Revontuliennuste 11. – 14.10.2025

Auringon aktiivisuus on ollut viimeksi kuluneen vuorokauden aikana matalla tasolla. Ainoastaan heikkoa C-luokan flare-toimintaa havaittiin. Pilkkualue 4248 on tyypiltään beeta–gamma, mutta ei ole tuottanut merkittäviä tapahtumia. Muut pilkkualueet (5) ovat beeta- tai alfatyyppiä  eikä niille ennusteta merkittävää aktiivisuutta.

Aurinkotuuli on ollut keskimääräistä, nopeuden vaihdellessa 300 – 400 km/s välillä. IMF-kentän suunta on ollut enimmäkseen etelään.

Maapallon geomagneettinen kenttä on ollut rauhallinen. Tilanne on kuitenkin hieman muuttumassa, sillä maapallo kohtaa korona-aukon, jonka polaarisuus on negatiivinen. Näin syyskaudella se ei kuitenkaan aiheuta sinällään kovinkaan merkittävää magneettisen rauhattomuuden kasvua. Se kuitenkin työntää edellään CIR-virtausta, joka on turbulenttinen ja sen magneettikenttä on kaoottinen. Virtauksen tiheys on myös suurempi, joten magneettisten häiriöiden mahdollisuus on olemassa lähivuorokauden aikana.

Ennuste

Yö 11./12. Maan magneettikenttää ennustetaan kehittyvän voimakas magneettinen häiriö, eikä heikon magneettisen myrskynkään (G1) mahdollisuutta ole poissuljettu. Revontulet ovat mahdillisia heti illan pimennyttyä Lapissa ja Pohjois-Suomessa, jonkinlainen mahdollisuus revontulille on myös Keski-Suomessa, jossa revontulia näkyy kuitenkin todennäköisemmin vasta puolen yön jälkeen. Tällöin myös Etelä-Suomessa revontulet ovat mahdollisia, etelärannikolla niitä tuskin nähdään.

Yö 12. /13. Magneettinen rauhattomuus jatkuu koko edeltävän päivän ja illan pimetessä sen odotetaan kehittyvät magneettiseksi myrskyksi (G1). Jos tämä toteutuu, revontulia nähtäneen koko massa. Lapissa niiden voidaan odottaa olevan hyvin aktiivisia ja kirkkaita, etelämpänä jonkin verran rauhallisempia.

Yö 13./14. Edellisten vuorokausien magneettikentän rauhattomuus jatkunee kuitenkin vaimeten. Yö muodostunee tavanomaiseksi, jolloin revontulet ovat mahdollisia Lapissa ja Pohjois-Suomessa. Etelämpänä revontulet eivät ole todennäköisiä, ellei lähitunteina Auringossa tapahdu voimakasta CME- tai flarepurkausta.

 

Revontuliennuste 8. – 11.10.2025

Auringon aktiivisuus on ollut viimeksi kuluneen vuorokauden ajan melko vähäistä. Pilkkualueita on seitsemän, joista vain yksi, AR14236, on tyypiltään beeta–gamma. Loput ovat joko alfa- tai beetatyyppiä. Pilkkualueiden suhteellisen yksinkertaiset magneettiset rakenteet näkyivät myös flarepurkausten voimakkuuksissa ja määrässä. Vain kaksi C-luokan flarepurkausta havaittiin: alueella 4236 kello 11.29 UTC (C5.6) ja alueella 4233 kello 20.07 (C9.1). Tähän jälkimmäiseen liittyi heikko CME ja tyypin II radiosweepaus. Syntynyt CME on hidasliikkeinen ja sen suunta ei ole kohti maapalloa. Auringon aktiivisuudessa lähivuorokausina ei odoteta tapahtuvan suuria muutoksia tämä ennustejakson aikana.

