Revontuliennuste 25. – 28.1.2026

Auringon aktiivisuus on ollut vähäistä viimeksi kuluneen vuorokauden aikana. Pilkkualueita on yksitoista, joista vain kaksi on beeta–delta -luokkaa magneettiselta rakenteeltaan. Voimakkaimmat flarepurkaukset ovat olleet C-luokkaa. Kaksi halo(III)CME:tä havaittiin 23.1. iltapäivällä ja illalla mutta ne eivät suuntautuneet kohti Maata.

Aurinkotuulen tiheys on ollut 2 – 3 p/cm³ -lukemissa. Nopeus on ollut hieman nousussa, viimeisen vuorokauden aikana nopeus on kiihtynyt hieman yli 500 km/s noin 600 km/s.

Maapallon kohtaama planeettojen välisen avaruuden magneettikenttä (IMF) on ollut voimakkuudeltaan tasaisesti noin 6 nT ja pohjoiseteläsuuntainen kentän komponentti B_Z on vaihdellut etelän ja pohjoisen välillä lyhyellä periodilla.

Lähiavaruuden avaruussäähän on vaikuttanut positiivinen CH HSS -virtaus, jonka odotetaan heikkenevän ja kääntyvän negatiiviseksi 27.1. -vuorokauden jälkimmäisellä puoliskolla

Maapallon geomagneettisessa kentässä on energisiä elektroneja (> 2 MeV) kohtalaisen runsaasti, noin 5 171 pfu. Energisten protonien (> 10 MeV) määrä on edelleen laskussa, tausta-arvo saavutettaneen tämän ennustejakson aikana.

Maapallon geomagneettisen kentän arvioidaan pysyttelevän rauhallisessa tilassa pari seuraavaa vuorokautta. CH HSS-virtauksen polariteetin vaihtuminen ennustejakson loppupuolella muuttaa tilannetta jonkin verran ja kentässä odotetaan esiintyvän kohtalaista aktiivisuutta.

Ennuste

Yöt 25./26. ja 26./27. Revontulien mahdollisuus Lapissa on kohtalaisen korkea. Pohjois-Suomessa revontulet ovat mahdollisia ensimmäisenä yönä iltapuolella ja toisena yönä aamupuolella. Etelämpänä revontulia tuskin nähdään.

Yö 27./28. Revontulet ovat mahdollisia Keski-Suomen leveydelle asti, pieni mahdollisuus niille on myös Etelä-Suomen pohjoisosassa. Etelärannikolla niitä tuskin nähdään.

 

 

 

Revontuliennuste 22. – 25.1.2026

Auringon aktiivisuus on ollut kohtalaisen voimakasta viimeksi kuluneen vuorokauden aikana. Auringonpilkkuryhmiä on ollut yksitoista. Pilkkuryhmissä tapahtunee vähintään M-luokan flarepurkauksia kaikkina tämän ennustejakson vuorokausina ja X-luokan purkaukset ovat mahdollisia.

Etenkin tämän vuorokauden aikana on mahdollista, että jonkinlainen protoni-ilmiö on mahdollinen ja jopa S1-luokan säteilymyrsky ei ole poissuljettu.

Maan lähiavaruuden tilaan vaikuttaa polariteetiltaan positiivinen CH HSS -virtaus. Se voi tuottaa G1-luokan magneettisen myrskyn vielä tämän vuorokauden aikana, joka kuitenkin rauhoittuneen seuraavien vuorokausien aikana. CH HSS -virtauksen vaikutus hiipuu viimeistään 24.1. vuorokauden aikana.

Geomagneettinen kenttä on ollut aktiivinen ja rauhaton, johtuen aikaisemmin vallinneesta geomagneettisesta myrskystä. Magneettikentän rauhattomuus jatkunee ja heikoille magneettisille myrskyille on kohtalainen todennäköisyys lähimmän vuorokauden aikana ja sen jälkeen rauhattomuus vielä jatkuu.

Ennuste

Yö 22./23. Revontulet ovat mahdollisia Lapissa ja Pohjois-Suomessa ja niille on pieni todennäköisyys myös Keski-Suomessa.

Yö 23./24. Revontulet ovat edellistä yötä hivenen todennäköisempiä, jolloin näkyvyysalue saattaa levitä Keski-Suomen leveydelle asti. Etelä-Suomen pohjoisosassa revontien pieni mahdollisuus on olemassa.

Yö 24./23. Viimeisimmätkin jälkivaikutukset magneettisesta myrskystä on pyyhkiytynyt pois ja revontulet ovat mahdollisia Pohjois-Lapissa. Etelä-Lapissa revontulien todennäköisyys on pieni, mutta etelämpänä niitä ei havaita.

