Revontuliennuste 12. – 15.1.2023

Viimevuorokausina Auringossa on tapahtunut runsaasti flarepurkauksia, joista kaksi, maanantai- ja tiistai-iltoina tapahtuneet olivat X-luokan voimakkaita purkauksia. Lisäksi keskivoimakkaita M-luokan purkauksia oli kymmenkunta. Purkauksiin liittyvät protonit ovat aiheuttaneen maapallon ionosfääriin vahvistumista ja tällä puolestaan on vaikutuksia VHF-radiotaajuuksien etenemiseen. Eteläisellä Tyynellämerellä havaittiin katkoksia radioyhteyksissä alle 30 MHz taajuuksilla.

Auringossa on runsaasti aktiivisia pilkkuryhmiä. Kuva NASA/SDO/SpaceWeatherLiuve.com.

Lähes halo CME-purkauksia on havaittu kaksi. Kumpikaan niistä ei kuitenkaan tule kohti Maata, joten niillä ei ole vaikutusta lähiavaruuden säähän.

Viime vuorokausien kohonnut aktiivisuus Auringossa ei ole paikallista vaan enemmänkin globaalia. NOAA/SWPC ennustaa lähimmälle vuorokaudelle jopa 30 % todennäköisyyttä uudelle X-luokan flarepurkaukselle. Jos ja kun näitä tapahtuu, niillä on omat vaikutuksensa radiokeleihin.

Ennuste

Yöt 12./13., 13./14. ja 14./15. muodostunevat rauhallisiksi. Indeksien ennusteet näyttävät matalia lukemia jokaiselle yölle. Tammikuun 14. päivänä aikana Kp-indeksin ennustetaan kohoavan maksimissaan lukemaan 3+, joten seuraavana yönä etenkin Lapissa voitaneen odottaa näkyvän tavallista hieman kirkkaampia revontulia. Muualle Suomeen tämä vähäinen revontuliaktiivisuuden kasvu tuskin ulottuu.

Revontuliennuste 9 – 12.1.2023

Tammikuun ensimmäisen viikon aikana saavutettiin 4. päivänä pieni (G1) magneettinen myrsky, joka oli seurausta CME-pilven kohtaamisesta. VHF-taajuuden radioyhteyksissä havaittiin vähäisiä yhteyskatkoksia 7. – 8. päivinä ja voimakas yhteyskatkos 6. päivänä. Nämä johtuivat pilkkualueilla 3182 ja 3184 tapahtuneista flarepurkauksista ja muista protoni-ilmiöistä. Näiden pilkkualueiden aktiivisuus näyttää jatkuvat, joten vastaavaa on odotettavissa tälläkin viikolla.

Pilkkuryhmä AR 13182 on nyt luokiteltu magneettisesti luokkaan beeta-gamma-delta, joka sisältää yhden (tai useamman) delta -tyypin auringonpilkun (erinapaiset umbrat samassa penumbrassa). Pilkkuryhmä AR 13181 on luokiteltu beeta-gamma -tyypiksi (kaksinapainen auringonpilkkuryhmä, mutta on niin monimutkainen, jotta vastakkaisen napaisuuden pisteiden väliin ei voida määrittää magneettivuon reittiä (kenttäviivoja)).

Pilkkualue AR13182 on kooltaan 880 ppm, sille ennustetaan 20 % todennäköisyyttä tuottaa X-luokan flarepurkauksia ja 10 % mahdollisuus tuottaa muita protoni-ilmiöitä. Tarkkasilmäisimmät voisivat periaatteessa nähdä pilkkuryhmän paljain silmin, mutta Aurinko näkyy Suomessa vielä niin matalalla, että käytännössä sen näkeminen tuskin onnistuu.

Pilkkualue AR13181 on kooltaan 410 ppm ja sille ennustetaan 5% mahdollisuutta tuottaa X-luokan flare ja muita protoni-ilmiöitä. Muut pilkkualueet (4 kpl) ovat joko alfa tai beeta -luokkiin kuuluvia hyvin rauhallisia ryhmiä.

Maapallon kohtaama aurinkotuulen tihentymävirtaus on siirtymässä ulommaksi ja lähivuorokausina aurinkotuulen tiheys on vähenemässä. Samalla hiukkasten nopeudet kasvava jonkin verran.

