Revontuliennuste 11. – 14.11.2025

Viimeviikko oli pitkään aikaan hyvin aktiivinen jakso Auringossa. Neljän vuorokauden aikana havaittiin maapallolla neljä magneettista myrskyä, joista voimakkain oli 6.11. havaittu G3-luokan myrsky. Nämä tietysti johtuivat usean CME-purkauksen sarjasta, jotka lähes suoraan saapuivat maapallon läheisyyteen.

HUXt2D-mallinus tilanteesta, jossa kahta CME-pilveä odotetaan saapuvan maapallon lähiavaruuteen 12. marraskuuta aamuyöstä. Kuva SpaceweatherLive.com.

CME:t olivat seurausta Auringossa tapahtuneista flarepurkauksista, joita havaittiin tapahtuvan hyvin runsaasti. Purkausten joukossa oli muutama X-luokan purkaus: 4. marraskuuta niitä oli kaksi ja 9.11. yksi. Nämä kaikki tapahtuivat pilkkuryhmässä AR14274. Näiden lisäksi pilkkuryhmä tuotti seitsemän M-luokan flarepurkausta.

Pilkkuryhmä 4274 ei ollut ainoa aktiivinen alue, vaan myös AR1476 tuotti yhden X-luokan ja yhden M-luokan flaren. Lisäksi alue AR1472 tuotti yhden M-luokan flarepurkauksen.

Auringon säteilymyrskyjä tapahtui lähes joka vuorokausi. Voimakkaimmat R3-luokan purkaukset tapahtuivat 4. ja 9. marraskuuta, R2-luokan purkauksia esiintyi 3. ja 5. päivinä ja R1-luokan purkaukset 6. ja 7. päivinä. Suurimmaksi osaksi radiomyrskyt ilmaantuivat pilkkuryhmässä 4274, mutta myös ryhmissä 4272 ja 4276 niitä esiintyi. Tämä ei tietystikään ole mikään yllätys, sillä flare-, CME- ja radiopurkaukset liittyvät yhteen hyvin tiivisti ollen saman tapahtumaketjun oleellisia osia.

Aktiivisuus Auringossa näyttää jatkuvan tälläkin viikolla. Eilen (10.11.) pilkkuryhmä 4274 tuotti jälleen X1.2-luokan flarepurkauksen (maksimi) kello 9.19 UTC aikaa. Tähänkin purkaukseen liittyi tyypin II ja IV radiosäteilypiikit ja CME-purkaus. Tähän purkaukseen liittyi myös energisten (>10 MeV) protonien purkaus (joita viime viikolla ei esiintynyt). Protonien määrä ylitti S1-luokan myrskyn rajan eilen kello 11.25 UTC aikaan ja on sen jälkeen pysytellyt lähes muuttumattomana.

Protonien määrää mitataan maapallon geosynkronisella radalla GOES-satelliitilla, siis saman satelliitin, mutta eri laitteella kuin mitä flarepurkauksia havaitseva röngensäteilyhavainnot tehdään. Flarepurkauksiin liittyvät korkean energian protonit saapuvat maapallolle noin 20 minuutissa ja niiden havaittu nopea määrän kasvu kertoo Auringossa tapahtuneesta voimakkaasta purkauksesta.

Pilkkuryhmä on lähes keskellä Auringon kiekkoa, joten on CME:n purkaussuunta tuonee sen jälleen maapallon läheisyyteen. CME-pilviä onkin tulossa Maata kohti peräti kaksi, ensimmäinen on 9.11. havaittu ja toinen siis 10.11. havaittu. Näistä jälkimmäinen on nopeampi ja se saavuttaa aikaisemmin lähteneen pilven WSA-ENLIL-mallin mukaan juuri samaan aikaan kun ne saapuvat maapallon läheisyyteen ensiyönä vuorokauden vaihtuessa. Hiukkasten määrän arvioidaan kohoavan noin 80 ppcm3 ja niiden nopeus on noin 900 km/s. Tulossa on siis aika hurja magneettinen myrsky ensiyön aikana.

HUXt2D-mallinuksen mukaan ensimmäinen CME-pilvi olisi saapumassa 12.11. aamuyöstä ja toinen vasta 12.11. illalla. CME:n vaikutus avaruussäähän jatkuisi aina 14.11. aamuyöhön asti. HUXt2D-malli perustuu Reading:n yliopiston aurinkotuulimalliin (HUXt) ja siihen syötetyn UK Met Officen (UKMO) havaintojen dataan.

Ennuste

Yö 11./12. Illan pimetessä revontulet ovat mahdollisia koko maassa. Iltayöstä magneettinen myrsky saavuttaneen G2-tason, jolloin revontulia on mahdollisuus nähdä myös Baltian pohjoisosassa. Revontuliaktiivisuus jatkuu koko yön aina aamuhämärään asti. Magneettinen myrsky jatkuneen aina iltapäivään asti.

Yö 12./13. Edellisen yön jälkeen magneettikenttä on edelleen hyvin rauhaton ja revontulia nähtäneen aina Etelä-Suomea myöten. Etelärannikolla niiden näkymisen todennäköisyys on merkittävästi vähäisempi, mutta ei mahdotonta.

Yö 13./14. Revontulet ovat mahdollisia Etelä-Suomen leveydelle asti, vaikka heikoksi magneettiseksi myrskyksi magneettikentän rauhattomuus kiihtyy vasta aamuhämärän aikaan. Etelärannikolla revontulien todennäköisyys on hyvin pieni.