maanantai 16. maaliskuuta 2020

Pitkäaikainen revontuliennuste 16.3. – 11.4.2020


Auringon toimina pysyttelee edelleen hyvin rauhallisena huolimatta ensimmäisistä, seuraavaan auringonpilkkujaksoon kuuluvista muutamasta pilkkuryhmästä, joita on nähty viime viikkoina. Kevätpäiväntasauskaan ei ole kunnolla näkynyt tämän vuoden revontulitilastoissa, muutamia hyvin vaisuja episodeja lukuun ottamatta.

Ennustejaksoon sisältyy vain yksi ja lyhytaikaiseksi jäävä revntulet mahdollistava vuorokausi. Kuva © Kari A. Kuure.


Kevät- ja syyspäiväntasaukset ovat niitä aikoja, jolloin tilastollisesti nähdään eniten revontulia. Tämä johtuu siitä, että maapallon asento avaruudessa on näinä aikoina sellainen, että interplanetaarinen magneettikenttä (IMF) ja maapallon magneettikenttä kytkeytyvät yhteen (uudelleen kytkentä) muita aikoja helpommin ja näin mahdollistaa aurinkotuulen ja CME-purkausten varattujen hiukkasten siirtymisen Maan magneettikenttään aiheuttaen magneettisen häiriötilan tai -myrskyn. Tavallisesti Maan magneettikenttä pakottaa kohti tulevan aurinkotuulen sivuun ja näin suojaa sekä ilmakehää, että viimekädessä myös maanpinnalla olevaa elämää ja nykyisin myös herkkää elektroniikkaa niin maanpinnalla kuin lähiavaruudessakin.

Nyt käsillä olevaan neljänviikon ennustejaksoon sisältyy ainoastaan yksi hieman aktiivisempi vuorokausi, joka toteutuessaan voisi tuoda revontulet Suomen taivaalle. Maaliskuun 27 päivänä Kp-indeksi odotetaan kohoavan lukemaan 4, jolloin revontulet ovat mahdollisia Etelä-Suomea myöten. Sattuuko Kp-indeksin maksimi kevään lyhenevään yöhön, onkin sitten jo toinen kysymys, sillä ennustettu magneettinen häiriö on hyvin lyhytaikainen.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Voit kommentoida kunhan pysyt aiheessa. Kaikki kommentit tarkastetaan ennen julkaisua. Toimituksen kelvottomiksi katsomat viestit saavat arvoisensa lopun.