Ennuste

Yöt 9./10., 10./11. ja 11./12. muodostuvat hyvin rauhallisiksi. Revontulia voitaneen nähdä parina ensimmäisen yönä Pohjois-Lapissa. Tammikuun 11. päivälle ennustetaan Kp-indeksin arvoksi 4, joten sen vaikutuksesta viimeisenä yönä voidaan revontulia nähdä hieman laajemmalla alueella. Kp-indeksin ennustearvo yöksi on edelleen lukemassa 1 mutta päivän aktiivisuus saattaa vielä heijastua yötaivaalle. Lapin lisäksi revontulien varalta pitäisi olla varuillaan ainakin Pohjois- ja Keski-Suomessa.

Revontuliennuste 6. – 9.1.2023

Viime ennusteessa kertomani CME-pilvi kohtasi maapallon juuri ennustettuun aikanaan 4.1. kello 02.54 UTC aikaan. Se nosti Kp-indeksi esimerkiksi Potsdamin mittausasemalla lukemaan 5- . Edellisen kolmen tunnin aikana indeksi oli lukemassa 4 ja revontulia raportoitiin Taivaan vahtiin selkeiltä alueilta lähinnä Pohjois-Suomesta ja Lapista. Ulvilassa oli myös selkeää ja siellä revontulia näkyi hyvin lähellä horisonttia.

CME-purkaus SOHO-luotaimen kuvaamana. 

Auringossa tapahtui (pilkkuryhmässä AR13182) X1.1 -luokan flare tänään kello 0.50 UTC aikaan. Purkaus aiheutti Spaceweather.com sivuston mukaan lyhytaaltoalueen yhteyskatkoksia eteläisellä Tyynellämerellä sekä Australiassa ja Uudessa Seelannissa. Pilkkuryhmä sijaitsee Auringon eteläisellä pallonpuoliskolla (S18 E71) ja on vasta kiertynyt näkyviin. Pilkkuryhmälle ennustetaan edelleen 5 % todennäköisyyttä tuottaa X-luokan flarepurkauksia.

Tammikuun 3. päivänä Auringon toisella puolella tapahtui massiivinen CME-purkaus, jonka arvellaan aiheutuneen myös X-luokan flarepurkauksesta. Purkauspaikaksi arvellaan AR13163 pilkkuryhmää, joka on 23. joulukuuta siirtynyt Auringon toiselle puolelle. Pilkkuryhmä on nyt kiertynyt uudelleen näkyviin ja on tuo aikaisemmin mainittu AR13182 ryhmä. Pilkkuryhmä on siis hyvin aktiivinen ja noin viikon kuluttua se on suoraan kohti maapalloa, joten jos flarepurkaukset jatkuvat, voimme odottaa ainakin rauhatonta avaruussäätä.

Maapallo kohtaa tänään aurinkotuulen tihentymävirtauksen. Virtauksen tiheys on kaksinkertainen muuhun aurinkotuuleen verrattuna ja tiheyden muutos sijoittuu aika laajalle alueelle. Näin ollen tämä tapahtuma tuskin aiheuttaa mitään suurempaa rauhattomuutta (ennuste tänään aamupäivällä Kp4-) maapallon magneettikentässä.

Toistaiseksi maapalloa kohti ei ole tulossa CME-pilviä, joten merkittävin tekijä maapallon lähiavaruuden avaruussäähän on aurinkotuuli. Maapallon magneettikentässä on vain vähän energisiä elektroneja, joten näyttää siltä, että seuraavat vuorokaudet ollaan varsin rauhallisissa olosuhteissa.

Ennuste

Yöt 6./7., 7./8. ja 8./9. Indeksien ennusteet kertovat matalista lukemista, joten revontulia voi odottaa näkevänsä lähinnä Lapissa ja Pohjois-Suomessa. Etelämmässä revontulia ei ole odotettavissa mutta selkeällä säällä Lapissa olevien revontilien kirkkaimmat hetket voivat näkyä lähellä pohjoista horisonttia.

 

Revontuliennuste 3. – 6.1.2023

Parina edellisenä yönä (31./1. ja 1./2.) keskiyön tienoilla Kp-indeksi kohosi lukemaan 4. Tämä mahdollisti matalalla näkyviä himmeitä revontulia ja osa niistä tallentui myös Tampereen Ursan revontulikameraan. Kamerakuvia voi nyt katsoa (ainakin toistaiseksi) taas pitkän tauon jälkeen tältä sivulta. Valitettavasti itäkamera ei vielä päivity sivulle. Samoin kuvat päivittyvät myös tämän blogin Revontulikamerat sivulle.

Uudenvuodenpäivän iltana tällaiset revontulet näkyivät Tampereen taivaalla. Kuva © Tampereen Ursa ry.

