Revontuliennuste 30.9. – 3.10.2025

Viimeyönä nähtiin todella hienot revontulet, jotka johtuivat hitaan ja heikon CME:n kohtaamisesta. Pilven magneettikentän suunta oli B_z= –13 nT. CME ei olisi yksistään aiheuttanut ainakaan näyttäviä revontulia mutta siihen liittyi Russell-McPherron -efektinä tunnettu Maan ja Auringon magneettikenttien geometriasta johtuva revontuliherkkyys tasauspäivien läheisyydessä. Taivaanvahtiin on tehty raportteja revontulista tätä kirjoittaessani jo hyvin runsaasti.

Lähes kokotaivaan revontulet tallentuivat Tampereen Ursan sääkameroihin. Tämä kuva on koilliskamerasta. Kuva © Kari A. Kuure / Tampereen Ursa ry.

Auringossa on 12 pilkkuryhmää, joista kolme on beeta–gamma -luokkaan kuuluvia. Beeta–gamma -luokan pilkkuryhmät ovat yleensä aktiivisia ja ne tuottavat hyvin usein M-luokan tai silloin tällöin myös X-luokan flarepurkauksia. Näin tapahtui myös eilen, kaksi kolmesta M-luokan flaresta tapahtui beeta–gamma -luokan pilkkuryhmässä. Yksi M-luokan flarepurkaus tapahtui beetaluokan pilkkuryhmässä.

Auringon ekvaattorilla on pienehkö korona-aukko, joka aiheuttama nopea aurinkotuuli saavuttaa Maan lokakuun 2. päivän aikana.

Ennuste

Yöt 30./1. ja 1./2. Revontulet ovat mahdollisia Pohjois-Suomen leveydelle asti, joskin Keski-Suomessa on jonkinlainen mahdollisuus nähdä revontulia. Etelämpänä niitä tuskin nähdään.

Yö 2./3. Revontulet ovat mahdollisia Lapissa. Pohjois-Suomessa niiden mahdollisuus on pieni mutta etelämpänä revontulien mahdollisuus näyttäsi olevan lähes olematon.

Revontuliennuste 27. – 30.9.2025

Auringon aktiivisuus on ollut viimeksi kuluneen vuorokauden aikana ollut kohtalaista. Impulsiivinen M1.6 R1-minor purkaus havaittiin kello 20.01 UTC itäisen reunan takana. Siihen liittyi tyypin II radioemissio kello 20.05 UTC, mutta sen heikko vaikutus radiokeliin rajoittui Tyynelle merelle.

Auringonpilkkualueita on kymmenen, jotka kaikki ovat joko alfa tai beetatyyppisiä. Molemman tyypin pilkut ovat yleensä rauhallisia, pienet C-luokan flarepurkaukset ovat kuitenkin mahdollisia.

Maan kohtaaman aurinkotuulen tiheys on ollut hyvin vähäinen ja tuulen nopeus on ollut laskusuunnassa. Tähän on kuitenkin odotettavissa muutos, sillä Maan suunnassa alkaa vaikuttaa nopea virtaus (CH HSS), jonka polariteetti on negatiivinen. Se saa aikaan Maan lähiavaruudessa jonkin asteista aktiivisuutta ja Maan magneettikenttää vähäisiä häiriöitä. Tämän ennustejakson lopulla Maa kohtaa CIR-alueen, mutta sen vaikutukset näkyvät vasta lokakuun puolella.

Ennuste

Yöt 27./28. ja 28./29. Revontulet ovat mahdollisia Keski-Suomen leveydelle asti. Etelä-Suomen pohjoisosassa on pieni mahdollisuus nähdä rauhallista revontulivaloa mutta etelämpänä niitä tuskin nähdään.

Yö 29./30. Revontulet ovat mahdollisia Pohjois-Suomen leveydelle. Todennäköisesti niitä ei nähdä etelämpänä.

Kasvavakuu on nähtävissä iltataivaalla jo alkuillasta, olosuhteista riippuen jo ennen auringonlaskua. Se on kuitenkin matalalla, joten se ei häiritse myöhemmin illalla ilmaantuvien revontulien näkyvyyttä.

 

Revontuliennuste 24. – 27.9.2025

Vähäistä revontuliaktiivisuutta havaittiin Tampereella 22./23. ja 23./24. päivien välisinä öinä. Pilvisyys oli kuitenkin runsasta, joten havainnot ovat enemmän tai vähemmän katkonaisia. Näistä havainnoista tultaneen raportoimaan Taivaanvahtiin.

Yön 22./23. kirkkaimmat revontulet näyttivät näin himmeiltä. Pilvisyys rajoitti osaltaan näkyvyyttä ja  kokonaisuutena revontulet olivat hyvin rauhallisia. Kuva © Kari A. Kuure / Tampereen Ursa ry.

Auringon aktiivisuus on ollut kohtalaista viimeksi kuluneen vuorokauden aikana. Pilkkuryhmä AR 14217 on tuottanut flarepurkauksen, jonka voimakkuus oli M1.0. Purkaus tapahtui kello 10.34 UTC aikaan.

