Voimakas magneettinen myrsky laantui

Auringon pinnalla oli kaksi isokokoista aktiivista aluetta,
jotka saivat aikaan ennästysvoimakkaan magneettisen
myrskyn maapallolla.

Kaikki kuvat  SDO, SOHO (NASA) ja [AIA, EVE, ja HMI].

Maapallon magneettikenttä on rauhoittunut lähes viikon kestäneen myrskyämisen jälkeen.  Myrskyisyyteen johtanut kehitys Auringossa alkoi jo elokuun 29 päivänä, jolloin aktiiviset alueet AR12673 ja AR12674 kiertyivät Auringon näkyvälle puolelle. Ensin mainitussa alueessa oli vain yksi pieni pilkku (magneettiselta tyypiltään a (alfa^[1]) ja kooltaan 70 ppm^[2]) ja jälkimmäisessä pari suurempaa pilkkua, tyypiltään b (beeta) ja kokoa 260 ppm.

Maapallon lähiavaruuden avaruussäähän vaikutti Auringon pohjoisnavalta ekvaattorille ulottuva korona-aukko. Aurinkotuulen nopeus oli maksimissaan huikeat 1100 km/s tai jopa hieman enemmän. Kuitenkin kello 16.40 UT aikaan sen nopeus romahti noin 350 km/s. Samaan aikaan aurinkotuulen tiheys kasvoi liki 40 hiukkaseen per cm³ kun sitä enne se oli ollut 5 ppcm³. 

Aurinkotuulen hidastumisen myötä IMF-kentän voimakkuus kasvoi  noin 14 nT kun aikaisemmin se oli ollut noin 6 nT. IMF:n pohjois-etelä-suuntainen komponentti (Bz) saavutti arvon Bt=-10 nT noin kaksi tuntia myöhemmin mutta se vaihtui nopeasti lähes samansuuruiseksi mutta vastakkaiseksi kentäksi. Bz-komponentin voimkkuus laski vielä saman (UT)vuorokauden aikana nollaan.

Elokuun 30 päivänä alue AR12673 oli kooltaan 70 ppm ja tyypiltään alfa. Alueen AR12674 koko oli 260 ppm ja tyypiltään se oli beeta. Alueella havaittiin c1.3, C5.2 ja C1.3 -luokan flarepurkaukset. Tässä vaiheessa alueen aktiivisuus oli jo merkittävä ja lisää flarepurkauksia oli jo odotettavissa.

Aurinkotuulen nopeus pysytteli  noin 370 km/s lähes koko vuorokauden, hiukkastiheyden ollessa noin 6 ppcm³. IMF kentän voimakkuus oli noin 3,5 nT ja Bz-komonentti poikkoili nollan molemmin puolin, maksimi ollessa Bz=-4 nT.

Auringonpilkkuryhmä 2673.

Elokuun 31 päivänä aktiivisen alueen AR12674 koko oli kasvanut 490 ppm (kasvua edellisestä päivästä 230 ppm ja nyt jo paljain silmin näkyvissä^[3] tarkkasilmäisimmille) mutta sen magneettinen rakenne oli edelleen beetta-tyyppiä. AR12673 oli pysynyt kooltaan ja tyypiltään edellispäivän kaltaisena.

Maapallon lähiavaruuden avaruussäähän vaikutti Auringon pohjoisnavalta ekvaattorille ulottuva korona-aukko. Magneettikentässä kehittyi ensimmäinen alimyrsky, Kp-indeksi saavutti maksimiarvon 5 1/3. Kestoa myrskyllä oli noin 9 tuntia, ja rauhattomuutta kesti illan iltayöhön asti.

Aurinkotuulen nopeus kasvoi aamupäivän (UT-aikaa) aikana noin 600 km/s. hiukkastiheys pysytteli  noin 15 ppcm³ mutta aamulla koettiin lyhytkestoinen nousu, jolloin hiukkastiheys saavutti hetkellisesti 125 ppcm³ arvon. Samaan aikaan IMF-kentän voimakkuus kasvoi yhtä lyhytaikaisesti noin 32 nT ja Bz-komponentti poukkoili villisti pohjoisen ja eteläsuunnan välillä maksimiarvon ollessa kummassakin suunnassa noin 20 nT.

Auringonpilkkuryhmä 2673 magneettinen rakenne.

Syyskuun 1 päivänä AR12773 oli kasvanut vain 10 ppm ja oli kooltaan nyt 80 ppm. Sen magneettinen tyyppi oli pysynyt muuttumattomana ja oli alfa-tyyppiä. Alue AR12674 oli kuitenkin edelleen hurjassa kasvussa, koko oli kertynyt edellisestä päivästä 280 ppm ja nyt sitä oli 770 ppm. Koko oli jo niin suuri, että se oli helposti nähtävissä paljain silmin. Magneettinen tyyppi oli edelleen beeta ja alueella havaittiin C2.0 ja C1.4-luokan flarepurkaukset.