 

 

Säteily- ja magneettinen myrsky 18. – 21. tammikuuta 2026

KAK – Muutamat viimeksi kuluneen vuorokaudet ovat olleet aktiivisia maapallon lähiavaruudessa kuin geomagneettisessa kentässämme. Kerrataanpa mitä tapahtui:

Koko tapahtumaketju alkoi 18.1. Silloin Auringon ekvaattorialueelta kauas eteläisille leveysasteille oli syvä korona-aukko. Sen lähellä ekvaattoria oleva kohta oli sellaisessa asemassa, että aukon vaikutus tuntui maapallon lähiavaruudessa. Kuten aina, tähänkin korona-aukkoon liittyi sen pyörimissuunnan etureunaan kehittyvä aurinkotuulen tiivistymisalue, joka tunnetaan lyhenteellä CIR, ja jonka arvioitiin saavuttavan maapallon 19.1. Näin tapahtuikin, mutta palataan vielä edellisen vuorokauden tapahtumiin.

Tapahtumaketjun aloitti kuvassa näkyvä M-luokan flarepurkaus. Se tapahtui 18.1. illalla. Kuva NASA/SDO

Aktiivinen auringonpilkkualue AR 14341 tuotti flarepurkauksen, jonka voimakkuus oli X1.9 kello 18.09 UTC (maksimi). Purkaukseen liittyi koronamassapurkaus (CME), jonka etenemissuunta oli sellainen, että osa siitä tulisi törmäämään maapallon magneettikenttään.

Flarepurkauksissa aina vapautuu voimakasta röntgensäteilyä ja protonit kiihtyvät suuriin nopeuksiin. Näin tässäkin tapauksessa, energialtaan > 10 MeV protonien nopeudet kasvoivat hyvin suuriksi, jopa aina lähes valonnopeuteen asti (pääosin kuitenkin noin 50 % valonopeudesta). Niiden iskeytyessä maapallon ilmakehään aiheutui säteilymyrskyn. Geosynkronisella radalla tehtyjen satelliittimittauksien mukaan, säteilymyrsky saavutti maksiminsa (S1) kello 23.40 UTC, jolloin mitattu protonitiheys oli 36 445 pfu.

Seuraava vuorokausi (19.1.2026) olikin mielenkiintoinen. Säteilymyrskyn voimakkuus kasvoi edelleen ja S2-myrskyn raja saavutettiin kello 4.35 UTC. Seuraava voimakuus S3 saavutettiin kello 10.20 UTC ja S4 kello 18.10 UTC. Säteilymyrskyn maksimi saavutettiin kello 19.20 UTC, jolloin mitattujen protonien määrä oli 33 060 pfu. Siis käsittämättömän korkea vuon määrä, jota voimakkaampia säteilymyrskyjä havaittiin vain 23.3.1991 (43 000 pfu) ja 19.10.1989 (40 000 pfu) koko mittaushistorian aikana.

Säteilymyrskyn ohella maapallon osui ennustettu CIR, joka kohotti mitatun aurinkotuulen tiheyden lukemaan 29 p/cm³ kello 19.06 UTC. CIR-virtauksen mentyä ohi kello 21,23 UTC, hiukkastiheys laski normaaliin lukemiin ja korona-aukon nopea aurinkotuuli alkoi vaikuttaa lähiavaruuden tilaan. Aurinkotuulen nopeus oli yli 1 100 km/s. CIR-virtauksessa hiukkasnopeus oli alle 300 km/s.

CIR-virtaukseen liittyy aina myös voimakkaat mutta sekavat magneettikentät. Näin tälläkin kertaa. Ennen CIR-virtauksen saapumista planeettojen välisen avaruuden magneettikentän (IMF) oli tavanomainen, noin 10 nT tai hieman vähemmän. CIR:n saapuessa magneettikentän pohjoiseteläsuuntainen komponentti Bz alkoi heittelehtiä voimakkaasti etelä- ja pohjoissuunnan välillä. Kenttävoimakkuuden voimakkuus oli alkuun hyvinkin maltillinen, mutta heilahtelun amplitudi kasvoi voimakkaasti, kunnes kello 21.04 se oli –56,65 nT (etelään) ja seuraava heilahdus pohjoiseen oli voimakkuudeltaan kello 21.150 UTC 68,47 nT. Tämän jälkeen Bz-kentän suunta olikin kohti pohjoista vuorokauden loppuun asti.