Auringossa on kuusi pilkkuryhmää, joista runsaspilkkuisin on alue AR13176. Alue on myös hyvin aktiivinen, vaikka sen magneettinen luokitus on beeta. Alueelle ennustetaan 60 % mahdollisuutta tuottaa C-luokan flare, 20 % M-luokan flare ja X-luokan flaren mahdollisuus on 5 %. Muita protoneja tuottavia ilmiöitä odotetaan 5 % todennäköisyydellä, mikä on pilkkuryhmille selvästi kohonnut ennustearvo. Tavallisille ryhmille protoni-ilmiöiden syntymistodennäköisyys on alle 1 %.

Uudenvuoden päivän iltana Auringosta sinkoutui CME-pilvi, jonka suunta on kohti maapalloa. Se ei ole tiheydeltään kovinkaan suuri ja sen nopeuskin on melkoisen hidas, joten sen vaikutukset tuntuvat maapallon magneettikentässä arvion mukaan 3./4. yön aamupuolella. Samoihin aikoihin IMF-kentän suunta vaihtuu, tosin suuntaan pohjoinen. Tästä syystä CME-pilven oman magneettikentän vaikutus revontulitoimintaan on merkittävä revontulien kirkkaudelle ja laajuudelle.

Ennuste

Yö 3./4. näyttää muodostuvan aktiiviseksi revontuliyöksi. CME-purkauspilven vaikutukset alkavat tuntua jo illalla, jolloin planetaarinen K-indeksi (siis Kp) kääntyy nousuun. Suuriman arvonsa se kuitenkin saavuttaa vasta 4. päivän aikana. Himmeitä revontulia voitaneen havaita sään sen mahdollistaessa Keski-Suomen alueella. Pohjois-Suomessa ja Lapissa revontulet ovat tavanomaisia

Yö 4./5. CME-pilven vaikutukset tuntuvat edelleen. Kp-indeksin ennustetaan kohoavan lukemaan 4 tai 5, jolloin aamupuolella yötä on jälleen mahdollisuus nähdä revontulia Etelä- Suomessa. Etelärannikko näistä bileistä kuitenkin näyttäisi jäävän osattomaksi. Lapissa revontulia voitaneen nähdä heti illan pimentyessä ja Huippuvuorilla todennäköisesti keskellä päivää.

Molempina päivinä (4.  ja 5.) kirkkaimmat revontulet näyttäisivät ajoittuvan siten, että niiden parhaimmat hetket ovat näkyvissä Pohjois-Amerikassa paikallisen keski- ja aamuyön tienoilla.

Yö5./6. Indeksien ennusteet ovat painuneet tavanomaisiin lukemiin, joten himmeiden revontulien näkyminen on mahdollista Lapissa ja Pohjois-Suomessa. Etelämpänä revontulien näkyminen on vähemmän todennäköistä. Jos pohjoisen horisontissa on selkeää, niin kannattaneen kuitenkin tähyillä siihen suuntaan, sillä vähemmän aktiivisina öinä 500 –1 000 km pohjoisempana kehittyvät revontulet voi
vat näkyä suhteellisen kirkkaina, kun tarkastelusuunta on niiden sivusta.

Revontuliennuste 31.12.2022 – 3.1.2023

Maapalloa kohti on tulossa pienehkö CME-pilvi mutta se on sen verran hidasliikkeinen, että kohtaaminen maapallon magneettikentän kanssa tapahtuu vasta tämän ennustejakson päätyttyä. Näin ollen, jos kohtaamisella on joitain vaikutuksia revontulien määrään ja kirkkauteen, niin ne nähdään vasta 3./4. yönä.

Tällä hetkellä maapallon kohtaaman aurinkotuulen tiheys on matala ja vastaavasti nopeus on huomattavan suuri verrattuna keskimääräiseen. Muutosta tähän ei ole odotettavissa tämän ennustejakson aikana.

Auringonpilkkualue AR13176 on pienentynyt ja on kooltaan nyt 420 ppm. Sen magneettinen rakenne on nyt beeta–gamma, joten se todennäköisesti tulee hiljalleen hiipumaan näkyvistä. Sille kuitenkin ennustetaan vielä 5 % todennäköisyyttä tuottaa X-luokan flarepurkaus. M-luokan purkauksia alue on tuottanut kaksikin viimeisen vuorokauden aikana.

