Kesä alkoi geomagneettisella myrskyllä

KAK — Auringon pohjoisella pallonpuoliskolla oleva aktiivinen alue AR 14100 tuotti M8.2-luokan flarepurkauksen (maksimi 31.5. kello 00.04 UTC), johon liittyi tyypin II radiopyyhkäisy (sweeps). Radiopyyhkäisy merkitsee yleensä CME-purkausta, jollainen havaittiinkin GOES-19 -satelliitin ottamista kuvista kello 00.30 UTC. CME osoittautui olevan tyyppiä IV, eli se oli tulossa kohti Maata. Pilven mediaaninopeus oli hieman alle 1 000 km/s mutta sen aiheuttama sokkiaalto eteni noin 2 000 km/s nopeudella.

SWPC:n ENLIL-mallinnuksessa (1.6.2025 kello 18.34 UTC) CME kohtaisi maapallon aikaisintaan 2.6. päivän iltana. Tämä oli selvässä ristiriidassa saman laitoksen julkaiseman ennusteen kanssa, sillä SWPC julkaisi 31.5. kello 12.30 UTC Kp-ennusteen, jonka mukaan CME-pilvi saavuttaa maapallon 1.6. kello 21 – 00 UTC aikaan Tapahtuma aiheuttaisi ennusteen mukaan G3-luokan magneettisen myrskyn, joka jatkuisi G4-luokan myrskynä seuraavan kolmen tunnin aikana (2.6. kello 00 – 03 UTC) ja sen jälkeen edelleen G3-luokan myrskynä kuutisen tuntia ja heikkenisi sen jälkeen G2 ja G1 -luokan myrskyksi 2.6. keskiyöhön mennessä. Odotettavissa oli siis melkoinen myräkkä, jossa revontulet olisivat mahdollisia Euroopassa keskileveyksillä.

Energisten (>10 MeV) protonien määrä geosynkronisella radalla lähti kasvuun 31.5. kello 8.00 UTC aikoihin ja S1-aurinkomyrkyn raja saavutettiin noin kello 15 UTC saman päivänä. Aurinkomyrskyn voimakkuus edelleen kasvoi ja S2-luokan myrsky saavutettiin 1.6. kello 5.35 UTC. Myrskyn voimakkuuden maksimi saavutettiin 1.6. kello 9.20 UTC tienoilla, jolloin protoninen määräksi mitattiin noin 660 pfu (hiukkasta / cm^–2s^–1sr^–1), joka on suunnilleen 70-kertainen S1-luokan kynnysarvoon verrattuna.

Potsdamin Quicklook Kp-indeksi kohosikin 1.6. kello 06 – 09 UTC välillä lukemaan 8– (G4-luokan myrsky) ja se pysytteli suunnilleen samoissa lukemissa pitkälle iltapäivään. Alin lukema Kp=4– oli kello 21 – 0 h välillä ja sen jälkeen indeksi kääntyi uuteen kasvuun. kesäkuun 2. päivän korkein lukema Kp= 7 saavutettiin kello 09 – 12 UTC välillä, jonka jälkeen lukema on ollut noin Kp=5 tietämillä.

SWPC:n ennuste 1.6. kello 00.30 UTC aikaan lupaili kesäkuun 3.päivälle G1 luokan magneetista myrskyä, joka näyttää toteutuneen, sillä tätä kirjoittaessani (3.6.) aamuyöllä Suomen aikaa Kp-indeksin lukemaksi ilmoitetaan Kp=6.

Uusin SWPC:n ennuste kertoo, että magneettinen myrsky laantuu tämä vuorokauden aikana mutta jatkuu yöllä 4./5. Sen paremmin ennuste kuin ENLIL-mallinnus eivät selitä tätä jo aika myöhäiseksi ajoitettua myrskyä. Ilmeisesti CME on moniosainen, jolloin mediaaninopeuksiset osat siitä saapuvat tätä kirjoittaessani ja aivan kaikkein hitaimmat CME-osat vasta 4./5. yönä.

