Revontuliennuste 21.–24.9.2016

Auringon virtavaipan harventuma on tulossa maapallon kohdalle. Sen seurauksena protonitiheys putoaa puoleen, joskin muutos ei ole dramaattinen, sillä nyt ohimenevä tihentymä ei ollut kovinkaan merkittävä. Aurinkotuulen hiukkasten vauhdin odotetaan kasvavan hieman alle 600 km/s.

NOAAn SWPCn mukaan K_p-indeksin odotetaan nousevan 21./22.9. välisenä yönä arvoon 3. Tämän seurauksen maapallon magneettikenttä on rauhaton ja jos interplanetaarisen magneettikentän (IMF) B_z-komponentti kääntyy etelään, voidaan Pirkanmaalla ja siitä pohjoiseen nähdä heikkoja revontulia. Voimakkaimmat revontulet näkyvät Lapissa.

Öiden 22./23.9. ja 23./24.9. K_p-indeksin arvot ovat enintään 3, mutta luultavasti hieman vähemmän. Toteutuessaan tämä merkitsee sitä, että revontulia voidaan nähdä ainoastaan Vaasa–Kajaani -linjan pohjoispuolella muiden asiaan vaikuttavien tekijöiden ollessa suotuisia (IMF B_z-komponentti kohti etelää).

Revontuliennuste 18.–21.9.2016

Auringon aktiivisuus on alamaissa sillä pilkkuryhmiä on vain yksi ja sekin hyvin pieni. Samoin näkyvällä puolella on vain pari pientä filamenttia ja reunoilla näkyviä prominensseja on hyvin vähän. 

Maapallo on tämän vuorokauden aikana joutumassa koronan virtavaipan tihentymään, joskin se on sen verran harva, että se ei juuri nosta lähiavaruuden hiukkastiheyttä kovinkaan suureksi. Samanaikaisesti hiukkasten (protoneja) vauhti hieman vähenee.

Tilanne näyttää erittäin erikoiselta siihen nähden, että NOAA avaruussään ennustekeskus tuoreessa ennusteessaan kertoo 19./20.9. yöksi G1-luokan magneettista myrskyä (Kp=5). Maan magneettikenttä pysyttelee tämän jälkeen rauhattomana pitkiä aikoja ja seuraavanakin yönä (20./21.9.) Kp-indeksin arvo kohoaisi ainakin arvoon 4 mutta korkeampi arvo on mahdollinen.

Jos ennuste toteutuu, silloin ennustejakson toisena yönä näkyisi revontulia aina eteläisintä Suomea myöten, jopa Suomenlahden eteläpuolellakin. Samoin kolmantena yönä revontulien näkyminen koko Suomessa olisi mahdollista.

Revontuliennuste 13.–15.9.2016

Vähäistä revontulitoimintaa olis Pirkanmaalla nähtävissä
13.9. aamuyöstä. Kuva © Tampereen Ursa ry.

Maapalloa on lähestymässä koronan virtavaipan tihentymä, joka nostaa hiukkastiheyden moninkertaiseksi verrattuna edeltäviin vuorokausiin. Samalla kuitenkin hiukkasten nopeudet laskevat jopa alle 400 km/s. Normaalitilanteessa tämä ei aiheuttaisi magneettista rauhattomuutta tai revontulia, mutta nyt olemme sen verran lähellä syyspäiväntasausta (=vuoden revontuliherkin aika), että revontulia voi näkyä Pirkanmaalla jopa hyvin rauhallisessa magneettikentän tilanteessa.

Syyskuun 15. päivänä maapallo siirtyy jälleen virtavaipan harvempaan osaan, hiukkasten nopeudet kasvavat ennusteen mukaan liki 600 km/s, joten magneettista rauhattomuutta on odotettavissa ennustejakson loppupuolella. 

Ensiyönä (13./14.9) on odotettavissa rauhallista revontulitoimintaa joka näkyy Pirkanmaalla. Seuraavana yönä (14./15.9.) revontulitoiminta on vähäisempää ja niitä voidaan odottaa näkyvän Pohjois-Suomessa ja Lapissa. Ennustejakson viimeisenä yönä revontulitoiminta on suunnilleen tai hieman voimakkaampaa kuin jakson toisena yönä.

Revontuliennuste 9.–11.9.2016

Ennuste lupailee vain vähäistä revontulitoimintaa.
Kuva © Tampereen Ursa ry.

Maapallon on joutumassa koronan virtavaipan tihentymään mutta se ei tapahdu ennustejakson aikana.  Ennustettu Kp-indeksi pysyttelee yöaikaan arvossa 3, mikä merkitsee pientä mahdollisuutta nähdä revontulia Pirkanmaalla ja siitä pohjoiseen.

Yö 9./10.9. heikkoa revontulitoimintaa on mahdollisesti nähtävissä Pirkanmaalla, mutta tuskin etelämpänä.