Pilkkuryhmiä on 12, vain yksi, AR 14217, on tyyppiä beeta–gamma. Muut ryhmät ovat joko alfa tai beeta -luokaan kuuluvia. Pilkkuryhmien todennäköisyys tuottaa voimakkaita flarepurkauksia (luokat M ja X) on kohtalainen ja matala koko ennustejakson ajan.

Tällä hetkellä maapallon kohtaama aurinkotuuli on keskimääräistä niin tiheydeltään kuin nopeudeltaankin. Aurinkotuuleen ei odoteta suuria muutoksia tämä ennustejakson aikana. Magneettiselle myrskylle ennustetaan hyvin pieniä todennäköisyyksiä koko ennustejakson ajalle.

Ennuste

Yöt 24./25., 25./26. ja 26./27. Revontulet ovat mahdollisia Pohjois-Lapissa. Etelä-Lapissa revontulet ovat mahdollisia mutta ei todennäköisiä. Revontulet, jos niitä näkyy, ovat hyvin rauhallisia ja himmeitä. Niiden näkyvyyttä kuitenkin parantaa kuuttomat yöt. Kuun kapea sirppi on näkyvissä iltayöstä.

 

 

 

Revontuliennuste 21. – 24.9.2025

Aurinko on ollut kohtalaisen aktiivinen. Siellä on ollut kymmen aktiivista ja pilkullista aluetta, joista pilkkuryhmä AR14216 (beeta–gamma) tuotti M1,5 luokan flarepurkauksen 19.9. kello 21.41 UTC.  Sen jälkeen se on ollut viimeksi kuluneen vuorokauden aikana suhteellisen rauhallinen. Muut pilkkuryhmät ovat tuottaneet C-luokan purkauksia.

Aurinkotuulen nopeus on hidastunut keskimääräiseksi (noin 350 km/s). Maahan alkaa vaikuttaa aurinkotuulen nopea virtaus (CH HSS), joka on peräisin Auringon keskilinjan tuntumassa ja suurimmaksi osaksi pohjoisella pallonpuoliskolla oleva korona-aukko, jonka polaarisuus on negatiivinen. Sen vaikutuksen arvioidaan olevan voimakkain varhain aamuyöstä huomenna. Kohtaaminen saa aikaa Maan magneettikenttään häiriön, jonka odotetaan kiihtyvän G1-luokan magneettiseksi myrskyksi. Pieni mahdollisuus on G2-luokan myrskylle. Nopean aurinkotuulen vaikutus kuitenkin heikkenee nopeasti ja seuraavana yönä ollaan jo tavanomaisissa lukemissa.

Ennuste

Yö 21./22. Revontulet ovat mahdollisia Keski-Suomen leveydelle asti, joskin aamupuolella yötä niiden todennäköisyys kasvaa myös Etelä-Suomessa merkittävästi. Magneettisen myrskyn odotetaan kehittyvän vasta varhaisaamun tunteina juuri ennen aamun sarastusta.

Yö 22./23. Edellisen yön jäljiltä Maan magneettikenttä on rauhattomassa tilassa. Revontulet ovat mahdollisia Pohjois-Suomen ja Keski-Suomen leveyksille asti, mutta etelämpänä niitä tuskin nähdään.

Yö 23./24. Revontulitoiminta on hyvin maltillista ja niitä nähtäneenkin vain Lapissa. Pieni mahdollisuus niille on Pohjois-Suomessa. Lapissakin revontulet, jos niitä näkyy, ovat hyvin rauhallisia.

 

 

 

Revontuliennuste 18. – 21.9.2025

Auringon aktiivisuus on ollut matalalla tasolla. Viimeisen vuorokauden aikana on havaittu ainoastaan heikkoja C-luokan flarepurkauksia muutamilta aktiivisilta alueilta. Auringonpilkkuryhmiä on kaikkiaan yhdeksän. Ne ovat tyypiltään alfa tai beeta, vain yksi ryhmä (AR 14216) on tyyppiä beeta–gamma, jolle ennustetaan noin 10 % todennäköisyyttä tuottaa M-luokan flarepurkaus lähivuorokausien aikana. X-luokan flare ja protoni-ilmiöiden todennäköisyydet ovat olemattomat.

Maan suuntaa eteneviä koronan massapurkauksia (CME) ei ole havaittu.

Maan kohtaama aurinkotuuli on ollut hieman keskiarvoa nopeampaa, mutta on jo selvästi heikkenemässä.  Viimeisimpien mittausten mukaan aurinkotuulen nopeus on noin 575 km/s.  Aurinkotuulen tiheys on ollut hyvin alhainen johtuen korona-aukosta (SIDC CH 116), joka kuitenkin jo siirtynyt sivuun Maahan vaikuttavasta suunnasta.

Ennustejakson loppupuolella Maa kohtaa CIR-vyöhykkeen (aurinkotuulen tihentymän), jonka vaikutuksesta magneettikenttään saattaa syntyä hieman rauhattomuutta, mutta se ei ehdi vaikuttaa tämä ennustejakson viimeisen yön avaruussäähän.

IMF -magneettikentän voimakkuus ja suunta (Bz-komponentti) eivät ole olleet merkittävästi revontulia suosivia. Bz-komponentin suunta on ollut enimmän osan viimeksi kuluneesta vuorokaudesta pohjoiseen ja kenttävoimakkuus on ollut pari-kolme nanoTeslaa.

