Auringon toimina pysyttelee edelleen hyvin rauhallisena
huolimatta ensimmäisistä, seuraavaan auringonpilkkujaksoon kuuluvista
muutamasta pilkkuryhmästä, joita on nähty viime viikkoina. Kevätpäiväntasauskaan
ei ole kunnolla näkynyt tämän vuoden revontulitilastoissa, muutamia hyvin
vaisuja episodeja lukuun ottamatta.
 |
| Ennustejaksoon sisältyy vain yksi ja lyhytaikaiseksi jäävä revntulet mahdollistava vuorokausi. Kuva © Kari A. Kuure. |
Kevät- ja syyspäiväntasaukset ovat niitä aikoja, jolloin
tilastollisesti nähdään eniten revontulia. Tämä johtuu siitä, että maapallon
asento avaruudessa on näinä aikoina sellainen, että interplanetaarinen
magneettikenttä (IMF) ja maapallon magneettikenttä kytkeytyvät yhteen
(uudelleen kytkentä) muita aikoja helpommin ja näin mahdollistaa aurinkotuulen
ja CME-purkausten varattujen hiukkasten siirtymisen Maan magneettikenttään
aiheuttaen magneettisen häiriötilan tai -myrskyn. Tavallisesti Maan
magneettikenttä pakottaa kohti tulevan aurinkotuulen sivuun ja näin suojaa sekä
ilmakehää, että viimekädessä myös maanpinnalla olevaa elämää ja nykyisin myös
herkkää elektroniikkaa niin maanpinnalla kuin lähiavaruudessakin.
Nyt käsillä olevaan neljänviikon ennustejaksoon sisältyy
ainoastaan yksi hieman aktiivisempi vuorokausi, joka toteutuessaan voisi tuoda
revontulet Suomen taivaalle. Maaliskuun 27 päivänä Kp-indeksi odotetaan
kohoavan lukemaan 4, jolloin revontulet ovat mahdollisia Etelä-Suomea myöten.
Sattuuko Kp-indeksin maksimi kevään lyhenevään yöhön, onkin sitten jo toinen
kysymys, sillä ennustettu magneettinen häiriö on hyvin lyhytaikainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Voit kommentoida kunhan pysyt aiheessa. Kaikki kommentit tarkastetaan ennen julkaisua. Toimituksen kelvottomiksi katsomat viestit saavat arvoisensa lopun.