Aurinkotuulen nopeus kiihtyi edellisen vuorokauden arvosta, saavuttaen  noin 660 km/s keskinopeuden. Aurinkotuulen hiukkasmäärässä koettiin voimakasta vaihtelua maksimin ollessa noin 20 ppcm³. Lopulta se asettui noin 10 ppcm3. IMF-kentän voimakkuus oli noin 8 nT ja Bz-komponentti jälleen poukkoili etelän ja pohjoisen välillä, maksimi etelänsuuntainen arvo oli Bz=-7,5 nT.

Syyskuun 2 päivänä AR12763 oli muuttumaton kooltaan ja tyypiltään, ainoa muutos oli seitsemän hyvin pienen penumbrattoman pilkun ilmaantuminen pääpilkun eteläpuolelle. Alueen AR12774 koko pysytteli edellispäivän 770 ppm:ssä mutta ryhmä sai viisi uutta pilkkua ja sen tyyppi muuttui beeta–gammaksi. Alueella havaittiin c1.1 ja c1.0-luokan flarepurkaukset.

Aurinkotuulen nopeus asettui noin 600 km/s vauhtiin, joskin siinä oli havaittavissa nopeuden vähentymistä.  Hiukkastiheys oli vuorokauden alkupuolella noin 15 ppcm3 mutta se putosi yllättäen noin 5 ppcm³loppuvuorokauden ajaksi. IMF-kenttä oli rauhoittumaan päin ja sen voimakkuus lasku aamun 8 nT noin 3 nT. BX-komponentti päätyi pukkoilemaan nollan molemmin puolin noin 3 nT voimakuudella.

Auringonpilkkuryhmä 2674.

Syyskuun 3 päivänä alue AR12673 oli hieman pienentynyt (-20 ppm) ja oli kooltaan 60 ppm. Alueen kompleksisuus oli jonkin verran lisääntynyt ja nyt se luokiteltiin beeta-tyypiksi.  Alueella havaittiin C1.1-luokan flarepurkaus. Alue AR12674 puolestaan oli hieman kasvanut, koko nyt sillä oli 810 ppm. Sen magneettinen tyyppi oli säilynyt edellisen päivän kaltaisen ja oli siis beeta–gamma-tyyppiä. Voimakkaita flarepurklauksia ei havaittu.

Aurinkotuulen nopeus laski edelleen ja saavutti noin arvon 500 km/s. Hiukkastiheys kohosi lukemaan 15 ppcm³. IMF-kentän voimakkuusa oli noin 4 nT ja Bz-komponentin vaihtelu oli aikaisempaa rauhallisempaa. Ennen vuorokauden päättymistä se päätyi lukemaan Bz=-4 nT.

Syyskuun 4 päivänä alue AR12673 oli kasvanut merkittävästi. Nyt sen koko oli 130 ppm ja kompleksisuus oli tyyppiä beeta-gamma-delta. Tässä vaiheessa alueen aktiivisuus kasvoi merkittävästi ja vuorokauden aikana havaittiin neljätoista voimakasta flarepurkausta, joukossa seitsemän M-luokan purkausta. Voimakkain flare oli M5.5.  Alueen AR12674 koko kasvoi 930 ppm:aan mutta sen magneettinen rakenne hieman yksinkertaistui beetaksi. Alueella havaittiin vain yksi C1.1-luokan flare.

Auringonpilkkuryhmän 2674 magneettiken rakenne.

Aurinkotuulen nopeus oli maltilliset 500 km/s mutta siinä oli havaittavissa vähäistä kasvua. Hiukkastiheys oli noin 15 ppcm³mutta vuorokauden loppupuolella vaihtelua oli hieman enemmän: maksimiarvo oli 25 ppcm³ja minimi noin 12 ppcm³. Aurinkotuulen tiheyden vaihtelun aikana myös IMF-kentässä oli havaittavissa vaihtelua, maksimi oli noin 8 nT ja minimi noin 3 nT. Bz-komponentti heilahteli voimakkaasti pohjoisen ja etelän välillä maksimin ollessa noin Bz= 8,5 nT ja noin Bz=-7 nT.

Syyskuun 5 päivänä alue AR12673 oli kasvanut voimakkaasti ja se saavutti 680 ppm koon. Näin ollen se oli paljain silmin nähtävissä. Alueen kompleksisuus säilyi beeta-gamma-deltassa ja siinä havaittiin kaksitoista voimakasta flarea. Viisi flare oli M-luokkaa ja voimakkain M4.2 Alue AR12674 piennei hiukan mutta sen koko oli 740 ppm ja näkyi paljain silmin. Magneettinen rakenne oli edelleen beeta ja voimakkaita flarepurkauksia ei havaittu.

Aurinkotuulen nopeus laski liki 600 km/s arvoon noin 470 km/s. Hiukkastiheydessä oli vaihtelua ja vuorokausi päättyi arvoon noin 12 ppcm³. IMF-kenttä oli rauhallinen noin 4 nT voimakkuudella ja Bz-komponetti vaihteli nollan molemmin puolin. Vuorokauden päättyessä kentän suunta kääntyi pohjoiseen ja voimakkuus oli noin 2 nT.