Maanantain (19.1.) aikana kehittyi myös magneettinen myrsky. Ensimmäinen mittaus myrskystä tehtiin GFZ Potsdamin mittausasemalla, jonka Hp30-indeksin lukema pomppasi suoraan lukemaan 8– kello 19.30 UTC. Maksimilukema tämän vuorokauden aikana oli 10– kello 21.00 UTC.

Myrskyindeksi (Disturbance Storm Time, DST) kohosi aluksi kello 19.00 UTC lukemaan 68 nT, mutta lähti nopeaan laskuun tämän jälkeen. Voimakas myrsky saavutettiin kello 21.00 UTC, jolloin lukema oli –119 nT.

NOAAn Kp-indeksi (arvioita toistaiseksi) oli aikavälillä 18–21 h lukemassa 8+ ja seuraavan kolmen tunnin aikana 9–. Kuten huomaatte, Kp-indeksi on varsin karkea mitta, kun kyse on näinkin nopeista muutoksista magneettikentässä.

Vuorokauden vaihduttua (20.1.) myrskyindeksi huitelin äärimmäisen myrskyn lukemissa, minimin ollessa –218 nT. Hp30-indeki oli puolestaan koko vuorokauden myrskylukemissa, maksimin ollessa lukemassa 8 kello 15.00 UTC ja kello 23.30 UTC. Indeksin lukemien keskiarvo liikkui tämä vuorokauden aikana noin 6,5 –7 tietämillä.

Hp30-indeksi kanssa samoihin aikoihin määriteltiin NOAAn Kp-indeksien lukemien olleen 8 kello 9 –12 h, keskiarvon ollessa noin 7.

Säteilymyrsky heikkeni edellisen vuorokauden lukemista ensin S2-lukemaan ja sen jälkeen S1-lukemaan. Muutos tapahtui noin kello 9 UTC aikaan.

Aurinkotuulen nopeus oli vuorokauden (20.1) alkaessa yli 1000 km/s nopeudessa, mutta se laski seuraavien tuntien aikana hieman maltillisiin lukemiin noin 950 km/s ja siitä sitten iltapäivän aikana aina vain alempiin nopeuksiin. Vuorokauden päättyessä lukemat olivat noin 750 km/s, joka sekin on aika nopea virtaus.

Aurinkotuulen tiheys noudatti samaa trendiä. Edellisen vuorokauden huippulukemista oltiin tultu jo alaspäin merkittävästi, joitakin pieniä tiheyspiikkejä mitattiin, mutta lukemat olivat pitkäaikaisessa keskiarvossa (noin 3 p/cm³) ja vuorokauden jälkipuoliskolla oltiin jo selvästi korona-aukon matalissa lukemissa (0–1 p/cm³).

IMF-kentän voimakkuus laski vuorokauden alun 60 nT arvosta noin 13 nT kello 9.00 UTC mennessä suoraviivaisesti. Bz-komponenttikin kääntyi etelään kello 5.19 UTC ja pysytteli siiten noin–25 nT lukemissa vuorokauden loppuun.

Keskiviikkona 21.1. aurinkotuulen nopeus jatko lähes suoraviivaista laskuaan ja noin 19.30 UTC aikaan se saavutti noin 560 km/s nopeuden. Aurinkotuulen tiheys oli hyvin matala, joitakin hetkellisiä poikkeuksia lukuun ottamatta, oltiin jo lähellä nolla lukemia, keskiarvon ollessa noin 0,2 p/cm³ tienopilla.

Planeettojen välisen magneettikentän lukemat olivat jo normaalilukemissa (alle 10 nT) ja Bz-komponentin voimakkuus oli noin –5 nT. Kentän suunta oli enimmäkseen kohti etelää.

Hp30-indeksi oli vuorokauden alkaessa lukemassa 8, mutta lasku alkoi välittömästi. Viimeiset myrskylukemat (5–) mitattiin kello 11.30 UTC, ja senkin jälkeen suunta on ollut alaspäin. Näin oli myös myrskyindeksin suhteen. Vuorokauden vaihteen jälkeen mitattiin voimakkaan myrkyn lukemia (noin –150 nT) mutta kello 10.00 UTC aikaan lukemat lähtivät lähes suoraviivaiseen kasvuun. Vuorokauden päättyessä myrsky näytti päättyneen lukeman kohotessa yli –50 nT.

NOAAn Kp-indeksi lukemat siirtyivät myrskylukemista tavanomaisiin lukemiin (Kp= 4+) kello 12 –15h mittauksissa.