 

Auringonpilkkujakson 25 pilkkuluvut ovat laskusuunnassa, maksimi on ollut vuosi sitten lokakuussa. Laskevalla rampilla yleensä nähdään voimakkaita flarepurkauksia ja niihin liittyviä ilmiöitä kuten CME-pilviä. Näin on ollut tälläkin kerralla, vaikka ei ehkä aivan niin montaa kertaa kuin olisi ollut odotettua. Toistaiseksi ei ole koettu äärimmäisen voimakkaita flarepurkauksia tällä pilkkujaksolla kuin muutaman kerran. Toistaiseksi viimeisi X-luokan purkaus oli kesäkuun 19. päivänä, jolloin purkauksen voimakkuus oli X1.9. Kuva SpaceweatherLive.com.

Maapallon kohtaama aurinkotuuli on ollut nopeudeltaan hieman keskiarvoa nopeampaa (n. 400 km/s) ja keskimääräisen tiheää. Auringon korona-aukon polariteetti on ollut positiivinen. Tämä on näkynyt IMF-kentän Bz-komponentin eteläsuuntaisena, joskin aika heikkona kenttänä (maks. Bz= –6 nT).

Maapallon geosynkronisella radalla on mitattu suhteellisen suuria energisten elektronien määriä, maksimin ollessa yli 2 MeV elektroneille 10 500 pfu kello 17.20 UTC. Yli 10 MeV elektronien määrä on pitkäaikaisessa tausta-arvossaan.

Ennuste

Yö 8./9. Revontulet ovat mahdollisia Lapista Pohjois-Suomen ja osin Keski-Suomen alueelle. Kirkkaimmat revontulet näkyvät puolen yön jälkeen. Keski-Suomen eteläosassa ja Etelä-Suomen pohjoisosassa revontulien mahdollisuus on hieman heikompi, mutta jos niitä näkyy, ne ovat yleensä himmeähköjä ja hyvin rauhallisia. Etelärannikolla revontulia tuskin nähdään.

Yöt 9./10. ja 10./11. Revontulet ovat mahdollisia Pohjois-Lapissa, Etelä-Lapissa niiden mahdollisuus on pienempi ja jos jotain näkyy, niin revontulet ovat hyvin himmeitä.

 

 

Revontuliennuste 5. – 8.10.2025

Maapallon magneettikenttä on rauhoittumassa yli viikon kestäneestä aktiivisesta ja myrskyisästä tilasta. Magneettiset myrskyt aiheutuivat laaja korona-aukko, jonka polariteetti oli positiivinen. Lisäksi asiaan vaikutti Russell-McPherron -efekti, jolloin Maan ja Auringon magneettikentät kytkeytyvät toisiinsa tavallista helpommin tasauspäivien aikoihin. Näin syksyllä voimakkaimmat revontulet nähdään silloin, kun Auringon ekvaattoriseudun korona-aukon polariteetti on positiivinen ja keväällä polariteetin ollessa negatiivinen. Positiivinen polariteetti tarkoittaa sitä, että magneettivuon suunta on Auringosta poispäin ja negatiivinen sitä, että kenttä on kohti Aurinkoa. Tätä kirjoittaessani, kentän suunta on vaihtumassa positiivisesta negatiiviseksi.

Nämä revontulet näkyivät Tampereen Ursan tähtitornin länsikamerassa 29.9. päivän iltayöstä. Punaisia revontulia esiintyy säännöllisesti silloin, kun magneettinen myrsky on voimakas. Ne syntyvät hyvin korkealla haapi-atomien viritystilan purkautuessa. Kuva © Kari A. Kuure/ Tampereen Ursa ry.

 

Auringon aktiivisuus viimeksi kuluneen vuorokauden aikana on ollut kohtalaisen matalalla tasolla. Pilkkuryhmiä on kahdeksan, joista kaksi (4230 ja 4236) ovat tyypiltään beeta–gamma. Loput ovat alfa- tai beetatyyppiä. Beeta–gammaluokan pilkkuryhmä ovat aina potentiaalisia voimakkaiden flarepurkausten syntypaikkoja, joskin niiden ilmaantuminen ei ole mitenkään varmaa. Molemmille pilkkualueelle ennustetaan 5 % todennäköisyyttä tuottaa X-luokan flarepurkauksia ja energisiä protoneita. Todennäköisyys on hieman taustaa korkeampi, mutta ei vielä mitenkään korkea tai että purkaukset olisivat todennäköistä.