Ennuste

Yöt 31./1., 1./2. ja 2./3. muodostunevat hyvin rauhallisiksi. Indeksien ennusteiden mukaan suurempia magneettisia häiriöitä ei ole odotettavissa yhtenäkään yönä, joten revontulia nähtäneen lähinnä Pohjois-Lapissa. Etelä-Lapissa revontulien mahdollisuus on pieni ja muualla lähes olematon. 

Revontuliennuste 28. – 31.12.2022

Auringossa on useita pilkkuryhmiä, joista neljä on pohjoisella pallonpuoliskolla. Näistä uusin (AR13176) on kooltaan noin 400 ppm ja sille ennustetaan noin 5 % mahdollisuutta aiheuttaa X-luokan flarepurkaus. Pilkkuryhmän koko kasvoi voimakkaasti nykyiselleen vain vuorokauden kuluessa ja tässä vaiheessa pilkkuryhmä tuotti useita C- ja M-luokan flarepurkauksia. Tätä pilkkuryhmää pitää tarkkailla lähivuorokausien aikana.

Tämän vuorokauden aikana maapallo kohtaa vähäisen CME-purkauspilven, joka menee suurimmaksi osaksi pohjoispuolelta ohi. Pilven kohtaaminen näkyy heikosti aurinkotuulen hiukkastiheyden kasvuna, mutta muutoin sen vaikutukset jäänevät vähäisiksi. Virtalevyn magneettikentän suunta (IMF) on vaihtumassa pohjoiseen tämän ennustejakson lopulla. Suunnan muutos ei ehdi kuitenkaan vaikuttamaan revontuliaktiivisuuteen.

Ennuste

Yöt 28./29., 29./30. ja 30./31. Ennustettujen indeksien lukemat pysyttelevät matalissa arvoissa, joten kovinkaan suuria mahdollisuuksia revontulien näkemiseen Lapin eteläpuolella ei ole. Ennustejakson viimeisenä yönä voi olla pieni mahdollisuus sille, että revontulia näkyisi myös Pohjois-Suomen taivaalla.

 

 

Revontuliennuste 25. – 28.12.2022

Lähiavaruuden avaruussää aiheutti pienen magneettisen myrskyn 23./24. yönä ja sään seljettyä Tampereella nähtiin kohtuullisen hienot revontulet vaikkakaan ei kovin aktiivisia. Taivaanvahtiin tulleiden ilmoitusten mukaan muuallakin selkeillä alueilla havaintoja oli tehty.

Jouluaaton aamuyönä nähtiin Tampereella revontulikaari. Kuva © Tampereen Ursa ry.

Tällä hetkellä maapallon kohtaamassa avaruussäässä ei suuri muutoksia tapahdu. Eilen irtosi Auringosta pienehkö CME-pilvi, jonka suunta vie sen maapallon ohi eteläpuolelta. Laajentuvan pilven kärki saattaa osua maapallon magneettikentän vaikutuspiiriin tämä ennustejakson lopulla. Mitä se sitten vaikuttaa on kuitenkin melkoisen epävarmaa. Energisten elektronien määrä maapallon magneettikentässä on kohonnut tavanomaisiin lukemiin, joten revontulia voitaneen aiheutuvan tästäkin kohtaamisesta.

Ennuste

Yö 25./26. Kp- ja K-indeksien ennustetaan kohoavan lukemaan 4 tai hieman yli, jolloin on hyvät mahdollisuudet nähdä revontulia laajalti Etelä-Suomea myöten. Parhaimmat revontulet nähtäneen aamupuolella yötä, jolloin indeksien lukemat ovat korkeimmillaan.

Yö 26./27. on lähes edellisen yön toisinto. Kp-indeksin kuitenkin odotetaan kohoavan 5+-lukemaan mutta se tapahtunee vasta 27. päivän aamupäivän kuluessa. Yön aikana lukemat ovat kuitenkin sen verran korkeita, että revontulia voitaneen odottaa näkyvän jälleen Etelä-Suomen leveydelläkin.

Yö 27./28. näyttäisi muodostuvan jossain määrin edellisten öiden kaltaiseksi tosin hieman vaimentuneena. Pitkäaikaisen Kp-indeksiennusteen mukaan tällöin vielä saavutettaisiin myrskylukemia. Illalla on mahdollista nähdä revontulia Keski-Suomessa, myöhemmin yöllä ja aamun tunteina Etelä-Suomessa. Tähän kuitenkin liittyy sen verran epävarmuustekijöitä, että todennäköisyys revontulien näkymiselle alueen eteläisissä osissa ei ole mitenkään varmaa. Etelärannikolla niitä tuskin nähtäneen, vaikka edellisinä öinä niitä olisi ehkä nähtykin.