Geomagneettinen kenttä on ollut pääosin rauhallinen. Pientä magneettista aktiivisuutta esiintyi viime yönä (keskiviikon ja torstain välisenä yönä), mikä antoi aavistuksen kohonneen todennäköisyyden revontulille Pohjois-Suomessa.

Ennuste

Yö18./19. Lapissa revontulet ovat mahdollisia, Pohjois-Suomessa niiden todennäköisyys on pieni ja jos niitä näkyy, niin silloin ne ovat himmeitä ja hyvin rauhallisia kaaria tai vöitä. Etelämpänä revontuulia tuskin nähdään.

Yöt 19./20. ja 20./21. Revontulien mahdollisuus on pieni Pohjois-Lapissa. Etelämpänä revontulia tuskin nähdään.

Voimakas magneettinen myrsky yöllä 14. – 15.9.2025

KAK – Yöllä 14.–15. syyskuuta maapallon magneettikenttään kehittyi voimakas geomagneettinen myrsky, joka saavutti SWPC: mukaan G3-tason. Myrskyn aiheutti korona-aukon (CH) high-speed stream (HSS) ja erityisesti aurinkotuulen magneettikentän etelään suuntautunut komponentti (Bz), joka teki energian siirtymisestä Maapallon magnetosfääriin tehokasta.

Tässä kuvassa näkyy korona-aukko, joka aiheutti yön 14. – 15.9. voimakkaan magneettisen myrskyn. Tähän kuvaan on piirretty magneettiset voimaviivat kuvaamaan magneettikentän suuntaa ja voimakkuutta. Kuten kuvasta nähdään, magneettikenttä aukon kohdalla on avoin, kun taas muualla silmukat sulkeutuvat takaisin Aurinkoon. Kuva NASA/SDO/AIA 211.

Tapahtumasarja käynnistyi useita päiviä aikaisemmin, kun Auringon näkyvälle puolelle ilmaantui laaja korona-aukko. Ennusteissa varoitettiin nopeasta aurinkotuulesta ja mahdollisesta geomagneettisesta aktiivisuudesta 13.–15. syyskuuta. Useat seurantapalvelut nostivat magneettisen myrskyn mahdollisuuden G1–G2 -tasoihin. HSS oli kuitenkin ennustettua voimakkaampi, jolloin myrsky saavutti G3-tason 15.9. kello 00 – 03 UTC aikavälillä.

SWPC raportoi, että G3-tason häiriö todettiin 15.9. klo 02:59 UTC ja myrsky oli suora seuraus koronan aukon tuottamasta nopeasta aurinkotuulesta. Käytännössä havaittiin aurinkotuulen nopeuden ja kokonaiskentän (Bt) kasvua sekä jaksoja, jolloin Bz-komponentti kääntyi voimakkaasti etelään — tämä yhdistelmä mahdollistaa tehokkaan energiansiirron Maan magneettikenttään ja laajat alimyrskyt, jolloin seurauksena oli magneettikentän suunnan heilahduksia ja revontulia.

Revontulia nähtiin laajasti pohjoisessa ja paikoin hyvin etelässäkin. Raporteissa USA:ssa revontulet nähtiin muun muassa Coloradossa ja Michiganissa asti, mikä kertoo myrskyn voimakkuudesta. Spaceweather.com sivun revontuligalleriaan lähetettiin runsaasti kuvia, lähinnä eripuolilta Pohjois-Amerikkaa, mutta muutama havaitsija raportoi kuvillaan myös Britteinsaarilta, Grönlannista ja Uudesta Seelannista.

Suomesta Taivaanvahtiin raportoitiin vain yhdestä havainnosta, jonka teki Marko Haapala Kempeleestä (hieman Oulun eteläpuolella). Markon kuvissa näkyy myös hienosti kehittynyt revontulikorona. Valitettavasti muualla Suomessa mitä ilmeisemmin oli hyvin pilvistä ja sateista, joten tällä kertaa havainnot jäivät hyvin monelta revontuliharrastajalta tekemättä.

Revontuliennuste 15. – 18.9.2025

Tätä kirjoittaessani meneillään oleva G1-luokan magneettinen myrsky (Kp= 5) johtuu Auringon korona-aukosta, josta nopea aurinkotuuli (n. 500 – 550 km/s) osui Maahan yhdessä CIR-vuorovaikutusalueen kanssa. Korona-aukon negatiivinen polaarisuus ja etelään kääntynyt magneettikenttä (B_z= –5 nT ... –10 nT) mahdollisti aurinkotuulen hiukkasten pääsyn Maan magneettikenttään, mikä nosti Kp-indeksin myrskylukemiin. CME-pilviä ei ole osunut Maahan, joten myrsky on pelkästään korona-aukon ja CIR:n aiheuttama. Kp-indeksi pysyttelee 4 – 5 lukemissa illan ja yön (15.–16.9.) aikana, minkä jälkeen myrsky vaimenee.