Aurinkotuulen nopeus on hidastumassa, vaikka se onkin vielä hieman nopeampaa kuin keskimääräisesti. Tätä kirjoittaessani nopeus on 551 km/s. Aurinkotuulen tiheys on ollut hyvin vähäinen korona-aukon kohdistuessa kohti Maata. Tiheys on ollut alle yksi hiukkasta kuutio settimetrissä, kun ”normaali tilanteessa” niitä on 2 – 5 p/cm³. Tilanne tässä suhteessa ei tule muuttumaan tämä ennustejakson aikana.

Maapallon kohtaaman IMF-kentän suunta on ollut keskimäärin muutaman nanoTeslan verran etelään, joskin vähemmässä määrin myös pohjoissuunnan tiloja on esiintynyt. Eilen kello 17.12 aikaan havaittiin halo(II) -luokan CME-purkaus. Se on hidas ja sillä ei odoteta olevan kovinkaan suurta vaikutusta maapallon magneettikentän tilaan muutaman vuorokauden kuluttua. Sen sijaan 2.10. kello 23.36 UTC aikaan lähtenyt CME saapuu Maan tuntumaan SWPC:n WSA-ENLIL-mallinnuksen mukaan 7.10. päivän iltana, jolloin hiukkastiheys kohonnee yli 10 p/cm³ lukemaan. Näin tiheän CME-saapuessa, sillä voi olla jo merkittäviä vaikutuksia 7./8. yön maapallon magneettiseen tilaan. Vaikutus kuitenkin riippuu IMF:n ja CME:n omasta magneettikenttien suunnista.

Ennuste

Yöt 5./6. ja 6./7. Revontulet ovat mahdollisia ja jopa todennäköisiä Lapista Pohjois-Suomen alueella. Keski-Suomessa ne ovat mahdollisia ja Etelä-Suomessa niiden mahdollisuus on pieni. Etelärannikolla revontulia tuskin nähdään.

Yö 7./8. Revontulet ovat mahdollisia laaja-alaisesti aina Etelä-Suomen leveydelle asti. Iltayöstä myös etelärannikolla on jonkinlainen mahdollisuus nähdä revontulia. Jos CME-pilvi saapuu ennusteen mukaisesti, tilanne alkaa purkautua jo aamupuolella yötä ja revontulet himmenevät jo ennen aamun sarastusta. Vain Lapissa ja Pohjois-Suomessa voidaan odottaa revontulien näkyvän aamuhämärään asti.

 

Revontuliennuste 2. – 5.10.2025

Auringon aktiivisuus on ollut kohtalaisen voimakasta. Auringonpilkkuryhmät ovat tuottaneet useita M-luokan flarepurkauksia kolmen viimeksi kuluneen vuorokauden aikana. Syyskuun 30. päivänä kello 9.36 havaittiin CME, jonka suunta vie kuitenkin sen maapallon ohi.

Nämä revontulet tallentuivat TU:n pohjoiskameraan keskiviikkoaamuna kello 3.32.Kuva © Kari A. Kuure / Tampereen Ursa ry.

Aurinkotuuli on ollut hyvinkin nopeaa viimeisen vuorokauden aikana. Huippunopeus oli 880 km/s (1.10. kello 17.00 UTC) ja tälläkin hetkellä nopeus on yli 700 km/s. Aurinkotuulen tiheys on ollut hyvin pieni, vain noin 1 p/cm3. Näin nopea ja harva aurinkotuuli on seurausta korona-aukosta, joka on suoraan Maan kohdalla.

