Auringon aktiivisuus on ollut vähäistä viimeksi kuluneen vuorokauden aikana. Voimakkain flare on ollut 26.11. kello 00.23. UTC aikaa tapahtunut C9-luokan purkaus alueella AR 13906. Sitä edeltävänä vuorokautena tapahtui M9,45 -luokan flare kello 7.40 UTC ja sitä ennen ja sen jälkeen on tapahtunut muutamia vähäisempiä M-luokan purkauksia.
Auringossa on pari mielenkiintoista pilkkualueetta, joita kannattaa varmasti pitää silmällä silloin kun havaintoja pääsee tekemään. Pilkkualueista AR 13906 on luokiteltu beeta–gamma–delta -magneettiseen luokaan ja sille ennustetaan hyvin aktiivista toimintaa. Ennusteen mukaan sillä on 5 % todennäköisyys tuottaa X-luokan flare ja samaan aikaan myös protoni-ilmiöitä. Hieman heikompien M-luokan todennäköisyys on 35 % ja C-luokan flarepurkauksia jopa 80 % todennäköisyydellä.
Toinen pilkkuryhmä AR 13905 on edellisen vieressä ja se on luokiteltu beeta–gammaksi. Sillekin ennustetaan 5 % todennäköisyyttä X-luokan purkaukselle eikä protoni-ilmiötkään ole aivan kokonaan pois suljettuja.
Molemmat tässä mainitut pilkkuryhmät ovat myös visuaalisesti näyttävän näköisiä, joten niitä voi hyvän havaintosään vallitessa yrittää valokuvata aivan perinteisesti laajakaistaisesti kameralla ja aurinkosuodattimen läpi. Vaikka Suomessa (Pohjois-Lappia lukuun ottamatta, jossa valitsee kaamos) tähän aikaan Aurinko näkyykin matalalla horisontissa, niin aurinkosuodattimen käyttäminen on välttämätöntä omien silmien ja laitteiden suojaukseen.
Marraskuun 26. päivänä havaittiin halo(III)-CME kello 14.00 UTC, jonka nopeusjakauma sirottuu hyvin laajalle (n. 300 – 2 000 km/s) alueelle. Purkauksen pääsuunta (tihein keskittymä) oli maapallon liikesuunnassa taakse, joten se tuskin suoranaisesti aiheuttaa kovinkaan merkittävästi lähiavaruuden avaruussäähän.
NASAn mallinnuksessa CME :n liikesuunta on hieman SWPC: mallinnuksesta poikkeava ja se näyttäisi olevan hieman hitaampi. CME kuitenkin aiheuttaa Parkerin spiraalin jälkipuoliskon tihentymän, jolla näyttäisi olevan joidenkin vuorokausien kuluttua huomattavakin vaikutus avaruussäähän. Tämä kuitenkin olisi ajankohtainen vasta seuraavalla ennustejaksolla.
Ennuste
Yö 27./28. on suhteellisen rauhallinen. Iltayön aikana revontulet ovat mahdollisia vain Pohjois-Lapissa. Aamuyön aikana tilanne kuitenkin muuttuneen sen verran, että Pohjois-Suomen ja osittain Keski-Suomen leveydellä on jonkinlainen mahdollisuus nähdä revontulia. Tilanne kuitenkin rauhoittuu hyvin nopeasti ja aamun valjetessa ollaan jo tavanomaisen rauhallisessa tilanteessa.
Yö 28./29. näyttäsi muodostuvan hyvinkin aktiiviseksi jo iltayöstä alkaen. Aktiivisuus näyttäsi SWPC:n mallinnuksen mukaan liittyvän heikkoon CME:n kärkeen maapallon lähiavaruudessa, joten tästä syystä en oikein jaksa uskoa tämän toteutuvan kovinkaan hyvin. Tilanne olisi varmasti aivan toinen, jos CME:n kohtaaminen tapahtuisi pilven keskialueella.
Kp-indeksin ennustetaan kohoavan iltayön aikana jopa lukemaan 5, joka vastaa G1-luokan magneettista myrskyä. Aamupuolella meno näyttäisi kiihtyvän ja G2-luokan magneettinen myrsky olisi mahdollinen. Jos ennuste toteutuu, tämä tarkoittaisi loistavia revontulia koko Suomen alueella ja viimeistään aamuyöstä myös Suomenlahden eteläpuolella Baltiassa hyvin laajalti.
Yö 29./30. olisi edelleen suhteellisen aktiivinen revontuliyö ainakin osassa Suomea. Edellisen yön mahdollisen magneettisen myrskyn jäljiltä Maan magneettikentän tila olisi edelleen rauhaton. Revontulet olisivat mahdollisia Keski-Suomen leveydelle asti ja osittain myös Etelä-Suomen pohjoisosassa himmeät revontulet olisivat mahdollisia ainakin osan aikaa yöstä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Voit kommentoida kunhan pysyt aiheessa. Kaikki kommentit tarkastetaan ennen julkaisua. Toimituksen kelvottomiksi katsomat viestit saavat arvoisensa lopun.