Auringon aktiivisuus on saavuttamassa maksimin, jonka
ajankohdaksi on ennustettu jopa niin aikaisin kuin huhtikuussa 2024. Tarkkaa
ajankohtaa on tietysti vaikea ennakoida ja varsinkin kun tälläkin kertaa maksimin
odotetaan olevan kaksihuippuinen: ensin pohjoinen ja muutaman kuukauden tai
jopa vuoden kuluttua siitä eteläinen pallonpuolisko saavuttaa maksiminsa.
Joka tapauksessa Aurinko on lähellä aktiivisuusmaksimia ja
se näkyy myös sen magneettikentässä. Kuten tiedämme, aktiivisuusmaksimin
yhteydessä myös Auringon magneettikenttä vaihtaa suuntaansa. Kentän suunnan
vaihtuminen näkyy Auringosta laadittujen synoptisista kartoista, joihin on merkitty
mm. Auringon alueellisten magneettikenttien suunta. Tällä hetkellä napojen
läheisyydessä olevat kentät ovat heikkoja ja niiden magneettinen napaisuus
vaihtelee jopa vuorokauden jaksoissa.
 |
Tähän synoptiseen karttaan on merkitty auringonpilkkujen, flarepurkausten ja prominenssien lisäksi myös Auringon magneettiset alueet. Mertintä plus (+) ilmaseen etelänavan ja (-) pohjoisnavan. Musta alue kartan keskellä ilmaisee korona-aukon (tosin mielikuva siitä muodostuu liioitellun voimakkaaksi). Kuva SWPC.
|
Magneettisuuden suunnan muutos näkyy myös Auringon
ekvaattoritason virtalevyssä. Sen poimut ovat jyrkempiä ja tiheämmässä kuin
muulloin. Virtalevyn muoto vaikuttaa maapallon magneettikenttään ja mitä voimakkaampia
ja nopeampia poimujen vaihtelut ovat sitä useammin ja voimakkaammin myös
revontulia on nähtävissä.
Ennuste
Maapallo on kohtaamassa aurinkotuulen tihentyneen alueen,
joka näyttää suhteellisen voimakkaalta. Hiukkastiheys on jo kohonnut suunnilleen
nelinkertaiseksi keskitiheydestä ja nopeus on hieman hitaampaa kuin
tavallisesti. Tällä kerta tähän tihentymään liittyy jälleen IMF-kentän suunnan
muutos etelästä pohjoiseen. Tihentymän jälkipuolella aurinkotuulen tiheys on voimakkaasti
harventunut, jolloin tilanne vastaa sitä mitä kohdataan matalamman
aktiivisuuden aikoina korona-aukkojen muodossa.
Yöt 9./10., 10./11. ja 11./12. ovat tavanomaisia revontuliöitä.
Revontulia nähtäneen Lapissa ja Pohjois-Suomessa ja Keski-Suomessa ne ovat
mahdollisia. Pilvisyystilanteen ollessa selkeä myös etelämpänä on ajoittain
mahdollista nähdä himmeitä ja lähes värittömiä revontulivöitä. Kamerankuvissa
värit tietysti tulevat näkyviin. Värittömyys johtuu tietysti silmämme värinäkemisen
suhteellisen korkeasta kynnyksestä valovoimakkuuden suhteen. Tästä syystä
etenkin valosaasteisilla alueilla revontulien tunnistamisessa voi olla
vaikeuksia.