Ennuste

Yö 15./16. Revontulet ovat todennäköisiä Lapissa, joskin niiden todennäköisyys heikkenee hieman aamuyön kuluessa. Pohjois-Suomessa revontulet ovat kohtalaisen mahdollisia etenkin keskiyön molemmin puolin mutta niiden näkyvyys heikkenee aamua kohti. Keski-Suomessa revontulet ovat mahdollisia keskiyöllä mutta etelämpänä revontulia tuskin nähdään.

Yö 16./17. Lapissa revontulet ovat kotalaisen todennäköisiä ilta- ja keskiyön aikoihin. Aamupuolella niiden mahdollisuus vähenee. Pohjois-Suomessa revontulet ovat mahdollisia mutta ei kovinkaan todennäköisiä. Eteläisimmillä leveyksillä revontulia tuskin nähdään.

Yö 17./18. Revontulia tuskin nähdään kuin korkeintaan Pohjois-Lapissa, jos sielläkään. Jos siellä jotain näkyy, ne ovat hyvin himmeitä rahallisia vöitä tai kaaria tai pelkästään himmeää revontulivaloa (hyvin pimeässä paikassa) ilman mitään erityisempää muotoa.

Revontuliennuste 12. – 15.9.2025

Auringon aktiivisuus on ollut edelleen vähäistä. Voimakkain flarepurkaus oli C7.7 -luokkaa kello 15.20 UTC aikaan aktiivisella alueella AR14207, muut purkaukset viimeksi kuluneen vuorokauden aikana saavuttivat juuri ja juuri C-luokan. Auringossa on seitsemän pilkkuryhmää, joista neljässä on vähintään yksi penumbrallinen pilkku. Kaikki pilkkuryhmät ovat magneettisesti alfa tai beeta -luokkaa, joten voimakkaampien flarepurkausten mahdollisuus on vähäinen (1 – 15 %).

Aurinko kuvattuna eilen (11.9.) aamupäivällä. Kuva on otettu näkyvän valon aallonpituudella käyttäen kontinuum-suodatusta (optimoitu vireä, 540 nm / 7,5 nm) heikon kuvauskelin vaikutusten eliminoimiseksi. Kuvaan on myös lisätty Auringon keskilinjalla oleva korona-aukko, jonka vaikutukset maapallolla alkavat tuntua lähiaikoina. Korona-aukko näkyy vain SDO:n AIA -kameroiden ottamissa kuvissa, ei näkyvässä valossa. Kuvva © Kari A. Kuure.

Auringon keskilinjalla on laaja korona-aukko, jonka nopeat varautuneiden hiukkasten arvioidaan saavuttavan Maan magnetosfäärin huomisen (13.9.) tai viimeistään ylihuomisen aikana. Korona-aukon polaarisuus on negatiivinen ja sen tuomat energisten hiukkasten arvioidaan aiheuttavan vähintään voimakkaan häiriötilan magneettikenttään, magneettisen myrskyn mahdollisuus on olemassa etenkin korkeilla leveysasteilla.

Magneettisen myrskyn mahdollisuutta hieman lisää se, että maapallo kohtaa samaan aikaan aurinkotuulen tihentymäaallon (CIR). Se ei kuitenkaan ole erityisen tiheä, joten sen mukanaan tuomat hiukkasmäärät ovat kohtuullisen matalalla tasolla.

Ennuste

Yöt 12./13. ja 13./14. Magneettinen aktiivisuus on hyvin vähäistä, joten revontulia tuskin nähdään muualla kuin Pohjois-Lapissa. Sielläkin ne ovat todennäköisesti himmeitä ja hyvin rauhallisia vöitä tms.

Yö 14./15. Jos ennusteet korona-aukon vaikutuksista ja aurinkotuulen tihentymäaallon saapumisesta toteutuvat magneettisen myrskyn mahdollisuus on olemassa alkuillasta. Illan pimennyttyä taivaalla voidaan todennäköisesti nähdä himmeähköjä mutta aktiivisia revontulia suurimmassa osassa Suomea, vain etelärannikolla revontulien näkyminen voi olla vähemmän todennäköistä. Yön kuluessa revontulien aktiivisuus vähenee ja Suomen eteläosassa ne katoavat taivaalta. Lapissa ja Pohjois-Suomessa ne ovat vielä tässä vaiheessa todennäköisiä. 

Tässä kaaviossa nähdään aurinkotuulen hiukkasten tuomat energiatehot pallonpuoliskoittain. Magneettinen myrsky on odotettavissa kun tehot molemmilla pallonpuoliskoilla ylittää 50 GW rajan (merkitty punaisilla palkeilla) riittävän pitkän ajan. Tämän rajan alapuolella on keltaisella merkityt tehot, jotka ovat tavanomaista korkeammat ja vihreällä tehot, jotka ovat tavanomaisia pitkällä aikavälillä. Kuva NOAA SWPC – SpaceweatherLive.com. 

