Auringon aktiivisuusennuste kahdella eri menetelmällä. Kuva SILSO. |
Kesäkuun alussa oli neljä pilkutonta vuorokautta ja kesäkuun
viimeisen viikon aikana seitsemän. Jatkossa pilkuttomia vuorokausia tulee lisää
aina aktiivisuusminimiin asti. Edellinen minimi oli vuosien 2008 ja 2009
vuodenvaihteen tietämillä. Silloin vuonna 2009 oli 260 pilkutonta vuorokautta.
Tulevan minimin ajankohtaa eivät nykyiset ennusteet kerro.
Ilmeisesti edellisen minimin viivästyminen noin 1,5 vuodella ensimmäisistä
ennusteista opetti tutkijoille, että kovin pitkiä ennusteita nykyisillä
menetelmillä ei kannata tehdä.
Nykyisin pyritään mallintamaan Auringon toimintaa noin 12
kuukautta eteenpäin. Näiden ennusteiden mukaan Auringon aktiivisuus laskee
edelleen. Extrapoloimalla (=arvaus) nykyistä aktiivisuuden suuntaa ja ”virallisia”
ennusteita, päästään arvioon, että aktiivisuusminimi olisi vuonna 2019. Näin
tulee tapahtumaan, jos aktiivisuuden väheneminen tapahtuisi edellisen jakson 23
mukaisena. Tässä vaiheessa arvioin minimin ajankohtaa aika suurella haarukalla
ja uskon sen tapahtuvan vuosina 2018–2020.
Auringon aktiivisuuden vähetessä, vähenevät myös flare- ja
CME-purkaukset. Tämä tarkoittaa myös sitä, että maapalon läheisyyteen ajautuu
vähemmän ja pienempiä CME-pilviä ja tästä puolestaan seuraa maapallon
magneettisten myrskyjen määrällinen väheneminen. Näin ollen myös revontulet
harvinaistuvat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Voit kommentoida kunhan pysyt aiheessa. Kaikki kommentit tarkastetaan ennen julkaisua. Toimituksen kelvottomiksi katsomat viestit saavat arvoisensa lopun.