Miten myrsky on näkynyt?

Meillä Suomessa ei ole raportoitu Taivaanvahtiin revontulihavainnoista. Se on toki ymmärrettävää, sillä vaalea yötaivas ei niiden näkymistä mahdollista, jos jossakin olisi ollutkin selkeää keliä. Taivaanvahdin viimeisimmät revontulihavainnot ovat yöltä 17.5.

Spaceweather.com sivusto revontuligalleriasta selviää, että revontulia on havaittu lähinnä Pohjois-Amerikassa Kaliforniaa ja Uutta Meksikoa myöten. Eteläisellä pallonpuoliskolla uudessa Seelannissa oli havaittu etelän revontulia (Aurora Australis), jossa Ian Griffin oli kuvannut sekä punaisia, että myös vihreitä revontulia.

 

Ilmiö Auringossa: Yhteiskiertoinen vuorovaikutusalue (CIR)

KAK — Aurinkotuuli ei ole tasainen virta hiukkasia, vaan sen nopeus ja ominaisuudet vaihtelevat riippuen siitä, mistä kohdasta Auringon pintaa se on peräisin. Erityisesti yhteiskiertoinen vuorovaikutusalue (aurinkotuulen tiivistymisalue), lyhyemmin CIR (Co-rotating Interaction Region), on yksi niistä rakenteista, jotka voivat yllättää revontuliharrastajan – ei räjähdyksellään kuten CME, vaan sitkeydellään ja ennustettavuudellaan.

...

Lue koko artikkeli Aurinko-blogista!

Kevään 2025 revontulikausi on päättynyt

Kevään 2025 revontulikausi on päättynyt, eikä kesän aikana julkaista revontuliennusteita. Enusteiden julkaisu aloitetaan jälleen elo–syyskuun vaihteessa, ellei sitä ennen elokuun lopupuoliskolla ole ennustettu voimakasta revontulitoimintaa. 

Auringon aktiivisuus on edelleen korkea ja kesän aikana voi syntyä aurinkomyrskyjä. Niistä raportoidaan Aurinko-blogissa. Jos Aurinkoon ilmaantuu suuria, paljain silmin näkyviä pilkkuja tai pilkkuryhmiä, niistä myös kerrotaan Aurinko-blogissa. 

Hyvää kesää kaikille Revontuli-blogin lukijoille!

Kari A K

 

Revontuliennuste 9. - 11.5.2025

Auringon aktiivisuus on ollut rauhallista viimeksi kuluneen vuorokauden aikana. Paljain silmin näkyvä pilkkuryhmä 4079 on siirtynyt Auringon länsireunalle ja on siten poistumista näkyvistä joidenkin vuorokauden kuluessa. Se on olut yllättävän rauhallinen, eilen sen voimakkain flarepurkaus oli vain C2,9 -luokkaa. Pilkkuryhmä on pienentynyt jonkin verran.

Maapallon lähiavaruuden avaruussäähän vaikuttaa edelleen nopea virtaus joskin sen magnttikentän voimakkuus on heikentynyt jonkin verran. Auringon eteläisellä pallonpuoliskolla on korona-aukko joka saattaa myös vaikuttaa lähivuorokausina avaruussäähän.

Ennuste

Yö 9./10. voi muodostua jonkin verran aktiiviseksi, kuitenkaan geomagneettista myrskyä ei ole odotettavissa. Himmeitä revontulia voitaneen nähdä maamme eteläosassa, tuskin kuitenkaan etelärannikolla, vaikka yötaivas on tummin siellä.

Yöt 10./11. ja 11/12. muodostuvat rauhalliseksi koko maassa. Revontulet eivät ole todennäköisiä siellä missä niitä voisi edelleen havaita ja Lapissa ja Pohjois-Suomesa niitä ei näy vaalean yötaivas vuoksi.