Geomagneettinen myrsky jatkuu ennusteen mukaan vielä tänään ainakin iltaan asti ja ensiyön aikana magneettikenttä on vielä voimakkaasti aktiivisessa tilassa. Seuraavina öinä aktiivisuus on laantumaan päin mutta pysyttelee kuitenkin kohtalaisen aktiivisena.

Ennuste

Yö 2./3. Revontulet ovat mahdollisia hyvin laajalti. Vaikka magneettista myrskyä ei tälle yölle ole ennustettukaan, aktiivisia revontulia on mahdollisuus nähdä Etelä-Suomen alueella asti. Etelärannikolla revontulien mahdollisuus on kuitenkin hyvin pieni.

Yö 3./4. Revontuliaktiivisuus on edelleen korkea. Etenkin iltayöstä revontulia on mahdollisuus nähdä edelleen Etelä-Suomen alueellakin, vaikka ne eivät enää ole kovinkaan kirkkaita.  Keski-Suomessa niiden näkyminen on selvästi todennäköisempää.

Yö 4./5. Tämä yö on vaikeasti ennustettavissa. Todennäköisesti revontulet ovat mahdollisia Lapissa ja Pohjois-Suomessa mutta Keski- ja Etelä-Suomessa niiden näkyminen ei ole todennäköistä.

 

 

Revontuliennuste 30.9. – 3.10.2025

Viimeyönä nähtiin todella hienot revontulet, jotka johtuivat hitaan ja heikon CME:n kohtaamisesta. Pilven magneettikentän suunta oli B_z= –13 nT. CME ei olisi yksistään aiheuttanut ainakaan näyttäviä revontulia mutta siihen liittyi Russell-McPherron -efektinä tunnettu Maan ja Auringon magneettikenttien geometriasta johtuva revontuliherkkyys tasauspäivien läheisyydessä. Taivaanvahtiin on tehty raportteja revontulista tätä kirjoittaessani jo hyvin runsaasti.

Lähes kokotaivaan revontulet tallentuivat Tampereen Ursan sääkameroihin. Tämä kuva on koilliskamerasta. Kuva © Kari A. Kuure / Tampereen Ursa ry.

Auringossa on 12 pilkkuryhmää, joista kolme on beeta–gamma -luokkaan kuuluvia. Beeta–gamma -luokan pilkkuryhmät ovat yleensä aktiivisia ja ne tuottavat hyvin usein M-luokan tai silloin tällöin myös X-luokan flarepurkauksia. Näin tapahtui myös eilen, kaksi kolmesta M-luokan flaresta tapahtui beeta–gamma -luokan pilkkuryhmässä. Yksi M-luokan flarepurkaus tapahtui beetaluokan pilkkuryhmässä.

Auringon ekvaattorilla on pienehkö korona-aukko, joka aiheuttama nopea aurinkotuuli saavuttaa Maan lokakuun 2. päivän aikana.

Ennuste

Yöt 30./1. ja 1./2. Revontulet ovat mahdollisia Pohjois-Suomen leveydelle asti, joskin Keski-Suomessa on jonkinlainen mahdollisuus nähdä revontulia. Etelämpänä niitä tuskin nähdään.

Yö 2./3. Revontulet ovat mahdollisia Lapissa. Pohjois-Suomessa niiden mahdollisuus on pieni mutta etelämpänä revontulien mahdollisuus näyttäsi olevan lähes olematon.

Revontuliennuste 27. – 30.9.2025

Auringon aktiivisuus on ollut viimeksi kuluneen vuorokauden aikana ollut kohtalaista. Impulsiivinen M1.6 R1-minor purkaus havaittiin kello 20.01 UTC itäisen reunan takana. Siihen liittyi tyypin II radioemissio kello 20.05 UTC, mutta sen heikko vaikutus radiokeliin rajoittui Tyynelle merelle.

Auringonpilkkualueita on kymmenen, jotka kaikki ovat joko alfa tai beetatyyppisiä. Molemman tyypin pilkut ovat yleensä rauhallisia, pienet C-luokan flarepurkaukset ovat kuitenkin mahdollisia.

