Revontuliennuste 21. – 24.12.2024

Auringon aktiivisuus on ollut kohtuullisella tasolla. Pilkkuryhmiä on yhdeksän, joista kaksi on luokiteltu magneettisesti beeta – gammaksi. Viimeksi kuluneen vuorokauden aikana havaittiin kaksi M-luokan flarepurkausta, ja useita C-luokan flareja. Lähiavaruuden avaruussää on ollut suhteellisen rauhallinen, aurinkotuulen nopeus on ollut noin 450 km/s ja on nyt hieman kasvava. Seuraavan tunnin aikana se saavuttanee noin 550 km/s nopeuden. Tilanne olisi tyypillinen aurinkotuulen tihentymän mentyä ohi mutta tänään aamulla myös tiheys kohosi viisinkertaiseksi, ollen nyt noin 10 – 15 p/cm³. IMF-kenttä on kääntymässä kohti etelään, joskaan ei ole kovin voimakkaasti. Seuraavan tunnin aikana se saavuttanee noin –7 nT voimakkuuden.

Tällä ennustejaksolla ei tapahtune kovinkaan suuria muutoksia, seuraava aurinkotuulentihentymä saavuttaa meidät vasta joulun jälkeen. Sitä ennen maapallon kohtaama aurinkotuuli on tavallista nopeampaa, joskaan ei kovin paljoa. Tiheyden ennustetaan pysyttelevän vakaasti noin 4 p/cm³ tuntumassa.

Ennuste

Yöt 21./22., 22./23. ja 23./24. tulevat olemaan rauhallisia. Revontulet ovat mahdollisia Pohjois-Lapissa, hyvin pieni todennäköisyys niille Etelä-Lapissa on olemassa. Etelämpänä revontulia tuskin nähdään, etenkin jos lähiavaruuden avaruussää pysyttelee ennustetun kaltaisena.

 

Revontuliennuste 18. – 21.12.2024

Ennustettu CME-pilvi saapui eilen aivan ajallaan hieman ennen kello 7 aikaa. Lähiavaruuden hiukkastiheys nousi nopeasti 45 p/cm³ joksikin aikaa ja sen jälkeen seurasi vähemmän tiheä alue, jopa melkein tyhjiö. Sen jälkeen tiheys vaihteli usean tunnin ajan tavanomaisen ja korkean, jopa 60 p/cm³ välillä kello 23 asti. IMF-kentän voimakkuus seurasi tiheyden vaihtelua ja saavutti maksiminsa hieman yli 30 nT noin kello 11, jonka jälkeen kentän voimakkuus väheni ja on nyt keskimääräisessä lukemassa alle 10 nT tuntumassa. Magneettikentän Bz-komponentti vaihteli aluksi enimmäkseen etelään mutta noin kello 8 aikaan se kääntyi kiinteämmin osoittamaan kohti pohjoista. Kello 19 aikaan kentän suunta alkoi jälleen vaihdella etelän ja pohjoisen välillä muutaman nanoteslan voimakkuudella. Potsdamin Quicklook Kp -indeksi kipusi CME-pilven saapumisen jälkeen voimakkaimmillaan lukemaan 6- , joka vasta G2-luokan magneetista myrskyä. Päivän aikana myrsky heikkeni ja illalla oltiin jo normaalilukemissa.  Kaikki ajat ovat Suomen aikoja.

Auringossa on kuusi pilkkuryhmää, joista AR 13924 on aktiivisin ja luokitukseltaan beeta–gamma. Sille ennustetaan noin 5 % todennäköisyyttä tuottaa X-luokan flarepurkaus lähivuorokausina. Muut pilkkuryhmät ovat alfa tai beeta -luokaan kuuluvia ja niiden mahdollisuudet tuottaa voimakkaita flarepurkauksia on hyvin pieni. Eilinen magneettinen myrsky oli siis seurausta aurinkotuulen tihentymän (Parkerin spiraalin) ja pienehkö CME-pilven yhteistulos. Tihentymän jälkeen seuraa aina harvempaa, joskin jonkin verran nopeampaa aurinkotuulta, jolla on vain vähäinen vaikutus maapallon lähiavaruuden tilaan. Niinpä seuraavien kolmen vuorokauden ajan ollaan jälleen suhteellisen rauhallisessa tilanteessa.