Tämä oli tämän revontulikauden viimeinen ennuste, syyskesällä jatketaan, ehkä elokuun jälkimmäisellä puoliskolla. Jos Auringossa tapahtuu merkittäviä purkauksia tai sinne ilmaantuu isoja pilkuja, raportoin niistä tässä blogissa kesän aikana. Myös Aurinko-blogissa julkaistaan artikkeleita kesän aikana.


Mutta näillä näkymin hyvää kesää kaikille Revontulet-blogin lukijoille!


Kari A K

Revontuliennuste 6. - 9.5.2025

Auringossa ollut erittäin suuri pilkku ryhmä on edelleen näkyvissä visuaalisesti ilman optiikkaa. Suodatusta on kuitenkin käytettävä, jotta silmät eivät vahingoitu iso. Pilkku ryhmällä on kokoa 1230 MH. Suuresta koostaan huolimatta se on tuottanut ainoastaan C-luokan flare-purkauksia.

Maapallon lähiavaruuden avaruussäähän vaikuttaa edelleen nopea aurinkotuuli sen negatiivisen polaarisuuden vuoksi. Samaan aikaan geosynkronisella radalla on mitattu suuria energisen elektronien määriä, joten maapallon magneettikenttä on ollut aktiivinen ja ajoittain jopa myrskyinen viime vuorokauden aikana.

Revontulikausi alkaa olla lopuillaan kasvavan Kuun kirkaudessa ja öiden vaalentumiseta johtuen. Revontulet ovat edelleen mahdollisia, jos Auringossa tapahtuu voimakas CME-purkaus, kuten viimevuonna näihin aikoihin. Tänä vuonnakin tällaiselle purkaukselle on mahdollisuuksia, sillä tällähetkellä aktiivia pilkku ryhmiä on ainakin kaksi. Tapahtuuko sellaisia purkauksia  on kysymys, johon ei ole vastausta. Näin ollen tarkkaillaan taivasta


Ennuste

Yöt 6./7., 7./8. ja 8./9. ovat jonkin verran aktiivisia. Revontulia voitaneen havaita satunnaisesti maamme keskiosissa, joskaan ei eivät ole erityisen kirkkaita. Etelärannikolla revontulet vielä näkyisivät ongelmitta mutta se vaatisi magneettisia myrskyä, jollaista ei tälle ennustajaksolle ole odotettavissa ellei tätä kirjoittaessani ole voimakasta purkausta tapahtunut.

 

Revontuliennuste 3. – 6.5.2025

Auringossa on valtava, paljain silmin näkyvä pilkkuryhmä AR 14079, joka koostuu leader-pilkusta ja muutamasta muusta pienemmästä pilkusta. Pilkkuryhmällä on kokoa 1 210 MH (miljoonasosaa). Magneettisesti se on beeta–gamma ja rakenteellisesti EKC (magneettisesti kaksinapainen, >15° kokoinen, penubra on epäsymmetrinen ja >2,5° kokoinen ja koko pilkkuryhmä on kompakti). Kirjoitin tästä pilkkuryhmästä edellisessä ennusteessa. Toistaiseksi pilkkuryhmä on ollut rauhallinen suuresta koostaan huolimatta, viimeksi kuluneen vuorokauden aikana voimakkain flare on ollut C3.6 -luokkaa.

Tämän kuvan otin eilen 2.5.2025 Tampereella pilkkuryhmästä AR 14079. Tekstissä mainittuja Ellerman-purkauksia kuvassa ei erotu (parhaalla tahdolla ja mielikuvituksella muutaman kirkkaimista voi ehkä  nähdä kun vertaa SpaceWeather-sivuston kuvaan) mutta pilkun penumbran alueella näkyvät fibrilli selkeästi. Kuvauskeli ei ollut paras mahdollien, yläpilvet ja kova tuuli häiritsivät kuvaamista. Klikkaa kuvaa hieman suuremmaksi! Kuva © Kari A. Kuure.

