Revontuliennuste 3. – 6.5.2025

Auringossa on valtava, paljain silmin näkyvä pilkkuryhmä AR 14079, joka koostuu leader-pilkusta ja muutamasta muusta pienemmästä pilkusta. Pilkkuryhmällä on kokoa 1 210 MH (miljoonasosaa). Magneettisesti se on beeta–gamma ja rakenteellisesti EKC (magneettisesti kaksinapainen, >15° kokoinen, penubra on epäsymmetrinen ja >2,5° kokoinen ja koko pilkkuryhmä on kompakti). Kirjoitin tästä pilkkuryhmästä edellisessä ennusteessa. Toistaiseksi pilkkuryhmä on ollut rauhallinen suuresta koostaan huolimatta, viimeksi kuluneen vuorokauden aikana voimakkain flare on ollut C3.6 -luokkaa.

Tämän kuvan otin eilen 2.5.2025 Tampereella pilkkuryhmästä AR 14079. Tekstissä mainittuja Ellerman-purkauksia kuvassa ei erotu (parhaalla tahdolla ja mielikuvituksella muutaman kirkkaimista voi ehkä  nähdä kun vertaa SpaceWeather-sivuston kuvaan) mutta pilkun penumbran alueella näkyvät fibrilli selkeästi. Kuvauskeli ei ollut paras mahdollien, yläpilvet ja kova tuuli häiritsivät kuvaamista. Klikkaa kuvaa hieman suuremmaksi! Kuva © Kari A. Kuure.

 

Spaceweather.com -sivustolla julkaistiin kuva pilkusta, jonka oli ottanut ranskalainen harrastaja Philippe Tosi. Kuvissa näkyy hienosti pilkun fibrillit ja penumbran ympärillä oli kehämäisesti kymmeniä pieniä Ellerman-purkauksia. Ellermanin purkaukset ovat pieniä, lyhytaikaisia kirkastuksia Auringon pinnalla, jotka syntyvät, kun uusi magneettinen kenttä tunkeutuu esiin ja kohtaa vanhaa kenttää. Tämä voi laukaista magneettisen uudelleenkytkennän ja siinä vapautuva energia (luokkaa 10¹⁹ J, vastaa noin 2,5 miljoonaa Hirosimassa räjäytettyä ydinpommia) kuumentaa plasmaa ja saa sen säteilemään tietyllä tavalla – mutta koska ilmiö on pinnan alla ja ylemmät kaasukerrokset peittävät näkyvyyden, näemme sen vain tietyissä aallonpituuksissa (spektrin siivissä), emme suoraan keskellä spektriviivoja. Palaan tähän aiheeseen Aurinko-blogissa tulevaisuudessa!

Auringossa on polariteetiltaan negatiivinen korona-aukko (SIDC CH 99), joka on sijoittunut siten, että se vaikuttaa maapallon lähiavaruuden avaruussäähän merkittävästi juuri nyt.  Maapallon kohtaama aurinkotuuli on nopeaa (n. 600 km/s), harvaa (n. 1,4 ppcm3) ja IMF-kentän Bz -komponentti on kohti etelää. Näin ollen ei olekaan ihme, että tällä hetkellä Kp-indeksin lukema on 5, eli valitsee pieni magneettinen myrsky. Viime yönä olisi siis kirkkaita revontulia näkynyt, jos jossakin kohtaa maatamme on ollut selkeää. Taivaanvahdissa on tällä hetkellä yksi raportti Helsingistä rauhallisesta revontulikaaresta.

Nopean aurinkotuulen virtauksen odotetaan jatkuva ainakin parin vuorokauden verran, joten avaruussää pysyttelee aktiivisena ja samalla myös maapallon geomagneettinen aktiivisuus jatkuu lähivuorokausien ajan.

Ennuste

Yöt 3./4. ja 4./5.

Molemmat yöt ovat aktiivisia, vaikka globaalia magneetista myrskyä ei odotetakaan. Sen sijaan paikallisesti, etenkin meillä korkeilla leveyksillä taivaalla saatetaan nähdä ajoittain kirkkaitakin revontulia. Ainakin Keski-Suomessa ja Etelä-Suomen pohjoisosassa revontulet ovat mahdollisia. Lapissa taivas on niin vaalea keskiyölläkin, että aivan himmeät revontulet eivät näy ja kirkkaimpienkin näkyvyys voi olla heikkoa.

Yö 5./6.

Avaruussään aktiivinen vaihe näyttää rauhoittuvan, mutta ei kuitenkaan aivan täysin aktiivisuus lopahda. Revontulet ovat mahdollisia Pohjois-Suomen eteläosan ja Keski-Suomen alueilla, vaikkakaan mitään revontulimyrskyä ei ole odotettavissa. Rauhallinen revontuli vyö tai kaari on mahdollinen yön hämärämpinä hetkinä.