Auringon flaretoiminta 18.1. jälkeen on ollut hyvin maltillista. Maanatain 19.1. havaittiin yksi M1.2 -luokan flare pilkkualueella 4345 kello 11.19. Keskiviikkona 21.1. kaksi M-luokan (M1.1 ja M3.4) purkausta, mutta ei muita purkauksia eikä merkittäviä CME-pilviä.

Säteilymyrsky 21.1. aikana oli S1-luokkaa, kunnes kello 18.30 UTC aikoihin protonien määrä laski myrskyrajan alapuolelle.

Tätä kirjoittaessani aamulla 22.1. tilanne avaruussään ja geomagneettisen kentän osalta näyttää normalisoituneen. Voimakas korona-aukko on edelleen olemassa, mutta se on kiertynyt jo niin lähelle Auringon näkyvää länsireunaa, että se ei tällä kertaa aiheuta enempiä seuraamuksia. Korona-aukot ovat yleensä kohtalaisen pitkäikäisiä kiertäen Auringon pyörimisliikkeen mukana ja voivat aiheuttaa seuraavalla kierroksella jotain samankaltaista kuin nytkin.

Tällä kertaa CIR-virtauksen, CME-saapuminen maapallon lähiavaruuteen ja pitkäkestoisen säteilymyrsky voimisti tapahtumia historiallisiin lukemiin. Valitettavasti Suomessa vallitsi enimmäkseen pilvinen sää, joten komeimmat revontulet jäivät näkemättä. Mukavan poikkeuksen kuitenkin teki Itä- ja Pohjois-Suomessa sekä Lapissa yön 19./20. aikana vallinnut suhteellisen selkä sää. Taivaanvahtiin tehtiin tältä yöltä 22 revontuliraporttia, josta on nähtävissä todella hienoja revontulikuvia.

Voimakkaimman magneettisen myrskyn aikana tehtiin keskileveyksillä runsaasti revontulihavaintoja. Eteläisimmät havainnot tehtiin Floridassa. Havaintojen määrässä Pohjois-Amerikan keskileveyksien määrä oli hyvin runsas, johtunen Maan magneettikentän rakenteesta, joka suosii Pohjois-Amerikkaa, vaikka magneettinen napa pohjoisella pallonpuoliskolla sijaitseekin jo itäisillä pituuspiireillä.

Muuallakin, esimerkiksi Uudessa Seelannissa ja Brasiliassa tehtiin revontuliahavaintoja (Aurora australis). Euroopan puolella revontulihavaintoja (Aurora borealis) tehtiin runsaasti Saksassa, Sveitsissä, Sloveniassa, Hollannissa, Belgiassa ja jopa Venetsiassa ja Triestessä Italiassa ja Saamoksella Kreikassa.

 

Lähteet

Spaceweatherlive.com

Spaceweather.com

NOAA SWPC

 

 

Revontuliennuste 19.1. – 22.1.2026

Auringossa tapahtui eilen kello 17.26 – 18.09 –18.50 UTC aikaan X1.9-luokan flarepurkaus pilkkualueella AR 14341. Purkaus oli epätavallisen pitkä, sillä tavallisesti voimakkaimmatkin purkaukset ovat ohi parissa kymmenessä minuutissa. Pilkkualue 4341 on luokiteltu magneettisesti kuuluvan luokkaan beeta–gamma–delta ja kokoa sillä on 360 miljoonasosaa.

Pilkkualue on kehittynyt nopeasti, sillä sitä on seurattu vasta puolenkymmen vuorokautta. Ensimmäisen kerran se havaittiin 14.1., jolloin se kiertyi näkyville Auringon itäreunan takaa. Tosin, luultavasti tämä sama pilkkualue tuotti Maahan näkyneen M3.3 -luokan flarepurkauksen 11.1.2026 sen ollessaan vielä itäreunan takana (kts. kuvaa revontuliennusteessa 13. –16.1.2026).

Tämänkertainen purkaus oli siis epätavallisen pitkä. Sen vapauttama energiamäärä oli paljon suurempi kuin X1.9 -luokan purkauksissa keskimäärin. Purkaukseen liittyi myös halo(IV)CME, josta osa on tulossa kohti maapalloa. Kohtaaminen tapahtuu arviolta 20.1. kello 6 UTC aikaan. WSA-ENLIL-ennusteen mukaan maapallo kohtaisi samaan aikaan myös tihentyneen aurinkotuulen alueen (CIR), jolloin molempien tapahtumien yhteisvaikutus (magneettinen myrsky) olisi merkittävän voimakas. NASA-mallinnuksen mukaan CIR-virtauksen voimakkain vaikutus olisi juuri nyt ja 20.1. aikana se olisi jo lakannut vaikuttamasta maapallon lähiavaruuden avaruussäähän.