Yönä 10./11.9. ja 11./12.9. on pieni mahdollisuus, että revontulien näkyvyysalue ulottuu aivan etelärannikolle asti. Kuitenkaan mistään balalaikka-showsta ei ole kysymys, vaan pikemminkin hyvin rauhallisesta revontulikaaresta tai vyöstä.

Revontuliennuste 5.–7.9.2016

Odotettavissa rauhallista revontulitoimintaa.
Kuva © Tampereen Ursa ry.

Maapallon magneettinen rauhattomuus näyttää jatkuvan, joskin hieman laantuneena lähivuorokausien ajan. Kp-indeksin odotetaan pysyttelevän maksimissaan noin 4 tietämillä ensimmäisen ja toisen vuorokauden aikana ja putoavan sen jälkeen arvoon 2–3. 

Syyskuun 7 päivän alkaessa maapallon odotetaan kohtaavan koronan virtavaipan tihentymän, joka nostaa hiukkastiheyden noin 5 protoniin /cm3. Samalla kuitenkin aurinkotuulen nopeus putoaa tavanomaiseen noin 400 km/s .

Tässä tilanteessa rauhallista revontulitoimintaa (himmeitä kaaria tai vöitä) voidaan odottaa näkyvän koko maassa kahtena ensimmäisenä yönä, mutta kolmantena yönä vain Pirkanmaalla ja siitä pohjoiseen. 

Ennustejakson jälkeen muutaman vuorokauden aikana Auringon toiminnassa ei odoteta tapahtuvan suurempia purkauksia eikä aurinkotuulessa odoteta esiintyvät voimakkaita tihentymiä eikä korona-aukkoja, joten revontulitoimintakin pysyttelee matalalla tasolla ja revontulia voidaan nähdä lähinnä Pohjois-Suomessa ja Lapissa.

Koko yön kestänyt revontulishow

Revontulien muoto ja näkyvyys vaihteli runsaasti yön aikana.
Kuva © Tampereen Ursa ry.

Viimeyönä (2./3.9.2016) nähtiin Tampereella koko yön kestänyt revontulishow. Ensimmäiset viherrykset näkyivät pohjoiseen suunnatussa sääkamerassa (CAM-3) heti iltahämärissä. Revontulet tulivat selkeästi näkyviin kello 23.30 aikoihin ja siitä lähtien niitä näkyi aivan aamuhämäriin asti. Kirkkaimmillaan revontulet olivat noin tunnin aja kello 0.30 alkaen.

Otitko kuvia revontulista? Tampereen Ursa julkaisee tällä palstalla mielellään lukijoiden ottamia kuvia revontulista. Valitettavasti emme pysty maksamaan käyttökorvauksia, mutta mainetta ja kunniaa on luvassa runsain mitoin. Kuvat voi lähettää osoitteeseen radiantti@tampereenursa.fi.

Ennustekuva viimeyölle kertoo hyvin osuvasti revontulien
esiintymisalueen. Kuva SWPC.

Revontuliennuste 2.–4.9.2016

Revontuliennuste 2.9. kello 0.00 Suomen aikaa. 

Kuva Space Weather Prediction Center

Viimepäivien revontuliaktiivisuus on aiheutunut Auringon korona-aukon kohdistumisesta maapalloon. Tilanne jatkuu samanlaisena vielä ainakin pari vuorokautta, joten myös revontulien näkymisen todennäköisyys on ainakin kohtalainen.

Korona-aukossa hiukkastiheys on tavanomaista vähäisempi. Pienin hiukkastiheys saavutettaneen 3./4. päivien vaihteessa, jolloin se lienee noin 2 protonia / cm3. Vastaavasti hiukkasnopeus on samaan aikaan maksimissaan, jopa 700 km/s.

Kp-indeksin ennustetaan olevan parin ensimmäisen vuorokauden ajan arvossa 3–4 ja laskevan syyskuun 4. päivänä välille 2–4. Ennuste toteutuessaan merkitsee sitä, että maapallon magneettikenttä pysyttelee rauhattomassa tilassaan ja saattaapa keskiyöntunteina kehittyä pieniä (G1) magneettisia myrskyjä.

Revontulia on siis odotettavissa ainakin Suomen keski- ja pohjoisosassa. Jos maapallon magneettikentän rauhattomuus yltyy myrskylukemiin, silloin jonkinasteista revontulitoimintaa voi olla näkyvissä aivan etelärannikkoa myöten kahtena ensimmäisenä yönä.

Flare-purkaukset

Eilen tapahtuneet flare-purkaukset olivat voimakkaita. Ne jäivät vain hieman alle kaikkein voimakkaimmasta X-luokasta. Tässä purkausten voimakkuudesta kertova röntgensäteilyn tehokäyrä.

Kuvassa ylin käyrä on Auringosta vastaanotetun röntgensäteilyn voimakkuus, joss eilen tapahtuneet flare-purkaukset näkyvät kahtena korkeana piikkinä. Kolmas purkaus tapahtui ajallisesti niin lähellä toista purkausta, että ne sulautuvat tässä kaaviossa yhteen.