 

Spaceweather.com -sivustolla julkaistiin kuva pilkusta, jonka oli ottanut ranskalainen harrastaja Philippe Tosi. Kuvissa näkyy hienosti pilkun fibrillit ja penumbran ympärillä oli kehämäisesti kymmeniä pieniä Ellerman-purkauksia. Ellermanin purkaukset ovat pieniä, lyhytaikaisia kirkastuksia Auringon pinnalla, jotka syntyvät, kun uusi magneettinen kenttä tunkeutuu esiin ja kohtaa vanhaa kenttää. Tämä voi laukaista magneettisen uudelleenkytkennän ja siinä vapautuva energia (luokkaa 10¹⁹ J, vastaa noin 2,5 miljoonaa Hirosimassa räjäytettyä ydinpommia) kuumentaa plasmaa ja saa sen säteilemään tietyllä tavalla – mutta koska ilmiö on pinnan alla ja ylemmät kaasukerrokset peittävät näkyvyyden, näemme sen vain tietyissä aallonpituuksissa (spektrin siivissä), emme suoraan keskellä spektriviivoja. Palaan tähän aiheeseen Aurinko-blogissa tulevaisuudessa!

Auringossa on polariteetiltaan negatiivinen korona-aukko (SIDC CH 99), joka on sijoittunut siten, että se vaikuttaa maapallon lähiavaruuden avaruussäähän merkittävästi juuri nyt.  Maapallon kohtaama aurinkotuuli on nopeaa (n. 600 km/s), harvaa (n. 1,4 ppcm3) ja IMF-kentän Bz -komponentti on kohti etelää. Näin ollen ei olekaan ihme, että tällä hetkellä Kp-indeksin lukema on 5, eli valitsee pieni magneettinen myrsky. Viime yönä olisi siis kirkkaita revontulia näkynyt, jos jossakin kohtaa maatamme on ollut selkeää. Taivaanvahdissa on tällä hetkellä yksi raportti Helsingistä rauhallisesta revontulikaaresta.

Nopean aurinkotuulen virtauksen odotetaan jatkuva ainakin parin vuorokauden verran, joten avaruussää pysyttelee aktiivisena ja samalla myös maapallon geomagneettinen aktiivisuus jatkuu lähivuorokausien ajan.

Ennuste

Yöt 3./4. ja 4./5.

Molemmat yöt ovat aktiivisia, vaikka globaalia magneetista myrskyä ei odotetakaan. Sen sijaan paikallisesti, etenkin meillä korkeilla leveyksillä taivaalla saatetaan nähdä ajoittain kirkkaitakin revontulia. Ainakin Keski-Suomessa ja Etelä-Suomen pohjoisosassa revontulet ovat mahdollisia. Lapissa taivas on niin vaalea keskiyölläkin, että aivan himmeät revontulet eivät näy ja kirkkaimpienkin näkyvyys voi olla heikkoa.

Yö 5./6.

Avaruussään aktiivinen vaihe näyttää rauhoittuvan, mutta ei kuitenkaan aivan täysin aktiivisuus lopahda. Revontulet ovat mahdollisia Pohjois-Suomen eteläosan ja Keski-Suomen alueilla, vaikkakaan mitään revontulimyrskyä ei ole odotettavissa. Rauhallinen revontuli vyö tai kaari on mahdollinen yön hämärämpinä hetkinä.

 

 

 

Revontuliennuste 30.4. – 3.5.2025

Auringon aktiivisuus on hieman kasvanut eilisen aikana. M-luokan flarepurkauksia oli useita, voimakkain niistä M1,7 -luokkaa pilkkuryhmässä AR 14079. Mutta melkein samaan (M1,6) ylsi pilkkuryhmä 4078. Pilkkuryhmiä on kymmenen, mikä sekin jo sinällään kertoo Auringon olevan aktiivinen. Vähintään M-luokan flaretoiminnan odotetaan jatkuvan ainakin muutaman vuorokauden ajan.

Nämä himmeät revontulet havaittiin 29./30.4. yönä Tamperreen Ursan tähtitornilla. Kuva © Kari A. Kuure/Tampereen Ursa.