Maan kohtaaman aurinkotuulen tiheys on ollut hyvin vähäinen ja tuulen nopeus on ollut laskusuunnassa. Tähän on kuitenkin odotettavissa muutos, sillä Maan suunnassa alkaa vaikuttaa nopea virtaus (CH HSS), jonka polariteetti on negatiivinen. Se saa aikaan Maan lähiavaruudessa jonkin asteista aktiivisuutta ja Maan magneettikenttää vähäisiä häiriöitä. Tämän ennustejakson lopulla Maa kohtaa CIR-alueen, mutta sen vaikutukset näkyvät vasta lokakuun puolella.

Ennuste

Yöt 27./28. ja 28./29. Revontulet ovat mahdollisia Keski-Suomen leveydelle asti. Etelä-Suomen pohjoisosassa on pieni mahdollisuus nähdä rauhallista revontulivaloa mutta etelämpänä niitä tuskin nähdään.

Yö 29./30. Revontulet ovat mahdollisia Pohjois-Suomen leveydelle. Todennäköisesti niitä ei nähdä etelämpänä.

Kasvavakuu on nähtävissä iltataivaalla jo alkuillasta, olosuhteista riippuen jo ennen auringonlaskua. Se on kuitenkin matalalla, joten se ei häiritse myöhemmin illalla ilmaantuvien revontulien näkyvyyttä.

 

Revontuliennuste 24. – 27.9.2025

Vähäistä revontuliaktiivisuutta havaittiin Tampereella 22./23. ja 23./24. päivien välisinä öinä. Pilvisyys oli kuitenkin runsasta, joten havainnot ovat enemmän tai vähemmän katkonaisia. Näistä havainnoista tultaneen raportoimaan Taivaanvahtiin.

Yön 22./23. kirkkaimmat revontulet näyttivät näin himmeiltä. Pilvisyys rajoitti osaltaan näkyvyyttä ja  kokonaisuutena revontulet olivat hyvin rauhallisia. Kuva © Kari A. Kuure / Tampereen Ursa ry.

Auringon aktiivisuus on ollut kohtalaista viimeksi kuluneen vuorokauden aikana. Pilkkuryhmä AR 14217 on tuottanut flarepurkauksen, jonka voimakkuus oli M1.0. Purkaus tapahtui kello 10.34 UTC aikaan.

Pilkkuryhmiä on 12, vain yksi, AR 14217, on tyyppiä beeta–gamma. Muut ryhmät ovat joko alfa tai beeta -luokaan kuuluvia. Pilkkuryhmien todennäköisyys tuottaa voimakkaita flarepurkauksia (luokat M ja X) on kohtalainen ja matala koko ennustejakson ajan.

Tällä hetkellä maapallon kohtaama aurinkotuuli on keskimääräistä niin tiheydeltään kuin nopeudeltaankin. Aurinkotuuleen ei odoteta suuria muutoksia tämä ennustejakson aikana. Magneettiselle myrskylle ennustetaan hyvin pieniä todennäköisyyksiä koko ennustejakson ajalle.

Ennuste

Yöt 24./25., 25./26. ja 26./27. Revontulet ovat mahdollisia Pohjois-Lapissa. Etelä-Lapissa revontulet ovat mahdollisia mutta ei todennäköisiä. Revontulet, jos niitä näkyy, ovat hyvin rauhallisia ja himmeitä. Niiden näkyvyyttä kuitenkin parantaa kuuttomat yöt. Kuun kapea sirppi on näkyvissä iltayöstä.

 

 

 

Revontuliennuste 21. – 24.9.2025

Aurinko on ollut kohtalaisen aktiivinen. Siellä on ollut kymmen aktiivista ja pilkullista aluetta, joista pilkkuryhmä AR14216 (beeta–gamma) tuotti M1,5 luokan flarepurkauksen 19.9. kello 21.41 UTC.  Sen jälkeen se on ollut viimeksi kuluneen vuorokauden aikana suhteellisen rauhallinen. Muut pilkkuryhmät ovat tuottaneet C-luokan purkauksia.