X9.9-luokan flarepurkaus 6.9.2017.

Syyskuun 6 päivänä alue AR12673 oli edelleen kasvanut. Nyt sen koko oli 880 ppm ja magneettinen tyyppi oli edelleen beeta-gamma-delta. Kaikkiaan seitsemän voimakasta falre havaittiin, niiden joukossa kaksi X-luokan flarea, joiden voimakkuudet olivat X2.2 ja X9.3 (katso http://tu-revontulet.blogspot.nl/2017/09/voimakas-flarepurkaus.html). Alue AR12674 pysytteli rauhallisena ja sen koko oli hieman pienentynyt ollen nyt 680 ppm. Flarepurkauksia ei havaittu.

Aurinkotuulen nopeus oli lähes koko vuorokauden noin 450 km/s tuntumassa mutta aivan vuorokauden viimetunteina tuulennopeus kasvoi arvoon 570 km/s. Hiukkastiheys oli noin 7 ppcm³ mutta siinä oli lyhytaikaisia vaihteluita. Vuorokauden loppupuolella hiukkastiheys nousi noin 15 ppcm³. IMF-kentän arvo oli noin 3 nT tuntumassa mutta ennen vuorokauden vaihtumista kentän arvo nousi noin 15 nT. Bz-komponentissa oli havaittavissa sama kehitys, päivällä lukema oli lähellä nollaa hyvin rauhallisesti mutta illan viimeisien tuntien aikana se kohosi arvoon 14 nT ja suunta pohjoiseen.

Syyskuun 7 päivänä molemmat isot pilkkuryhmä olivat kiertyneet lähelle Auringon länsireunaa mutta olivat edelleen hyvin kookkaita. Alue AR12673 oli kerännyt kokoa ollen nyt 960 ppm. Kompleksisuu oli edelleen beeta-gamma-delta ja alue oli hyvin aktiivinen. Kaikkiaan kaksitoista voimakasta flare esiintyi joista voimakkain oli X1.3-luokkaa. Alue AR12674 oli muuttumaton, koko 680 ppm ja tyyppi beeta.

Aurinkotuulen vauhti  näytti hidastuvan vuorokauden aikana mutta illan tulle se kohosi arvoon  700 km/s.  Hiukkastiheys putosi noin 20 ppcm³ arvoon 8 ppcm³. IMF-kenttä oli arvossa 10 nT mutta illan tullen se kohosi voimakkaaseen noin 30 nT arvoon. Bz-komponetti pysytteli nolla tuntumassa kunnes illalla se painui kohti etelää ja saavutti maksimiarvon 32 nT. Näin voimakas eteläsuuntainen kenttä yhdistettynä aurinkotuulen kohtalaisen suureen arvoon merkitsi voimakkaita revontulia 8. päivän aamuyöstä Suomen aikaa. Ursan Taivaanvahdin mukaan näitä onnistuttiin joillakin Suomen paikkakunnilla havaitsemaan.

Syyskuun 8 päivänä alue AR12673 oli ennätys aktiivinen vaikka flarepurkaukset eivät enää X-luokaan yltäneetkään. Flareja havaittiin kaikkiaan kuusitoista ja voimakkain oli M8.1-luokkaa. Koko alueella oli 1000 ppm mutta sen näkymistä paljain silmin vaikeutti viisto havaintokulma Auringon kiekon länsireunalla. Magneettinen tyyppi oli edelleen beeta-gamma-delta. Alueen AR12674 pieneni ja se oli nyt 600 ppm. Myös tämä alue oli jo niin lännessä, että paljain silmin näkyminen oli mahdollista vain kaikkein tarkimman näkökyvyn omaaville havaitsijoille. Alueella ei esiintynyt flarepurkauksia.

Aurinkotuulen nopeus pysytteli hyvin korkeassa noin 750 km/s arvossa. Koettiinpa erittäin lyhytaikainen aurinkotuulen puuska jonka nopeudeksi mitattiin noin 1100 km/s. Aurinkotuulen hiukkastiheys oli noin 5 ppcm³ . IMF-kenttä oli avuorokauden alussa korkea noin 27 nT mutta se heikkeni vuorokauden edistymisen myötä, vuorokauden päättyessä se oli tasainen noin 6 nT voimakkuinen. Bz-komponentti oli lähes koko vuorokauden ajan suunaltaan etelään, tosin lyhyitä pohjoisen sunntaisia piikkejä havaittiin. Vuorokauden päättyessä Bz-komponetti oli lähellä nollaa.

Syyskuun 9 päivänä alue AR12673 oli kiertynyt Auringon länsireunan taakse, vain aivan pieni kaistale alueesta oli vielä näkyvissä. Kokoa alueella oli ennätykselliset 1010 ppm. Alue jatkoi aktiivista toimintaansa ja siellä havaittiin yksitoista flarea, voimakkain oli M3.7. Alue AR12674 yllättäen kääntyi kasvuun. Nyt sen koko oli 650 ppm mutta sen magneettinen tyyppi pysytteli beetana ja flarepurkauksia ei havaittu.