Ennuste

Yö 18./19. on suhteellisen rauhallinen. Revontulet ovat mahdollisia Lapista Pohjois-Suomeen alueella ja Keski-Suomessa on pieni mahdollisuus niille. Etelämpänä revontulet eivät ole todennäköisiä.

Yöt 19./20 ja 20./21 ovat jälleen rauhallisia. Revontulet ovat mahdollisia Pohjois-Lapissa. Etelä-Lapissa ja Pohjois-Suomessa niiden mahdollisuus on hyvin pieni ja etelämpänä todennäköisyydet ovat lähes olemattomia.

 

Revontuliennuste 15. – 18.12.2024

Auringon aktiivisuus on ollut viimeksi kuluneen vuorokauden aikana hyvin vähäistä. Voimakkain flarepurkaus oli vain C4 -luokkaa, mikä on kyllä epätavallisen heikko purkaus vuorokauden maksimiksi näin aktiivisuusmaksimin aikaan. Edellisen (13.12.) vuorokauden aikana voimakkain flare oli voimakkuudeltaan M2,1 ja sen lisäksi havaittiin neljä muutakin hieman heikompaa M-luokan purkausta. Auringon aktiivisuusmaksimi siis jatkuu edelleen.

Pilkkuryhmiä on ollut näkyvissä kuusi, joista kolme on luokiteltu beeta–gammaksi.

SWPC:n mallinnuksessa maapalloa on lähestymässä pienehkö CME, joka havaittiin ensimmäisen kerran perjantaina (13.12.). Se ei ole kovinkaan massiivinen, mutta se on yhdistynyt aurinkotuulen tiivistymän kanssa, joten se on jonkin verran kasvattanut tiheyttään matkan varrella. Pilven eteneminen on ollut hidasta ja sen odotetaan törmäävän maapallon magneettikenttään tiistaina (17.12.) päivällä Suomen aikaa.

Näihin mallinnuksiin liittyy aina kohtuullisen suuri virhemahdollisuus, sillä ne laaditaan siinä vaiheessa, kun ensimmäiset tiedot CME-pilvestä on saatu. Nämä ensimmäiset tiedot eivät kuitenkaan ole kovinkaan tarkkoja ja CME:n edetessä kauemmaksi Auringosta, ne katoavat ns. ”tutkasta” eli niistä ei saada havaintoja ennen kuin Maata kiertävät geosynkronisella radalla olevat satelliitit tekevät niistä havaintoja. Ensivaiheen havaintoja saadaan jonkin verran täydennettyä edelleen toimivan Stereo A:n (Aurinkoa kiertävä observatorio) ja muutaman muun luotaimen havainnoista.

Lähiavaruuden avaruussää tällä hetkellä on kohtalaisen normaali. Geosynktronisella radalla on mitattu energisten elektronien (> 2 MeV) määräksi 355 pfu, joka on aivan keskiarvossa. Magneettikentän ennustetaan olevan rauhallinen tänään, jonkin verran aktiivinen huomenna ja jälleen rauhallinen tiistaina. CME-pilven saapumisen jälkeen magneettikenttä on aktiivisessa tilassa päivän aikana mutta rauhoittunee ennen iltaa.

Ennuste

Yö 15./16. on tavanomainen revontuliyö. Iltayö on rauhallinen mutta puolenyön jälkeen on odotettavissa jonkin verran aktivoitumista. Aamuyön aikana voidaan revontulia nähdä Lapissa ja Pohjois-Suomessa, Keski-Suomessa todennäköisyys on kohtuullisen hyvä eikä Etelä-Suomen pohjoisosassa revontulien näkyminen ole kokonaan poissuljettu. Revontulet ovat tänä yönä kuitenkin suhteellisen rauhallisia kaaria ja jonkin verran säteitä muodostavia.

Yöt 16./17. ja 17./18. ovat rauhallisia. Revontulien mahdollisuus on hyvä Lapissa, hieman pienempi Pohjois-Suomessa ja Keski-Suomessa on pieni mahdollisuus. Etelämpänä revontulet eivät ole todennäköisiä. Viimeisen yön osalta paljolti riippuu siitä, mihin aikaan CME-pilvi saapuu, tai saapuuko ollenkaan? Jos se saapuu ennustettua aikaisemmin jo yön aikana, revontulet ovat mahdollisia myös Keski- ja Etelä-Suomessa.