Kuva-animaatio X1.9 -luokan flarepurkauksesta. Kuva NASA/SOHO.

Flarepurkaus ja CME:n havaitseminen tapahtui eilen sen verran myöhään, että sen vaikutuksia ei vielä ole otettu huomioon tänään kello 00.30 julkaistussa avaruussääennusteessa. Spaweather.com -sivusto ennustaa G3-luokan magneettista myrskyä 20.1. vuorokauden ensimmäisille tunneille (UTC aikaa). Jos ennuste toteutuu, revontulet ovat mahdollisia ja jopa todennäköisiä Latvian leveydellä, mutta aamun tunnit saattavat muuttaa taivaan jo sen verran vaaleaksi, että revontulien havaitseminen ei ehkä ole mahdollista. Sama tilanne on tietysti meillä Suomessa, mutta yö on edelleen aika pitkä, joten aamulla on jonkin verran pimeitä tunteja jäljellä revontulien näkymiseen, jos CME-pilvi saapuu ennustetulla aikataululla.

Ennuste

Yö 19./20. Revontulet ovat mahdollisia ennen puolta yötä Lapista Etelä-Suomen alueella. Aamun tunteina revontuliaktiivisuus laskee jonkin verran joten silloin revontulia näkynee Lapista Keski-Suomeen alueella. Jos edellä kuvattu CME-saapuu ennustetulla aikataululla, niin aamun tunnit saattavat olla hyvää aikaa bongata kirkkaita revontulia myös Etelä-Suomen ja jopa Viron taivaalta. CMEn törmättyä magneettikenttää, kuluu yleensä muutama tunti ennen myrskyn kehittymistä. Näin ollen magneettinen myrsky voi olla voimakkaimmillaan vasta 20.1. päivän aikana.

Yö 20./21. Jos ennustettu magneettinen myrsky edellisenä aamuna päiväaikana toteutuu, magneettikenttä voi olla edelleen rauhattomassa tilassa ja revontulia voi näkyä laajalti koko Suomessa. Jos CME:n saapuminen on viivästynyt ja se saapuu 20.1. päivän aikana, ilta ja yö voivat olla hieno revontuliyö koko maassa. Ilman tätä tapahtumaa revontulia näkyisi (vain) Lapista Pohjois-Suomen alueella.

Yö 21./22. Revontilien ennustettavuus on heikko tälle yölle. Jos edelle kuvatut tapahtumat toteutuvat edes jonkinlaisella tarkkuudella, yö voi olla magneettisesti rauhaton ja revontulia voi näkyä Lapista Keski-Suomen alueella. Jos taas ennuste on kokonaan väärässä ja CME-pilvi on laskettua heikompi tai se menee maapallon ohi, niin silloin revontulia nähtäneen vain Lapissa.

Jos tilanne muuttuu merkittävästi, esimerkiksi uusien voimakkaiden flarepurkauksista johtuen, palaan ennusteeseen ennen tämän ennustejakson loppua.

Revontuliennuste 16. – 19.1.2026

Auringon aktiivisuus on edelleen vähäistä, vaikka pilkkuryhmiä on kahdeksan. Kaksi ryhmistä on magneettisesti beeta–gamma -luokkaa, loput ovat joko alfa tai beeta -tyyppiä. Tilanteen ei odoteta muuttuvan kovinkaan paljoa lähivuorokausina. Jonkin verran voi esiintyä M-luokan flaretoimintaa ja X-luokan purkaukselle on hyvin pieni mahdollisuus.

Aurinkotuulen nopeus on ollut hienoisessa kasvussa. Lähiavaruuden avaruussäähän saattaa vaikuttaa heikko CME-pilvi tänään. Varhain huomenna avaruussäähän vaikuttaa polariteetiltaan positiivinen korona-aukko ja sen etureunan CIR. Kohtaaminen todennäköisesti aiheuttaa pienen magneettisen (G1) myrskyn huomenna päivällä Suomen aikaa, joka kuitenkin ehtii laantua ennen iltaa.

Toinenkin magneettinen vähäinen myrsky näkyy ennusteissa, Sen arvioidaan kehittyvän 18.1. illalla juuri ennen vuorokauden vaihtumista.

Ennuste

Yö 16./17. Revontulet ovat mahdollisia Lapissa ja Pohjois-Suomessa lähellä puolta yötä. Aamupuolella yötä niiden aktiivisuus vähenee, kunnes aamun tunteita saattaa esiintyä jonkin verran revontulitoiminnan voimistumista, joka johtanee G1-luokan magneettisen myrskyn kehittymiseen 17.1 päivän aikana.