Aurinkotuulen nopeus on hidastunut keskimääräiseksi (noin 350 km/s). Maahan alkaa vaikuttaa aurinkotuulen nopea virtaus (CH HSS), joka on peräisin Auringon keskilinjan tuntumassa ja suurimmaksi osaksi pohjoisella pallonpuoliskolla oleva korona-aukko, jonka polaarisuus on negatiivinen. Sen vaikutuksen arvioidaan olevan voimakkain varhain aamuyöstä huomenna. Kohtaaminen saa aikaa Maan magneettikenttään häiriön, jonka odotetaan kiihtyvän G1-luokan magneettiseksi myrskyksi. Pieni mahdollisuus on G2-luokan myrskylle. Nopean aurinkotuulen vaikutus kuitenkin heikkenee nopeasti ja seuraavana yönä ollaan jo tavanomaisissa lukemissa.

Ennuste

Yö 21./22. Revontulet ovat mahdollisia Keski-Suomen leveydelle asti, joskin aamupuolella yötä niiden todennäköisyys kasvaa myös Etelä-Suomessa merkittävästi. Magneettisen myrskyn odotetaan kehittyvän vasta varhaisaamun tunteina juuri ennen aamun sarastusta.

Yö 22./23. Edellisen yön jäljiltä Maan magneettikenttä on rauhattomassa tilassa. Revontulet ovat mahdollisia Pohjois-Suomen ja Keski-Suomen leveyksille asti, mutta etelämpänä niitä tuskin nähdään.

Yö 23./24. Revontulitoiminta on hyvin maltillista ja niitä nähtäneenkin vain Lapissa. Pieni mahdollisuus niille on Pohjois-Suomessa. Lapissakin revontulet, jos niitä näkyy, ovat hyvin rauhallisia.

 

 

 

Revontuliennuste 18. – 21.9.2025

Auringon aktiivisuus on ollut matalalla tasolla. Viimeisen vuorokauden aikana on havaittu ainoastaan heikkoja C-luokan flarepurkauksia muutamilta aktiivisilta alueilta. Auringonpilkkuryhmiä on kaikkiaan yhdeksän. Ne ovat tyypiltään alfa tai beeta, vain yksi ryhmä (AR 14216) on tyyppiä beeta–gamma, jolle ennustetaan noin 10 % todennäköisyyttä tuottaa M-luokan flarepurkaus lähivuorokausien aikana. X-luokan flare ja protoni-ilmiöiden todennäköisyydet ovat olemattomat.

Maan suuntaa eteneviä koronan massapurkauksia (CME) ei ole havaittu.

Maan kohtaama aurinkotuuli on ollut hieman keskiarvoa nopeampaa, mutta on jo selvästi heikkenemässä.  Viimeisimpien mittausten mukaan aurinkotuulen nopeus on noin 575 km/s.  Aurinkotuulen tiheys on ollut hyvin alhainen johtuen korona-aukosta (SIDC CH 116), joka kuitenkin jo siirtynyt sivuun Maahan vaikuttavasta suunnasta.

Ennustejakson loppupuolella Maa kohtaa CIR-vyöhykkeen (aurinkotuulen tihentymän), jonka vaikutuksesta magneettikenttään saattaa syntyä hieman rauhattomuutta, mutta se ei ehdi vaikuttaa tämä ennustejakson viimeisen yön avaruussäähän.

IMF -magneettikentän voimakkuus ja suunta (Bz-komponentti) eivät ole olleet merkittävästi revontulia suosivia. Bz-komponentin suunta on ollut enimmän osan viimeksi kuluneesta vuorokaudesta pohjoiseen ja kenttävoimakkuus on ollut pari-kolme nanoTeslaa.

