Auringon aktiivisuus on saavuttamassa maksimin, jonka ajankohdaksi on ennustettu jopa niin aikaisin kuin huhtikuussa 2024. Tarkkaa ajankohtaa on tietysti vaikea ennakoida ja varsinkin kun tälläkin kertaa maksimin odotetaan olevan kaksihuippuinen: ensin pohjoinen ja muutaman kuukauden tai jopa vuoden kuluttua siitä eteläinen pallonpuolisko saavuttaa maksiminsa.
Joka tapauksessa Aurinko on lähellä aktiivisuusmaksimia ja se näkyy myös sen magneettikentässä. Kuten tiedämme, aktiivisuusmaksimin yhteydessä myös Auringon magneettikenttä vaihtaa suuntaansa. Kentän suunnan vaihtuminen näkyy Auringosta laadittujen synoptisista kartoista, joihin on merkitty mm. Auringon alueellisten magneettikenttien suunta. Tällä hetkellä napojen läheisyydessä olevat kentät ovat heikkoja ja niiden magneettinen napaisuus vaihtelee jopa vuorokauden jaksoissa.
 |
| Tähän synoptiseen karttaan on merkitty auringonpilkkujen, flarepurkausten ja prominenssien lisäksi myös Auringon magneettiset alueet. Mertintä plus (+) ilmaseen etelänavan ja (-) pohjoisnavan. Musta alue kartan keskellä ilmaisee korona-aukon (tosin mielikuva siitä muodostuu liioitellun voimakkaaksi). Kuva SWPC. |
Magneettisuuden suunnan muutos näkyy myös Auringon ekvaattoritason virtalevyssä. Sen poimut ovat jyrkempiä ja tiheämmässä kuin muulloin. Virtalevyn muoto vaikuttaa maapallon magneettikenttään ja mitä voimakkaampia ja nopeampia poimujen vaihtelut ovat sitä useammin ja voimakkaammin myös revontulia on nähtävissä.
Ennuste
Maapallo on kohtaamassa aurinkotuulen tihentyneen alueen, joka näyttää suhteellisen voimakkaalta. Hiukkastiheys on jo kohonnut suunnilleen nelinkertaiseksi keskitiheydestä ja nopeus on hieman hitaampaa kuin tavallisesti. Tällä kerta tähän tihentymään liittyy jälleen IMF-kentän suunnan muutos etelästä pohjoiseen. Tihentymän jälkipuolella aurinkotuulen tiheys on voimakkaasti harventunut, jolloin tilanne vastaa sitä mitä kohdataan matalamman aktiivisuuden aikoina korona-aukkojen muodossa.
Yöt 9./10., 10./11. ja 11./12. ovat tavanomaisia revontuliöitä. Revontulia nähtäneen Lapissa ja Pohjois-Suomessa ja Keski-Suomessa ne ovat mahdollisia. Pilvisyystilanteen ollessa selkeä myös etelämpänä on ajoittain mahdollista nähdä himmeitä ja lähes värittömiä revontulivöitä. Kamerankuvissa värit tietysti tulevat näkyviin. Värittömyys johtuu tietysti silmämme värinäkemisen suhteellisen korkeasta kynnyksestä valovoimakkuuden suhteen. Tästä syystä etenkin valosaasteisilla alueilla revontulien tunnistamisessa voi olla vaikeuksia.