Yö 17./18. Magneettinen myrsky laantuu iltaa kohti mutta magneettikenttä jää häiriintyneeseen tilaan. Tästä syystä revontulia voidaan nähdä laajalla alueella Lapista Etelä-Suomen pohjoisosaan asti. Etelärannikolla revontulet tuskin ulottuvat.

Yö 18./19. Illan pimennyttyä magneettinen aktiivisuus saattaa lyhyeksi ajaksi voimistua ja revontulia voi näkyä jälleen Lapista Etelä-Suomen leveydelle. Aktiivisuus kuitenkin heikkenee aamua kohti, jolloin revontulia näkyneen edelleen Lapissa ja Pohjois-Suomessa.

 

 

Revontuliennuste 13. – 16.1.2026

Viimeksi kuluneen vuorokauden aikana Auringon aktiivisuus on ollut edelleen heikkoa. Ainoa poikkeus tähän oli yö 11./12. aikana tapahtunut M3.3 -luokan flarepurkaus kello 23.10 UTC. Purkaus tapahtui Auringon itäreunalla, eikä sitä ole yhdistetty mihinkään pilkkuryhmään. Purkaus aiheutti myös halo(IV)CME:n. Se havaittiin 11.1. kello 22.36 UTC. Vaikka se on IV-luokan halo, niin ilmeisesti sen vaikutus maapallon lähiavaruuden tilaan on hyvin vähäinen tämän ennustejakson aikana. Hieman tavallista suuremman epävarmuuden ennusteeseen kuitenkin luo.

M3.3-luokan flarepurkaus Auringon itäreunalla 11.1.2026 kello 23.45.44 UTC. Kuva NASA/SDO.

 

Auringonpilkkualueita on kolme, joista yksi on alfa- ja kaksi beetaluokkaa magneettisilta ominaisuuksiltaan, joten kovin suuria purkauksia niissä ei odoteta tapahtuvan.

Lähiavaruuden avaruussäähän vaikuttaa polariteetiltaan negatiivinen korona-aukko, jonka nopeahko aurinkotuuli saavutti nopeuden 550 km/s. Samaan aikaan energisten (>2 MeV) elektronien määrä geosynkronisella radalla tehtyjen mittausten mukaan oli selvästi koholla (2 380 pfu).

Tulevien vuorokausien aikana CH HSS virtaus tulee hallitsevaksi, mutta se laantuu 15. 1. jälkeen.

Ennuste

Yö 13./14. Revontulet ovat mahdollisia Lapista Pohjois-Suomen leveydelle asti. Heikkoja revontulia voidaan nähdä Etelä-Suomen pohjoisosassa. Muualla revontulia tuskin nähdään.

Yöt 14./15. ja 15./16. Revontulet ovat mahdollisia Lapissa ja ehkä ajoittaan myös Pohjois-Suomessa. Etelämpänä niitä tuskin nähdään.

 

 

Revontuliennuste 10. – 13.1.2026

Auringon aktiivisuus on ollut vähäistä. Pilkkuryhmiä on viisi, joista yksi on beeta–delta -tyyppiä ja loput beetatyyppiä. Aktiivisuus näyttäisi jatkossakin olevan vähäistä pilkkuryhmien magneettisien rakenteiden ollessa yksinkertaisia. Vähäinen mahdollisuus M-luokan flarepurkauksille on olemassa tämä ennustejakson lopulla.

Nämä valoilmiöt eivät ole revontulia, vaan keinovalopilareita. Ne syntyvät kirkkaiden valonlähteiden yläpuolelle, kun jääkidepilvi leijuu lähellä maanpintaa. Tämä kuva on Tampereen Ursan tähtitorni etelään suunnatusta sääkamerasta 9.1. kello 00.50 Suomen aikaa. Kuva © Kari A. Kuure / Tampereen Ursa ry.

Aurinkotuuli on ollut tavanomaista nopeampaa (CH HSS), huippulukeman ollessa 549 km/s. IMF-kentän B_Z-komponentin voimakkuus on ollut maksimissaan –5 nT. Magneettikentän suunta ja energisten elektronien (> 2MeV) määrä maapallon geosynkronisella radalla tehtyjen mittausten mukaan on vähäinen (433 pfu).

Taivaanvahtiin on raportoitu vain vähän revontulista, lähinnä Pohjois-Suomesta. Nettikameroiden perusteella Kilpisjärvellä oli näyttävät revontulet ja Posiolla kohtalaiset.