 

Korona-aukon hiukkastiheys on aina hyvin matala. Hiukkasten liike-energia on kuitenkin kohtalaisen suuri, johtuen niiden nopeudesta. Korona-aukon vaikutukset maapallon magneettikenttään riippuvat hiukkasten tuomasta kokonaisenergialisästä, jolla normaalisti on noin 10 – 20 GW teho pallonpuoliskolle. Korona-aukon hiukkasten aiheuttama magneettinen myrsky vaatii kuitenkin noin 50 GW tehon molemmille pallonpuoliskoille. Magneettinen myrsky vaatii syntyäkseen, että hiukkasten tuoma kokonaisenergia on riittävä ja sen kerääntyminen vie muutaman tunnin aikaa, joten myrsky ei ala heti ensimmäisten hiukkasten tunkeutuessa Maan magneettikenttään. Tästä syystä magneettisen myrskyn alkamisajankohtaa on vaikea ennustaa, vaikka aurinkotuulen hiukkasten saapumisajankohta onnistuttaisiinkin ennustamaan kohtuullisella tarkkuudella.

 

 

Revontuliennuste 9. – 12.9.2025

Auringon aktiivisuus on olut viimeisen vuorokauden aikana hyvin matalalla tasolla. Auringonpilkkuryhmiä on kuusi, joista AR14213 on luokiteltu beeta–gammaksi, siinä on kaikkiaan 14 yksittäistä pilkkua. Sen mahdollisuudet tuottaa C-luokan flarepurkaus on noin 50 % ja M-luokan noin kymmenen prosenttia.

Himmeitä revontulia nähtiin lauantai-iltana 6.9.2025. Kirkkaimpien revontulien jo himmennyttyä nähtiin muutaman minuutin ajan myös Falcon 9 kantoraketin toiseen vaiheen jarrutuspoltto (video). Kantoraketti oli vienyt avaruuteen 24 Starlink-satelliitia. Kuva © Kari A. Kuure / Tampereen Ursa ry.

 

Korona-aukkoja on kaksi: Auringon itäpuoliskolla on ekvaattorilta pohjoisen keskileveyksille ulottuva, polariteetiltaan negatiivinen, ja länsiosassa eteläisen pallonpuoliskon keskileveyksillä oleva ja napaisuudeltaan positiivinen korona-aukko. Kumpikaan näistä ei suoranaisesti vaikuta maapallon lähiavaruuden avaruussäähän.

Maata kohti ei ole tulossa CME-pilviä. Aurinkotuuli on keskimääräisen nopeaa ja tiheydeltään tavanomainen, joten tässäkään suhteessa ei ole odotettavissa merkittäviä vaikutuksia Maan magnetosfääriin. Seuraava tunnettu heikohko CIR-alue (Co-rotating Interaction Region; aurinkotuulen tihentymäaalto) kohtaa maapallon tämän ennustejakson jälkeen, todennäköisesti 14.9 vuorokauden aikana.

Ennuste

Yöt 9./10., 10./11. ja 11./12. Ainoastaan Lapissa ja ehkä Pohjois-Suomessa on mahdollisuus nähdä himmeitä revontulia tällä jaksolla. Muualla Suomessa revontulet ovat epätodennäköisiä.

 

 

 

 

Revontiliennuste 4. – 7.9.2025

Auringon aktiivisuus on ollut viime vuorokausia rauhallinen. Pilkkualueita on kymmenen, mutta ne kaikkia ovat alfa tai beeta -luokkaa. Vain aktiiviselle alueelle AR14197 ennustetaan 10 % todennäköisyyttä tuottaa X-luokan flarepurkaus ja/tai protoni-ilmiö. Alue on eteläisellä pallonpuoliskolla tässä vaiheessa jo aika lähellä Auringon länsireunaa, joten se katoaa näkyvistä tämän ennustejakson aikana.

Auringon eteläisellä pallonpuoliskolla on napaisuudeltaan positiivinen korona-aukko, jonka länsireuna kurottuu kohti ekvaattoria. Se saavuttaa tällä ennustejaksolla aseman, josta korona-aukon nopea aurinkotuuli kohtaa maapallon magneettikentän. Sen ennustetaan saavan aikaan vähintäänkin voimakkaan häiriötilan, mutta magneetista myrskyä ei ole suljettu pois.

Ennuste

Yö 4./5. on rauhallinen, revontulet ovat mahdollisia Lapissa ja Pohjois-Suomessa. Etelämpänä revontulia tuskin nähdään.

Yö 5./6. on aktiivisempi kuin edellinen yö. Korona-aukon vaikutus alkaa tuntua jo illan pimetessä, joten revontulia voitaneen odottaa näkyvän Lapista Keski-Suomen leveyksillä. Aamupuolella yötä mahdollisen magneettisen myrskyn odotetaan olevan voimakkaimmillaan, jolloin revontulet ovat todennäköisiä Etelä-Suomen leveydelle asti. Etelärannikolla revontulet, jos niitä näkyy lainkaan, ovat himmeitä ja rauhallisia.

Yö 6./7. on edellisen yön jäljiltä hieman rauhaton. Revontulia nähtäneen laajalla alueella Keski-Suomen leveydelle asti, mutta Etelä-Suomessa on vain pieni mahdollisuus revontulille.

 

Revontuliennuste 1. – 4.9.2025

Myöhään lauantai-iltana (19.11 – 20.02 – 20.41 UTC) aktiivisella alueella AR14199 tapahtui M2,7 -luokan flarepurkaus, joka sai aikaa myös CME:en. Purkauspilven suunta on suunnilleen kohti maapalloa ja sen lasketaan saapuvan planeettamme kiertoradalle ensiyön aikana. 