Keskellä olevassa kaaviossa nähdään Auringosta saapunut protonivuo ja siinä ei ole havaittavissa merkittäviä muutoksia sen paremmin purkausten aikana kuin jälkeenkään.

Alin kaavio kertoo maapallon magneettikentän tilan Kp-indeksin muodossa purkausten aikana. Siinä esiintyy vähäinen nousu, mutta palasi sitten aikaisemmalle tasolleen. Kuva Space Weather Prediction Center.

Kolme voimakasta flarea Auringossa tänä aamuna

Flare-purkaus kello 02.13.09 UT aikaan. Kuva Nasa/SDO.

Auringon aktiivisella alueella AR12567 esiintyi kaksi voimakasta flare-purkausta. Ensimmäinen esiintyi kello 01.46–02.11–02.23 (alku-maksimi-päättyminen) ja se oli ensimmäisten tietojen mukaan voimakkuudeltaan M5.0. Toinen purkaus tapahtui kello 05.00–05.16–05.24 ja oli alustavan arvion mukaan voimakkuudeltaan M7.6. Kaikki ajat UT aikoja!

Aktiivinen alue on juuri kiertymässä Auringon kiekolta näkymättömiin, joten mahdolliset CME-purkaukset, joita usein liittyy flare-purkauksiin, ei päädy maapallon läheisyyteen. Sen sijaan flare-purkausten aiheuttama nopeiden protonien törmääminen maapallon ionosfääriin voi aiheuttaa radioliikenteen häiriöitä VHF-taajuuksilla seuraavan vuorokauden aikana.

Flare-purkaus kello 05.27.23 UT aikaan. Kuva Nasa/SDO.

Revontulien näkeminen tähän aikaan vuodesta Tampereen horisontissa lienee mahdotonta taustataivaan kirkkauden vuoksi. Aikaisimmat revontulihavainnot (tiedossani olevat) ovat elokuun alkupuolelta.

Päivitys kello 10.30

Kolma flare esiintyi kello 05.27–05.31–5.33 UT aikaan ja se oli voimakkuudeltaan M5.5

Auringon aktiivisuus hiipumassa

Auringon aktiivisuusennuste kahdella eri menetelmällä.
Kuva SILSO.

Ensimmäiset merkit Auringon aktiivisuusminimistä ovat olleet näkyvissä jo hieman pidempään. Silti vasta kesäkuussa Auringon pilkkujen päivittäinen määrän vaihtelu saavutti nollatason: peräti 11 vuorokautena pilkkuja ei esiintynyt lainkaan!

Kesäkuun alussa oli neljä pilkutonta vuorokautta ja kesäkuun viimeisen viikon aikana seitsemän. Jatkossa pilkuttomia vuorokausia tulee lisää aina aktiivisuusminimiin asti. Edellinen minimi oli vuosien 2008 ja 2009 vuodenvaihteen tietämillä. Silloin vuonna 2009 oli 260 pilkutonta vuorokautta.

Tulevan minimin ajankohtaa eivät nykyiset ennusteet kerro. Ilmeisesti edellisen minimin viivästyminen noin 1,5 vuodella ensimmäisistä ennusteista opetti tutkijoille, että kovin pitkiä ennusteita nykyisillä menetelmillä ei kannata tehdä.

Nykyisin pyritään mallintamaan Auringon toimintaa noin 12 kuukautta eteenpäin. Näiden ennusteiden mukaan Auringon aktiivisuus laskee edelleen. Extrapoloimalla (=arvaus) nykyistä aktiivisuuden suuntaa ja ”virallisia” ennusteita, päästään arvioon, että aktiivisuusminimi olisi vuonna 2019. Näin tulee tapahtumaan, jos aktiivisuuden väheneminen tapahtuisi edellisen jakson 23 mukaisena. Tässä vaiheessa arvioin minimin ajankohtaa aika suurella haarukalla ja uskon sen tapahtuvan vuosina 2018–2020.

Auringon aktiivisuuden vähetessä, vähenevät myös flare- ja CME-purkaukset. Tämä tarkoittaa myös sitä, että maapalon läheisyyteen ajautuu vähemmän ja pienempiä CME-pilviä ja tästä puolestaan seuraa maapallon magneettisten myrskyjen määrällinen väheneminen. Näin ollen myös revontulet harvinaistuvat.

Revontulet eivät kuitenkaan aivan välttämättä katoa täysin. Tästä pitää huolen Auringon aktiivisuusminimin aikana esiintyvät laajat korona-aukot. Kun ne kohdistuvat maapalloon, saavat ne aikaa magneettista rauhattomuutta, joka voi näkyä ainakin kohtalaisina revontulina. Näin ollen revontulibongarit voivat olettaa edelleenkin näkevänsä taivaantulia vaikkakin harvemmin ja näyttävyydeltään heikompina.