Avaruussää ja revontuliennuste 2. – 5.10.2026

Auringon aktiivisuudessa on tapahtunut jonkin verran muutoksia aktiivisempaan suuntaan. Syyskuun 28. päivänä havaittiin haloIII-CME, jonka reitti tuo sen maapallon lähiavaruuteen ensi yönä. Sen perässä on hieman heikompi ja hieman eri suuntaan kulkeva toinen CME-pilvi, joka ei kuitenkaan vaikuta merkittävästi avaruussäähän maapallon lähietäisyydellä.

Syyskuun 30. päivänä kello 2.40 UTC aikaan havaittiin C8.63-luokan flarepurkaus alueella 4535, joka on tällä hetkellä Auringon länsireunalla ja siirtyy reunan yli lähipäivinä. Tämän jälkeen on havaittu vielä uusi C-luokan flare tässä pikkuryhmässä, mutta sen voimakkuudeksi mitattiin vain C1.4.

Auringonpilkkujen ei odoteta tuottavan kovin voimakkaita flarepurkauksia lähivuorokausina.

Aurinkotuulen nopeus on ollut tavallista hitaampaa, ollen noin 270 – 300 km/s, tällä hetkellä se on 305 km/s. IMF-kentän B_Z-komponentti on vaihdellut etelän ja pohjoisen välillä, amplitudin ollessa noin 5 nT. Tilanteen arvioidaan jatkuvan lähes muuttumattomana lähivuorokausina.

Tänä iltana korkeuden leveyksien K-indeksin odotetaan kohoavan lukemaan K=5 saapuvan CME-pilven vaikutuksesta. Aivan tarkkaa ajankohtaa ei pystytä ennustamaan, mutta magneettinen myrsky näyttää todennäköiseltä ensiyön aikana Suomen aikaa. Jos säätila sen mahdollistaa, revontulia voi yrittää havaita heti illan pimennyttyä riittävästi.

Ennuste

Yö 2./3. Revontulet ovat mahdollisia koko Suomessa johonkin aikaan yöstä. Lapissa ja Pohjois-Suomessa ne ovat näyttäviä koko yön ja Keski- ja Etelä-Suomessa selvästi taivalta nähtäviä ja aktiivisia iltayöstä. Etelärannikolla revontulet ovat mahdollisia mutta siellä täytyy hakeutua mahdollisimman valosaasteettomiin paikkoihin iltayöstä. Todelliset näkymiset voivat poiketa näistä aika-arvioista jonkin verran myöhemmäksi, jos CME-pilven saapuminen viivästyy ennustetusta.

Yö 3./4. Revontulet ovat mahdollisia Lapista Keski-Suomen alueelle asti. Etelämpänä niitä ei ole odotettavissa.

Yö 4./5. Revontulet ovat jälleen mahdollisia koko maassa. Tämä avaruussään rauhattomuus liittyy jälkimmäisen CME-pilven saapumiseen, joten se voi olla odotettua heikompi ja ajallisesti epävarmempi. Revontuliharrastajien kuitenkin kannattaa olla varuillaan, jos säätila mahdollistaa revontulien näkymisen.

 

 

Varhaisimmat havaitut avaruussäähäiriöt maanpinnalla

KAK –Avaruussään rajut ilmiöt Maan magneettikentässä on tunnettuja jo 1800-luvulta. Carringtonin tapahtuma vuodelta 1859 on ehkä tunnetuin tällainen tapahtuma, mutta oliko se ensimmäinen?

Vastausta kysymykseen tutkijat James A. Wildin johdolla ovat tutkineet saatavilla olleista historiallisista lähteistä. He ovat tulleet tulokseen, että on jäljitettävissä parikin tapausta, jossa avaruussää on vaikuttanut maanpäälisiin järjestelmiin ennen Carringtonin tapahtumaa. Heidän tutkimusraporttinsa on julkaistu AGU Advancing Earth and Space Science verkkojulkaisussa ja se on vapaasti luettavissa.

Tutkijat päätyivät tulokseen, jonka mukaan ainakin lokakuun 18. päivänä vuonna 1848 tapahtunut voimakas magneettinen myrsky viivästytti Britanniassa Exeteristä Newton Abbotiin lähteneen kello 22.05 lähteneen pikajunan lähtöä 16 minuuttia. Viivästyminen johtui siitä, että lennätin ei asemien välillä toiminut ja radan turvallisuutta ei voitu varmistaa.

