Lisää revontuliin liittyviä äänihavaintoja

Aaltoyliopiston emeritus professori Unto K. Laine on jatkanut vuonna 2000 aloittamaansa revontuliin liittyvien äänien havainnointia. Uusimmista havainnoistaan hän kertoo Spaceweather.con verkkojulkaisussa.

Tampereen Ursan tähtitornilla sunnuntain revontulet näyttivät tällaiselta.
Kuva © Tampereen Ursa ry.

Viimeisimmän havainnon hän teki Fiskarsin alueella sunnuntain 7.10. vallinneen G1-luokan magneettisen myrskyn aikana. Havainnot tuottivat tulosta, sillä hän sai nauhoitettua suhteellisen voimakkaan paukahduksen noin 70 metrin korkeudesta. Laitteiston tallentaman äänispektrin mukaan paukahdus koostui laaja-alaisesti 6–8000 Hz taajuuksista. Voimakkainta ääni oli alle 20 Hz taajuuksilla, joita ihminen ei pysty kuulemaan. Ihmisen kuuloalueella 1 –2 kHz taajuuksilla paukahdus oli myös varsin voimakas.

Sonogrammi ja äänispektri Unto K. Laineen tekemästä äänihavainnosta. Kuva U. K. Laine.

Revontuliin liittyvät äänet on olleet tuntemattomia synnyltään, vaikka niistä on satoja tai jopa tuhansia havaintoja. Osittain tutkimuksen puute selittyy ilmiön harvinaisuudella, sillä se esiintyäkseen vaatii aivan määrätyn laiset olosuhteet, ja osittain riittävän herkkien tutkimuslaitteistojen puutteella. Tämä jälkimmäinen syys on hiljalleen poistumassa uusien, ja samalla herkempien mikrofonien myötä.

Paukahtelevat ja sirisevät äänet syntyvät voimakkaiden magneettisten myrskyjen aikana, jos alueella vallitsee täysin tyyni sää. Sääolosuhteista johtuen sopivasti alaville maille syntyy inversiokerros muutaman kymmenen metrin korkeuteen. Revontuliin liittyvät äänet syntyvät tässä kerroksessa ja ne voivat olla paukahdusten lisäksi sirinöitä tai kohinaa. Äänet ovat kuitenkin hyvin hiljaisia, joten havaintopaikalla ei saa olla muita äänilähteitä, esimerkiksi kaukainen liikenteenmelu peittää alleen hiljaiset äänet.

Lisää aiheesta

http://avaruusmagasiini.blogspot.com/2016/06/uusi-havainto-selittaa-revontulien-aanet.html