 

Edellä mainittu pilkkuryhmä 4079 on 28.4.2025 kiertynyt näkyviin Auringon itäreunalta ja on aika vaikuttavan näköinen. Koko sillä on tällä hetkellä jo 550 MH (miljoonasosaa) ja se on kasvanut hurjaa vauhtia eilisen aikana, kasvua oli peräti 440 MH.

Pilkkuryhmä on magneettisesti luokiteltu beeta–gammaksi ja rakenteellisesti se on EHI-tyyppiä (magneettisesti kaksinapainen, pituus 10 –15°, penubra symmetrinen ja yksittäisten pilkkujen sijoittuminen on välimuotoista). Pilkkuryhmä ei vielä ole paljain silmin nähtävissä, mutta jos kasvu jatkuu samaa hurjaa vauhtia, niin sen tarkkasilmäisimmät voivat bongata mahdollisesti jo tänään. Eilen otetussa SDOn ottamassa HMI ja AIA 1600 kuvissa pääpilkun umbrassa on voimakas ”valosilta”, siis plasmaputki, joka kurottuu umbran yli.

Kapea, pohjoisesta ekvaattorin yli etelään ulottuva korona-aukko ylitti Auringon keskimeridiaanin. Se alkaa lähestyä aluetta, jossa se voi vaikuttaa maapallon lähiavaruuden avaruussäähän negatiivisella polariteetillaan. Kapeutensa vuoksi sen vaikutus on kuitenkin lyhytaikainen ja se rajoittunee enintään parin vuorokauden ajalle.

Aurinkotuulen nopeus saavutti eilen maksimilukeman 1 148 km/s. Energisten elektronien määräksi geosynkronisella radalla mitattiin 698 pfu, joka ei ole kovin korkea määrä. Silti se voi sopivissa olosuhteissa olla aivan riittävää revontulien tuottamiseen. Viime yönä himmeitä revontulia havaittiinkin Tampereella lähellä pohjoishorisonttia. Revontulisäteiden huiput olivat Auringon valaisemia, joten ne näkyivät hennon sinipunaisina. Sininen väri syntyy typpimolekyyleissä, jotka virittyvät auringonvalosta.

Ennuste

Tähän ennusteeseen sisältyy hieman tavanomaista enemmän epävarmuustekijöitä, joten selkeiden öiden sattuessa ainakin himmeitä revontulia voidaan havaita laajasti.

Yöt 30./1., 1./2. ja 2./3.

Maapallon magneettikentän ennustetaan pysyttelevän rauhallisessa tilassa, joten revontuliakaan ei Lappia lukuun ottamatta ole odotettavissa. Lapissa yöt ovat jo niin valoisia, että revontulien pitäisi olla todella kirkkaita näkyäkseen. Eteläisimmillä leveysasteilla Keski- ja Etelä-Suomessa tavanomaisemmat revontulet vielä näkyisivät, mutta sellaisia syntyy vain suhteellisen voimakkaiden häiriöiden tai heikoimpien magneettisten myrskyjen aikana ja niitä ei siis ole odotettavissa.

 

Revontuliennuste 27. – 30.4.2025

Auringon aktiivisuus on ollut viimevuorokausina hyvin vähäistä huolimatta siitä, että pilkkuryhmiä on ollut yksitoista. Kaikki pilkkuryhmät ovat kuitenkin magneettisesti alfa- tai beetaluokkaa. Aktiivisuuteen ei odoteta kovinkaan suuria muutoksia lähiaikoina. M-luokan flarepurkausten todennäköisyys on hieman kasvanut viimevuorokauden aikaisesta.

Kuvaan on merkitty auringonpilkkuryhmät lyhennetyssä muodossa. Pitempi muoto on esimerkiksi keskkellä Auruingon kiekkoa olevalle 4070-ryhmälle AR 14070. Kuva © Kari A. Kuure.

