joten ne sallivat muuttumattomana pilkkuryhmän hitaan vaeltamisen.

Tällä hetkellä näyttää siltä, että lähiavaruuden avaruussää ja maapallon magneettikenttä pysyttelee jossain määrin aktiivisena, etenkin jos mainituissa pilkkuryhmissä tapahtuu voimakkaita purkauksia.

Ennuste

Yö 25./26. on jonkin verran aktiivinen. Revontulia nähtäneen Lapin ja Pohjois-Suomen alueilla. Aamupuolella yötä on pieni mahdollisuus nähdä rauhallisia revontulia Keski-Suomessa. Etelämpänä revontulia tuskin nähdään.

Yö 26./27. voi olla edellistä yötä aktiivisempi. Revontulia voidaan nähdä jo iltahämärän aikaan laajalla alueella lähes koko maassa. Magneettisen myrskyn mahdollisuus on olemassa iltayöstä ja vaikka se hieman laantuukin aamupuolella yötä, revontulia voitaneen nähdä Etelä-Suomea myöten aamuhämärään asti. Vain aivan etelärannikolla revontulien mahdollisuus on pieni.

Yö 27./28. on aika pitkälle edellisen kaltainen. Revontulet ovat mahdollisia lähes koko maassa ja ne näkyvät kirkkaimpina tietysti pohjoisessa Lapin ja Pohjois-Suomen alueilla. Etelämpänä revontulet selvästi rauhallisempia, vaikka ennuste kertookin magneettisen myrskyn mahdollisuudesta.