Tapahtumalle saatiin varmistusta monelta taholta. Yksi merkittävistä havainnoita oli, että Greenwichin magnetogrammissa havaittiin noin 310 nT:n muutos vaakakomponentissa ja noin 1,3°:n muutos deklinaatiossa lyhyessä ajassa kyseisenä aikana. Alueen sanomalehdissä kerrottiin myös kirkkaiden revontulien esiintymisestä samana yönä.

Kolmas, lähes yhtä tärkeän havainnon teki tähtitieteilijä Temple Chevalier Auringosta 18. – 19.10. 1848. Auringon kiekon keskimerdiaanin tuntumassa oli valtava pilkkuryhmä, joka nykyisin luokiteltaisiin magneettisesti vähintään beeta-gamma-deltaksi ja laajuudeltaan ja rakenteeltaan Ekc tai Fkc:ksi. Chevalierin piirros pilkkuryhmästä ei ole riittävä tarkan tyypin ja rakenteen määrittämiseksi.

Tutkijat löysivät myös toisen tapauksen, joka tapahtui vielä aikaisemmin. Midland Railwayn lennätin häiriintyi 19.3.1847 revontulien yhteydessä. Siksi Exeterin tapaus ei heidän mukaansa ollut ensimmäinen tunnettu teknologinen avaruussäävaikutus.

Tutkimusryhmän työtä vaikeutti se, että historiallisissa lähteissä oli selvästi lukuisia päivämäärävirheitä. Tästä syystä tutkijat joutuivat tutkimaan usean vuoden ajalta niin rautatieaikatauluja ja varhaisia tietoja avaruussääilmiöistä kuten revontulista ja magneettisista mittauksista, jotta he pystyisivät tarkentamaan lennätinhäiriöt oikeisiin avaruussäätapahtumiin.

Tämän tutkimuksen lähteenä Wildin tutkimusryhmä käytti Naturessa julkaistua artikkelia vuodelta 1871, jossa junan lähdön viivästyminen oli merkitty vuodelle 1841. Kyseistä rataosuutta ei edes ollut olemassa tuolloin, sillä rata avattiin vasta 30.5.1846. Artikkelin kirjoittajaksi pääteltiin sähköinsinööri Nathaniel John Holmes:ia, jonka tiedettiin olleen kiinnostunut lennätintekniikasta ja Auringon havaitsemisesta. Artikkelin alkuperäistä käsikirjoitusta ei ole löydetty, joten täyttä varmuutta virheen alkuperästä ei ole.

Tutkijat kiinnittivät huomionsa Italian Matteuccin lennätinhäiriöihin 17.11.1848, jonka päivämäärä on ilmeisesti myös väärä, tosin päivämäärien välinen ero viittaisi yhteen Carringtonin rotaatioon Auringossa, jolloin sama pilkkuryhmä on saattanut olla edelleen aktiivinen ja aiheuttaa magneettisen myrskyn. Tukijat eivät pohdi tätä mahdollisuutta omassa artikkelissaan.

Mitä opimme tästä? Ainakin sen, että historiallisissa lähteissä voi olla sellaisia kuvauksia ilmiöistä, joista saamme tutkimuksen kannalta hyvin mielenkiintoista tietoa ja voimme ymmärtää paremmin Auringon aktiivisuutta ja sen vaikutuksia maapallolla. Tosin historiallisia lähteitä tarkasteltaessa täytyt huomioida niiden mahdollinen virheellisyys tapahtumien ajankohdista kuin myös varsinaisista ilmiöiden kuvauksista. Näin ollen tällaisten lähteiden käyttämisessä täytyy olla hyvin varovainen, ennen kuin tekee niihin pohjautuvia päätelmiä.

Lähde

Did Space Weather Delay the 10:05 p.m. Train Departure From Exeter on 18 October 1841?

James A. Wild, Ciaran D. Beggan, David H. Boteler, William B. Cade III, Brett A. Carter, Michael Hapgood

First published: 16 September 2026

https://doi.org/10.1029/2026SW005239