Aurinkotuulen nopeus oli noin 600 km/s mutta se nous vielä ennen vuorokauden päättymistä lukemiin noin 700 km/s. Aurinkotuulen hiukkastiheys oli noin 6 ppcm³ . IMF-kentän voimakkuus oli noin 5 nT ja Bz-komponentti vaihteli pohjoisen ja etelän välillä. Bz.komponentin maksimiarvo oli Bz=5 nT.

Syyskuun 10 päivä. Alue AR12673 on poistunut näkyvistä mutta sen uskotaan pysyttelevän edelleen hyvin aktiivisena. Voimakkaiden flarepurkausten todennäköisyydet ovat korkeat: C 99 %, ; 80 % ja X 50 %. Kokoa alueella on sen verran runsaasti, että se todennäköisesti ilmaantuu näkyville itäreunan takaa parin viikon kuluttua. Alue AR12674 on edelleen Auringon länsireunalla. Alueen koko pienenee ollen nyt 560 ppm ja voimakkaiden flarepurkausten todennäköisyyksinä pidetään c 30 % M 5 % ja X 1 %. Alueen koko tässä vaiheessa on sen verran pieni, että jos uutta kasvua ei ilmaannu, niin se ehtii poistua Auringon pinnalta ennen kuin se ehtii kiertyä uudelleen näkyviin hieman yli kahden viikon kuluttua.

Huomautukset

[1] Auringonpilkkujen ja aktiivisten alueiden magneettiset tyypit ovat:

a (alfa) on yksinapainen

b (beeta) kaksinapaiset erilliset pilkut

g (gamma) kompleksinen alue, jossa on positiivisia (S) ja negatiivisia(N) napoja satunnaisesti siten, että ryhmää ei voi luokitella kaksinapaiseksi

b–g kaksinapainen pilkkuryhmä mutta sen kompleksisuus on sellainen, että suoria vuoviivoja navasta toiseen ei voi piirtää

d (delta) umbrassa vastakkainen napaisuus kuin penubran alueella

b–d ryhmä, jonka napaisuus on beeta-tyyppiä mutta siinä on yksi tai useampia delta-tyypin pilkkuja

b–g–d ryhmä, joka on rakenteeltaan beeta–gamma-tyyppiä mutta siinä on yksi tai useampi delta-tyypin pilkku

g–d ryhmä jolla on gamma-tyypin rakenne mutta siinä on yksi tai useampi delta-tyypin pilkku.

Yli puolet havaituista auringonpilkuista tai ryhmistä ovat tyypiltään joko alfa tai beeta tyyppiä. Kuitenkin suurikokoisimmat ryhmät ovat yleensä kompleksisia. Suurikokoiset kompleksiset pilkkuryhmät ovat yleensä aktiivisia ja suurin osa Auringossa tapahtuvista flare-purkauksista tapahtuu juuri näissä ryhmissä.

[2] Pilkkujen ja pilkkuryhmine koko ilmoitetaan Auringon näkyvän kiekon miljoonasosina (ppm).

[3] Paljain silmin näkymisen raja vaihtelee voimakkaasti havaitsijan näkökyvyn mukaan. Tarkkasilmäisimmät voivat nähdä voimakaskontrastisen pilkun tai pilkkuryhmän Auringon kiekon keskivaiheilla silloin, kun pilkkuryhmän koko on noin 400 ppm. Tavallisen näkökyvyn omaava henkilö voi nähdä pilkun, kun kokoa on noin 700 ppm (kirjallisuuden mukaan). 

Pilkun erottumiseen vaikuttaa myös säätilanne, erityisesti ohuet yläpilvet, joita ei edes pane merkille, ilmamassan kosteus ja hajavalo. Paljain silmin pilkkuja havaitessa pitäisikin käyttää esimerkiksi sopivasta pahvilaatikosta tehtyä katselulaitetta, joka estää hajavalon pääsyn silmiin, himmentää silmiin pääsevää valoa (pupillit laajenevat ja erotuskyky kasvaa) ja estää samalla sokaistumasta vahingossa kirkkaasta auringonvalosta. Itse olen saanut tällaisesta katselulaitteesta hyviä kokemuksia.

Voimakas flarepurkaus

NASAn SDO-satelliitin ottama kuva voimakkaasta
flaresta. Kuva NASA/SDO.

Eilen koettiin harvinainen tapahtuma nyt jo päättymistään lähestyvän auringonpilkkujakson 24 aikana. Kello 15.02 maksiminsa saanut flarepurkaus saavutti voimakkuuden X9,33. Historiassa täytyy mennä taaksepäin aina toukokuun 5 päivään vuonna 2015, ennen kuin kohdataan edellinen X-luokan flare (voimakkuus X2,7). Vieläkin kauempaa historiasta täytyy etsiä eilisen purkauksen ylittävä flare. Sellainen löytyy syyskuun 7 päivältä vuonna 2005, jolloin tapahtunut flare oli voimakkuudeltaan X17,0.