 

Tältä näytti M2,7-luokan flarepurkaus, joka tuottai myös Maata kohti tulevan CME-pilven. Kuva SDO/AIA131.

CME-pilven saapuminen saa aikaan magneettisen myrskyn, jonka odotetaan näkyvän revontulitoiminnan aktivoitumisena jo iltayöstä. Myrskyn voimakkuus saavuttanee G2-tason aamupuolella yötä ja myrsky kestää huomisen alkuiltaan asti. Sen jälkeen magneettikenttä pysyttelee aktiivisena ja revontulia voi näkyä myös seuraavana yönä.

Ennuste

Yö 1./2. Magneettinen rauhattomuus lisääntyy jo alkuillasta ja myrskytaso saavutetaan illan pimennyttyä yöksi. Revontulia nähtäneen koko maassa ja viimeistään etelärannikollakin aamuyöstä. Myrsky voimistuu G2-tasoon puolen yön tietämillä, jolloin revontulia voidaan nähdä myös Suomenlahden eteläpuolella. Suomessa etenkin Lapissa ja Pohjois-Suomessa revontulet voivat näkyä keskitaivaalla ja jonkin matkaan myös zeniitin eteläpuolella. Etelä-Suomen leveyksillä koronan näkyminen on mahdollista.

Yö 2./3. Magneettinen myrsky rauhoittuu viimeistään alkuillasta mutta magneettikenttä jää aktiiviseen tilaan. Rauhaton magneettikenttä voi tuottaa revontulia Lapista Keski-Suomen alueelle. Etelä-Suomen pohjoisosissa jonkinlaisen revontulitoiminnan näkeminen on mahdollista.

Yö 3./4. Magneettikenttä rauhoittuu viimeistään iltaan mennessä ja revontulet ovat mahdollisia Lapissa ja Pohjois-Suomessa. Muualla revontulia tuskin nähdään.

Pilkkualue 4199 saattaa tuottaa uusia CME-purkauksia ja jos näin käy tämän vuorokauden aikana, revontulet ovat mahdollisia yön 3./4. aikana.

 

 

Kesä alkoi geomagneettisella myrskyllä

KAK — Auringon pohjoisella pallonpuoliskolla oleva aktiivinen alue AR 14100 tuotti M8.2-luokan flarepurkauksen (maksimi 31.5. kello 00.04 UTC), johon liittyi tyypin II radiopyyhkäisy (sweeps). Radiopyyhkäisy merkitsee yleensä CME-purkausta, jollainen havaittiinkin GOES-19 -satelliitin ottamista kuvista kello 00.30 UTC. CME osoittautui olevan tyyppiä IV, eli se oli tulossa kohti Maata. Pilven mediaaninopeus oli hieman alle 1 000 km/s mutta sen aiheuttama sokkiaalto eteni noin 2 000 km/s nopeudella.

SWPC:n ENLIL-mallinnuksessa (1.6.2025 kello 18.34 UTC) CME kohtaisi maapallon aikaisintaan 2.6. päivän iltana. Tämä oli selvässä ristiriidassa saman laitoksen julkaiseman ennusteen kanssa, sillä SWPC julkaisi 31.5. kello 12.30 UTC Kp-ennusteen, jonka mukaan CME-pilvi saavuttaa maapallon 1.6. kello 21 – 00 UTC aikaan Tapahtuma aiheuttaisi ennusteen mukaan G3-luokan magneettisen myrskyn, joka jatkuisi G4-luokan myrskynä seuraavan kolmen tunnin aikana (2.6. kello 00 – 03 UTC) ja sen jälkeen edelleen G3-luokan myrskynä kuutisen tuntia ja heikkenisi sen jälkeen G2 ja G1 -luokan myrskyksi 2.6. keskiyöhön mennessä. Odotettavissa oli siis melkoinen myräkkä, jossa revontulet olisivat mahdollisia Euroopassa keskileveyksillä.

Energisten (>10 MeV) protonien määrä geosynkronisella radalla lähti kasvuun 31.5. kello 8.00 UTC aikoihin ja S1-aurinkomyrkyn raja saavutettiin noin kello 15 UTC saman päivänä. Aurinkomyrskyn voimakkuus edelleen kasvoi ja S2-luokan myrsky saavutettiin 1.6. kello 5.35 UTC. Myrskyn voimakkuuden maksimi saavutettiin 1.6. kello 9.20 UTC tienoilla, jolloin protoninen määräksi mitattiin noin 660 pfu (hiukkasta / cm^–2s^–1sr^–1), joka on suunnilleen 70-kertainen S1-luokan kynnysarvoon verrattuna.

Potsdamin Quicklook Kp-indeksi kohosikin 1.6. kello 06 – 09 UTC välillä lukemaan 8– (G4-luokan myrsky) ja se pysytteli suunnilleen samoissa lukemissa pitkälle iltapäivään. Alin lukema Kp=4– oli kello 21 – 0 h välillä ja sen jälkeen indeksi kääntyi uuteen kasvuun. kesäkuun 2. päivän korkein lukema Kp= 7 saavutettiin kello 09 – 12 UTC välillä, jonka jälkeen lukema on ollut noin Kp=5 tietämillä.