 

Auringon eteläisellä puoliskolla ollut korona-aukko on menettänyt laajuuttansa ja sen vaikutus maapallon lähiavaruuden tilaan on vähentynyt.

Aurinkotuulen nopeus on ollut hienoisessa laskussa ja tätä kirjoittaessani on noin 400 km/s. Myös aurinkotuulen tiheys on aika lähellä tavanomaista. IMF-kentän Bz-suunta on vaihdellut etelän ja pohjoisen välillä, ollen enimmäkseen kohti pohjoista. Bz-kentän voimakkuus on ollut muutamia nanoTesloja. Tämä tilanne jatkuu myös tämän ennustejakson aikana.

Maapallon geomagneettinen tila on ollut rauhallinen viimeisen vuorokauden ajan. Geosynkronisella radalla mitattujen energisten elektronien määrä on ollut matala, eikä tähän ole odotettavissa kovin merkittäviä muutoksia.

Ennuste

Yöt 27./28. ja 28./29.

Maapallon magneettikentän tilaa kuvaava Kp-indeksin odotetaan pysyttelevän matalissa (Kp=3) lukemissa. Toteutuessaan revontulia on mahdollista nähdä lähinnä Pohjois-Suomen ja ehkä jossakin vaiheessa myös Keski-Suomen alueella. Vaaleneva yötaivas kuitenkin vähentää revontulien näyttävyyttä.

Yö 29./30.

Maapallon magneettinen tila näyttäisi pysyttelevän hyvin rauhallisena, jolloin revontulien esiintymisalue sijoittuu lähinnä Lapin alueelle. Siellä on jo hyvin vaalea yötaivas, joten vaikka revontulia taivaalla olisikin, niin niiden erottuminen on heikkoa. Etelämpänä revontulia tuskin nähdään.

Lapissa yötaivas alkaa olla sen verran kirkas (porvarillinen hämärä), että matalilla indeksin lukemilla mahdollisesti syntyvät revontulet ovat sen verran himmeitä, etteivät ne taivaalta juuri erotu. Myös Keski-Suomessa taivas on vaalenemassa (nauttiseen hämäärän siirrytään viikon kuluttua). Näin olen vain kirkkaimpien revontulien näkyminen olisi mahdollista ja niitä ei ole nyt odotettavissa.

Tampereella astronominen hämärä jatkuu vielä jonkin aikaan (päättyy 6.5.) ja Helsingissä sama tapahtuu 11.5. Näiden päivämäärien jälkeen yöt ovat enintään nauttisen hämäriä. Haluatko tietää enemmän hämärän eri vaiheista? Tutustu tämä blogin Hämärän vaiheet -sivuun!

 

Revontuliennuste 24. – 27.4.2025

Auringon aktiivisuus on ollut rauhallista viimeksi kuluneen vuorokauden aikana. Edellisen kerran M1.3 -luokan flarepurkaus nähtiin 22.4. kello 19.40 UTC aikaan. Pilkkualueita on kymmenen, mutta vain yksi (4070) on magneettisesti beeta–gamma, ja se voi tuottaa lähiaikana todennäköisesti M-luokan flarepurkauksia.

Auringon eteläisellä pallonpuoliskolla on eritäin laaja korona-aukko ja sen nopea aurinkotuuli vaikuttaa lähiavaruuden avaruussäähän lähivuorokausina. HSS virtaus, jonka polariteetti on positiivinen, saattaa aiheuttaa jonkin verran magneettista aktiivisuutta maapallolla, joskin se on hiipumassa.

Maata kohti ei ole tulossa merkittäviä CME-pilviä. Magneettikentän energisten elektronien määrä on hieman kasvussa, johtuen HSS:n vaikutuksesta. Tämä puolestaan voi aktivoida jonkin verran magneettikentän tilaa lähivuorokausina. Magneetista myrskyä ei kuitenkaan ole odotettavissa.

Ennuste

Yöt 24./25., 25./26. ja 26./27.