Eilinen purkaus johti myös voimakkaan CME-pilven syntyyn, ja sen etenemissuunta on kohti maapalloa. Pääosa pilvestä ohittaa maapalon eteläsuunnassa, mutta osa pilvestä kohtaa maapallon magneettikentän alle kahden vuorokauden kuluessa.

Ennen isoa purkausta eilen koettiin toinenkin flare. Kello 12.10 Suomen aikaa Auringossa purkautui flare jonka voimakkuudeksi määriteltiin X2,2. Tämä purkaus ei kuitenkaan aiheuttanut CME-pilven syntymistä.

Aktiivinen alue 2673 on edelleen hyvin sijoittunut Auringon pinnalle siinä mielessä, että jos siellä tapahtuu voimakkaita flarepurkauksia, kuten on hyvin mahdollista, purkausten vaikutus on lähes välitön maapallon magneettikentässä. Jos purkauksia tapahtuu, mahdollisten CME-pilvien törmäys maapallon magneettikenttään on myös mahdollista ja sitä tietä myös voimakkaat magneettiset myrskyt (G2) ovat jopa todennäköisiä.

Aikaisempi ja hieman heikompi flare sai aikaan kuvassa näkyvän
kohinan. Kohina johtuu lähes valonnopeuteen kiihtyneiden
protonien törmäämisestä kameran sensoreihin. Kuva NASA/SDO.

 

 

Revontuliennuste 6.9.–9.6.2017

Revontulikoronan näkyminen saattaa olla mahdollista
lähes koko Suomessa 6./7.9. välisenä yönä.
Kuva © Kari A. Kuure.

Auringon aktiivisuus on tähän aamuun asti ollut vähäistä. Auringonpilkkuryhmistä kasi on paljain silmin näkyviä ja toisessa (AR12673) niistä tapahtui voimakas flarepurkaus tänään kello 9 jälkeen UT aikaa. Flare-purkaus oli kaksiosainen ja sen voimakkuus oli vihintäänkin X2,2 . Uusi  voimakas purkaus tapahtui tänään kello 15 Suomen aikaan ja sen voimakkuus oli noin X9,33. Purkausten aikaansaamat nopeat protonit saavuttivat maapallon magneettikentän parissa kymmenessä minuutissa.

Pilkkujen asema on hyvin otollinen ja vuorokausien 4./5.9. (UT-aikaa) vaihteessa tapahtui CME-purkaus  ja sen aiheuttama CME-pilvi osuu maapallon magneettikenttään tänä iltana.

Lähiavaruuden magneettikenttä on ollut viimepäivinä voimakkaan protonipommituksen kohteena ja edellisinä päivinä hieman heikommat flarepurkaukset ovat kohottaneet protonivuon suhteellisen korkeaksi (200 pfu), normaaliarvon ollessa jossakin 0,5 pfu tietämillä. Samanaikaisesti elektronivuo on ollut korkeahko (5.9.) 3776 pfu ja aurinkotuulen nopeus 629 km/s.

Ennuste

Sekä protonien määrä ja CME-pilven saapuminen saa aikaan voimakkaan häiriötilan maapallon magneettikentässä. Kp-indeksin odotetaan kohoavan vielä tämän illan aikana arvoon Kp=7, joka voi merkitä jopa G3-luokan magneettista myrskyä. Myrsky jatkuu aamuun asti ja seuraavien öiden aikana magneettikenttä on edelleen aktiivinen ja häiriintyneessä tilassa.

Yö 6./7.9. todennäköisesti voimakkaita revontulia nähdään koko maassa ja revontulien mahdollisuus on suuri myös Baltiassa ja pieni todennäköisyys revontulien näkymiseen on myös Itämeren etelärannalla. Koko Suomen alueella revontulia pitäisi näkyä heti riittävän pimeyden laskeuduttua, Baltiassa jouduttaneen odottelemaan lähemmäksi puoltayötä. Suomessa revontulia näkynee aina aamuhämärään asti.

Yöt 8./9. ja 9./10.9. ovat revontuliöitä kokomaassa suurella todennäköisyydellä. Magneettinen rauhattomuus on laskenut ennustejakson ensimmäisestä yöstä (Kp-indeksi kohoaa arvoon Kp=4 molempina öinä), mutta toisena yönä maapallon lähiavaruuteen joutuu CME-pilven jälkipuoliskon harventuneen aurinkotuulen alue. Hiukkasnopeus on korkeahko ja tilanne muistuttaa korona-aukon aikaansaamaa lähiavaruuden tilaa. Näin ollen revontulet ovat hyvin todennäköisiä koko maassa, joskin ensimmäisen yön revontulien kirkkauteen ja aktiivisuuteen ei ehkä päästä.