Negatiivisen HS HSS virtauksen odotetaan jatkuvan ainakin 12. päivään asti. Sitä ennen maapallo kohtaa CME-pilven, jonka odotetaan aiheuttavan magneettista aktiivisuutta, mahdollisesti jopa magneettisen myrskyn varhain 10./11. aamuyöstä.

Ennuste

Yö 10./11. Mahdollinen magneettinen myrsky kehittynee jo ennen puolta yötä ja jatkuneen aamun tunneille asti. Tällöin revontulet ovat mahdollisia koko maassa aina etelärannikkoa myöten.

Yö 11./12. ja 12./13. Magneettisen myrskyn jäljiltä molemmat yöt ovat hieman rauhattomia, jolloin revontulet ovat mahdollisia Keski-Suomea myöten. Etelä-Suomen pohjoisosalla on hyvin pieni mahdollisuus himmeille revontulille 11./12. yönä. Etelämpänä ja seuraavan yönä revontulia tuskin näkyy näilläkään alueilla.

 

Revontuliennuste 8. – 11.1.2026

Auringon aktiivisuus on ollut viimeksi kuluneen vuorokauden aikana vähäistä huolimatta siitä, että kiekolla on näkyvissä kymmenen pilkkuryhmää. Kaikki flarepurkauksen ovat olleet enintään C-luokan purkauksia.

Tällaiset revontulet olivat Tampereen taivaalla hetken verran 8.1.2026 kello 2.58 paikallista aikaa. Kuva © Kari A. Kuure /Tampereen Ursa ry.

 

Heikohko korona-aukko, jonka polariteetti on negatiivinen, on suunnilleen Auringon kiekon keskilinjalla ekvaattoritasossa. Se on kuitenkin kapea, joten sen vaikutus maapallon lähiavaruuden tilaan on lyhytaikaista. Korona-aukon tuottama CIR (aurinkotuulen tihentymä) kohdistuu maapalloon vielä tämän vuorokauden aikana ja magneettinen myrsky on mahdollinen seuraavan vuorokauden aikana. Ennusteiden mukaan myrskylukemia mitataan aikaisintaan ensiyönä aivan aamun tunteina.

Maapallon kohdistuva aurinkotuuli on pitkäaikaisessa nimellisarvossaan niin nopeudeltaan kuin tiheydeltään. IMF-kenttä on jonkin verran voimistunut ja sen Bz-komnponentti on saavuttanut –10 nT voimakkuuden. Eteläsuuntaisen magneettikentän voimistuminen tuotti kohtalaiset revontulet myös Tampereen pohjoistaivaalle 7./8. yönä.

 

Ennuste

Yö 8./9. Alkuillasta revontulet ovat mahdollisia Pohjois-Lapissa. Illan vaihtuessa yöksi revontulien todennäköisyys kasvaa ja mahdollinen näkyvyysalue laajenee kohti etelää. Yön aikana revontulet ovat mahdollisia Pohjois-Suomessa ja aamuyön aikana myös Keski- ja Etelä-Suomessa. Aivan aamuntunteina mahdollinen magneettinen myrsky voi tuoda revontulet myös etelärannikon taivaalle.

Yö 9./10. Revontulet ovat mahdollisia Keski-Suomen leveydelle asti. Hyvin pieni todennäköisyys on myös Etelä-Suomen pohjoisosalle, mutta ei kuitenkaan etelärannikolla.

Yö 10./11. Revontulet ovat mahdollisia Lapissa ja jossain määrin myös Pohjois-Suomessa. Etelämpänä revontulia tuskin nähdään.

 

 

 

Revontuliennuste 5. – 8.1.2026

Auringon aktiivisuus on ollut vähäistä viimeksi kuluneen vuorokauden aikana. Pilkkuryhmiä on seitsemän, joista vain 4325 on magneettiselta rakenteeltaan beeta–gamma -tyyppiä. Sen koko on 279 miljoonasosaa. Muut kuusi pilkkuryhmää ovat alfa tai beeta tyyppiä.

Maata kohti tulevia CME-purkauspilviä ei ole havaittu.

Aurinkotuuli on hieman keskinopeutta vauhdikkaampaa, nopeus on noin 450 km/s ja sen arvioidaan hieman nopeutuvan lähiaikana. Muita muutoksia siinä ei odoteta tapahtuvan tämä ennustejakson aikana.

IMF-kenttä on voimakkuudeltaan noin 10 nT ja Bz-komponentti on –7 nT.