 

Revontuliennuste 12. – 15.12.2024

Auringon pilkkualueet ovat olleet suhteellisen aktiivisia tuottaen viimeksi kuluneen vuorokauden aikana kolme M-luokan flarepurkausta. Näihin purkauksiin ei liittynyt CME-purkausta. Uksi CME kuitenkin havaittiin mutta sen purkaussuunta oli maapalosta poispäin, joten se ei vaikuta lähiavaruuden avaruussäähän. Pilkkualueita on kaikkiaan kuusi, joista yksi on magneettisesti beeta–gamma ja toinen beeta-delta. Muut ovat joko alfa tai beeta pilkkuryhmiä.

Hyvin kaukana ( 500 –600 km) pohjoisessa olleet revontulet näkyivät Tampereen Ursan pohjoiskamerassa hieman ennen puoltayötä tiistaina 10.12.2024 sään ollessa selkeä aivan pohjoiseen horisonttiin asti. Kuva © Kari A. Kuure / Tampereen Ursa ry.

Geosynkronisella radalla mitattiin yli 2 MeV elektroneja jonkin verran kohonneita määriä (802 pfu) ja yli 10 MeV elktronien määrä oli normaalitasolla. Ennusteen mukaan yli 2 MeV elektronien määrä kasvaa jonkin verran lähivuorokauden aikana mutta palaa jälleen normaaliin seuravan vuorokauden kuluessa. Lähiavaruuden avaruussäässä ei ennusteta tapahtuvan muutoksia eli IMF-kentän voimakkuus pysyttelee 4–6 nT lukemissa ja aurinkotuulen nopeus 350 – 415 km/s.

Ennuste

Yöt 12./13., 13./14. ja 14./15. tulevat olemaan hyvin rauhallisia. Revontulille on pieni mahdollisuus Pohjois-Lapissa, mutta etelämpänä niitä tuskin esiintyy. Sään ollessa selkeä horisonttiin asti Etelä-Lapista Keski-Suomeen alueella, hyvin matalalla horisontissa voidaan havaita revontulia, jotka sijaitsevat satojen kilometrien etäisyydellä pohjoisessa. Etelä-Suomessa näitä tuskin nähdään, mutta revontulikameroiden kuvista voi tilanteen kehittymistä seurata.

 

Revontuliennuste 9. – 12.12.2024

Taivaanvahtiin tulleiden ilmoitusten mukaan viimeyönä nähtiin varsin maltillisia revontulia ja hivenen revontulivaloa niinkin etelässä kuin Kurikassa ja Vaasassa. Nettikameroiden perusteella Kilpisjärvellä ja Sodankylässä nähtiin tyypillisiä revontulia pilvipeitteen vetäytyessä.

Auringossa havaittiin eilen (8.12.2024) kello 9.06 UTC (maks.) X2,2 -luokan flarepurkaus pilkkualueella AR 13912. Pilkkualue oli luokiteltu magneettisesti beetaksi, siis suhteellisen yksinkertaiseksi pilkuksi. Tosin se oli aikaisemmin beeta–gamma, joten sen magneettinen rakenne ei varmasti ollut tyypillinen beetaluokkaan kuuluva. Pilkkuryhmä sijaitsee jo Auringon länsireunalla eteläisellä pallonpuoliskolla, joten se siirtynee muutaman vuorokauden kuluessa meille näkymättömiin Auringon etäpuolelle. Purkaus ei synnyttänyt ainakaan kovin merkittävää CME-pilveä, vaikkakin useita heikkoa purkauksia havaittiin aamupäivän kuluessa. Ne tuskin tulevat vaikuttamaan maapallon avaruussäähän lähiaikana, vaikka purkauspilvet mahdollisesti yhdistyisivätkin matkallaan. NASAn mallinnuksessa tällainen yhdistynyt CME-pilvi näkyy mutta se menee maapallon ohi liikesuunnassa etupuolelta.

Auringon synoptinenkartta, kertoo monia asioita, kuten auringonpilkut, magneettiset alueet, koronaukot, flarepurkaukset, filamentit, prominenssit jne. Kartan tulkitseminen ei aina ole helppoa ja se antaa vain kalpean aavistuksen siitä, mitä Auringossa todella tapahtuu. Kuva SWPC Synoptic Analysis.

 

Auringon magneettikentän suunta on vaihtumassa. Tämä näkyy Auringon synoptisessa kartassa napa-alueiden heikkoina kenttinä, joiden suunnat vaihtelevat nopeasti lähes vuorokausittain. Tälle ajalle on tyypillistä myös heikkojen ja nopeasti muuttuvien korona-aukkojen ilmaantuminen. Ne kuitenkin katoavat yhtä nopeasti kuin ilmaantuvatkin.