Revontuliennuste 28.8.–31.8.2017

Syyskauden ensimmäiset revontule näkyivät
Tampereen ursan sääkameroissa. Kuva © Tampereen Ursa ry.

Auringon aktiivisuus on ollut vähäistä viimeksi kuluneen vuorokauden aikana. Aktiivisella alueella  AR 12671 tapahtui pieni, C6-luokan flare-purkaus kello 18.16 Suomen aikaa. Sen lähettämät nopeat protonit yhdessä korona-aukon kanssa vaikuttivat siihen, että huolimatta matalasta Kp-indeksin arvosta (Kp=3) himmeitä ja rauhallisia revontulia nähtiin koko Suomessa etelärannikkoa myöten. Revontulia tallentui Tampereen Ursa revontulikameraan aina kello 2.30 asti.

Geomagneettinen kenttä oli rauhattomassa tilassa. IMF-kentän pohjois-eteläsuuntainen komponentti saavutti Bz=-9 nT. Aurinkotuulen nopeus oli maksimissaan 399 km/s ja hiukkastiheys oli kohtuullisen suuri 8019 pfu.

Ennuste

Auringon aktiivisuuden odotetaan pysyttelevän matalana ja C-luokan flaret ovat mahdollisia, voimakkaampien (M-luokka) purkaukset ovat epätodennäköisiä lähivuorokauden aikana. Maapallon magneettikentän odotetaan pysyttelevän rauhaton tilassa parin vuorokauden ajan ja ennustejakson kolmantena yönä se mahdollisesti aktivoituu hieman.

Yöt 28./29. ja 29./30. Kp-indeksin ennustetaan saavuttavan suurimman arvon Kp=3. Revontulet ovat mahdollisia Keski-Suomessa ja siitä pohjoiseen. Jos revontulia näkyy, niin ne ovat lähinnä rauhallisia ja himmeähköjä vöitä. Pohjois-Suomessa ja Lapissa reposiin voi syntyä himmeiden säteiden muodostumista. Koronan näkyminen Lapissa on mahdollista. Etelärannikolla kamera voi tallentaa himmeitä revontulia mutta paljain silmin niitä voi olla vaikea nähdä.

Yö 30./31. Kp-indeksin odotetaan kohoavan arvoon 4 ja arvo 3 saavutetaan jo iltapäivällä. Toteutuessaan revontulia voidaan nähdä heti illan pimentyessä Lapissa ja Pohjois-Suomessa. Keski- ja Etelä-Suomessa revontulia nähtäneen aamupuolella yötä. Lapissa revontulet ovat kohtuullisen kirkkaat, niissä esiintyy säteiden muodostumista ja korona on mahdollinen. Keski-Suomessa revontulissa voi näkyä heikkoja säteitä. Etelä-Suomessa ja etelärannikolla revontulet ovat himmeitä ja rauhallisia vöitä.

Syyskuun alkupäivinä maapallon avaruussäähän vaikuttaa Auringon pohjoisnavalta keskileveyksille ulottuva korona-aukko, jonka magneettinen suunta on positiivinen (etelään). Se mahdollistaa hyvin nopeitten aurinkotuulen hiukkasten tunkeutumisen maapallon magneettikenttään ja sitä tietä sitten revontulien näkymisen. Näin ollen maapallon magneettikenttä pysyttelee rauhattomuuden ja aktiivisuuden välillä ja jopa pieni magneettinen myrsky (G1) voi olla mahdollista.

Pitkäaikainen revontuliennuste 20.8.–9.9.2017

Kp- ja Ap-indeksin ennuste. Piiros © Kari A. Kuure.

Viimepäivien magneettinen rauhattomuus on laatumassa, joka kestää aina kuukauden viimeisimpiin päiviin asti. Elokuun 30 päivänä Kp- ja plantaarisen Ap-indeksin arvot kohoavat ja Kp-indeksi saavuttaa seuraavana päivän arvon 5. Tämä merkitsee G1-luokan magneettista myrskyä, joka kuitenkin laantuu nopeasti rauhattomuudeksi. Syyskuun 3 päivänä episodi on ohi ja magneettikenttä saavuttaa tavanomaisen rauhallisen tilan.

Revontulien todennäköisyys on suurin elokuun 30 päivästä aina syyskuun 2. päivään. Jos ennuste toteutuu, rauhallisia revontulia nähtäneen koko maassa. Jos Kp-indeksin arvo jää ennustettua heikommaksi, revontulia nähdään vain Pohjois-Suomessa ja Lapissa.

Indeksit

Kp-indeksin laskennassa käytetään 17 magneettisen mittausaseman havaintoja kolmen tunnin välein. Kunkin aseman mittaustulos käsitellään siten, että ne ovat yhteismitallisia ja niistä voidaan muodostaa planetaarinen K-indeksi eli Kp-indeksi. Planetaarinen A-indeksi on Frederickburg (Virginia, USA) ja College (Alaska, USA)magneettisia mittaustietoja kolmen tunnin jaksoissa. Mittauksissa käytetään magneettikentän vaihtelun amplitudia (K-indeksi). A-indeksin kuvaa magneettikentän vaihtelun maksimaalista amplitudia ja mittaustuloksista muodostetaan planetaarinen A-indeksi eli Ap-indeksi.

