24 tunnin Kp-indeksi |
7 vuorokauden Kp-indeksi |
Revontuliharrastajan tärkein työkalu on K- ja Kp-indeksit.
Ne kertovat maapallon geomagneettisen tilan reaaliaikaisesti ja lähituntien
aikana. Revontulia esiintyy ja ne ovat sitä voimakkaampia mitä voimakkaampi
geomagneettinen myrsky on. Myrskyn voimakkuus ilmenee K- ja Kp-indekseistä.
K-indeksin[1] määrittämiseen käytetään useiden
magneettisten mittausasemien jatkuvasti (joka minuutti) kokoamaa dataa
maapallon magneettikentästä. Mittausasemia oli alun perin 13 (myöhemmin 11) ja
ne sijaitsevat 44–60° leveyspiirien välissä molemmilla pallonpuoliskoilla. Mittausasemilla
kerätty tieto kertoo magneettikentän horisontaalisen komponentin häiriötilasta
asteikolla 0–9. Jos häiriöisyys ylittää asteikon arvon 5, puhutaan geomagneettisesta
myrskystä.
Toteutuneen Kp-indeksin arvojen perusteella pyritään ennakoimaan tulevaa kehitystä
muutaman seuraavan tunnin aikana. NOAAn Avaruussään ennakointi keskus antaa varoituksen
silloin kun Kp-indeksin odotetaan nousevan arvoon 4 (asteikko 1–9).
Geomagneettiset myrskyt aiheuttavat häiriöitä
radioliikenteeseen, navigointijärjestelmiin, satelliittien toimintaan, sähkölinjojen
ja niiden suojalaitteiden toimintaa ja jopa miehitettyihin avaruuslentoihin.
Kp-indeksin ennustettavuus auttaa kyseisiä toimijoita ennakoimaan lähituntien
tilanne ja tekemään tarvittavia suojatoimia ja varautumaan häiriöiden
korjaamiseen.
Revontuliharrastajien tulisi valmistautua havainnointiin
silloin kun Kp-indeksin ennakoidaan kohoavan nopeasti suuriin lukemiin. Mitä
nopeampaa nousu on sitä todennäköisimmin revontulia esiintyy. Tampereella lähes
varmana revontulien näkymiselle vaaditaan Kp-indeksi arvoksi 5. On mahdollista ja jopa todennäköistä,
että revontulia näkyy Kp-indeksin arvolla 4 ja joissakin tilanteissa jopa arvo
3 riittää rauhallisten revontulikaarien tai vöiden näkymiseen.
Suomen etelärannikolla arvojen täytyy olla suunnilleen noin
yhtä pykälää korkeammat kuin Tampereella ja vastaavasti Oulun korkeudella noin
yhtä pykälää matalammat. Oulun pohjoispuolella revontulia voi odottaa näkevänsä
milloin tahansa (riippumatta Kp-indeksin arvosta) vähintään kerran viikossa.
Sodankylän korkeudelta pohjoiseen revontulia voi odottaa näkevänsä lähes aina
(~ 90–95 % todennäköisyydellä) kun on selkeää ja riittävän pimeä taivas.
Mielenkiintoinen yksityiskohta on se, että Pohjoisnavalla
revontulten todennäköisyys on suunnilleen yhtä suuri kuin Etelä-Suomessa. Silloin
kun Pohjoisnavalla revontulia näkyy, kyse on useinkin ns. Theeta-revotulista,
jotka ovat ovaalin läpäisevä poikittaisia revontulijonoja (yleensä yksi jono kerrallaan).
Theeta-revontulet ovat yleensä himmeämpiä kuin ovaalin alueella esiintyvät
revontulet.
Huomautukset
[1] Paikallisen K-indeksin otti käyttöön saksalainen geofyysikko
Julius Bartels (1899–1964) Niemegk:n mittausasemalla lähellä Potsdamia (Saksa)
vuonna 1938. Bartels kehitti indeksistä standardoidun version (Ks) ja mittausasemien
keskiarvoon perustuvan Kp-indeksin vuonna 1949. International Association for
Terrestrial Magnetism and Electricity (IATME myöhemmin IAGA) hyväksyi Kp-indeksin
kansainväliseen käyttöön vuonna 1951.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Voit kommentoida kunhan pysyt aiheessa. Kaikki kommentit tarkastetaan ennen julkaisua. Toimituksen kelvottomiksi katsomat viestit saavat arvoisensa lopun.