Geomagneettinen kenttä on ollut pääosin rauhallinen. Pientä magneettista aktiivisuutta esiintyi viime yönä (keskiviikon ja torstain välisenä yönä), mikä antoi aavistuksen kohonneen todennäköisyyden revontulille Pohjois-Suomessa.

Ennuste

Yö18./19. Lapissa revontulet ovat mahdollisia, Pohjois-Suomessa niiden todennäköisyys on pieni ja jos niitä näkyy, niin silloin ne ovat himmeitä ja hyvin rauhallisia kaaria tai vöitä. Etelämpänä revontuulia tuskin nähdään.

Yöt 19./20. ja 20./21. Revontulien mahdollisuus on pieni Pohjois-Lapissa. Etelämpänä revontulia tuskin nähdään.

Voimakas magneettinen myrsky yöllä 14. – 15.9.2025

KAK – Yöllä 14.–15. syyskuuta maapallon magneettikenttään kehittyi voimakas geomagneettinen myrsky, joka saavutti SWPC: mukaan G3-tason. Myrskyn aiheutti korona-aukon (CH) high-speed stream (HSS) ja erityisesti aurinkotuulen magneettikentän etelään suuntautunut komponentti (Bz), joka teki energian siirtymisestä Maapallon magnetosfääriin tehokasta.

Tässä kuvassa näkyy korona-aukko, joka aiheutti yön 14. – 15.9. voimakkaan magneettisen myrskyn. Tähän kuvaan on piirretty magneettiset voimaviivat kuvaamaan magneettikentän suuntaa ja voimakkuutta. Kuten kuvasta nähdään, magneettikenttä aukon kohdalla on avoin, kun taas muualla silmukat sulkeutuvat takaisin Aurinkoon. Kuva NASA/SDO/AIA 211.

Tapahtumasarja käynnistyi useita päiviä aikaisemmin, kun Auringon näkyvälle puolelle ilmaantui laaja korona-aukko. Ennusteissa varoitettiin nopeasta aurinkotuulesta ja mahdollisesta geomagneettisesta aktiivisuudesta 13.–15. syyskuuta. Useat seurantapalvelut nostivat magneettisen myrskyn mahdollisuuden G1–G2 -tasoihin. HSS oli kuitenkin ennustettua voimakkaampi, jolloin myrsky saavutti G3-tason 15.9. kello 00 – 03 UTC aikavälillä.

SWPC raportoi, että G3-tason häiriö todettiin 15.9. klo 02:59 UTC ja myrsky oli suora seuraus koronan aukon tuottamasta nopeasta aurinkotuulesta. Käytännössä havaittiin aurinkotuulen nopeuden ja kokonaiskentän (Bt) kasvua sekä jaksoja, jolloin Bz-komponentti kääntyi voimakkaasti etelään — tämä yhdistelmä mahdollistaa tehokkaan energiansiirron Maan magneettikenttään ja laajat alimyrskyt, jolloin seurauksena oli magneettikentän suunnan heilahduksia ja revontulia.

Revontulia nähtiin laajasti pohjoisessa ja paikoin hyvin etelässäkin. Raporteissa USA:ssa revontulet nähtiin muun muassa Coloradossa ja Michiganissa asti, mikä kertoo myrskyn voimakkuudesta. Spaceweather.com sivun revontuligalleriaan lähetettiin runsaasti kuvia, lähinnä eripuolilta Pohjois-Amerikkaa, mutta muutama havaitsija raportoi kuvillaan myös Britteinsaarilta, Grönlannista ja Uudesta Seelannista.

Suomesta Taivaanvahtiin raportoitiin vain yhdestä havainnosta, jonka teki Marko Haapala Kempeleestä (hieman Oulun eteläpuolella). Markon kuvissa näkyy myös hienosti kehittynyt revontulikorona. Valitettavasti muualla Suomessa mitä ilmeisemmin oli hyvin pilvistä ja sateista, joten tällä kertaa havainnot jäivät hyvin monelta revontuliharrastajalta tekemättä.