Revontuliennuste 22. – 25.12.2022

Aurinko ja avaruussää ovat edelleen hyvin rauhallisia. Tämän päivän aikana maapallo ohittaa pienen aurinkotuulen tihentyneen virtauksen mutta se ei vaikuta lähiavaruuden avaruussäähän. Maan magneettikentässä energisiä elektroneja on edelleen hyvin vähän, eikä tähän tilanteeseen ole odotettavissa muutosta lähivuorokausien aikana.

Ennuste

Yöt 22./23., 23./24. ja 24./25. muodostuvat hyvin rauhallisiksi. Magneettikentän tilaa kuvaavat indeksit pysyttelevät matalissa lukemissa, joten revontulia voitaneen pienellä todennäköisyydellä odottaa näkyvän Pohjois-Lapissa. Etelämpänä niiden mahdollisuus on todella pieni.

Revontuliennuste 19. – 22.12.2022

Maapallo on kohtaamassa aurinkotuulen tihentyneen virtauksen. Se nostaa hiukkastiheyttä lähiavaruudessa ja vaikuttaa jonkin verran maapallon magneettikenttään. Tihentyneeseen virtaukseen liittyy myös virtalevyn IMF-kentän suunnan muutos kohti etelää. Tämä muutos vaikuttaa jonkin verran revontuliherkkyyteen. Energisiä elektroneja maapallon magneettikentässä on hyvin vähän, joten tämä rajoittaa jonkin verran revontulien kirkkautta ja näkymistä.

Ennuste

Yö 19./20. Päivän aikana Kp- ja K- indeksien ennusteet osoittavat hieman kohonneita arvoja, mutta niiden arvioidaan laskevan matalampiin lukemiin yöhön mennessä. Revontulet ovat mahdollisia Pohjois-Lapissa, Etelä-Lapissa niiden mahdollisuus on vähäisempi. Etelämpänä revontulia tuskin nähdään.

Yö 20./21. Kaikki indeksi kohoavat korkeampiin lukemiin jo illan aikana. Aivan myrskylukemiin ei kuitenkaan päästä, joten näkyvät revontulet ovat hyvin maltillisia. Revontulia voidaan odotella Keski-Suomesta pohjoiseen jo iltayötä alkaen. Etelä-Suomessa revontulien mahdollisuus on jonkinlainen aamupuolella yötä.

Yö 21./22. Yö muodostuu hieman heikoksi revontuliyöksi, sillä indeksien ennustetaan jäävän mataliin lukemiin. Revontulet ovat edelleen mahdollisia Pohjois-Lapissa mutta etelämpänä niiden todennäköisyys on pieni. Keski- ja Etelä-Suomessa niitä tuskin nähdään. 

Revontuliennuste 16. – 19.12.2022

Auringossa on kahdeksan pilkkuryhmää, joista kaksi on luokiteltu beetagammaksi. Näille kahdelle ennustetaan 10 % mahdollisuutta tuottaa X-luokan flare ja 5 ja 10 % mahdollisuus tuottaa muita protonipurkauksia. Näistä kahdesta aktiivisesta alueesta AR13163 on eteläisellä pallonpuoliskolla ja keskellä itä-länsisuunnassa Auringon kiekolla. Toisin sanoen, jos tällä alueella tapahtuu voimakkaita purkauksia, ne voivat lähes välittömästi vaikuttaa Maan lähiavaruuden avaruussäähän.

Auringon vaikutus avaruussäähän näyttäisi hiljalleen voimistuvan viime viikkojen hiljaiselon jälkeen. Tosin aktiivisuuden lisääntyminen näyttäisi tapahtuvan vasta tämän ennustejakson jälkeen. Maapallon kohtaamaa aurinkotuuli on edelleen keskimääräistä niin tiheydeltään kuin nopeudeltaankin ja siinä olevat muutokset ovat vähäisiä.

Ennuste

Yöt 16./17., 17./18. ja 18./19. Rauhallinen avaruussää ja sitä tietä myös rauhallinen maapallon magneettikentän tila näyttäisi jatkuvan koko ennustejakson ajan. Kp- ja K-indeksien ennustetaan pysyttelevän matalissa lukemissa. Revontulien mahdollisuus on jonkinlainen Pohjois-Lapissa ja vähäinen Etelä-Lapissa. Muualla Suomessa revontulia tuskin nähdään.