SWPC:n ennuste 1.6. kello 00.30 UTC aikaan lupaili kesäkuun 3.päivälle G1 luokan magneetista myrskyä, joka näyttää toteutuneen, sillä tätä kirjoittaessani (3.6.) aamuyöllä Suomen aikaa Kp-indeksin lukemaksi ilmoitetaan Kp=6.

Uusin SWPC:n ennuste kertoo, että magneettinen myrsky laantuu tämä vuorokauden aikana mutta jatkuu yöllä 4./5. Sen paremmin ennuste kuin ENLIL-mallinnus eivät selitä tätä jo aika myöhäiseksi ajoitettua myrskyä. Ilmeisesti CME on moniosainen, jolloin mediaaninopeuksiset osat siitä saapuvat tätä kirjoittaessani ja aivan kaikkein hitaimmat CME-osat vasta 4./5. yönä.

Miten myrsky on näkynyt?

Meillä Suomessa ei ole raportoitu Taivaanvahtiin revontulihavainnoista. Se on toki ymmärrettävää, sillä vaalea yötaivas ei niiden näkymistä mahdollista, jos jossakin olisi ollutkin selkeää keliä. Taivaanvahdin viimeisimmät revontulihavainnot ovat yöltä 17.5.

Spaceweather.com sivusto revontuligalleriasta selviää, että revontulia on havaittu lähinnä Pohjois-Amerikassa Kaliforniaa ja Uutta Meksikoa myöten. Eteläisellä pallonpuoliskolla uudessa Seelannissa oli havaittu etelän revontulia (Aurora Australis), jossa Ian Griffin oli kuvannut sekä punaisia, että myös vihreitä revontulia.

 

Revontuliennuste 3. – 6.5.2025

Auringossa on valtava, paljain silmin näkyvä pilkkuryhmä AR 14079, joka koostuu leader-pilkusta ja muutamasta muusta pienemmästä pilkusta. Pilkkuryhmällä on kokoa 1 210 MH (miljoonasosaa). Magneettisesti se on beeta–gamma ja rakenteellisesti EKC (magneettisesti kaksinapainen, >15° kokoinen, penubra on epäsymmetrinen ja >2,5° kokoinen ja koko pilkkuryhmä on kompakti). Kirjoitin tästä pilkkuryhmästä edellisessä ennusteessa. Toistaiseksi pilkkuryhmä on ollut rauhallinen suuresta koostaan huolimatta, viimeksi kuluneen vuorokauden aikana voimakkain flare on ollut C3.6 -luokkaa.

Tämän kuvan otin eilen 2.5.2025 Tampereella pilkkuryhmästä AR 14079. Tekstissä mainittuja Ellerman-purkauksia kuvassa ei erotu (parhaalla tahdolla ja mielikuvituksella muutaman kirkkaimista voi ehkä  nähdä kun vertaa SpaceWeather-sivuston kuvaan) mutta pilkun penumbran alueella näkyvät fibrilli selkeästi. Kuvauskeli ei ollut paras mahdollien, yläpilvet ja kova tuuli häiritsivät kuvaamista. Klikkaa kuvaa hieman suuremmaksi! Kuva © Kari A. Kuure.

 

Spaceweather.com -sivustolla julkaistiin kuva pilkusta, jonka oli ottanut ranskalainen harrastaja Philippe Tosi. Kuvissa näkyy hienosti pilkun fibrillit ja penumbran ympärillä oli kehämäisesti kymmeniä pieniä Ellerman-purkauksia. Ellermanin purkaukset ovat pieniä, lyhytaikaisia kirkastuksia Auringon pinnalla, jotka syntyvät, kun uusi magneettinen kenttä tunkeutuu esiin ja kohtaa vanhaa kenttää. Tämä voi laukaista magneettisen uudelleenkytkennän ja siinä vapautuva energia (luokkaa 10¹⁹ J, vastaa noin 2,5 miljoonaa Hirosimassa räjäytettyä ydinpommia) kuumentaa plasmaa ja saa sen säteilemään tietyllä tavalla – mutta koska ilmiö on pinnan alla ja ylemmät kaasukerrokset peittävät näkyvyyden, näemme sen vain tietyissä aallonpituuksissa (spektrin siivissä), emme suoraan keskellä spektriviivoja. Palaan tähän aiheeseen Aurinko-blogissa tulevaisuudessa!

Auringossa on polariteetiltaan negatiivinen korona-aukko (SIDC CH 99), joka on sijoittunut siten, että se vaikuttaa maapallon lähiavaruuden avaruussäähän merkittävästi juuri nyt.  Maapallon kohtaama aurinkotuuli on nopeaa (n. 600 km/s), harvaa (n. 1,4 ppcm3) ja IMF-kentän Bz -komponentti on kohti etelää. Näin ollen ei olekaan ihme, että tällä hetkellä Kp-indeksin lukema on 5, eli valitsee pieni magneettinen myrsky. Viime yönä olisi siis kirkkaita revontulia näkynyt, jos jossakin kohtaa maatamme on ollut selkeää. Taivaanvahdissa on tällä hetkellä yksi raportti Helsingistä rauhallisesta revontulikaaresta.