Kp-indeksin asteikko on kymmenportainen 0–9 ja sen ennustettua arvo voidaan käyttää arvioimaan lähituntien avaruussäätä ja maallikkoja kiinnostava revontulien näkyvyyttä. Kullekin paikkakunnalle voidaan määrittää magneettisen leveyspiirin mukainen likimääräinen pienin Kp-indeksin arvo, joka vähintään täytyy saavuttaa, jotta revontulia näkyisi. Suomessa etelä-rannikolla Kp-indeksin arvo täytyisi olla vähintään 4, Keski-Suomessa vähintään 3 ja Pohjois-Suomessa 2. 

Lapissa revontulia voidaan nähdä lähes jokaisena selkeänä yönä, joten suurempi Kp-indeksin arvo yleensä merkitsee näyttävämpiä revontulia. Näistä kahdesta indeksistä Ap-indeksi on herkempi osoittamaan kehityksen suunnan ja sen perusteella voidaan arvioida miten revontulien näkyminen on kehittymässä seuraavien tuntien ja vuorokausien aikana.

Revontulikausi on korkattu

Viime päivinä tai pikemmin öinä on selkeillä alueilla nähty jonkin verran revontulia. Se on ollut odotettuakin, sillä elokuun yöt ovat pimentyneet jo riittävästi lähes koko Suomessa. Aivan Pohjois-Lapissa on vielä sen verran valoisaa yön pimeimpinä hetkinä, että revontulien näkyminen ei vielä ole mahdollista. Mutta tämä tilanne korjaantuu siellä aivan muutamassa vuorokaudessa.

Viime vuorokausien magneettikentän rauhattomuuteen ja pieniin magneettisiin myrskyihin on ollut pääsyy Auringon pohjoisnavalta keskileveyksille ulottunut korona-aukko, jolla on ollut positiivinen suunta. Maahan asti ulottuva korona-aukon magneettikenttä kytkeytyy Maan magneettikenttään ja varattujen hiukkasten pääsy mahdollistuu vaikka hiukkasten määrä on ollut vähäinen (1170 pfu) mutta nopeus tavallista vauhdikkaampi (685 km/s). Tämä tilanne alkaa kuitenkin olla ohi mutta magneettikenttä on vielä rauhaton muutaman vuorokauden ajan.

Ennuste

Vaikka magneettikentän myrskyisyys on rauhoittumaan päin, parina seuraavana yönä odotetaan Kp-indeksin kohoavan arvoon 4.

Toteutuessaan himmeitä revontulia voitaneen nähdä koko maassa lähinnä aamupuolella yötä. Pohjois-Lapissa vaalea yötaivas syö hieman revontulien kirkkautta.

Ei revontuliennusteita kesän aikana

Emme julkaise revontuliennusteita touko–elokuussa. Jatkamme ennusteiden julkaisemista syyskuussa ja vain erittäin voimakkaan magneettisen myrskyn sattuessa elokuun puolivälin jälkeen.

Pitkäaikainen Kp-indeksiennuste toukokuulle

Kp-indeksin ennustetaan pysyttelevän ennustejakson alkupuolella korkeahkona. Jos ennuste toteutuu, revontuline näkyminen on mahdollista niillä alueilla, joissa vielä on riittävän pimeää. Kesäkauden valoista yöt kuitenkin laajenevat kohti etelää, joten revontulien näkymisalue kapenee koko toukokuun ajan. Toukokuun puolivälin jälkeen ennustetaan taas korkeita Kp-indeksin lukuja, mutta revontulien näkyminen jopa Etelä-Suomessa lienee mahdotonta vaalea yötaivaan vuoksi. Ainoastaan korkeimpien Kp-indeksin arvojen toteutuessa, revontulia voitaneen nähdä Balttiassa.

Revontulien sijaan Etelä-Suomessa alkaa hohtavien yöpilvien kausi. Ensimmäiset Etelä-Suomessa tehdyt havainnot yöpilvistä on tehty perinteisesti toukokuun loppupuolella ja luultavasti näin tapahtuu tänäkin vuonna. Keski-Suomessa ja siitä pohjoiseen yöpilvihavaintoja jouduttaneen odottamaan heinä- ja elokuulle.

Revontuliennuste 25–28.4.2017

Vaalea taustataivas syö revontulien kirkkautta.
Kuva © Tampereen Ursa ry.

Viimeksi kuluneen vuorokauden aikana aurinkotuulen nopeus saavutti maksimiarvon 798 km/s mutta on sen jälkeen ollut selkeässä laskussa. Hiukkastiheys on ollut maksimissaan noin 12 ppcm3 mutta vaihtelu on ollut voimakasta ja hyvin äkillistä. 