Revontulet ovat mahdollisia Lapissa ja ehkä jossain määrin Pohjois-Suomessa. Niiden näkyvyyttä kuitenkin heikentää vaalenevat yöt. Pohjois-Suomessa on juuri siirrytty yön pimeimpinä hetkinä nauttiseen hämärään, joka tarkoittaa sitä, että horisontti on selvästi havaittavissa läpi yön. Taustataivas on sen verran vaalea, että himmeimmät revontulet eivät enää erotu taustasta. Etelämpänä revontulia tuskin nähdään.

 

Revontuliennuste 21. – 24.4.2025

Auringon aktiivisuus on ollut kohtalaisella tasolla viimeksi kuluneen vuorokauden aikana. Voimakkain flarepurkaus oli voimakkuudeltaan M1.0 Auringon kiekon kaakkoisosassa kello 12.11. UTC aikaan.  Purkaus ei kuitenkaan aiheuttanut CME-pilven syntymistä.

Auringon eteläisellä pallonpuoliskolla on laaja-alainen korona-aukko, joka on magneettisesti positiivinen (magneettivuo on poispäin Auringosta). Se on laajentunut niin, että osa aukon pohjoiseen suuntautuneesta osasta vaikuttaa maapallon lähiavaruuden tilaan lähivuorokausina.

Revontuliovaali magneettisen myrskyn aikana 2,5 vuoden takaa. Ovaalin värit kertovat revontulien todennäköisestä näkymisestä pohjoisella pallonpuoliskolla. Punainen väri kertoo hyvin korkeasta todennäköisyydestä. Päästäänkö näin voimakkaaseen revontulien näkymiseen lähivuorokausien aikana, jää nähtäväksi. Kuva NOAA–SWPC.

 

Auringonpilkkuryhmiä on seitsemän, joista vain yksi on magneettisesti beeta–gamma -luokkaa. Tälle ryhmälle (AR 14062) ennustetaan jonkin verran kohonnutta (~ 5%) todennäköisyyttä tuottaa X-luokan flarepurkaus lähivuorokausina.

Lähiavaruuden tilaan vaikuttaa aurinkotuuli, jonka nopeus on ollut hieman koholla keskiarvosta. Aurinkotuulen tiheys käväisi hetkellisesti kohtuullisen korkeana (maksimi 54,23 ppcm³) mutta on nyttemmin laskenut tiheyteen 10 ppcm³. WSA-ENLIL -mallinuksen mukaan lähimpien kahden vuorokauden aikana tiheys alenee vielä noin 5 ppcm³ tai jopa vieläkin alempaan lukemaan. Tämä johtuu jo mainitusta korona-aukosta.

Energisten elektronien määrä on tavanomaisessa tasossaan, mutta sen odotetaan kohoavan pari seuraavan vuorokauden aikana kohoavan jonkin verran.

Geomagneettinen kenttä on tänään rauhallinen mutta aktivoituu huomisesta alkaen. Geomagneettisen myrskyn todennäköisyys on suuri huomisesta alkaen.

Ennuste

Yö 21./22.

Revontulet ovat mahdollisia Lapista Keski-Suomen alueelle. Niiden näkyvyys on todennäköisin heti puolen yön jälkeen mutta aktiivisuus jatkunee aina aamuhämärän asti.

Yö 22./23.

Yön on todennäköisesti magneettisen myrskyn aikaa, jolloin revontulet ovat todennäköisiä koko Suomessa heti illan pimentymisestä alkaen. Revontulia voi näkyä myös Virossa keskiyön jälkeen.

Yö 23./24.

Magneettikentän aktiivisuus jatkuu edelleen edellisen yön jäljiltä. Revontulet ovat mahdollisia illan pimentyessä ja yön aikana aamupuolella yötä saavutettaneen jälleen G1-luokan magneettinen myrsky. Revontulet ovat mahdollisia koko maassa. Virossa niiden näkyminen ei ole todennäköistä, mutta ei se ole pois suljettu mahdollisuuskaan.