Nopean aurinkotuulen virtauksen odotetaan jatkuva ainakin parin vuorokauden verran, joten avaruussää pysyttelee aktiivisena ja samalla myös maapallon geomagneettinen aktiivisuus jatkuu lähivuorokausien ajan.

Ennuste

Yöt 3./4. ja 4./5.

Molemmat yöt ovat aktiivisia, vaikka globaalia magneetista myrskyä ei odotetakaan. Sen sijaan paikallisesti, etenkin meillä korkeilla leveyksillä taivaalla saatetaan nähdä ajoittain kirkkaitakin revontulia. Ainakin Keski-Suomessa ja Etelä-Suomen pohjoisosassa revontulet ovat mahdollisia. Lapissa taivas on niin vaalea keskiyölläkin, että aivan himmeät revontulet eivät näy ja kirkkaimpienkin näkyvyys voi olla heikkoa.

Yö 5./6.

Avaruussään aktiivinen vaihe näyttää rauhoittuvan, mutta ei kuitenkaan aivan täysin aktiivisuus lopahda. Revontulet ovat mahdollisia Pohjois-Suomen eteläosan ja Keski-Suomen alueilla, vaikkakaan mitään revontulimyrskyä ei ole odotettavissa. Rauhallinen revontuli vyö tai kaari on mahdollinen yön hämärämpinä hetkinä.

 

 

 

Revontuliennuste 30.4. – 3.5.2025

Auringon aktiivisuus on hieman kasvanut eilisen aikana. M-luokan flarepurkauksia oli useita, voimakkain niistä M1,7 -luokkaa pilkkuryhmässä AR 14079. Mutta melkein samaan (M1,6) ylsi pilkkuryhmä 4078. Pilkkuryhmiä on kymmenen, mikä sekin jo sinällään kertoo Auringon olevan aktiivinen. Vähintään M-luokan flaretoiminnan odotetaan jatkuvan ainakin muutaman vuorokauden ajan.

Nämä himmeät revontulet havaittiin 29./30.4. yönä Tamperreen Ursan tähtitornilla. Kuva © Kari A. Kuure/Tampereen Ursa.

 

Edellä mainittu pilkkuryhmä 4079 on 28.4.2025 kiertynyt näkyviin Auringon itäreunalta ja on aika vaikuttavan näköinen. Koko sillä on tällä hetkellä jo 550 MH (miljoonasosaa) ja se on kasvanut hurjaa vauhtia eilisen aikana, kasvua oli peräti 440 MH.

Pilkkuryhmä on magneettisesti luokiteltu beeta–gammaksi ja rakenteellisesti se on EHI-tyyppiä (magneettisesti kaksinapainen, pituus 10 –15°, penubra symmetrinen ja yksittäisten pilkkujen sijoittuminen on välimuotoista). Pilkkuryhmä ei vielä ole paljain silmin nähtävissä, mutta jos kasvu jatkuu samaa hurjaa vauhtia, niin sen tarkkasilmäisimmät voivat bongata mahdollisesti jo tänään. Eilen otetussa SDOn ottamassa HMI ja AIA 1600 kuvissa pääpilkun umbrassa on voimakas ”valosilta”, siis plasmaputki, joka kurottuu umbran yli.

Kapea, pohjoisesta ekvaattorin yli etelään ulottuva korona-aukko ylitti Auringon keskimeridiaanin. Se alkaa lähestyä aluetta, jossa se voi vaikuttaa maapallon lähiavaruuden avaruussäähän negatiivisella polariteetillaan. Kapeutensa vuoksi sen vaikutus on kuitenkin lyhytaikainen ja se rajoittunee enintään parin vuorokauden ajalle.

Aurinkotuulen nopeus saavutti eilen maksimilukeman 1 148 km/s. Energisten elektronien määräksi geosynkronisella radalla mitattiin 698 pfu, joka ei ole kovin korkea määrä. Silti se voi sopivissa olosuhteissa olla aivan riittävää revontulien tuottamiseen. Viime yönä himmeitä revontulia havaittiinkin Tampereella lähellä pohjoishorisonttia. Revontulisäteiden huiput olivat Auringon valaisemia, joten ne näkyivät hennon sinipunaisina. Sininen väri syntyy typpimolekyyleissä, jotka virittyvät auringonvalosta.

Ennuste

Tähän ennusteeseen sisältyy hieman tavanomaista enemmän epävarmuustekijöitä, joten selkeiden öiden sattuessa ainakin himmeitä revontulia voidaan havaita laajasti.

Yöt 30./1., 1./2. ja 2./3.

Maapallon magneettikentän ennustetaan pysyttelevän rauhallisessa tilassa, joten revontuliakaan ei Lappia lukuun ottamatta ole odotettavissa. Lapissa yöt ovat jo niin valoisia, että revontulien pitäisi olla todella kirkkaita näkyäkseen. Eteläisimmillä leveysasteilla Keski- ja Etelä-Suomessa tavanomaisemmat revontulet vielä näkyisivät, mutta sellaisia syntyy vain suhteellisen voimakkaiden häiriöiden tai heikoimpien magneettisten myrskyjen aikana ja niitä ei siis ole odotettavissa.