IMF-kentän maksimi on ollut Bt=6,11 nT ja Bz-kentän etelänsuuntainen maksimi Bz=-5,32 nT. Yli 2 MeV elektronien määrä saavutti huikean maksimin 54 298 pfu. NOAAn Kp-indeksin maksimiarvo on ollut Kp=4.

Ennuste

Maapallon lähiavaruuden avaruussäähän vaikuttaa koko ennustejakson ajan laajahko korona-aukko. Aukossa hiukkastiheys pysyttelee matalana (< 5 ppcm3) ja hiukkasten nopeus korkeahkona (> 550 km/s).  Vapaiden yli 2 MeV elektronien määrä ei vielä ole purkautunut tavanomaiselle tasolleen, joten magnetosfäärin tila on hyvin epävakaa.

Yöt 25./26. ja 26./27. Kp-indeksin odotetaan saavuttavan maksimiarvon Kp=5, joten G1-luokan lyhytkestoinen magneettinen myrsky on mahdollinen. Elektronien määrä purkautuu, revontulia voidaan nähdä Suomessa kaikkialla missä on ko. ajankohtaa riittävän pimeää. Keski-Suomessa revontulet voivat olla loimuavia ja säteitä muodostua. Etelä-Suomessa ja etelärannikolla himmeät ja rauhalliset revontulet ovat mahdollisia. Revontulet ovat kirkkaimmillaan juuri ennen aamuhämärän alkamista.

Yö 27./28. Kp-indeksin odotetaan olevan maksimiarvossaan Kp=4. Revontulet ovat mahdollisia Keski-Suomessa ja jossain määrin myös Etelä-Suomessa. Vapaiden elektronien määrä on todennäköisesti purkautunut tavanomaiseksi kahtena edellisenä yönä, joten kovin kirkkaita roihuja ei taivaalla nähtäne.

Revontuliennuste 21.–24.4.2017

Himmeät revontulet ovat mahdollisia ennustejakson aikana.
Kuva © TAmpereen Ursa.ry.

Viimeksi kuluneen vuorokauden (20.4.) aikana maapallon magneettikenttä koki huomattavan voimakkaan magneettisen myrskyn. Myrskyn luokitus oli G2 ja Kp-indeksin lukema oli 6. Taivaan vahtiin ei kuitenkaan ole tullut havaintoja revontulista ko. aikana johtunee siitä, että huippulukemat saavutettiin vasta aamun aikana. Myrskyn alkaessa vapaiden yli 2 MeV elektronien määrä oli matala (546 pfu), joten revontulia ei liene näkynyt missään päin maapalloa muualla kuin kapealla vyöhykkeellä Kanadassa ja sielläkin hyvin lyhyen aikaa.

Aurinkotuulen maksiminopeus oli 657 Km/s hyvin lyhytaikaisena piikkinä. Muutoin tuulennopeus on ollut alle 600 km/s. Aurinkotuulen tiheys on ollut maksimissaan noin 11 ppcm³ ja on pudonnut sen jälkeen noin 2 ppcm³.

IMF-kentän maksilukema 10,7 nT ja Bz-komponetin etelänsuuntainen maksimi -5,8 nT. Kenttävoimakkuus on suurimman huipun jälkeen laskenut arvoon 4,7 nT.

Ennuste

Kp-indeksin ennustetaan kohoavan 21./22. yönä maksimissaan arvoon 3. Seuraavana yönä 22./23. Kp-indeksi kohonnee arvoon 4, jonka jälkeen päivän 23. aikana indeksi kohoaa edelleen, jopa arvo 6 on mahdollinen. Tämän jälkeen yö 23./24. indeksin arvon pysyttelee arvossa 5.

Yö 21./22. tulee olemaan rauhallinen. Vähäinen vapaiden elektronien määrä enteilee vain himmeitä revontulia Pohjois-Lappiin. Elektronien määrä kuitenkin voi kohota tavanomaiseen tiheyteen koska maapallo kohtaa aurinkotuulen kapean tihentymän. Jos näin käy, revontulia voitaneen nähdä Lapissa ja himmeitä kaaria Pohjois-Suomessa. Keski-Suomessa revontulivaloa voi jäädä kameran herkkien kennojen saaliksi.

Yö 22./23. on edellistä parempi revontuliyö. Päivän 22. aikana aurinkotuulen hiukkastiheys saavuttaa maksimin (~15 ppcm³) ja se putoaa seuraavan yön aikana. Tapahtumasta seuraa magneettinen häiriötila ja revontulia voitaneen nähdä Pohjois-Suomea myöten. Keski-Suomessa näkyvät revontulet ovat himmeitä ja Etelä-Suomessa revontulivaloa voitaneen tallentaa kameroilla.

Yö 23./24. himmeät revontulet ovat mahdollisia koko maassa. Lapissa revontulien näyttävyyttä heikentää vaalea yötaivas. Parhaimmat tulet nähtäneen Pohjois- ja Keski-Suomessa yön pimeimpänä hetkenä. Etelärannikolla voitaneen nähdä himmeä revontulikaari heti puolen yön jälkeen.