Auringossa on tällä hetkellä kahdeksan pilkkuryhmää, jotka kaikki ovat pieniä alfa ja beeta -luokkiin kuuluvia. Näillä ei ole kovinkaan suuria mahdollisuuksia tuottaa voimakkaita purkauksia, vaikka yllätyksiä voi tapahtua, kuten eilisestä opimme. Lähiavaruuden avaruussää näyttää pysyttelevän tulevina vuorokausina suhteellisen vakaana ja se heijastuu myös maapallon magneettikentän toimintaa. Magneettisia myrskyjä ei ole odotettavissa tällä ennustejaksolla.

Ennuste

Yöt 9./10., 10./11. ja 11./12. ovat kaikki rauhallisia. Revontulet ovat mahdollisia Lapissa ja jossain määrin myös Pohjois-Suomessa. Ilta- ja aamuyöt ovat yhtä todennäköisiä revontulien ilmaantumisen kannalta. Etelämpänä revontulien todennäköisyys on pieni.

 

 

Revontuliennuste 6. – 9.12.2024

Auringon aktiivisuus on ollut jo hieman pitempään suhteellisen matalalla. Tämä tarkoittaa sitä, että vaikka pilkkuryhmiä on ollut runsaastikin, niin niissä on tapahtunut voimakkaita flarepurkauksia vähän. Viimeisimmät M-luokan flaret tapahtuivat 4. ja 5. joulukuuta. Tällä hetkellä Auringossa on seitsemän pilkkuryhmää, joista vain kaksi on magneettisesti hieman aktiivisia beeta–gamma -ryhmään luokiteltuja. Näille lasketaan 35 % todennäköisyyttä tuottaa M-luokan purkauksia. X-luokan ja protonipurkausten todennäköisyydeksi lasketaan noin 5 %.

Aurinkotuulen nopeus ja hiukkastiheys ovat tavanomaisella tasolla. IMF-kentän kokonaisvoimakkuus on ollut 6 – 8 nT ja pohjoiseteläsuuntaisen komponentin (B_z) voimakkuus on vaihdellut –6 ja + 6 NT välillä. Niin aurinkotuulessa kuin IMF-kentän voimakkuudessa ei odoteta tapahtuvan suuria muutoksia tämän ennustejakson aikana. Kentän positiivinen suunta (etelään) on kuitenkin vallitseva, joten pieni mahdollisuus revontulille on olemassa, jos aurinkotuulessa esiintyy jonkin verran tiheysvaihteluita.

Ennuste

Yöt 6./7., 7./8. ja 8./9. ovat rauhallisia. Ennustetut Kp-indeksin lukemat ovat hyvin matalia, joten jonkinlainen mahdollisuus revontulille on Pohjois-Lapissa, pieni mahdollisuus Etelä-Lapissa. Etelämpänä revontulia tuskin nähdään, ellei lähiavaruuden avaruussäässä tapahdu huomattavaa muutosta esimerkiksi hyvin nopean CME-purkauksen aiheuttamana. Tällaista purkausta ei ole tällä hetkellä tiedossa.

…

ESA:n Proba-3-missio lähti matkaan PSLV-XL-raketilla Satish Dhawanin avaruuskeskuksesta Sriharikotasta Intiasta torstaina 5. joulukuuta klo 10.34 UTC. Proba-3 on aurinko-observatorio, jonka tehtävänä on tehdä havaintoja Auringon keskikoronasta. Tämä alue koronasta on tähän asti ollut erittäin vaikeasti havaittavissa, käytännössä vain täydellisten auringonpimennysten aikana. Proba-3 on itse asiassa kaksi satelliittia, joista toinen toimii Auringon varjostimena ja havainnot tehdään tämän tuottamassa varjossa toisella satelliitilla. Satelliittien välinen etäisyys on noin 150 metriä ja niiden keskinäinen asemointi havaintojen aikana täytyy tehdä millimetrin tarkkuudella. Ensimmäiset havainnot saataneen noin 4 kuukauden kuluttua ja observatorion toiminta-ajaksi on suunniteltu kahta vuotta. Tästä observatoriosta on tulossa syventävä artikkeli lähiakana Avaruusmagasiiniin.