Maan geosynkronisella radalla on mitattu energisien elektronien (>2 MeV) määrä olevan 1 926 pfu. Se on selvästi varoitusrajan yläpuolella mutta ei kuitenkaan niin suuri, että se tuottaisi merkittäviä ongelma avaruudessa toimiville satelliiteille. Elektronien määrä on sen verran vähäinen, että se itsessään ei laukaise revontulitoimintaa eikä aiheuta revontulien kirkastumista, jos sellaista muista syistä esiintyisi.

Ennuste

Yöt 5./6., 6./7. ja 7./8. Revontulia voitaneen nähdä Pohjois-Lapissa mutta sielläkin ne ovat himmeähköjä ja rauhallisia. Etelämpänä revontulien näkyminen ei ole todennäköistä jollei avaruussään tilanteessa tapahdu merkittäviä ja nopeuta muutoksia.

 

Revontuliennuste 2. – 5.1.2026

Auringon aktiivisuus on ollut enimmäkseen kohtalaisella tasolla. Viimeisin voimakas flarepurkaus oli 31.12.25 kello 13.51 UTC aikaan pilkkualueella 4324. Sen voimakkuudeksi määritetiin M7.2. Purkauksen aikana havaittiin tyypin IV radiosweeppaus (550 sfu). Radiosweeppaukset ovat yleensä merkkinä siitä, että flarepurkauksen yhteydessä on syntynyt myös CME. Näin oli tälläkin kertaa, sillä noin kello 14 aikaan havaittiin SOHO/LASCO C2 kuvista haloCME(III) -luokan purkaus. WSA-ENLIL-mallinnuksen mukaan CME pilvi pyyhkäisee maapallon ohi ensiyön aikana.

Viimeksi kuluneen vuorokauden aikana on esiintynyt vain C-luokan flareja, vaikkakin alue 4324 tuotti jälleen C6.2 -luokan flarepurkauksen yhteydessä myös uuden CME:n, joka havaittiin eilen kello 19.12 UTC aikaan. Pilkkualue sijaitsee pohjoisella pallonpuoliskolla ja lähellä Auringon kiekon keskilinjaa, joten CME-pilvi laajentuessaan tulee todennäköisesti törmäämään maapallon magneettikenttään. Mallinnukset eivät vielä kerro tästä mitään.

Auringon aktiivisuuden jatkuessa, jonkun sen pilkkualueista (luultavasti aktiivisimmat 4324 ja 4325) arvioidaan tuottavan M- ja madollisesti X-luokan flarepurkauksia lähiaikoina.

Maapallon lähiavaruuden avaruussäähän vaikuttaa polariteetiltaan negatiivinen CH HSS -virtaus. Aurinkotuulen nopeus on tällä hetkellä 480 km/s. CME-pilven saapuessa nopeus kohoaa lukemaan n. 600 km/s ja hiukkastiheyskin kohoaa, saavuttaen noin 45 ppcm3 tason.

Saapua CME ja nopea virtaus saavat aikaan geomagneettiseen kenttään häiriötilan, jonka odotetaan kiihtyvän magneettiseksi myrskyksi viimeistään 3.1. aamun tunteina. Arvio myrskyn voimakkuudesta vaihtelevat G1 ja G2 välillä.

Ennuste

Yö 2./3. Magneettinen myrsky kehittyy G1-tasoon tämän vuorokauden viimeisenä tuntina. Silloin revontulia on mahdollista nähdä koko maassa. Magneettinen myrskyn arvioidaan voimistuvan aamun tunteina G2-tasoon, jolloin revontulet ovat mahdollisia myös Viron pohjoisosassa.

Yö 3./4. Magneettinen rauhattomuus jatkuu edelleen yön ajan. Revontulet ovat mahdollisia Keski- ja Etelä-Suomen leveyksille, mutta ei etelärannikolla. Rauhattomuus laantuu jonkin verran seuraavan päivän aikana.

Yö 4./5. Jos 1. päivänä havaittu CME-pilvi on tulossa kohti Maata ja se on riittävän tiheä, sen vaikutukset maapallon magneettikenttään voivat olla merkittävät. Tässä vaiheessa se ei kuitenkaan näy sen paremmin malleissa kuin magneettikentän tilaa kuvaavan Kp-indeksin ennusteissa.

Jos CME on heikko, revontulet ovat mahdollisia Pohjois-Suomen leveydelle ja Keski-Suomessa on niille vain pieni mahdollisuus. Mutta jos CME on vahva ja siihen liittyy sopivansuuntainen magneettikenttä, niin silloin meillä on jälleen myrsky-yö kirkkaine revontulineen. Tällaisessa tapauksessa palaan uudella ennusteella vielä ennen tämän ennustejakson päättymistä.